Tämä stoori ja vuoratus on muhinu mun pääs jo jonku aikaa. Son ny jo varmahan selevää, jotta kaks kolomasosaa meirän perheestä käyttää muumimukia ns. koodikielimeiningis. Tunteet ja mielialat voi kevyesti lukia perheenjäsenen käres kulloonki olevasta mukista. Ja aiva oikeen, yks kolomasosa perheestä on TÄYSIN pihalla ku lumiukko näistä koodiista. Lienee turhaa nimetä erikseen henkilöötä. Sevverran tyyryn toteamahan, jotta tämä yks kolomasosa on kummiki SE perheenjäsen, jonka ansiosta näitä mukeja ja palio muutaki pystytähän hankkimahan kokolailla kivuttomasti. Son se, joka on rakentanu taloon näiren ja naistensa ympärille. Son SE, joka täältä lähtöö maakuntahan. Mutta pihalla son silti muumimukikoodiista. Ja ku näitä mukeja on sekä äireellä että tyttärellä PALIO, käytännös melekeen kaikki, niin tottapa son vaikiaa pysyä kartalla, mikä on se metafora johonka mukilla kulloonki pyriitähän. Ku ny esti eres tietääs,mikä ON metafora. Siitä saattaaki sitte seurata yhtehentörmäyksiä. Ku se yks kolomasosa saattaa tyynen rauhallisesti aloottaa keskustelua jos jommallakummalla perheenjäsenellä on käres joko Mörkö- tai Haisulimuki.....ne nimittään ny ainaki on koodit, mikkä pitääs vissihin sillekki seleventää. Jos flikka tuloo koulusta ja kävelöö määrätietoosesti muumimukikaapille ja korkeentaan sihahtaa hampahien välistä; " onko Haisulimuki vapaana...? " Silloon, justihin silloon EI KUULU ruveta kyselöhön apua ja neuvoja tulostamisehen, skannaamisehen tai muuhun, mihinkä tuo ykskolomasosa pruukaa tyttärensä apua huurella. Sellaanen saattaa olla jopa VAARALLISTA. Mutta mä, se enemmistöhön kuuluva osa perheestä... Mä TIÄN, tuos tilantees teen flikalle mehevän leivän, jonka se syöö kaakaonsa tai kaffinsa kaverina. Ja se kaakao tai kaffi ryystetähän justihinki Haisulista. Flikkaa VITUTTAA, raskahasti. Vitutus alakaa oheta ja sitte onki mukavaa praatata ja keventää lisää vitutuksen aihetta.
Mutta se myrsky mörkömukis.....mistä kaikesta sellaanen sitte syntyy? Mörköhän siis myös toimii äärimmääsen suuren vitutuksen metaforana tai joskus se saatttaa vain kertoa jostaki muusta hyytävästä. Tai sitte ihan vain halusta erakootua hetkeksi. Ja silloon, justihin silloon ei kannata alaata toimittelohon tai kehittämähän änkköötä mistää. Siinä käyy heleposti häjysti.
