Moon kulukaa koittanu UURISTUA. Mä otin oikeen ittiäni niskasta kiinni ja päätin, notta muutosta ny tarvitahan. Mä kiriootan teille aina niistä samoosta asioosta. Naamakiriaki on täynnä mun himoshoppaajan hankintoja. Ku mullon lapsellinen tarvet esitellä, jotta MITÄ UUTTA mä NY ( taas ) oon ostanu tai tilannu. Samahan hengenvetohon mä sitte kumminki murehrin karehtimisen mahtia ( isäntä koittaa siinä sivus toppuutella, jotta älä ny kaikkia siä toimita...karehritahan vain ) Siinoli jo kaks aihetta, jokka minoon melekehen loppuhun käsitelly tällä foorumila. Ja kumpiki on muuten sellaasia asioota, jokkei huoppaamalla lopu. Mä shoppaalen ja tilaan komeeta asioota. Oon turhamaanen varmahan viimeesehen hengenvetohoni asti. Tarkkaalen karehtimisen jalostunusia ja alakukantaasia muotoja. Son ittteasias aiva huvittavaaki. Mutta emmä siitä piittaa kokoaijjan kirioottaa. Niin mä sitte ajattelin uuristua.
Maattelin, jotta ku moon omasta mielestäni turhanki möhiäs lais, mä lisään liikuntaa ja rupian tarkkkaalemahan syömisiäni. Toisin sanoen alakaan kiertää tupaa suuremmalla faarttilla ja toppaan soppatorvesta. Son selekokielellä sellaasta, jotta lisätähän ehtoosin liikuntaharrastuksia ja syörähän tervehellistä ruokaa ....useen ja vähä. Ja juorahan palio.....VETTÄ.
Täs on kuvasatoa, kuinka tuo mun rojekti sitte eristyy:
Niinku havaattetta, ei näjy selfieetä salilta, eikä kuvia kelmeeltä liikuntasaliilta, johona moom` pruukannu käyrä kolomekki kertaa viikos. Siis niis kelmes liikuntasaliis. Niis on kiva ollu käyrä veivaamas lavista, shabamia, zumbaa, bodycombattia...mutta mutta...niin....sitte, ku tuut tähän saatanallisehen oravanpyörähän, johona juostahan pää kolomantena jalakana koron, työpaikan ja prisman väliä.....silloon isköö vasten naamaa REALITEETIT. Ristus ku sitä aikaa ei oo. Ja ku tälläänen nautintoja hakeva blondi meinaa lisätä kierroksia....käyyki näin, ku kuvat yllä osoottaa. Aiva päiv`vastoon, liikkuminen ja kotua lähtemistä vaativat harrastukset VÄHENÖÖ. Oma koto ja sen tunnelma alakaaki vetää yhä vahavemmin puolehensa. Soffan vetovoima on maaginen. Jälielle jää vain kaikista rakkahin harrastus...tanssiminen, elikkä se lavis. Muistaki tykkään...mutta ....se aika. Tästä oravanpyörähelevetistä mut pelastaa vain kauan ja hartahasti toivomani kotirouvan päivät tai eurojackpotin päävoitto. Päiväkää en töis käyysi, jonsei soosi pakon sanelemaa.
Ja samoos kuvis näjettä, kuinka mä oon muuttanu tuota ruokavaliota. Tervehellistä menöö ny ehtookauret. HAH, HAH, ja vielä kerran HAH. Paskanmariat!!!! Mansikat mä syön kermavaharon kans ja keskityn nauttimahan elämästä. Piruako sitä ittiänsä kiusaa. Emmä mikää pulukannaru eres halua olla. Jos mä ny katton vain totuutta silimihin, minen tästä muutu. Moon aina ollu mukavuurenhaluunen, kuningatarsyndroomasta kärsivä kermaperse. Emmä tästä mihinkää muutu. Enkä moo tainnu sen möhiämmäksikää tulla...aina moon tälläänen ollu. ( Ja aina sitä voi koittaa vanhoja tanttuja, jos niihin ny joinki mahtuu..muutos ei voi olla kovin suuri....moon viä mahtunu.....joinki )
NO SITTE....moon ajatellu, jotta mun pitääs vähä kulukaa sosiaalistua. Voitaas isännän kans alaata kulukia kemuus ja sellaasta. Jos meki hankitaas ELÄMÄ. Ja mäki lakkaasin haalimasta kotia kaikenmoosta sisustushärpäkestä. Jos hankkiiski kausilipun vaikka Teuvan Kaarihovile lavatanssiihin.
