Katuamisilimootus

Multon karoksis kylläki vaikka mitä. Mutta aiva tähän kärkehen mä etsintäkuullutan AIJJAN Aikahan on melekeen se vakijuttu, jokon alati katees. Se säntäälöö ja ryntäälöö ryskien etehenpäin. Itte koitan kompuroora pää kolomantena jalakana peräs. Ei oo palio aikaa hoinaalla. Minoosin varmahan jonku psykoterapeutin mielestä varsinaanen klassikkotapaus. Mutta mutta....ku mun elämäs on nynne ruuhkavuoret ja non tullu rytinällä. Haaveesnani mä kyllä käyysin niin mun liikkaharrastuksis kolomena ehtoona viikos. Halua, motivaatiota ja SYYTÄ kyllä olis. Mutta sitte mä törmään arjen realiteettiihin. Ja ristus ku non aharistavia. Mutta nämon ny varmahan niitä ELÄMÄN KYLYMIÄ TOSIASIOOTA. Nimittään...jos pääset töistä puoli viis, meet siitä suoraa Prismahan ruokaostoksille ( joo...valitettavasti nuo tuskashopaalut on toistaaseksi välttämättömyyksiä...ja TIÄN, että meillolis se netis toimiva "kaupppakassi" maharollisuuski. Kyllä mä senki viä kokeelen. Mutta menöö siinäki ostoksia korihin klikkaalles oma aikansa, olletikki opetteluvaihees. Ja sisäänen Vilijonkkkani toistaaseksi karsastaa ajatusta, jotten mä ITTE valittisi meirän perheen tomaattia.....joo mä tiän, mullon LUONNETVIKA ja sen kans on vain elettävä ) Oot kotona vartin yli kuus. Purkaat tavarat. Kello onki jo puoliseittemän. Jumppa alakaa seittemältä......sinne ajaaki vartin...vaatteekki pitääs vaihtaa ja niin....mähän siis EN OO mikää kone....oon vain ihiminen...en oo syönykkää mitää....niin...siihen se taas kosahtaa...sen illan jumppa. Mä verän naamahani jotaki ja tunnen pettymyksen kyynelehet aiva silimäluomien alla  ja ihimettelen, MILLÄ jokku toiset kerkiää kaikkihin jumppihin. Mua auttaa tää kotona flikka ja silti tilannet on tämä. Isäntä on maakunnas ottamas leipää kiinni. ARKI AHARISTAA! En oo tuota yhtälöä ratkaassu viä tähän päivähän mennes. Kuinka yhyristää arki ja harrastukset ja selevitä siitä täyspäisenä?  Ja kuinka tästä nautitahan? Ja tuskashoppaalupäivä on kerran viikos, mutta kyllä niitä arkiaskarehia riittää kaikille muillekki viikonpäiville...tällä luonteella

Ruuhkavuoret aharistaa, kiristää vannetta ja luoo ihimiselle mielikuvan, jottei aika ikänä riitä MIHINKÄÄ, ei mihinkää muuhun ku velevollisuuksien täyttämisehen. Viikonloput on ku keitahia aavikolla....mutta neki on niin lyhkääsiä suvantokohtia täs elämän polttavan kuumalla aavikolla, jotta niiren voimaannuttava vaikutus on äärimmääsen minimaalinen. Ja aiva ku puolivahingos alakaa nuo elintärkiät suvantokohorakki ( viikonloput ) täyttyä tekemättömistä töistä. Mullon trendikkähiä "to do"-listoja vinot pinot, ja ne ristukset pinot vain siirtyy viikonlopusta toisehen...iliman jotta niille on tehty mitää meinoota kummempaa. Ja son huono homma, ku Vilijonkkaluonnetta painaa tekemättömät työt ja vinos olevat vaatepinkat komeroos. ( Haa!!! Turha siä on Hemulien sanua, jotta "älä piittaa" ei sellaanen auta Vilijonkkaa. ) Vilijonkkuus on luonteenpiirre tai vika?, mutta kumminki. Epäjärjestys on yks suurimmista meikälääsiä rasittavista asioosta. Huolenhuntu hartioolla alati kulukeva Vilijonkka on kyllä täyrellinen äitihahamo, mutta varmahan välillä ristuksen rasittava puoliso. Siihen ku viä liitetähän taiteellinen sielu, joka kavahtaa arkia, byrokratiapaskaa ja kaikkia siihen liittyviä lievetilimiöötä, onki selevää, jotta Tarkan taloos haaahuuloo välillä hyvinki kokovartaloaharistunu Vilijonkka tukka pystys. Se vain orottaa sopivaa hetkiä ja tilaasuutta riuhtaasta ittensä arjen oravanpyörästä ja sais huutaa HASTA LA VISTA!!! ( Eli Vilijonkka orottaa lottovoittoa. Son ainut, joka tästä arjen ikehestä vapauttaas....ja esti pitääs alakaa vissihin lotota )

