Joulunaluusaika pikakelauksella ( sisältää harrasta tunnelmaa, simpukooren keräälyä ja sometappelua ja paatosta )

Kyllä moon olovana keriinny palio täs lyhkääses aijjas ( kuukaures ) Mutta samalla musta tuntuu, jotten oo keriinny mitää. Hojaannun vain soffannurkkahan huoppaamahan, notta kuinka aika ei riitä mihinkää. Ja MIHINÄ VÄLIS porukat viä hoitaa kuntoansa. Minoon joutunu jättämähän rakkahia liikuntaharrastuksianiki täs ny välihin, ku ehtoot on ollu täynnä kaikenmoosia pakollisia menoja ja niistei oo vain voinu laistaa, vaikka mieli olis tehenykki. Ehtoosin kello tikkaa sataa ja ne hetket, jokka saan torellisuures vain istua ja kyhynöttää soffannurkas,  ne ovat torellisuures TOSI lyhkääsiä. Ja jos sitä kyhynöttämistä tahtoo jatkaa, se tarkoottaa, jotta tämä fiilistely venyy pitkälle yli puolen yön. Ja on sanomataki selevää, jotta työs käyvä perheenäiti maksaa tätä laskua sitte aamulla. Silimä kouras ryystetään pikaasesti aamukaffit ja juostahan pää kolomantena jalakana autolle ja suhahretahan töihin. On  viä pimiää, ku lähären ja taas pimiää, ku tuun . On tosi vaikia uskoa, äitin sanoja,  että on siunaus, ku mullon työpaikka. Mutta TOTTAKAI äiti on oikias, äitit on aina. Mutta mun, ylikuormitetun ihimisen on  paikootellen sitä vaikia uskoa. Mun on vaikiaa löytää tästä saatanallisesta ikikiiruhusta niitä hyviä puolia. Oon selevästi loman tarpees. Viis päivää...viis päivää viä. Sen aijjan puittees pitääs keriitä viä palio kaikenmoosta. "Pakkoteherä-lista" on loputoon, son hengästyttävä. Niin hengästyttävä, jotta ne kuuluusat morkoolit kerkiää soira ja ylikuumentua viä monikertoohin. .Ja voi ristus, kuinka non soinu ja kuumennu jo tämän kuukaurenki aikana.

Tämä mun ylikormittunu tila johtaa myös siihen, jotta oon entistä ärhäkämpi, ku puolustan mun arvojani. Mä itteasias aika harvoon tua  ( tää ) somemailmas julistan arvojani. Tarkootan ny lähinnä tuota naamakiriaa. Kyllä siä ny puoluetykkäykset näkyy. Enkä häpee myöntää jotta Koto, Uskonto ja Isänmaa on mun keskeeset arvot. Non äiteenmairos saarut. Minen pääsäääntösesti piittaa lähtiä huutokauppahan toisinajattelijooren kans. Kuki olokohon kunkillansa. Jokahinen ajatelkohon, niinku lystää. Meillon siitä hieno isänmaa., notta son oikeen jopa maharollista. Mutta minoon NIIN KYLLÄÄNTYNY tähän mamu-keskusteluhun. Siihen päärytähän nykyään joka paikas. Rasistikortti viuhuu välittömästi.  Ei tartte ku vähä itte öörniköörä siihen suuntahan, notta ...tuata tuata, millä tämä kaikki rahootetahan .....silloon SE alakaa. Järietöön akiteeraminen ja änkkääminen vahto suupielis. Kaikki raiskaukset ja terroriteot on yksittäästapauksia ( niinku varmahan onki joo...mutta yksittäästapauksekki on liikaa ) Mutta sitte, jos joku idiootti heittelöö polttopulloja vastahanottokeskuksihin, silloon son ilimanmuuta niin, jotta kaikki vähääkää maahanmuuttohon toppuuttelevasti suhtautuvat on niitä. Joo, me kuulumma ku-klux-klaanihin, oomma natsia ja rasistia,  JOO-O, paskat!!!! Emmä jaksa enää eres huurella tästä tämän enempää. Toteanpa vain, jotta oon tästä aiheesta TÄSMÄLLEEN samaa mieltä ku tuo meirän hieno presidenttimme Sauli Niinistö. Hänen lausunnoosta voi suoraa lukia sen, kuinka mä tästä asiasta ajattelen. Tiä sitte, kuinka moni tähän ny takertuu, mutta mä suosittelen vaharon pyhkimistä suupielistä, tämon vain pieni osa mun postausta. Ja mun ajatusmailma. 

Ja kattokaas....minen oo pääsny viä eres meuhkaamahan siitä TOISESTA aiheesta. Eläänsuojelusta. Minoon kuulunu justihinki tua naamakirias sellaasehen ryhymähän, ku "eläänsuojelu" Laihnausmerkkihiinhän tuo joutaaki. Siä mitää elukoota suojella. Tapellahan niinku pahaaset kakarat. Siinä, ku ne änkkää greipit kainaloos, unohtuu se pääasia: KÄRSIVÄT ELÄÄMET. Tämän ryhymän suhteen mun kuppini tuli täytehen viime viikolla. Orottakaas ku toimitan. ( Skippaa ylitte jos oot täynnä mun paatosta, tuo äsköönenki kappales olis varmahan kannattanu ,,,,)  Niin....mä kattoon niiren sivuulta sellaasen vireon....soli jostaki Vietnamista....siinä kolome miestä oli johonaki sisäpihalla, noli saanu sinne jonku kulukukoiran ( vähä kultaasta noutajaa muistuttavan ) Nämä "miehet" jahtas sitä koiraa, joka yritti piiloutua niiltä siinä sulietus tilas ( sehän ei luonnollisesti onnistunu ) Ku miehet sitte löyti koiran, ne hakkas sitä jollaki kättä piremmällä, kovalla vimmalla....elään uluvoo tuskasta ( mä kuulen sen kuolinvuoteellaniki ) koiraraukka pakeni, onnistuu piiloutumahan hetkeksi, kunnes nämä "miehet" löyti sen taas ja sama käsittely uusittihin,,,,,, kunnes koira sitten lopulta kuoli niiren käsihin. Koirasta tulis kattokaas ruokaa..... NIIN!!!!!!!!! Mun syrän hakkaa nykki, ku mä tätä kiriotaan, Käret täräjää. Mä raimaannuun ja tulin primitiivisen raivon valtahan ja mun ottasuonet meinas ratketa, ku rupesin lukemahan siä kommenttiketjua. Siä toimiteltihin aiva kaikes rauhas kaikista eri tainnutuskeinoosta, verenlaskuusta, lihan mureuresta,,,,ja jottei vain jopa kulttuuurisironnaasuurestaki  ( en oo varma ) JA JUMALAUTA!!!!!! SIINÄ HAKATTIHIN KOIRA HENGILTÄ!!!!!!!!!!!  Silloon mäki kommentoon ( yleensä siis en oo siä juuri kommentoonu, olin vain seurannu sitä änkköötä hämmennyksis ) Ja mun kommentti meni joinki siihen mallihin, jotta totesin " ihimisen joka puolusteloo tuollaasta tekoa, pitää olla saatanan kipiä. Toivon nuolle tekijöölle samaa kohtelua. Hyi helevetti!!!! Ja sitte TULOO TÄMÄ. Ku mä tuun saunasta ja havaatten jotta tätä kommenttiketjua oli oikeen jatkettu. Siinoli kulkukaa oikeen YP (ylläpito ) huomauttanu mulle KARKEASTA KIELENKÄYTÖSTÄ!!!  ja jotta jonsen mä siisti suutani, niin mut poistetahan ryhymästä!!!!!! KULUKAA!!!!!!! TE TIÄTTÄ MUN.....mä toimittelin sinne ryhymähän jotta poistun kulukaa ilomielin aiva itte, Siinä vaihees ku koira hakatahan hengiltä ja sen tuskanhuurot kuuluu viäki mun korvis, joku kantaa muresta mun "karkeasta" kielenkäytöstä, siinä vaihees kyllä viimeestään herää kysymys KENENKÄ etuja tämä ryhymä olovana ajaa?   MÄ sanon kulukaa jotta VOI VITTU!!!!! Muistutin, ettei muuten Eerikäisen Anjakaa puhunu korulauseen, hän TEKI asiooren etehen palio. Ja saratti niille, jokkei pystyny kattua tai kuunnella. Koska ne kauheuret tapahtuu kumminki johonaki ja jollekki eläämelle. Se, että sulukoo silimänsä, ei auta. Ja tietysti, jos keskittyy jonku eteläpohojalaasen ämmän sarattamisehen......silloon ollahan jo niin  mettäs, jotta eläänsuojelun saa unohtaa. Sieläpä ny tappeloovat. Mä hakeurun sellaasihin ryhymihin, jois OIKIASTI autetahan eläämiä, eikä jauheta paskaa. 