Mysrkyn nousemisehen riittää yksinkertaasesti vaikka takatalavi. Nimittään sellaanen, joka on ku märkä rätti vasten kasvoja. Maanantaiaamuna. Maanantaiaamu ja takatalavi. Tämä yhyristelmä on varmahan itte Saatanan keksintö. Ja se on koettu tänä keväänä. Ja ajatelkaa, molin erellisenä päivänä kattanu ittelleni näin
Molin orottanu, jotta saan kattaa nämä MIELETTÖMÄN IHANAT, siniset satukaurihit kaffipöytähäni. Niin.....jotta sen yhyren kolomasosan elämä ei menisi liika helepoksi, on olemas viä Iittalan sarjoja ja siältä Klaus Haapaniemen eri sarjoja, jokka meiltä tietenki kans löytyy....ja niillon omat koodinsa. Ei tästä kaurihista ny tietenkää talavella kuulu juora. Son kesän saapumisen merkki. Tai itteasias vasta tänä keväänä näistä juominen on meillä maharollista, ku mä hankiin tähän nämä mukit vasta ny tai ensimmääset kaks. Ku ne tuli mun suureksi iloksi uurestansa tuotantohon. Jostaki syystä en silloon viimeeksi keränny näitä mukeja, muut osat kyllä tuli haalittua.. Mutta ny sitte koriaan tilanteen tänä kesänä. ( itteasias, näiton mulla kyllä jo kolome.....se yks on kylläki risa.....tiä.....kehtaanko eres toimittaa....mutta ku ny alakasin, niin antaa mennä, näin tarinan sivujuonteena, suluus. Lähärimmä flikan kans käymähän Cittaris, ku nämoli siä tarioukses plussakortilla. Molin laittanu tulen paljun pesähän, ala "blondistail" = sähäläämistä, mutta syttyy se. Meilloli tulos kiva äireen ja tyttären ilta, se ykskolomasosa oli maakunnas tienaamas. Me aloottelimma mukavaa periantaiehtoota. Siis Cittarihin hakohon mukia. Ostin kaks ja laitoon hankintani käsiveskahan ja asettelin komian veskani auton takapenkille. Siinä sitte, ku ajelimma kotua kohoren, johona orotti lämpiävä palju, flikka sanoo, jotta tuas viereesellä kaistalla tuloo sitte paloauto.....älä säikährä, se suhahtaa kohta ohitte tuhatta ja sataa. Niin, emmä sitä....mutta malakasin funteerata siinä liikentees, jotta MIHINKÄ se oikeen menöö? Joo...VARMAHAN MEILLE!!! Se paljun pesä...... Laitiselaanen muresgeeni otti välittömästi vallan ja malakasin keskittyä paloauton reittihin, ku soli meirät ohittanu ja meni jo siä hetkes matkaa...kohti meirän tupaa....Laitiselaanen muresgeeni oli sitä mieltä. Flikka kattoo muhun, ja sanoo jotta Raumalla kyllä on siä suunnas kaks muutaki tupaa.... No siinä paloauton reittiä arpoes, molimma lähestymäs punaasia valoja......mä tietenki löin jarrut pohojahan ja sain toreta, notta Citroen C kolomoses on ristuksen tehokkahat jarrut. Käsiveska takapekillä lierahti alaha..ja seuraavaksi flikka miettii oikiaoppista lausetta,kuinka kertoa Vilijonkkamaaselle äireelle maharollisimman hellästi, että se toinen kaurismuki ei selevinny tästä reisusta.... mutta lohoruttautuumma samantien, että autohon ei tullu mitää, ei tullu osumaa. Tupa ei ollu palanu.Koto orotti ylyvähänä ja rakkahana siä peltojen keskelllä. Citroenin sai peruuttaa iliman klaappia autokatoksehen nukkumahan ja paljun pesästä tuprutti kutsuva savu komiahan kevätiltahan. Kolomas muki hajettihin seuraavana päivänä, notta se siitä plussa tariouksesta )
Mutta niin.....kuvitelkaa...molin siis kattanu tuon mukin, molin hypettäny alakavaa kesää. Minoon kesän lapsi henkehen ja verehen. Mä kyllä tykkään lumesta jouluna ( ja silloon sitä saatanaa ei juuri ikänä näillä leveysasteella oo ) Tammi- Helmikuuski kyllä lumi olis toivottavaa...sellaanen timantteja hangilla-keli , you know. Mutta mitä paskaa..silloon yleensä ploosaa vettä ja ikiharmaus on pysyvää. Ja Mörkö- ja Haisulimukit ei kerkiä ku käyrä kaapis kääntymäs, ku niitä jo taas tarvitahan.