Viikonloput.....nolis myös sosiaalisten suhteeren ylläpiron aikaa. Näis ruuhkavuosis on havaannu senki, jotta rakkahien sukulaasten ja hyvien ystävien näkemiselle ei juurikaa jää aikaa. Vilijonkka käpertyy villasukat jaloos soffannurkkahan ja tuijotteloo vuoroon takkatulta, kaunista kotoansa ja tietysti telekkaria. ( ennen sama Vilijonkka tanssii pöyrillä )  Naamahan kyllä heijastuu luvattoman useen myös sininen sävy, ku Viljionkka on somes. Mutta äläkää tuomikko sitä. Säälikää ennemmin. Son nykyään Vilijonkan ainut tapa pitää eres JONKUMOOSTA yhteyttä ittellensä rakkahisihin ja tärkeesihin ihimisihin. Watsappi  ja mese laulaa niiren kans, jokkon tärkeetä Vilijonkalle. Ja onpa Vilijonkalla onni pitää vierellänsä mies ja tytär. Sellaaset illat, ku niiren kans saa istua olokkarin soffannurkas, non parahia. Niillä jaksaa taas....Onneksi on puhelin, joirenki mielestä kirottu väline, mulle tärkiä väline yhteyrenpitohon äitihin ja muihin rakkaisihin.

MUTTA KATTOKAA NY!!! mun piti toimittaa teille muistaki karoksis olevista asioosta, ku aika. Tai ainaki kirioottaa aijjasta vähä toisella tasolla.  Näimmä tämä arjen oravanpyörä on mulla ny nuanniinku syrämenpäällä. Se imöö musta tällä hetkellä niin palio voimia, jotta son ku joku parasiitti. Tip, Tip, Tip, ......sillaa se täyttyy nysse mun arkimalja ja saa nähärä, tulooko sitte joku päivä se TIP!!! Ja malja vuotaa yli. Viä mua kannatteloo ristuksen kova luonne, hyvä huumori, mielikuvitus ja luovuus.

Luovuutta ja mielikuvitustani mä ruokin kauniilla asioolla. Niinku moon teille toimittanu, mä tykkään KOMIASTA. Moon antanu ittelleni luvan tykätä komiasta ja maharollisuuksien mukahan niitä ittelleni hankin. Mä tykkään sisustamisesta, tunnelmien luomisesta ja kyllähän mä tykkään pukiakki komiasti. Komiat asiat on mulle voimanlähteetä.Mä annan ittelleni anteeksi tämän luonteepiirteen. Minen lue sitä konmari kiriaa. Son antivirpiä. Son mulle takansytykes. Toiset tykkää minimalismista. MÄ EN!!!!!! Nousen vuorelle ja julistan sen. Omas korosnani mä teen, mitä taharon. Koto on mun pakopaikka kaikesta paskasta,  jota kyllä piisaa.  Mutta se siitä. Mä ihastuun Finlaysonin Rudolf  Koivu - tuotantohon. Mä rakastan satumailmaa. Ja tuo TALAVI tuos. Soli RIITTÄVÄ syy, jotta mä päätin nukkua nuos. 

Niin...kunnon talavi. Senki mä vois katuamisilimoottaa. Mihinä non? Timantit hangelta. Talavi kestää nykyään maksimis muutaman päivän. Ja sitte non jo tää taas. Liukkahat pääkallokelit. Ja ne jos mikkä, vituttaa mua. Sipsutusta selekäranka jäykkänä. Harmaata ja vetistä. Son sitte sanomatakki selevää, jotta ku eres vähääkää, VÄHÄÄKÄÄ haiskahtaa talavelta, vaikka muutaman tunninki on tartuttava hetkehen. 

Semmä eileen sitte teinki. Tartuun hetkehen. Lähärin hiihtelöhön. YKSIN. Ei latu häävi ollu. Muttei ei oo kulukaa mun hiihtotaitokaa. Mutta minen piittaa. Mä räpikööttin ittekseni siä ja hiki tuli. Tällä larulla ei ollu muita hiihtelijöötä ja se sopii mulle. Mä nautiin siitä yksinääsyyren ja vapaurentunteesta. Moon traumatisootunu koulun liikuntatunniista sevverran, jotta hiihtäminen  toi kauan mun mielehen ikäviä muistoja. Onneksi kumminki nyt osaan nauttia tästäki liikuntamuorosta.  Huutokauppahan en lähäre siitä, onko nykyään sillä saraalla paremmin. Tosiasia taitaa olla, että tällääsiä muntyylisiä tyttöjä on viä tänäki päivänä ja nei välttämätä NAUTI koulun liikunnasta. Sillaa oon ymmärtäny kuulemani perusteella. Mutta mitä siitä. Annetahan kaikkien kukkien kukkia. Toiset tykkää kuviksesta ja toiset liikunnasta. Ja toiset ei. Sallitahan kulukaa se. Erilaasuus on rikkaus.

Hiihtämises mä muistelen mieluummin äitin kans tehtyjä hiihtoretkiä. Silloon pienenä. Silloon soli pelekästänsä mukavaa, Siihen ei liittyny minkäälaasia pakkoja tai suorituspaineeta. Siihen liittyy vain yhteenen aika äitin kans. Mettänreunas hiihtäminen rakkahan äitin kans ja äitin meille laittamat evähät. Ihanaa mustaherukkanektaria ja hyvät voipaperihin käärityt eväsleivät. Ei ollu äitee varannu mulle harrastuksia ehtookausiksi. Ei ollu larannu mun elämää "virikkehiä" täytehen. Oli vain varannu AIKAA lapsellensa. Tällä ikää mä muistan hyvinki tarkoon tuonki hiihtoretken. Samalla lailla oon ittekki koittanu lapselleni antaa sitä, mikä niin sormien välistä soljuvaa on.....aikaa.