Mutta jottei tämä ny aiva menisi mun paatokseksi ( tosin meni jo ) Niin oon mä tämän kuukauren aikana piipahtanu lemmenlomallaki tuon isännän kans. Siitä toimitan teille tuonnempana. Mutta ku tällääsen kuherteluviikon ottaa keskelle kiiruhinta joulunalusaikaa, niin voitta vain kuvitella, kuinka tää onki sitte Vilijonkalla pipo kiristäny ja joo, ne morkoolit soinu, ku on pitäny kaikki samat kumminki keriitä. On siinä ollu isännällä ihimettelemistä ja peräs pysymistä, ku suloonen, simpukoota keräävä Niiskuneiti muuttuu aika pian kotosuomehen tultua kirkuvaksi, hiuksia harovaksi Vilijonkaksi. Muttaku...piparkakkutalo on MUST, piparit ( itte aluusta asti teheryt ) on MUST, jouluvalot by american style tyylin perfect ovat MUST, tonttujen parrat ja rivistöt ovat kans MUST...joo-o kyllä siinä tuloo hiki, jopa rennommallekki Hemulille, vaikka vain vierestä kattoo ja koittaa kantaa kaupasta jatkojohtoja frouvalle selekä vääränä.

Siihen ku lisätähän viä murtioomihin menny seepralampun jalaka....niin avot. Harras joulutunnelma on kokolailla valamis. Kyllä sitä pitää vissihin alaata tontuuhin uskomahan. AJATELLA, ETTÄ AIVA ITTELLÄNSÄ son menny. Joo-o, tonttu son ollu. Mutta sen verran tiän, että  tämä kyseenen tonttu käyttää Sievin turvajalkineita ja sillon tumma parransänki. Mutta olohon. Ei se ny aiva eree poikki oo. Ja on tonttu sitä koittanu liimalla klotata....vissihin. Tai sitte meillä vain kertakaikkiaan kummitteloo. 

Pikkujouluuhinki oon keriinny valmistautua. Ja paino on sanalla KERIINNY. Nimitään tämän luukin kyhäsin kasahan reirus puoles tunnis. Mulloli työpäivän jäläkihin tasan 45 minuuttia ja siihen sisältyy viä isännän autonavaamien haku huoltoliikkeestä.  ( joo saratin ) Mutta mä kerkisin ja kivaa oli. Tosin se tälläytymisehen liittyvä fiilistely jäi puuttumahan. Mutta ei täs palio muutenkaa oo keriiny fiilistellä. Fiilistellä...sitä mä meinaan teherä KOKO kaks ja puoli viikkoa, jonka oon lomalla. 

Ja niin, jos jotaki mä Joulupukilta pyytääsin tänä vuonna, niin solis AIKAA. Aikaa VAIN OLLA. Kävellä pitkähän koiran kans, lenkkeellä ittensä ja omien ajatustensa kans. Aikaa olla mun rakkahien kans, siis oikiasti kiireetööntä aikaa. Ja jos eläämien olot viä paranis...eres vähäki, niin moosin kans kiitollinen. Viis päivää viä....viis päivää mun ottasuonet pullottaa.... jos sitte ....olis aikaa......

Tämän tekstin sisältö saattaa järkyttää herkimpiä, notta älä luje, jos oot siitä laista

Moon ny meinannu lopettaa sen!! Meinaan, sen jotta tungen ittiäni johonki muottihin, johonka minen sovi. Sen on nyvvain loputtava!!! mun on tultava pihalle kaapista ( EI, En mä ny SITÄ tarkoota !!!!! kyllä minoon hetero, umpihetero, loppuhun asti. Siihen toisehen suuntahan minen oo kallellansa kulukaa tippaakaa. ) Ei, ku mä meinaan ny murtaa myyttiä täs postaukses. Kattokaas ku näillä kymmenillä son kulukaa jo aiva sopivaa ja oikiastansa jopa suotavaaki, notta sitä matkustaa ittehensä ja kuunteloo ittiänsä, jotta MITÄ sitä sitte oikeen elämältänsä haluaa ja minkälaasia asioota sitä oikiastansa HALUAA teherä. ( tietysti tähän asettaa omat haasteensa se, että minoon nainen, vieläpä blondi....notta son paikootellen ristuksen vaikiaa, ku ei aina ITTEKKÄÄ tiä, MITÄ sitä aiva OIKIASTI haluaa ) Mutta se muottihin survominen on loputtava. Kattokaas, ku muotti alakaa tarpeeksi kiristää, sille käyy tuollaa lailla ku tuolle piparkaakkupoijalle, se pärkyää. Tuo pitääs kyllä käyttää fyrrykyröös jollaki asiansa osaavalla pläkkyrillä. Sillon mulle tunnearvoa, sillä mä taharon joulupiparit vastaasuureski paistaa. Mutta son ny tullu pihalle muotistansa, son murtanu kaavaa, niinku omistajansa. Tuollaa on vissihin käyny ny mullekki.

Niin...mailma on pullollansa myyttejä. On olemas asioota, joista kaikkien vain KUULUU tykätä. Kauniista kesäpäivistä kuuluu tykätä. ( joo mäki tykkään, mutta mun on kyllä heleppo ymmärtää niitäki, jokkei niistä niin välitä )  Joulusta kuuluu tyk....eiku kyllä tämon tarkemmin ajateltuna nykyään jo murtunu, tämä myytti. Ny on kyllä melekeen päivvastoon. On trendikästä tai itteasias ollu jo vuosia, olla TYKKÄÄMÄTÄ koko joulusta. Se kumminki viittaa ehkä liika läheesesti suomalaasihin perinteesiihin arvoohin. Ja mikä viä pahempaa, kristillisihin arvoohin. Niitei pirä liikaa huurella, sellaasia arvoja. Ne kertoo jotta oot kääpä, aharasmielinen ja itteasias rasisti. Rasistikortti vilahutetahan nykyään aiva joka kääntees. Se heilahtaa jos toisella suupielelläs meet sanomahan, jotta joulukuvaelma olis kyllä kiva säilyttää koulujen ja päiväkotien joulujuhulis tai suvivirsi kevääsin näis samoos laitoksis. Suvirren sopivuuttahan tuumaaltihin oikeen valtakunnan tasollaki. No...se sai ny toistaaseksi jäärä. Siitei ny vissihin kenenkää toisinajattelevan mieli pahennu. Eileen ehtoolla vahtasin yhtä oikeen suosittua musiikkiohojelmaa tallennuksesta, siinä yks suosittu naisartisti sanoo, jotta suvivirttä ei pitääsi enää laulaa koulujen kevätjuhulis, notta ne pitääs muutenki mennä ei-uskonnollisempahan suuntahan. Sillälailla. Mun käsitys tästä artistista muuttuu sitte kertaheitolla, en arvosta. Kiitos ja hei!

Uus Virpi tohtii sanua tämän ny äänehen. Minoon perinteenen nainen. Mullon ne kolome arvua, joistei oo sopivaa puhua. Olin täs kuuntelemas Lenita Airistoa, kuuntelin hiliaa ja kunnioottaen. Se puhuu mun arvojani äänehen.  Herrantähäre jos meet puolella suupielelläs mainittemahan jotaki maahanmuutosta. Jotaki sensuuntaasta, jotta kuinka se saataas toimimahan hallitusti? Hallitsematoon maahanmuutto, ei liene oikeen kenenkää etu... Ja sitte jos meet vähääkää mainittemahan, jotta kuinka tämä rahootetahan, niin herrantähäre, mikä kuhina alakaa. Sua melekeen jo lyörähän sillä rasisti- ja varmahan natsikortillaki. Huuretahan kilipaa, jotta Suomi on rikas maa ( vaikka velekaa on meillä velaan päälle )  Pelekästänsä villasukkia kutomalla me ei voi auttaa. Mutta ...joo...ei, tästä minen väännä enempää. Oon joskus erehtyny naamakirias linkittämähän jotaki tämän tyyppistä. Siitä tuloo useemmiten ( aina ) isoo poru. Tähän keskusteluhun veretähän evakot, Ruottihin ja Amerikkahan työn peräs muuttanuset. Mopo lähtöö keulimahan nuos keskusteluus. Ja mullon valiennu nuos yhteyksis,mitä isä tarkootti, ku se puhuu äkkivääristä ja akiteeraajista. Ne ei lopeta änkköötä....ikänä. Ne räykyttää ku rakkikoirat asiaansa; " väy, väy, väy..." Ja sitte ku sä itte oot jo lopettamas koko loputoonta änkköötä...tuloo viä eres yks " ...väyh..." ( se viimeenen sana ) Ja ny selevennykseksi: " MINEN OO RASISTI!! IHIMISIÄ KUULUU JA PITÄÄ AUTTAA. Mutta järki pitääs koittaa säilyyttää ja oma kulttuuri. Rahootus ja sellaaset miettiä. Tottakai meirän pitää kantaa vastuumma ja auttaa häränalaasia. Ja se tarkoottaa palio muutaki ku villasukkien kutomista. Ja EI en kannata minkäälaasia ääri-ilimöötä, en minkäälaasta väkivaltaa.  Tuomitten sellaasen.

Sitte on elukat ja niiren oikeuret. Myytti numero yks. Herrantähäre, jos meet tähän aiheehin jotaki sanomahan, niin sinoot automaattisesti kettutyttö. Lävistetty...vähintäänki korvanleheristä, suupielistä, sieraamista ja kielestä. Sun pääprioriteettiihin kuuluu toisten aitojen turkisten spreijjaaminen ja turkistarhoolla mellaakoominen. Sä kokopäivääsesti tuhoat toisten yritystoimntaa. Kuvaat salaa tarhoolla ja niin...niillä teurastamoolla. Tällääselle tyypille on aiva okei vittuulla päin naamaa; " Jaa eksä muka sitte syö lihaa? "Eksä muka tiä, että elään pitää tappaa ensi? " JOO SYÖN!!!! Ja JOO TIÄN!!!!!!! Mutta kieltämätä SITÄ minen tienny, että niitä pitää hakata ja kohorella kaltoon ennen kuolemaansa. Ja EI, en väitä että niin tapahtuus jokapaikas. Uskon ja toivon että EI tapahru. Mutta yksiki tapaus tälläästä on liikaa. Mä peukutan kaikille maanvilijelijöölle ja lihantuottajille. Suomalaanen maatalous on lähellä mun syräntä. Arvostan niitä ihimisiä palio. Mutta samalla mä kannan huolta eläänten oikeuksista. Kissojen, koirien ja kaikkien. Eläämihin kohoristuvia julumuuksia pitää pystyä kattomahan!! Anja Eerikäänen sanoo aikoonansa, ettei totuurelta silimien sulkeminen auta niitä kärsiviä eläämiä. Allekiriootan Anja Eerikäisen sanat. Oma lukunsa on sitte ne samat saatanan hurskastelijat, jokka heiluttaa sitä vanhus- ja näläkäänen lapsikorttia. Vitut sanon minä!! Eläämiä kohtahan välinpitämättömät ihimiset on yhtälailla välinpitämättömiä lajitovereitaan kohtahan. Tämon nähty niin monta kertaa. Eläänrakkaus ei oo pois ihimisiltä. Tuo marina on vain tuon ihimisryhymän lempiaihe. Non oma rotunsa, en kuulu heihin, enkä halua niitä omahan lähipiirihini ollenkaa.   Elänrääkkääjät voisin lähettää.....johonki.... Ja tältä näyttää tämä eläänaktivisti. ( yks myytti taas rikottu )

Jaa....niin...on  mulla kyllä lävistykset. Sellaaset helemet korvis.

Sitte tuloo tämä, josta tämä mun ajatus sitte niinku lähti. KAIKKIEN KUULUU tykätä matkustamisesta. Aijjaijai, kuinka mielettömän mahtavaa onkaa matkustaa sinne , mihinä pippuri kasvaa ja palmut huojuu ( ja sinäkin....huh oli pakko sanua tuo äärimmääsen tyhymä ja kulunu sana"leikki" tähän kohtahan )  Niin, mä järkytän ny kanssasisariani oikeen koko rahan erestä. Mä en niin erityysesti piittaa tuosta matkustelusta. Ja silti mä puolisoni ja perheeni kans oon teheny moniaki matkoja. Olletikki nua etelänmatkat on mulle vähä sellaanen kakspiippuunen juttu. Joo...on siä ny aiva kivaa ( oi ristus ku mä ny kuulostan kiittämättömältä ja kauhialta ihimiseltä ) mutta mullei oo sinne mitää VALTAVAA hinkua. Mun ulukomaanmatkat on parahia kotosoffalta käsin. Villasukat jalaas vahtaan televisiota ja vaikka mun Eiffelintorniani. Uhoan ja lupaan lähtiä mitä eksoottisempihin kohteehin....siinä soffanurkas, villasukat jaloos, turvallisesti.

Mutta appajee...tosipaikan tullen mä ennemminki aharistun koko ajatuksesta, ku pitääki OIKIASTI lähtiä. Joo-o, luitta aiva oikeen; PITÄÄ lähtiä. Kyllä son mulle PITÄMISTÄ. Mä lähären sinne, ku niin KUULUU olla. Kaikkienhan KUULUU tykätä matkustaa. Kukaa ei pelekää lentämistä ( paitti yks blondi eteläpohojammaalta puristaa rystyset valakoosina penkkiä konehes ja tsekkaa vaaranmerkkejä lentoemojen kasvoolta ja eleestä ) Ei auta, vaikka kuinka olis Finnairin kones. Kaikki haluaa matkustaa etelähän ja maata siä auringos. Eisunkaa kukaa ny niin hullu oo, että matkustaas mieluummin Teuvalle äiteensä työ ja istuus sen kans saunan päälle virttynysellä, vaatimattomalla saunapenkillä ja kattelis vuokratalojen pihan kesäiltaa. Eisunkaa niin hulluja ja vähämielisiä ookkaa ( paitti...ny yks.....Virpi )

Etelänmatkoolla on upeeta hiekkarantoja ja kirkasta turkoosia vettä ( niistä tupakintumpiista hieras ja muovijätteestä siä vetes ei oo sopivaa puhua ny täs yhteyres, ku sitte myytti rikkoutuu ) Upeat kuvat hotelliista, niiren allasalueesta ja huonehista on unelmien täyttymys. Jonsei oo, sullon pääs vikaa.( ku siitä altahis lilluvasta aurinkorasvasta ja niistä kivikovista sängyystä ei oo sopivaa ny sanua mitää, ku myytti rikkoutuu ) Etelänlomalla sä RENTOURUT, saat laittaa aivot narikkahan. Saat toteuttaa ittiäs. ( Ny ei oo sopivaa sanua, jotta sun voiiki tulla siä aika pitkäksi ja ikävööttet kotias. Sua voii vituttaa paikallinen kaupankäynti, johona sua "pyyretähän" ( pakotetahan ) syömähän ravintolahan, vaikka justihin astut viereesestä ravintolasta pihalle vattannahka kiristäen. Sä et tiä hintoja mistää tuotteesta ku KUULUU tingata. Jos kattot jotaki käsiveskaa sivusilimällä, son automaattisesti OSTOPÄÄTÖS ja se laukku TUNGETAHAN sun kainalohos ja alootetahan hintaneuvottelut niiren paikallisella ja sun rallienglannilla. Sä mielesnäs lasket päiviä... ( ai niin näin ei saa sanua, ku sitte myytti rikkoutuu ) KAIKILLA on etelänmatkoolla uberpäheetä, KAIKKI sinne haluaa, sun tilalle, matkalaukkuhun. Ja sitte on joku outolintu...joku eteläpohojalaanen eloveena, jolle jo Raumaki on eksoottinen etelänkohoreTeuvahan verrattuna. Se tykkää rentoutua soffannurkas koiranturkkia silitellen ja tuoksutellen ( kuinka jumalatoon ikävä voikaa tulla pientä koiraa ja aikuusta tytärtä? Mulla voi..ai niin....ei saa sanua....myytti murtuu ) Se outolintu tykkää häärätä puo pystys puutarhas, tuumaalla jouluvaloja ja vain nauttia koron kiireettömästä tunnelmasta.

Niin....minoon siis rasisti, eläänaktivisti = terroristi ja ny viä outolintuki. Ja MIETTIKÄÄ, minoon kumminki täs lähäröös lähiaikoona etelänmatkalle. Sellaasehen ähäl...ups anteeksi. SORI, viä rallienglanniksi. Siis minoon lähärös tästä isännän kans yhtöhööselle lemmenlomalle yhtehen eksoottisehen paikkahan. Mutta lähtöpäätös oli mulle äärimmääsen vaikia, nuoren erellämainittujen seikkojen tähäre. Tämän väännön ja henkisen painiskelun päätteeksi minoon päättänykki vastaasuures tohtia myöntää ittelleni että minoon tälläänen outolintu. Mun on ny tehtävä sopu itteni kans. Lähären tämän jäläkihinki kyllä varmahan viä joskus...mutta varmahan huomattavasti verkkaasempahan tahtihin ku tähän asti.  Ei mua sinne tarvita naama norsunvitulla, ei siitoo iloa kellekkää. Kaikkiin vähite matkaseuralle. No... isäntä on tienny aiva alakaapäälle, mitä se saa ku musta ittellensä puolison otti. Minen oo koskaa lähteny etelänmatkoolle riemusta kilijuen, en oo osannu hypettää ja hehkuttaa etukätehen. Päivvastoon .... pala kurkus lähären kotua...rystyset valakoosina esitän lentokonehes mailmannaista, huonolla menestyksellä. Kyllä siä matkalla ny toki on ne hetkensä...mutta kokonaasuutta ajatellen.....mun syrän lepää vasta ku koto-oveni aukaasen ja suljen sylihini tyttäreni ja koirani. Ja saan soittaa äitille ja toimittaa sille matkasta.

Jos jaksoot lukia tämän postauksen loppuhun niin onnittelen. Onnittelen jonsei sulla oo hernestä kummaskaa sieraames. Jos et ymmärrä mun ajatuksiani  matkustelun suhteen, onnittelen, SINOOT NORMAALI!!! Jos tunsit ohkaasta sielunsympatiaa, otan osaa....oot outolintu.

Ja nöyrin anteeksipyyntöni niille, jokka ny loukkaantuu näistä mun ajatuksista. Mä ny vain ajattelen nuan eikä se siitä änkkäämällä miksikää muutu.

Mutta kulukaa.... JOS  ( niin ...kattokaa se rystyset valakoosena konehen penkkiä puristava Virpi ajatteloo näin )  jos mä  tuun takaasi siltä matkalta, mä LUPAAN toimittaa teille REALISTISEN kuvauksen meirän lemmenlomasta. Ajatella, jos mä oikeen ittekki yllättyysin ja mulloliski pelekästänsä positiivisia asioota kerrottavana.....sitä orotelles.....

Kuinka siinä niin käytihin?

Onko teille ikänä käyny niin, että joku oikeen kovaa etukätehen orotettu ja hehkutettu tapahtuma onki sitte kosahtanu kasahan? Sei ookkaa perästäkää täyttäny niitä ylimaallisia, megalomaanisia orotuksia, joita siihen on huolella ja hartaurella larattu. Joo.....on ollu aiva mukavaa, niin mukavaa että siton pitäny vähintäänki eres somes mainostaa, nottoikeen oli taas niiiin mukavaa sillä ja sillä kokohonpanolla. Parit huulettötteröllä - selfiet kuuluu kuvahan. Mä ainaki oon teheny niin ja mieheni suureksi kauhuksi tuun jatkoski tekemähän. Teirän tehtäväksi jääki sitte olla vähintääki lähärekriittisiä ja opetella lukohon mua myös rivien väliistä. Notta oliko mulla MUKAVAA vai "mukavaa" vai notta oikeenko mua perästäki vain vitutti.  Joskus on kyllä saattanu jäärä jopa päivityksekki tekemätä, ku onki menny niin raskahasti vitutuksen puolelle, nottei sitte oikeen kehtaa kulissia mennä murtamahan. Pareet vain nualla haavansa siä kuuluusas soffannurkas.

Tua yläkuva on ainaki hyvä lähtökohta sille, että on tulos kivaa. Maharotoonta biletystä ympäri eteläpohojammaata. Pöyrillä tanssimista. Kuteita ja asusteeta on roudattu Raumalta asti joka lähtöhön. ( en oo pystyny kotona päättää, MITÄ mä paan päälle kullooseski erustustilantees, joita mun mielikuvis mun eteläpohojammaan reisut on tuluvillansa. Ku kattokaas joka asu tarttoo omat laukkunsa, korunsa, kenkänsä ja vyönsä. Nii-in, nuoton sitte raijattu Citikkahan tuskahikikarpalot ohovaasilla. ( Jumalankiitos son neliovinen ja siinon iSOO tavaratila )  Onpa varmahan viä johonaki Porin korkeurella tuumattu, notta MITÄ jäi. Jäikähän se neliapilariipus....voi vittu, no sitte sitä vihiriää toppia ei pystykkää käyttää, eikä niitä siihen  sopivia capriakaa, turha on ny se siihen sopiva käsivesaki tällä reisulla...voi ristus. Tällääsiä mä tuumaalen ja mietin, kuinka mun mielettömiä tapahtumia tuluvillansa oleva eteläpohojammaanreisu oikeen sujuu ny, iliman sitä neliapilariipusta... Torellisuures monta kertaa tosin ennemmin tuluvii kyröönjoki, ku mun tapahtumakalenteri pohojammaalla.

Torellisuures kumminki kokoonnumma siskojen kans äiteen työ, veliiki siinä pyörähtää. Kaffittelemma toistemma työnä.Käymmä osuuskaupas ja kesääsin mansikkapellolla. Joka kerta MEINAAMMA mennä tanssilavalle Kaarihoville, mutta joinki sitte se äiteen soffa vetää puolehensa. Toki sinne hovillekki on joskus suunnattu ja eherottomasti on ollu sen arvoosta. Jos oikeen heittäyrymmä hureeksi pistäyrymmä Teuvan toises paikallises, johona kylläki tyylimmä puolesta saamma vähintääki ansaattua huomioarvoa, koska oomma LAITTAUTUNU, kauan ja huolella. Meirän kuuluus olla ennemminki Tamperehella Tornihotellin morobaaris tai johonaki yökerhos....mutta tosiasias moomma Sakes.....se yhtäaikaa hämyttää ja kiehtoo, Mutta hyvällä tuurilla siä näköö tuttuja,jokkon kans paikkakunnalla käymäs tai sitte asuuvat Teuvalla ja ovat tullu paikallises käymähän.

Mutta toresta, mä tarkootan SITÄ tunnetta, ku soot larannu koko kroppas täytehen orotusta. Soot kihissy innosta jo viikkoja etukätehen. Oot käytännös ollu jo iltalaukku kainalos OROTTAMAS, jotta KOSKA?  Ja sitte.....se tapahtuma vain syystä tai toisesta kosahtaa reisille, välillä ihan konkreettisesti ( Niinku mulle käyy viime pyhänaikana SUURESTI OROTETUN Haloo Helsingin Hartwallin konsertin jäläkimainingiis, hotellin aamiaasella. ) Ku, muka seittemän minuutin muna, purskahti, suorastaan räjähti mun reisille....mun lempifarkuulle. TÄSTÄ minen ollu osannu eres haaveella, ku tätä tapahtumaa etukätehen orotin ja hehkutin.

Eikä muuten taharat lähteny normipesuaineella. Tartti laittaa sitä Vanishia, sitä pinkkiä. Jäläkihinpäin toki näjin tämänki tapahtuman huumoriarvon. Isännän kans kaharen orotetulla konsertti- ja hotellireisulla, aamulla emännällä munansisältö reisillä. Mutta kulukaa voin kertoa, notta mua ei naurattanu tuos tilantees. Mä mulukoolin keittiön suuntahan, ku kontopiru ja isäntä yritti parahan taitonsa mukahan hyvällä supliikilla hoitaa tilanteen molempihin suuntihin, sekä keittiöhön jotta emännän puolehen. ( Ku minoon kiivasta sorttia ja saatan alakaa kimottaa ) Ja mä olin SUUNNITELLU pitäväni paluupäivänä justihin näitä farkkuja ja niihin oli jo laukut ja muut asusteet tutun kaavan mukahan mietitty. Tarkoon. Etukätehen.

Kauhajoki....son kans yks paikka, johonka on jostaki syystä larattu useen orotuksia. Sellaasia,jotta lähäretähän naisporukalla ( Minä,äitee,siskoot ja meirän mukulat ) pitämähän kiva lauantaipäivä sinne. No....mei opi kerrasta. IKÄNÄ. Kerran olimma äiteen kans hakemas yhtä komiaa, suorastaan pysäyttävää, puhutelevaa suurta enkelipatsasta mulle. Kiva reisu, patsas ostettihin ja son mulla aulas viäki. Puhuttelo ja pysäyttää, ku mä MUISTAN, mitä SILLOON tapahtuu. Mun silloosesta Datsunista jäätyy ovenlukot. Mei päästy autohon.Siinä molimma mä, äitee ja se isoo komia enkelipatsas. En oikeen muista, kuinka tilannet pärkös...joku mies meitä auttoo vissihin.

Kauhajoki....Siä on oltu shoppaalemas, niis pikkukaupoos. Suurin orotuksin on aina lähäretty. Silimäripset tällis ja huulet punattuuna. Viimeesen päälle. Flikka oli sillä reisulla viä aiva pikkuflikka, silloli mukana sellaanen unipeitto ( peitu, niinku Jasu sitä silloon sanoo ) entinen valakoonen, silloon jo harmaa riepu oli tärkiä ( siitä tuli vittuuluaki joskus yksis sukujuhlis, notta flikka on epänormaali ku tuollaasta peittoa salaa  pienestä lumikkikäsiveskastansa haisteloo...mä tiikeriäiteenä hyppäsin silloon melekeen pöyrälle ja sanoon, notta jos se sitä samaa peittoa viä rippileirillä haisteloo, niin murehritahan sitte oikeen porukalla. Ny son kumminki vasta kolomevuotias!!!!! No....flikka on ny abiturientti, eikä ollenkaa oo viä osoottanu mitää vähälahajaasuuren merkkejä. Päinvastoon. Päinvastoon....moneski mieles...joo .... )  Niin mutta ny Kauhajoelle. Olimma toresta viettämäs tarkoon etukätehen suunniteltua "rentoa" iltapäivää K:joella. Räntää tuli viistos ja tuuli ploosas mukavasti. Talavisaapikkahien korkkarit alakas kivistää, kylän kohoras komiaa alakas aharistaa. Oli suorastaan vapauttavaa päästä yhyren sisustusliikkeen lämpöhön. Ja samalla kattelemahan komiaa.....kunnes.....flikka ilimoottaa hätääntyneenä kolomevuotiahan paatoksella, notta PEITU on hukas. Voi ristus....siihen räntäsateehinhan meirän toki kaikkien ny tekiki mieli!! Manaten mantraa me lähäremmä sisustusliikkeen tunnelmasta ja lämmöstä pihalle. Lakialla tuuloo, se tunnettihin ny konkreettisesti. Mutta peitu löytyy....äiteen, mamin ansiosta. Siä soli tarttunu liikenteenjakajahan keskellä topeekaa.

Kauhajoki....siä moomma nähäny, kuinka suloosesta siskoonflikasta kuoriutuu muutamilla erikerroolla pieni ihimishirviö, josta lähtöö ääntä. PALIO ääntä ja se jaksaa tuottaa sitä kauan. Tähän sinänsä mielenkiintoosehen kuoriutumisilimiöhön riittää syyksi vaikka se, ettei sen äitee suostu ostaa sille susirumaa Hello Kitty - lippistä. SE jää kauppahan vain sentähäre ku son RUMA, ja me Hirvimäkisen perinnön jatkajat EI PIRETÄ RUMIA ASUSTEETA!!!! Se opetetahan kakaroollekki jo pienenä. Tai joskus kuoriutumisen voi aiheuttaa seki ettei kummitäti (minä ) suostu ostamahan herätehankintana flikalle melekeen sata euroa maksavaa Hello Kitty kelloa Ala-Passilta. Sitä huutoa kestiki pitkään. ( No, kieltämätä soli kyllä komia...ymmärrän flikkaa. Mäki oosin huutanu ) Joskus oon ollu Mersulla, tuolla meirän silloosella luotettavalla hopalla hakemas Halapa-Hallista äiteen kans mulle kannellista  Arabian Paratiisi-liemimaljaa ( ku soli siä  niin erullinen ) Turha kai eres sanua, notta justihin sillä reisulla Mersu teki stopin, johtotähti meni mykäksi ( tai sanotahanko, jotta paremminki siihen tuli YLIMÄÄRÄÄNEN ääni ) ja isäntä tarvittihin Paapan kans kettujeepillä häsyyhin. Yhyrellä kertaa ostimma flikkaan kans meille Ojalan pakarista herkullisen pullakranssin. Pullakaffeet "onnistunusen" ostosreisun jäläkihin. Paluumatkalla yks natiaanen sai itkupotkuraivarin ja kaikin olimma kyrvät ottas. Ei ollu onnistunusia ostoksia ( paitti se pullakranssi ) Ja ku pääsemmä kotia havaattemma, jotta jalakatilas "kätevästi" säilytetty kranssi oli saanu jonku korkokengästä mukavan lisäkuvioonin. No ei se makuhun mitää vaikuttanu, ku kranssi oli kumminki kelemuuhin kääritty.

Kauhajoki....viimeeseksi ku olin siä mun silloosella uurenkarhialla keltaasella Citroenilla, siinä syttyy KAIKKI valot kojelautahan ja hälärit huuti. Sillaa..keskellä Topeekaa. Mä porajin, ku flikka luki tyynesti ohojetkirijaa, notta ei täs mitää, tarttoo vain kätevää löytää lähin Citroenhuolto. No, mulle se tarkoottaa soittoa isännälle, joka tyynesti käski sammuttaa auton ja käynnistää uurestansa, jonsei tokene, se tilaa mua hakohon vaikka helikopterin. No, ei tarvittu kopteria.Citikka hurahti kiltisti käyntihin.  Tätä uutta valakoosta Citikkaani en oo viä tohtinu Kauhajoella näyttää, ku siskojen kans mentihin Keskisille painoon lujaa Kauhajoen kohoras kaasua...jottei mitää ny vain sattuusi :D ( Ei tullu eres ylinopeussakkoa )

Ku huolella suunnitteloo jotaki kivaa siskojen kans. Lataa kaikki orotukset iloosehen paljuiltahan. Sitä hehkutetahan ja fiilistellähän. Niin...ja sinä samana päivänä koira tuloo kipiäksi, niin kipiäksi, jotta mullon silimät porajamisesta turvoksis. Ku siskojen vieraalu on ohitte ja palju jähtyny, on koiraki sitte parantunu.  HYVÄ, tietenki että parani. Mutta tämon hyvä esimerkki, siitä, ku tunnelma saattaa olla ennakootua latteampi. Ja murehien määrä on aina vakio. Minoon ainaki sellaanen mureskukkaro, jotta jonsei murehia löyry takataskusta tarpeeksi mä kaivan niitä jostaki. Parahia aijjanjaksoja tähän murehien kaiveluhun on lomat. Lomat,joiren varalle minoon suunnitellu yhtä sun toista. Kannat kattoon meininkiä. Torellisuures oonki sitte joko A: Kyrpä ottas B. Alahuuli tuulilasis C. Silimät itkusta turvoksis D. Murehesta kankiana Jonsei mikää näistä vaihtoeheroosta osu kohorille, niin vähintäänki lomareisulla perheen kesken valakenoo, jottei soo  mitää megalomaanista tähtitierettä tuo yhyresolo. Non vain ne SUURET OROTUKSET, jokka sitte aiheuttaa jalakaterien vinoa asentoa ja naamaa norsunvitulle, ku se rakkahien kans vietettetty aika onki sitte ihan vain "aiva tavista"  Ei se muutu sen hohorokkahammaksi eres sillä mutrusuu-selfiellä. Mutta jos on tarpeeksi viisas niin hoksaa sen SUURIMMAN viisauren; Ne tavishetket niiren rakkahien kans onki justihin niitä OIKIASTI HOHOROKKAHIMPIA hetkiä. Valitettavan moni meistä hoksaa tämän vain liika myöhään.

Koskahan mäki oppiisin sen viisauren. Ne viisahat sanat, vaikka jo kulunusekki. Vaikka ne joskus jopa vituttaaki, ku niitä korulauseeta ny liimaallahanki nykyään trendikkähästi joka paikkahan. Seinille, leipälootihin, takanottille, ovihin...mihinkä ny mielikuvitus vain piisaa. Non justihn ne sanat,Carpe ( the fucking ) diem.....mutta JOO!!! Son totta. Pitää tarttua hetkehen. Mullon mun rakkahat, mun ystävät. Mun pitää ny viimeenki tajuta, että JOKAANEN niiren kans vietetty hetki on juhulan arvoonen. ( Seki tämänaamuunen, ku isäntä unohti kännykkänsä yöpöyrälle ja se herätti mut lauantaiaamuna kahareksalta,,,,,isäntähän oli jo yläkerras kaffinkeitos ) Sillä hetkellä mun olis KUULUNU ajatella, että oon siunattu ku mullon puoliso. Joo, niin mä ajattelinki JOO, oikiasti ajattelin ( kattokaa mua ja siskoon Pinokkiota ) Mutta tottapuhuen.....tartutahan ny niihin hetkihin, eikä oroteta liikoja. Sillaa voi joskus saara ne korkkarikki kattohon. Carpe diem my friends!!!!!

Mitä sitä märäjämähän, syksy on tää ny

Siiton kulukaa vierähtäny usieekki tovi, ku oon teille ollu tää mitää kirioottelemas. Syitä siihen minoon miettiny ittekki. Yks varmahan painavimmista on se tosiseikka, jotta minoon hankkinu elämän. Tai...onhan se ny mulla ollu kokoaijjan, mutta tänä syksynä MINOON HAVAANNU, notta ristus, MULLON ELÄMÄ. Täs vaihees vuotta, ku kesälomat on enää muisto vain ja päivetys on enää aavistus poskipäillä ja työelämä, harrastukset ja kotoaskarehet imaasoo ihimisen mukahansa, täs vaihees se konkretisoituu, MULLON ELÄMÄ ja KIIRUS!!!  Tämä oli siis komiasti ja romantisoiren kuvaaltu se ARJEN ORAVANPYÖRÄHELEVETTI, jota mä kyllä joinki omalla lailla yhtäaikaa rakastan ja vihaan. Minoon kesähiminen, ei soo mikää salaasuus. Oon mä jouluihiminenki.....ja syksystäki minoon tänä kuluneena sellaasena, oppinu uurestansa tykkäämähän. Tottakai rakastan kevättä kans, silloon herää taas toivo uuresta kesästä. Mutta koska joulu ja kesä ( aijjat, joihinka liittyy lomat ) ovat mulle niitä rakkahimpia, kertoo se jotaki mun piilevästä lorvikatarriuresta ja synnynnääsestä halusta olla RAUHAS, KAIKES RAUHAS ja haaveella ja haahuulla. Tämä ylläoleva kuva liittyy justihin siihen haahuuluhun. Mä ostin viime vuoren lopulla Rudolf Koivun kalenterin. Se osuu mun sieluhun kertaheitolla. Tuo kyseenen kuva on lokakuu... voi, voi, kuinka sonki kuvaaleva. Minoon kyllästyttäny jo flikan ja isännän huoppaamalla ja analysoomalla sitä. Joo, mä säästän teirät syväanalyysiltä, mutta KATTOKAA NY!!!! Siinähän se on kesä...komiana, kaikis väriis, soittaa haikeeta säveliä. Tämä kalenteri on täynnä näitä syräntä riipaasevia kuvia, mutta SE kuva, jonka tähäre mä kyseesen kalenterin tälle kuluvalle vuorelle ostin, tuloo täs;