Molin kumminki jo keriinny hehkuttaa alakavaa kesää. Olimma flikan kans kuunnellu paljus kurkien huutoa pellolla. Oltu mykkinä kotimme yllä lentävistä joutsenista. Olimma tohoruuksis meirän uuresta kasvihuonehesta
Sunnuntaiehtoona viä viimeeksi kattoon lapseni kans olokkarin klasiista rakasta kotomaisemaa ja ääneti ihasteltihin komiaa kevättaivasta. Joku vanhan kansan viisas ihiminen olis varmahan osannu jo varoottaa meitä tuosta taivahasta. Notta se ei oo hyvän erellistä. No sitte tuli se itte perkelehen järiestämä aamu. Takatalaven ja maanantain kiehtova yhyristelmä.
Sälekaihtimet olis teheny mieli präiskätä kiinni. Mä pirän ittiäni huumorintajuusena ihimisenä. Mutta ny.......muhun iski suorastaan itkupotkuraivari!!!! MÄ TAHARON KESÄN!!!!! EI VITTU!!!!!! Mulla asuu Kankaanpääs Teuvalaaset sukujuuret omaava hyvä ystävä...hänen kans saatihin tästä kehkeytymähän ISOO MYRSKY Mörkömukihin. Joo...ei kaaru mailma tähän. Mutta joku lapsellinen osa tua sielunsopukas ei sitä ny suostunu ymmärtämähän. Niinku sitä lunta oli orotettu ja se tuli ny, vittu Huhtikuus!!!!!!
Mä lähärin työpäivän jäläkihin säälimähän ittiäni pihalle. Siä me menimmä koiran kans Huhtikuus, lumipyrys. Tältä näyttää ihiminen joka on viittä vailla kuolla vitutuksehen. Tältä näyttää ihiminen, jolta on Huhtikuus viety unelma kesästä ja viä lyöty maanantailla ottahan.
Käsittämätööntä!!! Ku viä erellisehtoona oli paljus konhotettu flikan kans ja molin tohoruuksis kuvannu, kuinka auringonsäteet pruukaa leikkiä mun keittiös kevätiltaasin. Seuraavana hetkenä nämä kuvat oliki sitte muisto vain, vitutuskäyrä oli nousnu jo aiva omihin sfääriihin. Tästä oli leikki kaukana ja myrsky mörkömukis oli valamis. Onneksi se yks kolomasosa oli maakunnas. Saimma flikan kans rauhas purkaa angstimma ja askarrella yo-juhulakutsuja. Tottakai molin keksiny sillaa kätevästi polttaa niitä kutsukorttien reunoja. Arvakkaa, kuka kävi aina portahilla hyytäväs viimas, käret kontas niitä kutsuja polttamas?.....joo, mitäpä ei äitee tekisi lapsensa vuoksi. Ja vain blondi valittoo kevään saatanallisimman päivän tähän hommahan. Mutta teheryksi tuli ja iliman paleltumavammoja.