Johonki se aika vain katoaa. Silimäluomia kuumoottaa ku vanhoja kuvia katteloo. Äitinä miettii.....oonko varmahan antanu tarpeeksi aikaa lapselleni. Harrastuksia ja suorituspaineeta oon välttäny. Aikaa ja rakkautta oon koittanu antaa parahani mukahan.

Koska talavi on niin ohikiitävä asia. Se tuloo ja menöö sille kuuluvana aijankohtana kuinka sattuu. Ja joskus koko talavi menöö sitä orotelles. Mä sitte tää kotona eres viritän talavisia tunnelmia porraspäähän. 

Nuo kelekat on mun vanhoja. Niillon oikiasti potkuteltu Teuvan Riipinkyläs. Äiti kiriootti pienellä siveltimellä mun nimenki tuohon isoompahan. Jottei se mensi koulun pihas sekaasin kenenkää toisen kelekan kans. Soli mun joululahaja. Rakas. Konmarien ja muiren saatanan fengsuiren mukahan tuo on romu, joka kuuluus heittää pois, ku minen "tartte" sitä enää. Sori, MÄ EN NY HEITÄ. Kesäksi laitan sen hellästi kellarihin suojahan ja marraskuus taas kannan kelekat tuohon esille. Tänä vuonna laitoon viä lisäksi tuollaaset vanhat suksekki koristeheksi.Tuollaasilla äiti silloon hiihteli mun kans. Silloon 70-luvulla.

Niin...mä voin vapaasti kuuluuttaa karonneheksi aijjan. Kylymä tosiasia on, ettei aikaa pysty vangita. Siitä mua muistuttaa nuo kaks surusilimäästä spanielia. ( nämäki varmahan niiren tendikkähien mukahan kuuluus heittää pois, ku niitei tartte ) Ihan vapaasti heittäköhön  hurmokses menemähän,kekkä sen tarpeelliseksi kokee. Minen koe. Joka kerta ku näihin vilikaasen. MÄ MUISTAN. Äitin ja sen, ku mä opiin lukemahan. Nämon äitiltä mulle palkinto, ku opin tuon jalon tairon. Nykyään sitte kiriootanki jo....kokolailla sujuvasti. 

Nymmä lähären koiran kans kuuntelemahan mettän huminaa ja sitte meinaan hiihrellä. Mielikuvis mä hiihrän Riipinkyläs mettänreunas ja äiti menöö erellä. Vältän sitä mielikuvaa, että aika on armotoon. Äiti ei enää oikiasti hiihtele. Siä se orottaa mua Teuvalla käymähän. Puhelinsoittoa hän myös orottaa ja sen toteutan kans tänään. Sen oon äitille velekaa. Kiitollinen oon äitille yhteesestä hiihtoretkestä ja koko lapsuuresta. Aijjan kulua en vain käsitä? Justihin mä olin pikkuflikka, en tienny ruuhkavuosista mitää. Juurihan mä olin nuori flikka. Juurihan mä menin naimisihin. Ihan justihin oli mun oma tyttö pieni? 

Aika? Mihinkä se meni?

Krätyynen kapinallinen lumikuningatarpussilakanoosta, päivää

Ikänä,  ku mä tänä aamu(päivänä ) silimäni auki sain, maattelin jotta mä moukeeraan. Moukeeraan asioosta, jokkon mun syrämen päällä. Ei ne siitä kylläkää moukeeraamalla miksikää muutu. Mutta saanpahan ainaki tää henkilökohtaasella oksennuskanavallani priuteerata asioosta. Asioosta, joista maattelen AIVA ERILAILLA, ku valtaväestö. Mä tykkään komiasta, siinä ku moni ajatteloo, jotta pitää olla siipiänsä myören. Tosin tämei oo asia, joka mua ärsyttää. EI, munmielestä on rikkaus, ku ajatellahan erilailla. Mutta, SE, että kaikkien pitääs ajatella samallalailla, se mua vituttaaki. On sellaasia niinku oletusarvoja, joita kaikkien KUULUU allekiriottaa, niinku jotta;  ( mä en allekirioota näistä YHTÄKÄÄ, ajattelen tasan päivvastoon! )

Eläämistä piretähän liika hyvää huolta. Niiren kuuluu olla arvoasteekon alimmaasia

Nuoret pitää OPETTAA tienaamahan rahaa ja oletusarvo on jotta non kiittämättömiä paskoja aluunperin. Nei kukaa ymmärrä työnteosta muuten mitää.

Ainokaaset on aina pilalle hemmoteltuja ja ylipäätänsä kakaransa voii rakastaa pilalle

Ihimistä siitei tuu, jonsei hiellä, verellä ja tuskalla tietänsä täs elämäs raivaa

Karkkipäivä KUULUU olla!!!!!  VAIN karkkipatukalla kasvatetusta kakarasta tuloo yhteeskuntakelepoonen . Nimittään sillaa karkkipatukalla kasvatetusta, jotta tänään et saa...koska nyt ei oo se V###n murupäivä!!!!!!