No seuraava kuvasaria puolestansa osoottaa, kuinka tämän rojektin kans on eretty.
Niin...mä mihinkää kemuuhin lähäre....muuta ku mielikuvis. Jaa no....kerran pari vuores. Joka kerta on ollu aiva ylimahtavaa ja mä osaan viä jopa pöyrillä tanssimisenki jalon taironki. Mutta sitte taas....kotona on niin kiva laittaa villasukat jalakahan. Kotia on kiva tuunata kaikkia uusia sisustuselementtiä. Ja joo...vaikka vastaalla niihin välillä hyvän- ja välillä pahansuopihin kommenttiihin, jotta " MIHINKÄ toi tavara sulla kaikki oikein MAHTUU? " ( no oma vika, mitäpä mä hehkutan niitä kaikkia naamakirias ) mutta ku tämä sisustaminen on mulla sellaasta itteilimaasua ja tairetta. Mä rakastan mun kotuani, joskus varmahan melekeen liikaaki. Totta seki on, jotta johonkihan mun täältä varmahan välillä pitääs lähtiäkki..kyllä mä ens kesänä eres kerran meinaan lavatanssiis käyrä ja eres kerran meinaan tanssia johonaki pöyrilläki...eres kerran. Sitte voiiki taas hojaantua kotona soffannurkkahan muistelemahan sitä kokemusta. Ja plarata läppäriä, jotta minkämoosia uusia valaasimia, sitä oikeen taas olikaa ja muita sisustusratkaasuja. Ja joo...kiitos kysymästä hyvin mahtuu mulle nämä sisustuselementit..kattokaas....mä VAIHTELEN näitä juttuja mun koros....enkä mä asu mihinää opiskelijayksiös.
Sitte moon kans ajatellu, jotta mä kasvan aikuuseksi. NY VIIMEENKI. Ja seuraava kuva toristaa senki asian maharottomuuren;
Ihiminen, jonka kampauspöyrällä on Barbie.....EI KASVA AIKUUSEKSI.....IKÄNÄ.
Saati sitte, että allekirioottanu saa tyttäreltänsä tällääsen käsiveskan lahajaksi. Äitienpäivälahaja etukätehen. En tiä montaakaa viittäkymppiä lähestyvää äiteeihimistä, joka hihkuus ilosta tällääsen saaresnansa ja viä KÄYTTÄÄS sitä julukisilla paikoolla. NO...MÄ hihkuun ja MÄ käytän. Tytär oli niin tohoruuksis kans löyröstänsä, jottei malttanu orottaa äiteerenpäivähän asti, mä sain tämän ystävänpäivänä.....sopii hyvin, koska ollahan tyttäreni kans Parahat Ystävät myös.
Moon tuumannu sellaastaki, jotta seki on aikuusmaasta, jottei saa hepulia ku kevät ei tuukkaa HETI. Vaikka ookki jo istuttanu narsissit ja luonu kevääsiä asetelmia, niin mun pitää ymmärtää takatalaven maharolliuus ja ettei siitä KUULU saara itkupotkuraivaria. Niinhän sitä KUULUUS ajatella mutta kyllä mä kulukaa jokakerta poljen kiukkuusena jalakaa ku MUN kevät keskeytetähän. Olletikki ku moon jo nähäny perhosenki ja sitte tuloo lunta. Kaikki aikuusmaaset selittelyt tähän on mulle paskaa. IHAN PASKAA. Mä vihaan takatalavia. PISTE!!!
Niijja sitte niistä narsissiista. Ku mä meen ostamahan NARSISSIA, niin ei soo sanottu ollenkaa, jotta tuusin kyseesten kukkien kans kotia. En ainakaa ensimmääsellä kertaa. Ku meillon sellaanen kukkakauppa tää Raumalla, johona myirähän niin palio muutaki, ku vain kukkia. Son sellaanen houkutteleva paikka, johona mä käyn useenaijjoon vain fiilistelemäs ja hakemas inspiraatioota. Ja tällä kyseesellä kuvauskerralla käytihin ny sillaa ( niinku montakertaa ennenki ) jotta hain muutaki ku vain inspiraatiota ja unohrin narsissit. Mä tulinki kotia tyynyn kans. Se puhutteli mua.Ja kotiutuu mun keinutuolihin ASAP
NO sitte ....tuo mun muumihysteria. Siitä moon kans ajatelu,jotta pitääs hairaantua jo erohon. Jotten mä enää osta, AIVA KAIKKIA, mitä Arabia sillä saraalla suoltaa...joo en....Kattokaa vaikka....
Niijjustihin.JOKAKERTA mä päätän, jotta nämoli ny viimeeset. Ja kas, yllätän itteni jo googlettelemasta Arabian muumiuutuuksia ja manaan, jotta KOSKA ne ilimestyy.
Sitte moon ajatellu muuttua maltillisemmaksi ja sellaaseksi tavalliseksi äiteeksi. Sellaaseksi aikuuseksi ja hillityksi. Ostan Rukan saretakin ja käyn iliman nupajamista nyhtyristi töis ja oon joo-joo-nainen. Sulaurun massahan.
BUAHAHHAHHAAAAAA!!!!! Niin NOT!! Kattokaa ny, kuinka käytihin, ku Zalandolle tuli päheet saretakit; Hilitty äitee-tytär selfie ja kimallus on huipus
Kyllä mun varmahan tarttis kimaltaa vähemmän. Mutta son jo mielikuvituksenki tasolla täysin absurdi ajatus. Jos mä lähären kevääselle kuoharikohahrukselle...moon överi...emmä sille mitää voi. Vaatekaapilla vain lähtöö lapasesta...niinku ny muorikkahasti sanotahan.
Niin.....sellaasta son ku eteläpohojalaanen nainen koittaa muuttaa ittiänsä. Koittaa uuristua. Vaihtaa levyä ja hakeutua uusille urille. Emmä mihinkää muutu. Te jokka tykkäättä lukia mun juttuja,te ootta ja pysyttä. JOs niin taharotta.Uuret lukijat toivotan tervetullehiksi näille lakeuksien leveyspiiriille. Moon tälläänen. Näillä kymmenillä hyväksyn itteni justihin tällääsenä ku oon. Tämän kimalluksen takana on Virpi.....sellaanen superherkkä tyttö, jonka syrän on aina siä, mihinä eteläpohojalaaset vilijapellot heilimööttöö. Siä, mihinä Kyröönjoki virtaaloo. Sieltä moon lähteny ja siä mun syrän asuu.
Pääsiäänen on mulle tärkiä juhula.Siinä on kysymys yhyrestä niistä mun kolomesta tärkiästä arvosta.
Mä vetäyryn kotiani rakkahieni kans. Painan palatsikoiran rintaani vasten ja kuuntelen, kuinka mun syrän huiteloo laikialla pääsiääskokolla. Vaikka mä asun tää Raumalla ja mun kotoni on rakennettu tänne, mun syrän ei ikänä lähäre lakeuksilta. Ei ikänä.
Ja kyllä se mun kotoni tääki kohoaa, ylyvähästi peltojen keskellä. Melekeen ku eteläpohojammaalla. Syrämes läikähtää lämpöösesti,jokakerta ku kotoni näjen. Ja samalla näjen nuoren miehen. Sen Tarkan, joka heinäkorsi suus, totes 27 vuotta sitte Teuvalla, nuorelle morsiamellensa, " moon ajatellu, jos mä yhyren tuvan tekisin..." Teki se.....usiammanki.
Mutta ny...mä toivon, jotta teirän pääsiäänen on ollu hyvä ja levollinen. Mullon ollu. Ja on se ollu vähä kimaltavaki.
