perjantai 28. helmikuuta 2014

Kätevä eväsastia raksalle maakuntahan



JOO, EI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! TÄMÄ ASTIA EI KUULU EVÄSASTIAKSI RAKSALLE MAAKUNTAHAN!! Mutta niin vain son ollu pohojanmaalla käymäs yhyren rakennusurakootsijan kans. Mun on ny justihin hengitys tasaantunu ja paineet asettunu sevverran kohorillensa, notta pystyn tästä kirioottaa, iliman notta rupiaa käret täräjämähän ja henkiä aharistamahan. KYLLÄ. Son kyllä taivahan tosi, nottei mun tuan miehen kans tuu ikänä aika pitkäksi. Se tuli eileenehtoolla maakunnasta kotia ja tottapa mä ny sillen olin evästä laittanu mukahan. Sunnuntaina molin pyhän kunniaksi teheny hyvät pöperöt ja kattanu ne pöytähän oikeen pyhä-astioohin. No ilimanmuuta lupasin isännälle, notta saa ottaa rääppeet mukahan siitä sunnutainki ruaasta. Mutta ensunkaa mä tarkoottanu, notta ne rääppeet vierähän meirän pyhäastioos! HERRAVARIELE!!!!! Mä varjelen mun Birger Kaipiaisen paratiisiastiootani melekeen syränverelläni. Minen eres tiä; mihinä välis ja kuinka isäntä on tunnetusti käteväliikkeesenä keriinny köörämähän tuon kuvan kipon autohonsa. En mä vain havaannu, notta yks paratiisikippo puuttuu, eikä mun mielehen eres tullu ruveta laskemahan Arabiootani tuos kohtaa. Mekaanisesti tyhyjäsin konehen ja laitoon kipot ja kupit paikoollensa. Olisin kusnu housuuhini, jos olisin tuolloon tienny, notta yks mun kallisarvoosista kipoostani kolahteloo isännän pakettiautos. Ja sitte se tuloo kotia ja on yhtä vallatoonta poikamaasta hymyä. Oo ny siinä sitte vihaanen, ku sun Arabias on huolettomasti palautettu tiskipöyrän kulumalle. saatesanoona, notta kyllä solit teheny hyvää ruokaa. Ja olisin mä ny eres VÄHÄ moukeerannu, mutta....sitte mä näjin notta Pentikin pussi oli ilimestyny oven vierehen. Ja mä nielin sanani ( kaikki ne johona mä olisin pitäny paatoksellisen luennon Birger Kaipiaasen taiteesta, Suomalaasesta designista ) sillä joinki mun tuli mieleheni, notta son saattanu jo kuulla joskus tuon(ki) luennon ja Pentikin pussista päätellen, jopa saattaa tietääki Suomalaasesta designista jotaki. Tai jonsei sitte siitä, niin ainaki vaimon hemmottelusta näyttää tietävän kaiken. Kyllä veti Tarkka oikiasta narusta. Pussista paljastuu tällääsiä kaks. Ja flikkaki sai omahan huoneesehensa sopivaa lasiesineestöä.

Äkkiäkös mun oli lepytelty. Ja mun puolesta paratiisikippoa saa toisenki kerran ulukooluttaa maakunnas. Jos sen palauttaa ehejänä ja käyy viä varooksi Pentikin kautta. Tänä ehtoona sytytän tuikut nuoren papukaija-maljojen sisälle.( Non siis luonnos aika korkiat ja näyttävät ) ja ajattelen suloosia ajatuksia. Mutta ny mun pitää mennä jatkamahan sisustamista. MORO!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti