Joo, kulukaa, palio sai lakialla tuulet puhaltaa notta Tarkan vanhapari sai käyrä kinttunsa kuvaamas Arabiemiraatis asti. Notta tätä "sokia rampaa talutti" kuvaa ennen kerkis olla vauhtia ja vaarallisia tilantehia aiva tarpeeksi ( tosin justihin niitähän tuo nuori komia Tarkka mulle lupas vuona 1990, jos sen matkahan lähären ja totisesti lupauksensa son pitäny nämä kulunuset 27 vuotta ) Eikä mua ollenkaa vähiten jännittäny joulukuun kolomastoista päivä, ku Tarkka tikkahilta putos työmaalla ja lanssilla sairaalahan köörätihin.....kyllä siinä Tarkan rouvalla syrän hakkas ja porajutti, tällääset jännitykset on vanhalle naisellle jo vähä liikaa. Mutta kuten kuvasta näkyy isäntä Tarkan jalaka toipuu, hitaasti, mutta ( toivottavasti ) varmasti. Dubaihin me lähärimmä, komiaa kattelemahan ja toisistamma nauttimahan....mäki alootin matkavalamistelut HUOLELLA, ku kerta VIIMEENKI loma häämötti horisontis.
Niin...kattokaas erellisestä kerrasta ( ku lähärin vähä naama norsunvitulla ) molin viisastunu palio. Ensinnäki PASSI OLI NY VOIMAS tosiaanki yli kuus kuukautta ( ku olin käyny ottamas uuren passin viime kesänä ja masentumas passikuvis ) Ja pukeutumisen ( mun lempiaiheen ) suhteen molin viisastunu oikeen reiruhun. Ny mä TIESIN, jottei sinne tartte mihinkää loireehin ittiänsä ja olokapäitänsä verhota, jos pysyt turistialueella. Ja siähän mun aikomus onki pysyä. moon siä, mihinä kimaltaa ja soitto soi. Ja mä haluan kimaltaa kans ja PITÄÄ niitä kymmeniä bilemekkoja, joita oon ostanu ja ikänä sitte oikeen oo mitää paikkaa, mihinä niitä vois pitää. Mutta Dubai on oiva kohore, jos tykkää komiasta ja kimalluksesta. Siä saa ittekki kimaltaa, eikä se oo ollenka pahet. Ei tartte olla siipiänsä myören. ( emmä kyllä osaa olla kotonakaa niin...mä vain kimaltelen, ikiharakkana )
Tosin, NYT, ku tuli ilimi, jotta bilemekkoja ja -toppeja saa lapata luvan kans matkalaukkuhun, käytihin sillaa, jotta pakkausvaihees mulle tuli VARTIJA. Ku son tosiasia jotta, nuo matkatavarooren painorajootukset sitte taas tuloo vastahan. Niinpä olimma tilantees, johona muna kanaa neuvoo. Rakas tyttäreni istahti makkarin sängynpäälle ihanana ja rakkahana seuraneitinä mutta myös ( niinku monta kertaa ennenminki ) järjen äänenä. Se LASKI, montako lomapäivää meillon ja montako mekko/toppi/ hame/capriyhyristelmää mä TARTTEN VÄLTTÄMÄTÄ ja kuinka monta kimaltelevaa ohutta neuletakkia on riittävästi. Kyllä siinä naurettihinki, melekeen kuset housuus siinä kohtaa ku, flikka oli sanonu, jotta; " no niin äiti, nyt riittää, sullon ny viikon matkalle kaharen viikon asut" Ja mä siihen; "Katto, mikä tua meni!! " ja viisasin klasille, flikka käänti vaistomaasesti päätä. SIÄ MITÄÄ MENNY!! Mutta sain siinä välis livahutettua VIÄ YHYREN kimaltavan neuletakin yhyren kärmesmekon kaveriksi. Flikka tietysti havaatti sen ja me nauroomma, nauroomma vain. Kuinka jollaki tyttölapsella VOI OLLA NÄIN MAHAROTOON ÄITEE. Mutta siihen se kaikki hauska kaiketi perustuuki, ku kaiken maharottomuuteni keskellä mä tiän olevani hyvä äitee. Kyllä tuo rakas lapseni on sen mulle monta kertaa kertonu ja eleen osoottanu. Sillon huikentelevaanen leijonaäitee. Mutta niiv`vain päästihin tähän kuvahan, johona vanhalla mortalla on käsimatkatavaroota myören KAIKKI MATKATAVARAT pakattuna ( varapiilolinssikki viä...ja palio muuta varavaravaraa ) Kaikki oli siis kunnos. Niinhän me luulimma.....
Lähärimmä isännän kans iloosina matkahan. Flikka jäi koiran kans kotomiehiksi. Menomatka kentälle meni seki ku siivillä. Isäntä pysähtyy matkanvarrella Kasvihuoneilimiöhön. Tiättäkö sen ihanan paikan, johona on KAIKKIA!!!! Mä vain sivulausees mainittin, jotta siinolis kiva pysähtyä kaffille ja mä voisin vähä silimitellä komiaa ja se passas isännälle heti. Ja mähän tankkasin enemmän silimänruokaa ku varsinaasta ruokaa. Mutta ku...kaikki nämä kuvaamani jutut huoliisin kotiani HETI, ASAP!!! Mun oli kumminki toppuuteltava ittiäni, ensunkaa mä ny pientä matkakasssaani voisi hussata ennen ku ollahan eres lentokentällä. ( Flikka oliki varootellu isäänsä järjen äänenä,jotta onko se ny miettiny tarkoon, kuinka viisasta on olla monta tuntia etuaijjas kentällä, ku äitee kerkiää olla siä ne monta tuntia esim. muumikaupas .... ) No onneksi isäntä oli varautunu monehen tuntihin.....nimittään me tultihin TARVITTEMAHAN ne tunnit. En eres nähäny muumikauppaa....en muitakaa....orottakaas vain.....pian meinaan alakaa vastustaa....tämon ny tyyntä myrskyn erellä.
Tämon menomatkalta viimeenen seesteenen kuva muutamahan tuntihin. Molin justihin tämän kuvan lähettäny wapis sisaruksille notta heiny hetkeksi. Emmä joukaa silloon tienny, jotta meirän, flikan ja muutaman mun parahan ystävän välillä alakaa muuten wappi pian laulaa siihenmallihin, jotta pitää jo luuriki saara johoron päähän.
Soli kulukaa HYVIN PITKÄLTI Finnairin ammattitaitoosen henkilökunnan ansiota, jotta tämä kuva ylipäätänsä on otettu ja son otettu lentokonehen klasista, konehen SISÄPUOLELTA. Solis voitu ottaa myös lähtöterminaalista ja vesipisarooren lisäksi tuos olis suolaasia pettymyksen kyyneliä.
Niin.....me teimmä isännän kans lähtöselevitystä....se ei onnistunu. Kones ei huolinu meirän passia. Siitä minen viä millää muotoa yllättyny, jotta tekniikan kans oli ongelmia ku oomma matkas kaharen ja tekninen tuki on kotona. Mutta siinä vaihees mua alakas vähä kylymätä ku ei siinä konehilla avustava virkaalijakaa saanu masiinaa tottelemahan, Mua alakas jo vattahan pistää, ku se ohojas meirän tiskille. Tiskillä mua alakas huipata, ku kattoon nuoren naisvirkaalijan ilimettä, ku se meni sekunti sekunnilta totisemmaksi. Siinä vaihees, ku isäntä heitti " kevennyksen" jotta eikö meitoo ollenkaa matkustajalistalla? Ja nauroo päälle....siinä vaihees, ku kattoon sitä nuorta naisvirkaalijaa uurestansa, mä kyllä KUULIN, mitä se vastas. Mutta minen YMMÄRTÄNY ja mun suuta alakas kuivata. Flikka oli äärimmääsen totinen ja sanoo; " Nyt kyllä valitettavasti on niin, ettei hän löyrä meitä konehen matkustajatieroosta." Hän pyyti anteeksi ja sanoo, jotta käyy esimiehensä puheella, Pyyti meitä orotamahan.
Noli aika pitkät kymmenen minuuttia, jokka me orottelimma tiskillä. Siitä meirän ohitte vilahteli iloosia Dubaihin menijöötä turvatarkastuksehen. Me seisoomma mokioomet vierellä ja painostava tunne alakoo laskeutua. Hetken päästä sieltä marssii tämä nuori virkaalija ja sen peräs purjehtii esimies. Kummakki oli totisena ja suorastansa osaaottavan näköösiä. Ja esimies otti meirät huostahansa. Mun korvis humaji. Tämä virkaalija seliitti, jotta non ny saanu matkatoimiston erustajan langan päähän ( ihimet seki, lauantaiehtoona ) notta vikaa selevitellähän, mutta näillä näkymin faktat on seuraavat; matkatoimisto on ryssiny huolella, Finnairin kone on täynnä ja meitei oo matkatoimistolta siihen buukattu. Meirän rahat oli kyllä matkatoimistolle kelevannu. MUTTA Finnair selevittelöö, mitä HE voii teherä. Matkatoimiston meriselevityksiäki viä oroteltihin. Siinä vaihees ku oli enää tunti konehen lähtöhön ja me istuumma viä mokioomet vieres ja wapitin meirän surkiaa kohtaloa rakkahilleni,isäntä tarras jo Finnairin toimiston ovehen. Siältä tuliki se sama ystävällinen virkaalija. Hän lähti kiirättämähän meitä kohti lähtöselevitystiskiä. Siä oli toinen ystävällinen virkaalija. Meillolis ny tuhannen taalan paikka. Kaks matkustajaa SAATTAA jäärä konehesta. Meirän tarttoo nyvvain nopiaa seliitä turvatarkastuksista ja JUOSTA lähtöportille ( muumikauppaki siinä cooperin testis vilahti silimäkulumas ) Ne varootti kyllä, jotta saattaa olla, jottei päästä, mutta jos ei, niin Finnair kyllä pitää meistä huolen ja huomisin palatahan asiahan lentojen suhteen. He kyllä auttaa.
Ja ajatelkaa.....ME PÄÄSIMMÄ, KU PÄÄSIMMÄKI ja saimma viä viereeset paikatki. Se. että isännän lennolle tilaamat ateriat ei sitte kuulunu settihin ( ei tietenkää, ku "meitä"ei oltu koneeseen ilimootettu ) soli pikkuasia. Meirän lemmenloma sai alakaa. Mutta kieltämätä siinä kesti vähä jotta pulssi tasaantuu. Ja sen tasaaminen lentokonehes on kans oma juttunsa, koska pitää muistaa, jotta onnettomuuksihin uskova Vilijonkka mus, matkustaa aina mun mukana ja opettaja mus tarkkaaloo aina kaikkia ja kaikkea ja murehtii, jotta osaako se kapteeni ny hommansa. Mutta ikänä ku olimma arabiemiraatiis ja muorollisuuret hoirettu mä menin sen matkatoimiston erustajan puheelle. Kyllä mä sen käsitän, jottei tämä kalabaliikki sen syy oo, mutta hän oli kumminki ainut sen firman erustaja, joka nähtihin ja hänelle annoon tehtäväksi vierä viestiä etehenpäin.....jotta eisunkaa soo oikeen pysyväki käytäntö, jotta TUURILLA matkustetahan. Flikka kyllä suhtautuu yllättävän yliolokaasesti asiahan. Mutta se näytti olevan jatkoski tämän matkatoimiston linja. Tämoli kumminki pahin niiren moka, tämä lentokoneshäsläys.
Mutta oli siinä muutaki. Isäntä oli varannu meille ISOON ( tietysti ) huonehen ja parvekkehen. Molin messevää jo tästäki tierosta ollu kotona. Vähä niinku se Pokka Pitää Hyacinth, tiättä varmahan sen ihanan brittisarjan. Tosin joku kello kyllä sitte jo soitteli, ku tulimma kohteesehen ja pikkutaksi kööräs meitä ohi komeereen pilivenpiirtäjien ja ohi kaupungin sykkeen. Me tulimma keskelle, ei mitää. Hyacinthin kuvaannoollinen hatunlieri alakas jo lerputtaa yhtäaikaa alahuulen kans. Ja hotellille päästyämmä meni "Richardiki " totiseksi, ku näki huoneen. Soli PIENI kaharen hengen normikämppä, vähä nuhujaantunukki ja parveke.....hmmm...joo...se teorias niinku oliki ....jooo...MUTTA käytännös.....sitte taas ei. Sen nimittään NÄKI klasista, muttei sinne ollu ovia. Nukuumma kämpäs matkaväsymyksen pois. Eka päivä meni toipues ja mä alakuhun vähä porajinki isännän kainalos kesän ja syksyn murehia ja sitä kuriaa hotellikämppää. Ahhhh...kuinka leppoosa lomanalootus. Mutta mun Richardini ei niivvain niellykkää tuota meille arvalla tullutta hotellihuonesta. Menimmä marajamahan. Suomalaanen opas tekeytyy kiireeseksi, mutta tanskalaanen versio otti asiaksensa ja lupas hoitaa asiaa
Ja tämä matkatoimisto ei sitte muuten oo mikää näistä isoosta. Niitä moomma aina suosinu ja tämän erheen jäläkihin suosimma taas.
Tämän jäläkihin meirän loma muuttuuki sitte paratiisiksi. Mä aukaasin kunnolla silimäni ja KÄSITIN, jotta mihinkä moomma oikeen tullu. Dubai on palio muutaki ku pilvenpiirtäjät ja kimallus. Son myös käsittämätömän upeeta ja SIISTÄ rantoja. Non laitettu KOMIAKSI ja siä sun ympärillä parveeloo ystävällisiä ihimisiä. Siä ei oo juurikaa sellaasta skandinaaviselle ihimiselle vastenmielistä tyrkyttämistä. mitä on mones muus lomakohtees.
Siä oli yhtäaikaa tariolla molemmat; paratiisimaaset rannat ja kaupungin kiehtova syke ja kimaltava tunnelma. Kaupungin tunnelmasta pääsi heleposti nauttimahan ku hyppäs hotellin bussihin. Sitä kaupungin sykettä ja kimallusta on lähestulukohon maharotoon vangita kuvahan.Se pitää itte saara nähärä. Jos on maharollisuus, suosittelen lämpimästi.
Ja sitte kulukaa...ehtoolla ku tulimma siältä kaupungin valoosta, meitä orotti oven alta tuikattu kirijet. Soli hotellin johtajalta, hän halus tavata meirät. Voitta varmahan kuvitella, kuinka Hyacinth mus kohenti ryhtiänsä ja oikaasi näkymätööntä hattuansa. Oikeen hotellin johtajalta postia. Ja aamulla sitte...johtajan asia selevis. Me saimma anteeksipyynnöksi sviitin, ku meilloli tullu väärä huones. Me muutimma kerrosta ylemmäs. Mei oikeen alakuhun eres käsittäny,jotta tua ylemmäs kerrokses asuville kuuluu viä erikoospalaveluja. Me vain ihastelimma isoa huonetta ja kaikkia komiaa. Ny oli parvekkehiaki, kaksin kappalehin.
Näitä maisemia tuli katteltua. Auringonlasku oli huumaava näky, samoon meri. Siinä ku rakkahan vierellä katteli maisemia, tuntuu ku kilojen mureslasti olis hävinny johonki. Rakas seisoo vierellä, kaharenkymmenenseittemän vuoren jäläkihin, puu hotellin pihas oli täynnä vihireetä lintuja ja kaikki oli niin ihimeellistä. Puu täynnä vihireetä lintuja, Timo mun vierellä...siinä hetkes oli jotaki .....sanoon ei saa tärvellä.
Tottapa mä ny ittiäni tälläsin. Ku KERRANKI sai lähtiä komiana kylille. Mutta näin trendikkäästi otin tuollaasen "aunaturelle" kuvanki. Mutta elementisnäni mä tua kieltämätä olin.
Niinku kuvista näkyy....tuliaasia tuli. Ja Timo tapansa mukahan hemmotteli mua. Alimmas kuvas on sen ostamat laukut, jokka se VÄLTTÄMÄTÄ halus mulle ostaa ( kabiinilaukun kuulemma TARTTEN, jotta saan tuliaaset kotia ja muumimamma tarttoo aina komian käsiveskan ) Ja tarttin mä riipuksiaki ja komian Dubaikukkaron. Ja tuo kullanväri, kuinka kutsuvasti se kimaltelikaa. Niin kutsuvasti, jotta teimmä yks ehtoo viä toisen reissun kaupunkihin, hakemahan nuota merihevosia, ku ne KUULUU meille, äireelle ja tyttärelle omat. Kynttilänjalaka ekasta kuvasta lähti mukahan jo ekailtana.
Sitte, ku yks päivä tulimma rannalta, meitä orotti tälläänen näky. Molimma aiva paniikis. Herrantähären, moo mitää tuallaasta tilattu. Kuinka kallistaki tuo on?! Ku alkoholi on Dubais hinnoosnansa......siinä aikamma täpäättyämmä, meille selekis, jotta tämä setti KUULUU meille. Son osa meirän palavelua, johon kuuluu myös oma respa ja sen pikkupalavelut ( pikkupurtavaa ja kuuresta seittemähän voit käyrä holoppaamas alkoholituotteeta...son ilimaasta ) No....me käyttääryymmä sivistynysesti. Yhtenä ehtoona käyymmä respas otamas yhyret viinit. Eteläpohojalaasehen luonteesehen ei sovi sellaanen, jotta holoppaamalla holopatahan, ku ilman saa. Mutta tämän setin me nautiimma, skoolasimma ja nautiimma.
Päivät rannalla oli melekeen epätorellisia. Kaukana ariesta. Meilloli oma pieni paratiisi viikon verran. Sinne ei pääsny kärmehet luikertelemahan, Ainut kärmes oli seki mun kaulakoru. ( jolla halusin somistaa kärmeskaftaaniani, ihan vain rannalle, omaksi iloksi ) Ei tullu kärmestä, vaikka omenaaki pyyrin Aatamini haukaamahan. Luin kirijoja ja kävelin rannalla Niiskuneitinä simpukoota hattuhun keräällen ja rantahiekkahan kiriootellen. Välillä ihaalin, kuinka komiasti Dubaista ostettu kala kimalteli mun rantalaukus. Aika täyrellistä oli. Täyrellisyyttä korosti 200 riikinkukkoa, jokka tepasteli hotellin alueella vapaana
Kyllä.....oli se ihimeellinen ja ihana matka. Ehtoosin isäntä halus ihaalla nuota autoja, joitei kuulemma oikeen palio mualla näje. Mä ihaalin George Clooneyn kuvaa tuos valomainokses. Isännälle sanoon, jotta son mun oma Luovankylän Georgeni, ei uskonu. Mutta ku kattoo tuota mun kiriootuspöyrällä olevaa kuvaa siitä, niin yhyrennäköösyys on mun silimis kiistatoon. Son mun George ja sillä sipuli. Ja joo joo, oli siä komeeta autoja, mun silimähän osuu nyvvain eriasiat.
Niin tästä tuliki ny piiitkä postaus, mutta tähän matkahan sisältyy niin palio kaikkia Ihan Hyacintihina ja Richardina mentihin ja siksi piti ostaa nuo mukit kotiatuomisiksi. Komiaa, rakkautta, vauhtia ja vaarallisia tilanteeta. Kaikkia niitä mulle lupas T. Tarkka ja kaikkia niitä minoon saanu. Joskus valitettavasti tälläänen voii aiheuttaa sitä inhottavaa K:lla alakavaa tunnetta ympäristös. Son se kärmes meirän paratiisis. Toisen elämä näyttää ulukoapäin kattotuna niin komialta jotta aiva karehruttaa. Mun vitutuskäyrä nousoo välittömästi, ku haistan sen. Mä huomaan hienovaraasimmakki ilimenemismuorot, KYLLÄ!!! IHAN JOKAASEN!!!! Se on aika uskomatoonta, kuinka monella erilailla sitä pystyy ilimentää, mutta valitettavasti JOKA KERTA mun silimis nämä jää kiinni.Mä hoksaan kyllä, talletan syrämeheni ja peitän kaiken siihen blondimaasehen iloosehen huumorihini. Mutta te karehtijat, tieroksi: MÄ KYLLÄ HUOMAAN, mutta äiti on opettanu mun sellaaseksi, jotten alakaa sitä päinnaamaa soittelemahan. Te sitte vain jäättä käsivarren mitan päähän. Sinne te kuulutta. Tiän kyllä kuinka ne, jokkon siitä laista ajatteloo: Kyllä nuollon, millä mällätä ja matkustaa. Täytyy muistaa, jotta mä ny kärjistäen maalaan ittestäni tälläästä kimaltavaasen peräs liitävää hurpalesta. Son niinku viihrettä tää blogis Mun herkkä sieluni on sitte taas mun omaasuuttani. Niitä piikkiä meirän poluulla ei tiä muut ku me vain ja meirän lähimmät. Eikä tarttekkaa. Loppujen lopuuksi elämä on valintoja. Mä valittin Luovankylän poijjan ja se mun. Meirän syrämet kuuluu toisillemma. Nei oo myynnis. Niinku moon joskus sanonu, meirän voi laittaa torille mun ja Tarkan. Ottakohon ken haluaa, mutta meirän syrämet, niitei voi voittaa, ne kuuluu jo meille, toinen toisellemma . Tarkka jostaki syystä on antanu syrämensä mulle ja mä tunnen sen rakkauren jokahetki ja toivon että myös hän tuntoo mun syrämen kuuluvan Vain Hänelle. Eikä moo rikkahia. Mullon vain köyhä rakennusmestari puolisona, mutta sen syrän....son puhurasta kultaa. Ja Timolla on vain huikentelevaanen blondi, jonka mielenliikkeetä tulukkaamahan tarvitahan vähintääki seittemän astrologia. Mutta son äärimmääsen hyvä kodinhengetär ja viiren tähären leijonaemo. Yhyres on takuttu ja yhyres jatketahan takkuamista.
Ja kotia oli ihana palata. Oma maa on mansikka. Upea, rakas isänmaa. Omahan sänkyhyn. Omahan kotohon. Flikan ja koiran työ. Täs on mukavaa ny vapaapäivänä kiriootella matkamuistoja ja jakaa ne teirän kans.
