Kesän kynnyksellä

Niin kulukaa, minoon ollu niin kiiruhinen, jotten oo tännekkää keriinny mitää kiriootella. Ja koskapa tämä kirioottelu on vain yks mun harrastuksista, se saattaa toisinvuoroon jäärä vähä vähemmälleki huomiolle, tämä läppärin äärellä vahtaaminen, saati notta oikeen jotaki hengentuotosta alakaasin blogihin väsäämähän.  Tosin.....puhelin mulle on kyllä sitte kasvanukki  kätehen kiinni. Siiton joinki niin heleppo larata hätäänpyre kuvia naamakiriahan ja siinä sitte pysyy sopivasti mukana tuos "some"-mailmas. Samalla vilikaasulla näköö, notta mitä kamuulle kuuluu ja pääsöö ittekki toimittamahan nopiaa ja lyhyesti omat kuulumisensa, ne, joita ei aiva juurta jaksaan taharo pärvötellä. Tottapa tuo kätehen kasvanu kapula ny ilimanmuuta on korvaamatoon yhteyrenpitoväline mun ja mun rakkahien välillä. Toisinvuoroon on menos puhelinmaratooni ja toisinvuoroon whatsappi huutaa hoosiannaa, ku on olovana niin palio asiaa. Ja voipa tuolla rakkahalla luurilla hätäänpyre teherä vaikka shoppaalujaki, ku mun lukuusat harrastukset pitää mun niin kiireesenä, nottei aina pääse eres kulutushysterian alttarille fyysisesti...silloon vain näpytellähän ittensä HM:lle, Jeansille tai mihinkä kulloonki. Vaihtoehtoja kulukaa piisaa ja mä löyrän niitä viikottaan lisää.

 Te ny varmahan mietittä, notta mitä ristusta son ny nuan kovaa ruvennu oikeen harrastamahan?  Emmä ny mitää sen erikoosempia, ku mitä mä aina häärään ennen kesää. Kesä on mun eherotoon lempparivuorenaika. Mä panostan aina kesähän palio. Mä herään aina henkihin kesäksi. Silloon kaikki pitää olla TIP TOP, TÄYRELLISTÄ,VIIMEESEN PÄÄLLE ( aiva ku muuten olisin sanonu näin joulusta, pääsiääsestä ja parista muustaki asiasta ) no okei, myönnetähän minoon täyrellisyyren tavoottelija. Pihaa mä iliman muuta oon puleeranu ja puunannu kesäkuntohon. Oon saatana laittanu, vaikka sitte hampahat irves, rasat käres, tuuli on tuivertanu tukkaa, mutta minen oo esteestä piitanu. Minoon luonnonvoimia uhumaten tähäränny kohti päämäärääni: täyrellistä puutarhaa. Tottapa siinon ollu muitaki esteetä voitettavana, ku arktiset, hyiset, haastavat kelit. On pitäny isäntää maanitella ja saara se suostumahan mun konhotuksihin ja hankintoohin. Talouslujentoja oon saunanlauteella ollu kuuntelevinani ja luvannu hillitä kulutushysteriaani ( mulloli silloon sormet kylläki ristis seliän takana, sitäpä ei isäntä tienny ) Ja pakkohan senki on ollu myöntää, jotta mun konhotusten lopputulokset näyttää hyviltä. Muirenki, ku vain mun itteni mielestä. Sitä allasaluettahan minoon ähittäny, notta siihen sellaasta viihtyystä nurkkausta tehtääs.Ja kyllä.....komialta siinä alakaa näyttää. Minoon pääsny päämäärähäni, kukkaruukut viä puuttuu.....mutta ku ny esti tulis niitä kesäkukkiaki valikoomihin. Tottapa ny pian ku tämä arktinen  säätyyppi tästä vähä hellittää. Tuos saattaas olla kiva istuskella ja lueskella lehtiä......saa sitte nähärä koska mä täritän istua ja nauttia siinä.

Soffanpehemusteet ei ny pääsny kuvihin, ku sataa. Sare on kyllä ihan kiva juttu....mutta EI sunnuntaisin. Silloon mua pakkaa nimittään vähä vituttamahan ..... ku olis SITÄ AIKAA!!!!! mutta sitte ootki jumis tuvas, sateen tähäre, arki olis tuohon omialtaasta aikaa....tai yö. Tosin ....nythän mä kerkiän tätä blogia päivittää ja ajattelin näin äitienpäivän kunniaksi vähä kristallikruunujaki kiillootella. Niirenki kuuluu olla kesää varte parahas tällis, kimallella, ku auringonsäteet osuu niihin puhtahista ikkunoosta ( niin....ikkunanpesuki on mun yks pakollinen kevätharrastus ) Son eres mulla huomenna .....työpäivän jäläkihin...ja klasia.....ja pestäviä ruutuja täs huushollis piisaa. No...... huomenna menöö tää yks ämmä Vilijonkkana ympäri tupaa ja muu perhe varmahan  väistelöö hulluna huhtovaa naisihimistä. Son paras ja varmin tapa välttää konflikteja, mun likille ei tuolloon parane tulla. Mä taharon teherä kaikki ITTE.