Nykypäivän lapset ja nuoret liikkuu liika vähä, Ja liikuntatuntien lisääminen, on tähän paras ratkaasu.  (Mullei ainakaa oo YHTÄKÄÄ positiivista muistikuvaa koulujen liikuntatunniista. Traumaattisia kokemuksia on sitäki enemmän. ) Liikunnanilohon mäki uskon, mutten koululiikunnan lisäämisellä usko saavutettavan sitä, mitä ny halutahan. Kauhistukaa kaikes rauhas, näin mä ajattelen!

Suvaatsevaasuus tarkoottaa, jotta suvaattet kaikki, paitti kolomia; ( koto, uskonto ja isänmaa) Erellämainitut arvot on rasistisia. Suvaatsevaasuus loppuu TASAN näihin kolomehen. Siihen asti kyllä "tierostetahan " ja "ollahan asialla" Jos tohorit sanua äänehen kunnioottavas näitä arvoja, mutta ei, ET oo vihamielinen muita kulttuureja kohtahan, koitat piipittäää olevas presidentinki mainittema "tolokun ihiminen" EI AUTA on olemas kaks ääripäätä; suvaatsevaanen ja rasisti. Ei oo muuta. Jos uskaltaurut eres puolella suupielellä väittelöhön aiheesta, nämä suvaatsevaasen leirin ihimiset polokoo sun verbaalisesti suohon. Ne räkyttää viä silloonki ku soot jo luovuttanu. Vannoutuneimmat kantaa sulle kaunaa KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ. Vain sentähären, jottoot erimieltä asiasta. Kaunankantaminen näkyy somes vaikka niin, jotta ne lakkaa "tykkäälemästä" sun kommentiista ja vaikka sä itte kiriottaasit  niille enkelten kielellä, ei auta. Soot ilimaa. Väärinajatelija. Erilaasia mielipiteetä ei saisi olla.( suvaatsevaasta? ) Harvoon tohtii enää eres sanua olevansa tolokun ihiminen. Ku sitä pitää peliätä rasisitin leimaa.

Tällääsiä asioota moon kulukaa tuumannu lumikuningatarpussilakanooreni välis. Ja palio muutaki kerkisin funteerata, ku nukuun koiranunta ja orotin ainokaastani ( sitä "pilalle"hemmoteltua ) kotia

Ai niin, jäi siitä listasta pois viä joulun poissiivuaminen. Meillä kuusi lähtöö TÄNÄÄN. Eli VÄÄRÄHÄN AIKAHAN. Kunnon ihimiset olis laittanu jo loppiaasena. Muta mä perkeles annoon sen kasvaa kerkkää. Ja tänään kyyneltyvin silimin kerään ja siivuan joulun pois. Yhyres tyttären kans. ( sen "pilalle"hemmotellun) Mulle on henkilökohtaasesti erityysen vaikiaa TÄMÄN joulun siivuaminen pois. Ku oomma sen yhyres tyttäreni kans suurella rakkaurella laittanu. Mutta nyt on aika päästää irti joulun tunnelmasta. Nyt kuuluu jo kääntää kasvot kohti valoa. Mutta mun tunteelliselle mielelle son ny vähä vaikiaa. Tuleva vuosi on luopumisen aikaa. Neitoperhoseni siivet on jo kantavat. Niillä liirellähän kotipesästä pois.

Meirän flikka on saanu kasvaa mun ja isänsä helläs huomas. Son saanu olla suojas. Niinku tämän korun helmi. Minoon saanu aikoonani olla elämäni ensimmääset 14 vuotta äitin ja isän helläs ja turvallises huomas ja ny viäki, yhäki moon äitini helläs huomas, vaikkoonki jo aikuunen nainen, ja mullon oma perhe. Isästä oon joutunu luopumahan liika varahin. Siinon elämänkoulua kulukaa aiva tarpeeksi. 

Moon ennenki tää toimittanu mailman parahasta perakokiikasta. Son Lissu-äireen perakokiikka. Siinei oo napiilla pelattu. Ei oo olovaasilla asioolla kasvatettu. Ei oo ollu murupäiviä, eikä mitää muitakaa paskantärkeetä sääntöjä. Meiton viis kakaraa. Kaikista on tullu hyviä ja yhteeskuntakelepoosia ihimisiä. Työelämähän. Meiton Lissun kakaroos neliää hyvää äiteetä ja yks hyvä isä. Lissu on rajoja ravistelevasti opettanu mm. nuo kolome nykyään kyseenalaasta arvua. Son opettanu jotaki niinki ravisuttavaa ku että. " HEI, eläämet EI OO arvoasteekon ALIMMAASIA" Äitee on teheny palio hyvää MYÖS eläänten etehen. Ja son jättäny meille nyjjo arvokkahan perinnön; kunniootuksen eläämiä ja luontoa kohtahan. Ja yks mikon aika oleellista. Lissu-äitee on LUOTTANU kakaroorensa arvostelukykyhyn. En oo ikänä kuullu äiteen suusta, kuinka laiskoja ja paskoja ja pilalle hemmoteltuja kakaroota moommakaa. Nii-in......kulukaa ku mun mielestä kakarooren kasvattamises oleellisinta on tuo MOLEMMINPUOLINEN LUOTTAMUS JA KUNNIOOTUS. MOLEMMINPUOLINEN!!!!!!!! Viime kesänä, ku äiteen asiat oli huonosti. Meitoliki viis kakaraa ja liuta kakarooren kakaroota äireen sängyn vierellä. Ja ny moomma kaikin iloosia, ku saimma tuon kasvatusgurun viä takaasi.