Niin.... siinä kuluminotuu, kaikki se, kuinka mä ajattelen eläämistä. Näin mä toivoosin olevan. Mun mailmas eläämihin suhtaurutahan tällä lailla. Tätä kuvaa vaste teirän on helepompi ymmärtää sitä Virpiä, joka nosteloo perhosentoukkia turvahan, köörää leppäkerttuja kasvien leherille, pelastaa sammakoota uima-altahasta, pussaaloo niitä. Mä en käytä aitoja turkiksia, murehrin kesäkissojen kohtaloota ja suhtaurun eläänrääkkääjihin äärimmääsen vihamielisesti. Mä haluaasin ne vankilahan...Siperiahan!!!  Mä en voisi kuvitella elämääni iliman lemmikkielääntä. Mullon oltava aina joku karvaanen kotona ( muuki, ku isäntä ) jota hellin ja hoivaan. Tällä hetkellä kiinanpalatsikoira Malfoy täyttää tuon paikan, koko keisarillisella olemuksellaan. Mä kattelen mailmaani tällääseltä kulumalta. Mä suhtaurun epäälevästi ja varmahan suvaatsemattomastikki sellaasia ihimisiä kohtahan, jokkei tykkää eläämistä. Mä pirän näitä ihimisiä joinki kylyminä, enkä halua päästää sellaasia kovin lähelle ittiäni.  Niinpä...mun pienehen kummallisehen mailmahan, aiva siihen lähimpähän kuuluu vain airosti eläänrakkahat. Muut mä pirän poskipäät kiristäen käsivarren mitan pääs. Poskipäät kiristää, ku kohteliaasuuresta niillekki pitää hymyllä. Kaharen käsivaren mitan pääs on ne katehet, joista oon tää monta kertaa kirioottanukki....niille en enää eres hymyyle.

Kesä on menny ja syksy on tullu. Ja KULUKAA, mä kykenen  kohtaamahan tämän syksyn pystypäin ja iliman sen suurempia itkupotkuraivaria. Minen oo viä kertaakaa kuiskaallu kurkien perähän, jotta; " äläkää lähtekö" Minoon vain pieni haikeus syrämen sopukas nieleskelly ja toivottanu heille hyvää matkaa. Mehän tavatahan taas keväällä. Minoon kääntäny katseeni kohti syksyn aurinkoa, ihimetelly, kuinka komiaksi ja värikkähäksi luonto voikaa syksyllä muuttua. Mullon muistunu mielehen se aijjanjakso lapsuuresta, ku syksy ei ollukkaa kaiken loppu, vaan pikemminki uuren alaku. Ja työni lastentarhanopettajana itteasias nouratteloo viäki tuota samaa aikajakoa. Syksy tosiaan ON uuren alaku mulle viäki. Uus lukukausi alakaa, uuret kuvot, uuret ideat. Minoon suurella rakkaurella seurannu tyttäreni aikuustumista, on haikiansuloosta seurata nuoren neitosen eresottamuksia. Oletikki, ku non kaikki sellaasia, joista voin olla ylypiä. Voin allekirioottaa hänen mailmankatsomuksensa sataparosenttisesti. Tuo viisas nuori nainen kulukoo ny kohti unelmiansa, elää kiihkeintä nuoruuttansa.( Syksyn ylioppilaskiriootukset on tältä erää suoritettu ja keväällä jatkuu ) Mä seuraan sivusta, kotosoffalta, näitä nuoren perhosen lentopyrähryksiä. Minoon levollisin mielin, sen siivet kantaa. Kantaa ne, pitempiäki matkoja. Mä tää istun soffannurkas, kynttilävalos, perhoseni kutomat villasukat jaloos. Mutta minen sääli ittiäni. Mä impppaan elämää kynttilävalos. Ja kyllä mäki aina aika-aijjoon saan itteni siältä soffannurkasta ylähä. Milloon käymmä tyttäreni ja siskojeni kans vähä näyttämäs mallia, kuinka pöyrillä tanssitahan pitkin eteläpohojammaata. Milloon sitte parannamma mailmaa aiva keskenämmä.

Pakko son tietysti täs kohtaa heti myöntää, että parikymppisen ja reirun nelikymppisen palautumises on eroa. Muistan viä, kuinka ei ollu konsti eikä mikää lähtiää periantaiehtoona bilettämähän koko yöksi, ei teheny heikkoakaa, vaikka oli aamulla menny seittemäksi töihin. Tänä periantaina tein isännän kans melekeen ( siis MELEKEEN ) saman. ( tai no...ilta tuttavapariskunnan luona, kahtehentoista. Hyvää ruokaa ja juomaa, ei pöyrillä tanssimista )  Tämän "riekkumisen" hinta oli koko lauantaipäivän kestävä koomaa muistuttava olotila, jota syrämentykytys sopivasti ryyditti. Siskoon ja tyttären kans käyyn hiliaasena syömäs Amarillos. Kunnon mättöaterian tietenki. Siitä sitte paljun ja saunan kautta tuttuhun päivystyspaikahan, soffannurkkahan. Siiton mukava kynttilänvalos vääjyä telekkaria, WhatsAppia ( notta flikka on hengis ), muistella nuoruutta ja uhota viä taas kerran tanssivansa pöyrillä. Ja niinku mä tuos sanoon...kyllä mä viä tanssinki, mutta harvemmin.

Minoon kasvanu ihimisenä. Minoon oppinu luopumahan. Oon oppinu päästämähän irti. Mä koitan opetella hyväksymähän itteni, sellaasena ku oon. Minoon kumminki kokolailla älykäs naisihiminen. Pakko mun on jo oppiakki. Mä käyn kaikenmoisis shabamiis ja bodycompatiis. Mutta mä käyn siä puhtahasti sen tähäre, ku tykkään. Mä lähären lenkille, koska mä tykkään siitä. Mullei oo enää verenmaku suus. Mä ymmärrän, että shabamis mua hairoo useen polovesta ku yritän hyppiä gasellimaasesti, niinku tyttäreni siinä vieres. Mä himmaan tahtiani ja teen sitte hillitymmin......tuota..... joo.... :D :D Uskonkahan mä ny ittekkää tuota tuubaa, mitä mä kiriootan?! No, ristus, TOTTAKAI mä ny taharon näyttää nuoremmalta ja kiinteämmältä ja kaikkia sellaasta. Ensunkaa mä ny saatana vapaaehtoosesti lähäre viistosateehin hölökkäämähän ja monena ehtoona viikos jumppasalien kelmeisiin valoohin, AIVA VAIN KU SON NIIN SAATANAN kivaa ( se soffaki siä kynttilänhämys mua orottaas ) Mutta osa totuutta on tuoki, että tykkään liikunnasta. Kyllä kaiki shabamit ja zumbat ja bodycompatit, johona tanssitahan tai nyrkeellähän, on elemettiä joista tykkään. Mutta kyllä mä tuloksiaki orotan....valehtelisin, jos muuta väittääsin. Isäntähän joskus terapoi mua sanomalla, ku olin tullu jostaki liikuntaharrastuksesta ja uumaani mittaalin: " jotta pääasia, että sun tuloo hyvä mieli.." Rohkia kaveri tuo Tarkka...kieltämätä... 