Myrsky mörkömukis koostuu yleensä varsin vähäpätöösistä asioosta.Ne ei oo ollenkaa sellaasia OIKEETA murehia. Ne nousoo siä mörkömukis ja laantuu sinne samantien. Hyväs seuras ja joskus erakoitues. Mä oikeen lähärin tuumaamahan jotta mikkä muut asiat nostaa tuon myrskyn. Joskus tuo somemailma on omiansa sellaasehen. "Veispuukki", johona mäki kovaa silti viihryn, nostattaa aika aijjoon pieniä myrskyjä. Joskus änkätähän ja tunteet kuumenoo. Mutta ku ryystää kaffinsa Mörköstä tai Haisulista, niin aika pian sitä käsittää, että änkköötä tämä vain on, eikä kaverien loukkaamista.Asiat riitelöö, ei ihimiset. Sitte on erikseen ne ilimiöt, joita mä sanon huomiohuoraamis-päivityksiksi. En oo ikänä niitä ymmärtäny. Minkä tähäre kirioottaa mitää, jos asia on sellaanen , jotei halua jakaa? Tämän asian ymmärtämisehen mun pitääs varmahan ryystää kaikista mun muumimukiista, jotta tämä arvootus mulle ratkeaas. Samoon se, että jos joku poistaa sut kaveriistansa ja aiva estää sut tua "veispuukis" sillaaki mulle on käyny. Son vähä sellaanen hämmentävä kokemus...... Sen poistamisen mä ymmärrän...estäminen ennemminki kertoo sivistyksen tason tai henkisen iän......Mutta jokatapaukses kertoo kyllä varmahan enemmäki siitä estäjästä ku musta. Emmä ny aiva NIIN vittumaanen oo. Enkä tietääkseni oo kuinkaa loukannu näitä. Mun mielestä aikuuset ihimiset ei toimi niin. Mus herää lähinnä myötähäpiä, ku hyvää tarkoottavat sanat onki saanu vastakaiuksi tinttaalua. Son ristuksen hämmentävää. Hetken mä mietiin onko tällääsestä aiheesta tänne kirioottaminen eres korrektia? Mutta toisaalta.....miksei. Sillaa mulle on käyny. Herkkänä flikkana oon miettiny syitä. Ja valitettavasti se syy taitaa olla kateus ja katkeruus. Ja sikäli sitte estäminen on mun kannalta positiivinen juttu, sillä sellaaset ihimiset mä kumminki taharonki pitää käsivarren mitan pääs musta. Ja onneksi nämon ny sellaaset yksittäästapaukset. Jääköhön omahan arvohonsa tuollaaset.
Eileen mä join kaffini muumien kesämukista. Se tarkoottaa, jotta oon ONNELLINEN. Mä lenkitin ensin kiinanpalatsikoirani, keisarillisen arvokkahasti. Silloon ei oo vauhrin hurmaa,mutta sitäki enemmän kesähän heräävän luonnon hurmaa!! Linnut laulaa,tuoksut huumaa pään. Ja mulle tuli suunnatoon tarve lähtiä juoksulenkille. Maattelin lähtiäkki sitte samantien, enneku kohtaus menöö ohitte. Ja niin mä laitoon itteni lenkkilaihin. Lenkkarit jalakahan ja kuulokkehet korville, 70-luvun iskelmä soimahan. Mä rupesin miettimähän, jotta minkä tähäre mä lähes aina valitten juoksumusiikiksi tuota 70-lukua? Siinä luonnon keskellä hölökytelles se mulle kirkastuu. Mähän oikeastaan jokakerta juoksen mielikuvisnani 70-luvun Teuvalle, lapsuutehen..Sinne, mihinä mun on hyvä olla. Siä äiti on nuori ja nauravaanen ja mullei oo huolenhäivää mistää. Mä muistan rakkaurella mun lapsuutta, äitiä ja isää. Riipinkylää ja lapsuusystäviä. Niitä kesiä....ku oli aina lämmin. Hymy tuloo huulille ja vauhti nousoo. Loppulenkistä mä herään tähän päivähän, ku sieltä peltojen keskeltä se näkyy jo kauas, se mun oma kotoni, se jonka se yks kolomasosaa teki toreksi. Se teköö useen mun unelmista totta, niin suurista, ku pienistä.
Mun päiväni kruunas kummiflikan vieraalu. Son kymmenen. Nuo valakovuokot, se keräs mulle. Käyy toimittamas mulle elämän tosiasioosta. Mun kostuu silimänurkat. Flikka toimitti mulle suurin silimin, kuinka täs elämäs pitää olla aina kiitollinen ihanista kokemuksista yhyres perheen kans, non pysyviä ne muistot, niitei voi kukaa sulta ottaa pois, ne ei oo kaupan.
Ja se flikka on vasta kymmenen.....jätti kummitätinsä hiliaaseksi. Tuijottelin ehtoolla tuota valakovuokkokimppua ja ajattelin.....lapset.....kyllä.....valon maasta ne tänne tuloo. Sitä lasta meirän sisällä....sitei sovi hukata.....koskaa.