Son kulukaa sillaa, jotta tuolla valtaväestön suosimalla kasvatustavalla kakaroosta tuloo oikeen heleposti silimänpalvojia ja joistaki tuloo jopa katkeria. Ja jos joku nimiä niittäny kasvatusihiminen sanoo jotaki, tämä mullilauma toteuttaa tuota oppia sokiasti omahan kakarahansa. Ku niin KUULUU. Sinänsä tuo asiantuntijan neuvo voii olla hyvä ja toimiva. Mutta kyllä kulukaa meirän vanhempien pitää tuumata vähä ittekki Sopiiko tuo kasvatusmalli MUN KAKARALLE? Ku kattokaas, moomma yksilöötä. Oikeen mua sieppas yhyren yrittäjänaisen kiriootus, johona käskettihin sulukia teinien rahahanat. Ja sitte se aivotoon mölinälauma, joka kommentoo, jotta " JOO; NIIN SAMA MIELTÄ" Justihin!! .Oli siä joku toisinajattelijaki kommentoomas. Mutta se rumpiootihin heti verbaalisesti hiliaaseksi. Mutta mua ei rumpioora hiliaaseksi!! Mä sanon jotta oon ERI MIELTÄ!!!!!!! NIIN ERI MIELTÄ, KU VAIN OLLA VOI!!!! 

Ensinnäki; mikkä vitun rahaHANAT? Meiränki flikan isä on yrittäjä. Ja kulukaa viäkää ei oo Tarkan perhees sellaasta rahahanaa löytyny, josta rahaa virtaas flikalle ja emännälle ja yrittäjälle ittelle nuavvain. Ei kulukaa oo torellistakaa tämä marina. Pröksevää kasvatetahan omia ja siinä sivus viä vissihin naapurin kakarootaki. "Tieretähän "niin ristuksen palio kaikesta. Ja taustalla näyttää kokoaijjan olevan olettamus, jotta omihin kakaroohinsa ei voi luottaa,Ei niistä ihimistä tuu, jonsei niitä laita kunnolla anelemahan ja yrittämähän. Kesätöitä pitää hakia. Nii-in.....veikkaasin, jotta aika moni nuori niitä hakoo. Tunnollisesti ja jatkuvasti, Mutta niitä työpaikkoja ei oo tarjolla kulukaa enää samahan mallihin, ku joskus vuosiKYMMENIÄ sitte. Ei niitä näytä löytyvän kaikille aikuusillekkaa halukkahille ( ajatella, KAIKKI  = suurin osa, ei oo työttömiä OMASTA TAHAROSTA ) Ja kilipaalu on kovaa. Son armotoonta näille meirän "laiskoolle" nuorille. Lukio mun aikahan kolome vuosikymmentä  sitte, oli lastenleikkiä nykypäivähän verratuna. En seleviääsi eres kurssitarjottimen kokoamisesta. Ja onkahan tämä kasvotoon mölinälauma, nämä "tierostavat" kasvattajat ikänä kuullu sellaasesta termistä, ku ITSEÄÄN TOTEUTTAVA ENNUSTE? SE tarkoottaa sellaasta, jotta,  jos sä hojet kakaralles kokoaijjan, kuinka laiska son.....niin appajee...sellaaseksi se muuttuu.

Mutta mä varmahan elänki jotaki aiva toista torellisuutta. Moon ainokaasen äitee. Ei silloo mitää erellytyksiä päriätä täs mailmas. Moomma isännän kans rakastanu sen pilalle. Moomma pitäny sille niitä rahahanoja ( BUAHAHHAHAAAA) auki. Lukios varmahan arvottihin arvosanat, ku ei tuollaanen vätys VOI saara niin korkeeta arvosanoja. Mun on pakko varmahan alaata uskomahan kodinhengettärihin ja keijuuhin. Ku pakosta tää kotona JOKU loihtii upeaa tunnelmaa, kokkaa ja siivuaa, hoitaa ja lenkittää koiraa. Mä saan päivästä toisehen tulla siistihin kotiin. ( ainiijjoo kototöiren tekemisestä ei saa palakita eikä eres kehua, ne KUULUU, että eres jotaki tästä mailmasta oppii..vätys )  Ku eisunkaa se pilalle hemmoteltu kakara sellaasehen kykene?! Sehän on nuori aikuunen,Pilalle hemmoteltu. Sehän kattoo päivät pitkät Netflixiä. Son vätys. Pääsykoetkirija on varmahan vain rekvisiittaa. Ja kyllä meille täs varmahan ilimestyy Florence Nightingalen reinkarnaatio!!!! Ei tuo meirän pilalle hemmoteltu vätys VOI olla se, joka uskollisesti on isäänsä hellästi taluttanu lääkärihin ja takaasi sen sairasloman aikana. Silimäluomia mun kuumootti, ku kattoon, kuinka hellästi ja tarkoon ja rakkaurella tytär isäänsä auttoo liukasta mäkiä tupahan autosta. Sama vätys voimaanutti mua viime tiistaina, ku tulin töistä. Ja mulloli takki tyhyjä. Niinku varmahan jokaasella joskus. On montaa liikkuvaa osaa ja yhtäkkiä vain se palttoo on tyhyjä ja silti niin painava. Tuo flikka voimaanutti mun. Me keskustelimma puolehen yöhön, kattoomma lempparisarjojamme ja huomisin töihin lähti uus äitee. Täynnä voimaa ja energiaa. Kiitos kuuluu tyttärelle. Ajatella...senhän kuuluus olla saamatoon vätys. 