Mutta on tämä kesän laittaminen mukavaaki puuhaa. Toisinvooroon mä köörään sammakkaa auton etupenkillä, puutarhaliikkeestä kotia....vain ku en millää voinu vastustaa. Suon tällääset  palakintoona ittelleni, ku niin kovaa häärään.

Ja palakittoo se isäntäki mua, vaikka pitääki niitä pitkästyttäviä talouslujentoja. Jos tuoo vaimolle surenkorennon keskellä arkia, ilimamitää, on varmaa, että saa tämän vaimon kyllä takuuvarmasti hurmoksehen. Tuollaaset arjen pikkujutut taitaa sittekki olla niitä ISOJA juttuja. Kyllä mä monet ehtoot tuotaki korentoa tuun tuas parvekkehen seinäs kattomahan. Mä näjen muuten olokkaristaki sen ku laskevan auringon säteet osuu siihen ( ja huomisen jäläkihin näjen paremmin, ku oon ne klasit pesny ) Ja ajattelen mä sen antaajaaki aika palio. 

Komiaa on ihanaa ja rentouttavaa laittaa. Kesä tuntuu olevan likempänä jokaasen asetelman myötä.

On se likempänä, vaikka vastustaaski. Minen kulukaa anna periksi luonnonvoimille. Tämänki komian linnun mä jouruun köyttämähän melekeen karvanarulla tuohon pilarihin kiinni. Ei välttämätä täytä kaikkia mun vaatimuksia estetiiikan suhteen. Mutten mä liioon taharo, notta myrskytuuli enää  toista kertaa riepootteloo mun komiaa lintuani, jos siltä yksiki peltisuluka taittuu, mä pahootan mieleni ja kesä tuntuu valuvan kauemmas musta. Niinpä mä sitte käret kontas ja hampahat irves köytin tirpan tuohon. NY SE PYSYY!! ÄIKKISTÄ!!!!!

Oikeen mun sormet syyhyää, ku pääsen istuttamahan kesäkukkia. Mullon listat ja visiot jo valamihina, ku ny vain ne valikoomat runsastuus. Mullon TIETYN väriset pelargoniat ja petuniat, mikkä mä kelepuutan. Mitää "sekakimppuja" ei mun markilla nähärä. Minoon lähtökuopis tää jo, täs orotelles minoon kyllä ilimanmuuta haravoonu nurmikot  ja puleerannu perennapenkkiä. Minoon tuntenu suurta hurmosta ku oon repiny voikukkia juurinensa irti ojanpyörtänööltä, mansikkamaani viereltä. Kyllä isoos markis piisaa harrastusta yhyrelle pohojalaasakalle.

Ja tottapa mun harrastuksihin kuuluu runsasturkkinen kiinanpalatsikoira. Siinä turkis piisaa työsarkaa ja putsaamista ja puleeraamista. Mutta son kans mieluusaa. On liikuttavaa hariata sellaasta karvakössälestä, joka makaa seliuun harjauksen aikana ja hornaa, välillä se heilahuttaa jykevällä ( sillon tosiaanki pikkukoiraksi mahtavan jykevät tassut ) tassullansa, notta ny ämmä mulle piisaa jo tämä. Koiran kans kävely ja ylipäätänsä kaikki sen kans vietetty aika on mulle vain ja ainoastaan terapeuttista.

Ja varmahan ootta jostaki rivien välistä lukenu, notten minoo oikeen tykänny kylymistä kevätkeliistä. Jos niistä jotaki hyvää hakoo, niin ainaki sitte oon voinu hyvällä omalla tunnolla olla vaatekomeros. En oo menettäny säiren puolesta mitää.Vaatekomerooren järiestäminen on kans yks mun harratus....tai sanotahanko, notta vaatekomerooren järiestäminen ja päivittäminen on seurausta mun VARSINAASESTA HARRASTUKSESTA ( vai onkahan se joku diagnoosia vaativa juttu? )  hurmosmaasesta shoppaalusta. Jos on vaatefriikkii ja
shopaaluholisti...sillon hintansa...enkä ny puhu rahasta. Mutta mutta.. Ny oon poka toteuttanu ittiäni .
Ny on pinkat ojennukses ja johonaki välis lupasin itteleni, etten hetkehen sano, jottei mulloo MITÄÄ PÄÄLLEPANTAVAA.....tosin ens periantaina ennen Raumarokkia onki sitte testin paikka....