Niin.... KIITOS ja ANTEEKSI. Mä tiän ravisuttavani mielipiteelläni monia. Moon äiteemailman kapinallinen. Moon tiikeri-pantteri-hyeena-leijonaäitee. Minen suostu uskomahan, jottei mun flikkani löytääsi paikkaansa täs mailmas. Flikka kuuluu mun parahisihin ystävihin, niinku mun äiteeki. Mä pussaalen sammakoota, kannan leppäkerttuja turvahan, hemmottelen kiinanpalatsikoiria. Heristän nyrkkiä kesäkissanottajille. Tuomitten eläänrääkkääjät. Oon tolokun ihiminen. EN rasisti. Suvaatten eri mielipiteet. Hurskastelua kakaraan kasvatukses karsastan. Murupäiviä ei oo mulla, eikä mun kakaralla. Sääntöjä ei teherä sääntöjen tähären. Paras äiti-lapsisuhuret perustuu luottamukselle. Airolle luottamukselle. Paskantärkeyrellä ei pitkälle pötkitä. Ja niijjoo...jos löyrättä sen rahahanan, kertokaa se meiränki yrittäjäperheelle. Minen oo tästä huushollista löytäny ku vesihanan ja viinihanan. 

Mutta toistaaseksi, non piisannu mulle. Mukavaa viikkoa lukijat. suvaatahan toisiamma, jopa hyeenaäiteetäki. Moomma oma erikoonen rotumma. 

Möhiäs lais

 Notta Uutta Vuotta vain täältäki. Sonki alaannu aika perinteesis merkiis. Varmahan hyvin samallalailla, ku monilla muillaki naisilla. Yhtä ahkerasti, ku ennen  joulua hamstrattihin ja plarattihin jouluusia herkkureseptiä ja suklaata kannettihin kotia jo varastohon joulua varte....jottei kattokaa vain PÄÄSE LOPPUMAHAN!!!! Olishan se ny mailmanlopunmerkit ilimas, jos suklaata olis alle kilon jouluna jemmas. ( ku normimäärä on se puolikiloa, sevverran pitää aina olla perseen takana, ku sitei ikänä tiä.....tuota mailman kaakaontuotantotilannetta )  Ja sitte mä havahruun... ( aiva niinku monet muukki naiset tähän aikahan vuoresta )  Kyllä, sitä suklaata mahtuu tämän perseen taa  varmahan muutamia TONNEJA, eikä kukaa huomaasi mitää. 

Viime aikoona on liikuntaharrastukset saanu olla ( ja taitaa solla niinki, jotta tulin kattoneheksi peilihin jumppakauren päätteeksi, joulun alla, ja totesin; " voi jumalauta!" tämon tulos; ei mitää näkyvää, paitti laajenevat muorot ) ja moon hulluna ressipisteeren hohkates punaasella huhtonu kolomia kertaa viikos, milloon minkäkilaasis  ja -nimisis shabamiis , combatiis ja bodyvivees. No...huhurottu on....kunto on ollu kohorillansa, mutta mutta...aiva  minen oo tyytyväänen kruppihini ( paitti että harva taitaa olla ) Ku MUN MIELESTÄ sillä huhtomisella mun pitääs itteni mielestä näyttää Kreikkalaaselta jumalattarelta. Niin no.....oonhan mä huhtonu....joo, mutta sitte ei vissihin kuulusikkaa ehtoopalaksi syörä yhtäkää ( saati nyssitte MONTAA ) lautasellista Kelloggs Corn Flakseja...sokurilla kuorrutettuuna.....JUU EI!!  MUTTA KU....se mun mieheni syöö sellaasia, ottaa suolaasennäläkähänsä sipsiä päälle. Ja kyllä....kyllä se vain perkeles näyttää yhä siltä Kreikkalaaselta jumalalta. Pitkine säärinensä, parransänkinensä päivinensä, eikä kaljavattasta tietoakaa.  ( saatei sei kyllä kaliaa juokkaa, mutta EMMÄKÄÄ juo ) Moon koittanu sitä 26 vuotta lihoottaa, muttei, sama krävelö son ku ennenki.... Musta taas ei oo voinu käyttää määritelmää "krävelö" ei syntyes, ei lapsena ei teininä. Ei....ku moon ollu aina muorollisesti pätevä. Mutta ny ( niinku aina tähän aikahan vuoresta ) mä koen olevani muorollisesti YLIPÄTEVÄ. Torellisuures oon varmahan jo vuosikausia ollu tälläänen , samanmallinen. Mutta tämä vuorenaika sen teköö....ku oot turvoksis ja ähkys kaikesta. Ja ainut liikuntasuoritus on ollu  suklaan hilaaminen käkättimehen.... 

On vain tullu ns. NAUTITTUA elämästä. Siä parahas paikas, kotona, kynttilänhämys. Kiria käres tai soffannurkas telekkarin äärellä. Kotoolu on ihanaa ja rentouttavaa. Ja ku mä tarkoon katton, niin ne mun lopukki vattalihakset on nyssitte rentoutunu. Ei oo muuten kaunis näky se. 

Yllä kuvas oleva pahuurenpesäkes ei sitte kulukaa ainakaa parantanu tilannetta. Päivvastoon. Sen lisäksi jotta mä möhistyyn, tunnin itteni viä senlisäksi rikolliseksi ja alkoholistiksi. Tai ainaki oon vakavasti vaaravyöhykkehellä. Tällääsiä paheeseen kiihoottavia muruja ei kulukaa saisi ollenkaa vetää. Eikä lakupiippuja syörä tai eres päälle kattua, ku ne houkuttaa sua ketjupolttajaksi ja susta tuloo narkkari tai alkoholisti. HETI. Ainaki, jos kukkahattutätiä menöö uskomahan. Paitti että.... nämon mun lempimuruja. syön niitä trusis. Joskus tuloo HIMO niihin ja verän koko pussillisen yksin. Vetäminen alakaa jo kauppamatkalla. Viimeesis liikennevaloos ennen  kotua oon jo syöny ainaki viis niitä. ( son kans varmahan jonkumoonen rikos ) ja lakupiippuja oon kakarana syöny MONTA. Täs ny orottelen koska mun nikotiiniriippuvuus alakaa? Koska mä alakaan polttaa tupakkia? Viä ei oo teheny mieli. Mutta pakostaki se päivä tuloo, ku kukkahattu tärit TIETÄÄ tämänki asian mua paremmin.

Tämä tunnelmallinen vuorenaika on aika petollinen. Vuorokausirytmit heittää volttia. Sitä vain notkuus rakkahien kans yömyöhäälle  ja kokoaijjan pitää syörä tai juora jotaki.  ( no niin, JUORA, siinä se tuli, viinamurut on nyssite ajanu mun tuhontielle...skumppa kyllä maistuu mulle ja  punaviini....tästäkö se nyssitte lähtöö...aiva lapasesta.....alkoholisti minoon varmahan, ei oosi äiteen pitäny mun antaa viinamuruuhin kajota....) Kyllä kukkahattutärit TIETÄÄ. Mutta joo...tottapuhuen, minoon ennemminki tunnelma- ja herkkukoukus. On niiiiin järjettömän rentouttavaa vain fiilistellä korolla, yöpaita päällä. Ei poka kiristä mikää. Suolaasta ja makiaa vain vuoronkyytiä. Ja täytyyhän ne ny syörä ja juora, ku niiton kerta joulunpyhiksi jemmattu. Mutta joo..... möhistytty siis on. Mutta välipäivinä pirimmä flikan kans huolen, jotta on meillä sentähän eres YKS  kohta, jokei pääse vahingoskaa möhistymähän. Son KUKKARO.

Mä sain komian kukkaron flikalta joululahajaksi. Ja vaikka molimma kumpiki tahoollamma ennen joulua päättäny, jottei sitte muuten MITÄÄ, ei niiiiin MITÄÄ, osteta joulunjäläkihin. Hetkehen aikahan. No.....tavallaan meirän sanatoon sopimus piti.....HETKEHEN aikahan. Kyllähän sitte jo torstaina joulunjäliistä oli pakko ottaa uus kukkaro koekäyttöhän. Autonnokka käännettihin Poria kohoren, ku siältä löytyy lähin meitä oleva paratiisi = ostoskeskus  ( tää Raumalla viä tapellahan siitä, saako sellaasta tänne rakentaa vai ei....näin kauppiahan flikkana ja yrittäjän vaimona, erikoonen hasajamisen aihet,  mun mielestä) Mutta ei siinä mitää, sillä aikaa ku tää hasaatahan, me kyllä löyrämmä flikan kans kohteeta. Ja rattoosa päivä meilloliki. 

Kaulahan laitoon ( kattokaa ny, ku  mun pitää keksiä säälittäviä aasinsiltoja, jotta mä saan esitellä mun joululahajat. Antakaa anteeksi, näiltä(kää) osin minen kasva ikänä aikuuseksi ) mun herkän kauniin joululahjani. Son mun rakkahalta mulle. Ja kyllä...se viä mahtuu hyvin mun kaulanympärille. Jotta aiva en oo viä mässäälyllä pystyny kehittää ittelleni sellaasta miehekästä "häriänniskaa" 

Mutta siä mun ja flikan shoppaalureisulla on kaks varsin hupenevaasta asiaa, noli aika ja raha. Molimma omasta mielestämmä pyöriny siä maksimis tunnin. Mutta torellisuures soli kyllä koko päivä. Ilimankos jo vatta kurnii ja pakko oli kaffia ja jotaki hyvää vetää. Ja oikeen toresta me syöjättäret verimmä ristuksenmoiset patongit eikä muuten tuntunu mihinää. Hyvältä vain tuntuu. Ja möhiältä. Me päätimmä lähtiä kotia ja koitimma asettua vaivihkaa ja huomaamattomasti kotia. 