Tua komeron kätköös mä herätin henkihin kans yhyren mun takuuvarman kevätharrastuksen; hölökkäämisen. Löyrin nimittään mun lempparifarkut....sellaaset, johona on syrämenmuotooset takataskut...ne ei sitte mahtunu kiinni...talaven mässäälyt on kostautunu...kaikista zumbista ja bodyattakciista huolimata. Nähtävästi aiva jokaehtoo ei olisikkaa saanu syörä suklaata. Ruoka-aikoona oliski pitäny syörä naisen- eikä ratamiehen annoksia....  No ny juostahan ja oommä työmatkojaki kävelly ja rasat käres mennä viuhtonu ja hokenu ittelleni, notta on ny, ONNY TOUKOKUU!!!! Kesä tuloo ja mä viä kattelen uumaani....pyrin siihen vakaasti, että se löytyy ja oon timmis lais....sitte kesällä ( aiva ku oosin muuten tuotaki mantraa huopannu ennenki... )

Pitää vissihin YRITTÄÄ kattua, mitä sinne ostoskärryhynsä lyöö....mutta kaikista houkutuksista minen voi tai eres yritä kieltäytyä. Jäätelö KUULUU kesähän. Muumien kesämukit ON MUST !!! Klaus Haapaniemen uutuuksista ny puhumattakaa. ÄHH!! Mitä mä ittiäni muuttamahan väkisinki muuksi. Minoon tälläänen. Ja ens periantai ja Raumarokki....son niin jotta MULLA EI OO MITÄÄ PÄÄLLEPANTAVAA. JOTAKI mä käyn vähä itelleni ja flikalle kattomas.

Oon mä toki hurmosshoppaallu kevätjuttuja ittelleni. Tämä Liisa Ihmemaasa - mekko, oli alakaapäälle tyttären löytö. ( meillon ny samikset) Joinki mä taannuun pikkutytöksi takaasi ku laitoon tämän ylleni. Mä pääsin hetkeksi niihin kuumihin kesihin Riipinkyläs. SE TUNNE, ku hiekka rahisi uusien kesäkenkien alla ja lykkäsin nukenrattahia kohti Ojalaa... Helille, parhaalle ystävälleni, piti päästä näyttämähän mun uutta ihimettä; ruskiasilimäästä nukkea, joka oli oikeen Kauhajoelta ostettu. Äiti ( kukapa muukaa ) oli tämän ihimeen löytäny ja tarkoon ohojeestanu isän, että tuoo mulle tämän nuken ku töistä tuloo. Ei ne kulukaa tuollaaset ruskiasilimääset nuket ollu aiva tavallisia tuolloon seitkytluvulla.  Siihen nukkehen liittyy palio rakkahia muistoja. Oon sen (ki ) tarkoon pitäny talles. Sen avulla on heleppo matkata pieneksi hetkeksi muistoohin ja kuulla, kuinka se hiekka niiren kenkien alla oikeen rapisikaa. Nukke on tallella, samoon muistot ja Heli-ystävä ja rakas, NIIN RAKAS äiti.

Kyllä se kesäki sieltä taitaa tulla taas. Tosin minen ny lyki enää nukenvaunuja, muuta ku muistoos. Eikä muuten lyki mun tytärkää. Hän tuli juuri täysikääseksi. Mullon ny aikuunen tytär.....tunnen yhtäaikaa ylpeyttä ja SUURTA haikeutta. Luopumisen tuska raastaa, mutta kyynelten kimaltaes silimänurkis mä seuraan perhoseni lentoja. Rakkaurella, niinku mun äiti aikoonansa mun lentoja. ( seuraa se äiti viä tänä päivänäki mun lentoja, välillä mun siipi viistää maata, välillä mennähän niin korkialla, notta oikeen....mutta yks pysyy aina samana lentojen välis.....ÄITI ja äidinrakkaus.. Ja sitäpaitti ... ÄITI, aina häntä tarttoo. Ei mun ja tyttären suhuret mihinkää muutu. Flikka tarttoo mua. Enkä mä eres tiä, mihinä iäs lakkaa tarvittemasta äitiä....minoon ny pitkälti yli neliänkymmenen ja tartten äitiä, JOKA PÄIVÄ. 

Kesän kynnyksellä juhulitahan äitejä. Kortin laitoon jo ja lahajan. Soittanu oon äitille tänään, niinku JOKAIKINEN päivä teen. Joskus soitan usiammanki kerran....ku tuloo asiaa viä. Minoon äitille niin paliosta kiitollinen. Hän on ollu mulle se malli, kuinka tullahan hyväksi äidiksi. Äiti on mun turvasatama, mun kaikki......uskon että oon tätä myös omalle tyttärelleni. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, kesää orotelles.