Mutta kuten huomaatta, isoon ja pikkuhyeenan oli vaikiaa saapua "pikku"ostoksiensa kans korolle sillaa vaivihkaa. Ja ettei mitää sillaa niinku ostettu...ihan vain jotain alesta. Kattokaas  ku potilas oli kotosoffalla ja sen kotkankatseen ohi oli ny vaikia salakuliettaa mitää. Mutta toisaalta...se tietää  meirän. Jos olisimma tullu kahta kättä heittään, solis varmahan tilannu meille lääkäriaijjat. Ku tällääsiä sen naiset on. On isoohyeena ja pikkuhyeena. Ja aiva OIKIASTI. Nuo ON kaikki torella aletavaraa. Jotta sen puolehen.....mehän itseasias SÄÄSTIMMÄ palio. 

Mutta kyllähän son tosiasia, jotta ku herkkupatojen ja suklaarasiooren ääreltä ja koron tunnelmasta lähtöö sinne ostoskeskusten sykkeehin.....niin viimeestään siä sovituskopin kelmees valoos se torellisuus isköö. Kevättä kohoren ollahan menos ja kesä on tulonpäällä. Pitääs päästä eres jonkumoosehen bikinikuntohon. Ja peilistä kattoo keski-ikäänen naisihiminen , jokon ristuksen kaukana tuosta tavoottehesta.  Joka vuosi tähän aikahan mä PÄÄTÄN, jotta NYT moon ens kesänä oikeen kunnon bikinitikis. Sitte mä löyrän itteni taas kesällä epätoivoosesti väläppäämästä erilaasia saronkeja ja kaftaaneja, joilla peitellähän uumalta ne muorolliset epäpätevyyret. ( ja sopivat bikinit löytyy osastolta "valahat" )  

Mutta ny moon ottanu härkää sarvista. Mä päätin kohorata torellisuuren. Oon teheny vakaat päätökset etunojapunnerruksista ( allien torjuntaa ) ja "lankuttamisista" ( ei liity piffiihin, vaan keskivartalon ISOOHIN ongelmihin ) Jumpat alakaa ens viikolla, mullon salikortti. Eli kaikkia on riittävästi, paitti aikaa. Kyllä mä tua ottalohkos käsitän, jotta haasteellistahan son yhyristää töiskäyminen ja isoon tuvan ylläpitäminen näihin mun harrastuksihin. Mutta ku.....mä oon taas teheny sen päätöksen. Jotta ens kesänä pellonreunaa kävelöö ohkaasempi eloveena..... Tai sitte ennen eres jonkumoosta kesälomaa pellonlairalla seisoo Vilijonkka,tukka pystys, elin ottas, takki tyhyjänä ja huutaa ; " VITTU PÄÄSTÄKÄÄ MUN  POIS TÄSTÄ ORAVANPYÖRÄSTÄ!!!! MÄ HALUAN OLLA KOTIROUVA JA VAPAA TAITEELIJA!!!!!!!!!"

Ja lenkkipoluulla se kävelöö ( hölökkää ) kiitos Zalandon, komias pantteriverkkatakis. Sonny oikeen Adidas. Minen kulukaa paskaakaa piittaa mistää merkiistä. Mutta nuosta pantteriista mä piittaan. Ja NIIREN takia, mä sen tilasin. Enkä oo tuntenu katumuksen häivääkää. Orotan jo, ku pääsen sen kans lenkkipoluulle. 

Jotta joo....sellaasta.....hyvin tyypillisis merkiis se alakas tämäki vuosi. Mun murehet on niitä, jottoon liika möhiäs lais. Ja son HYVÄ mures, siitä tietää,jotta asiat on kokolailla hyvin. Ja mä tua naamakirias totesinki yhyres kommentisnani, jotta naiset on AINA omasta mielestänsä vääränkokoosia ja -ikääsiä. Niiin mäki. Mutten mä silti sitä ylenpalttisesti mieti ja funteeraa. Tämä teksti oli ny toki kärjistettyä monilta osin. Sitei kannata vetää henkehensä sellaasnansa. Se kannattaa lukia piliket silimäkulumas. Mä aina kehootan ittiäni ja kanssasisariani hyväksymähän ittensä sellaasena ku on. Kantamahan ittensä ylypiänä ( ei tyhymän- )  Ja jos on oikiasti torella tyytymätöön, silloon: TEE asialle jotaki. Kulukekaa unelmianna kohoren, rinnat rottingilla. Sillä epävarmuus ja torellinen tyytymättömyys ittehemmä teköö meistä epävarmoja ja aiheuttaa huonoa itsetuntoa, joka liika useen purkautuu katkeruutena ja kateutena. Ja non kaks asiaa, joille minoon allerginen. Ja mä TUNNISTAN ne aina, riviiltä ja rivien välistä. Mä vainuan ja haistan ne, enkä mä koskaa tiä, pitääskö  mun sääliä vai pahoottaa mieleni sellaasten kohoralla. Tähän asti oon vain hymyylly vinosti sisällepäin. Ja antanu niiren huseerata. Kukin olokohon kunkillansa.  

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, oli kiva kirioottaa teille taas. Ja on ollu kiva huomata, että teiton nykyään jo aika palio. Se teköö tällääsen eteläpohojalaasen naisen kulukaa ilooseksi.