 Mutta kyllä mä joiski asioos oon jo kantapään kautta oppinu, että oon tyytyväänen itteheni tervehellä lailla. Mä muistan iänkaiken ku mä taharoon ottaa ittelleni niin megalomaanisen trendikkähät geelikynnet.... Maksoon niistä ittiäni kipiäksi ja noli aina komiat hetken aikaa. Mutta sitte aina parin viikon sisällä ne alakas "ilimoottumahan " Mun omat kynnet hylykii niitä. Ja se rahamäärä, mitä niihin tuli sen hullun vuoren aikana lykätttyä. Non aiva okei ja perustellut niillä, joiren omat kynnet on syystä tai toisesta haurahat, silloonki kyllä miettiisin, koska nehän haurastuttaa omaa kynttä viä milijoonasti lisää ) Mun äitee ja lähimmät ihimetteli, jotta MINKÄ TÄHÄRE justihin MÄ tartten geelikynnet. Kattokaas ku minoon aina ollu kuuluusa kynsistäni ( niinku nykyään myös tyttäreni ) Eileen tätäki asiaa ihimettelin ja muistelin. Tuas alapuolella on kuvat mun kynsistä. Non aiva luomut, Ja JOO, niillon tehty puutarhahommat koko kesän tähän Tarkan markille ja siivottu huushollia joka viikko lattiasta kattohon. Pihahommis käytän käsinehiä, tuvas en.  Notta sellaasta. Muistuu mielehen jostaki neliännesvuosisaran takaa, ku olin baaritiskillä. Mulloli sähkönsinistä kynsilakkaa. Yks mies kattoo mun kynsiä ja kysyy; " onko nuo airot?" Minen ollu siihen aikahan eres kuullukkaa mistää feikkikynsistä ja kattoon sitä tyhymän näkösenä ja totesin; " joo-o" Mies vastas; " voi ristus..." En tiä tänäkää päivänä.oliko se kohteliaasuus..... No kattokaa itte. Onko ne " voi ristus" vai "voi RISTUS" 

No niin.....tähän postauksehen tuliki sitte laaja-alaanen materiaali. Maattelin toimitella teille ilimoosta ja kynsihin pääryttihin. Summasummarum, minoon kumminki oppinu palio luopumisesta. Osaan päästää irti asioosta. Osaan suhtautua siihen luopumisen tunteehin luonnollisesti. Emmä toki tykkää luopumisesta, mutta koska elämä on kumminki tietyllä tasolla jatkuvaa luopumista, niin sitä teköö vain ittellensä elämästä kivireen vetämistä, jos tuohon raastavahan tunteesehen jää kieriskelemähän. Minoon oppinu nauttimahan muistoosta. Mä säälin ittiäni vähemmän ja suhtaurun tulevahanki tervehellä uteliaasuurella. Eisunkaa elämäs voi koskaa nähärä mitää uutta ja kiintoosaa jos ihiminen kaiken aikaa möyrii johonaki mennesyyres ja velloo ja vatvoo ollusia ja mennysiä. Mennyset ja olluset pitää nähärä aina voimavarana. Ja toisinaan käyy niinki, että mennyset ja olluset palaaki sun elämähän. Hetkellisesti tai pysyvästi tai johonaki toises muoros. Elämä on  arvootuksellista, kiihkeää ( viä keski-ikääsenäki ) vaikka hintana onki joskus se koomaa muistuttava tila. 

Mä oon tällä hetkellä niin sinut itteni kans, notta oikeen. Mä voin kerranki silimiitellä syksyn väriloistoa. Mullon äksöniä ja tunnelmoontia aiva sopivis määrin. Minoon sovus itteni kans. Ehtoosin sytytän tuikun mun bling blingien lähelle kampauspöyrälle ja kattelen kuinka mun uusin löytöni Musta Lintu kimalteloo mystisesti.... Sen kans me kuunnellahan syysmyrskyn ujellusta nurkis ja ihimetellähän kuinka ihanan ihimeellinen matka tämä elämä oikeen onkaa. Pitää vain osata päästä irti ja pitää kiinni...kumpaaki sopivis määrin.

Minoon Morna, Täyrellinen Morna

Vai minkälaaseksi pitääs kuvaalla, tälläästä naisihimistä, ku minoon. Topakka, ittetietoonen ja - riitttoonen nainen. Turhamaanen....aiva pilikkuhun asti turhamaanen. Maharotoon. Mutta samalla kylläki naisellinen, äärinaisellinen. Mun perähän jää aina vieno tuoksu Elisabeth Ardenin Red Dooria.... Ja KYLLÄ, nimenomaan vieno hyvä tuoksu. Emmä ny siinä ittiäni uita. Mummielestä vieno tuoksu puhtahalla iholla on kyllä pareet, ku hienhaju. Hyi Saatana. Minoon ihastunu Red Doorihin jo neliännes vuosisata sitte ( HERRAISÄ!!! Kuinka siitä on jo NIIN kauan??? ) No kumminki, opiskeluaikoona siitä tuli MUN tuoksu. Siiton tullu mulle LEGENDA ja se yhyristetähän muhun moneski paikas. Joskus vuosia, vuosia sitte yhyres päiväkodis, johona olin opena, yks pikkupoika sanoo; "Virpi-ope on tullu töihin" Tähän Eeva-ope; " Ei Virpi ole vielä tullut..."  Poika vastas varmankuuloosena; " On Virpi-ope tää, täällä tuoksuu häneltä, hyvältä"  Joo-o, mä olin tullu, olin aiva nurkan takana. Enkä ollu valanu päälleni pullollista tai eres puolta. Soli se vieno ihana, hiukan makia tuoksu...hunajaanen. Tähän toresta ihastuun nuorena opiskelijana, ku mun kurssikaverilla oli kyseenen tuoksu. Siitä tuli MUN, mun ikioma tuoksuni. Minoon jopa sanonu, jotta ku mä täältä olevaasuuresta sitte joskus siirryn sinne valon maahan, suihkahutelkaa Red Dooria mun arkun perähän. Sen vieno tuoksu on aina seurannu mua. Joskus ku olimma ollu Teuvalla ja äitee jäi mua ikävöömähän, niinku ny äiteet kakarootansa aina ikävööttöö, hän totes; " Oi, eteeses oli viä pienen hetken sun ihana tuoksus.. "  Mä hamstraan tätä aina ittelleni . JOKA laivareisssulta tai lentomatkalta mä palaan Red Door käsilaukus. Ja niin palaa isäntäki, se TIETÄÄ, jotta mä orotan sitä. Se ei oo sitte mikää tuliaanen  ( ne kuuluu tuora mulle erikseen, kantaa kullan ja mirhan tavoon mun jalakojen etehen ) Yks veretseisauttava hetki Helsinki - Vantaan lentokentällä on jääny mielehen, mä tepastelin Tax Frees ja haukankatseella haravoottin parfyymihyllyjä .....ei näkyny mun Red Dooriani. Nuori myyjätyttönen ei ollu sellaasesta kuullukkaa. Meinas, jotton poistunu valikoomista.Isäntä yritti kattella sopivia sanoja tilanteehin, johona oli tunnetta siitä, jotta aika on ajamas Virpin ohitte. Mutta kulukaa; onneksi mures oli ennenaikaanen ja turha. Red Dooria on erelleen saatavilla ja son aika suosittuki tuoksu. Mutta lamaannuttava hetki se mulle oli. Soli melekeen yhtä lamauttava tunne ku se, ku havaattoo jotta dödöt on pettäny ja non pettäny sillä hetkellä ku kainaloos on sellaanen pieni sänki. Kardinaalimoka, joka joskus harvoon osuu omalleki kohoralle. Joskus ERITTÄÄN harvoon!!! Silloon toivon että maa nielis mun, ku sh`bamis ojentelen käsiäni ja sänki loistaa kainaloos ja hienkäry ..hyi ristus!!!  Voin vain KUVITELLA, kuinka komiaa ja eroottista solis, ku kainalokarvat lepattaas sh`bamin taharis. Juu ei....mä alakaan kyäkätä tuon mielikuvan ansiosta. Jos mun pakkomielteeni Red Dooria kohtahan on ongelma....son kumminki vähemmän kuvottava ku erellä kuvaaltu ilimiö.

Kulumat mä muotoolen. Sen minoon sisäsyntyysesti oppinu mallista kattomalla, äiteeltä, täriiltä ja mun kummitäriltä Tertulta. Laittautuminen on ollu meirän suvun naisille aina sisäsyntyystä. On puhuttu "hirvimäen komeesta naisista" Ja ku katton äitiäni ja tätejäni, Hirvimäen puolelta, niin voin huoletta allekirioottaa tämän. Son FAKTA. Mä muistan viäki ku seitkytluvulla kattoon käsi poskella  Irma-tätini meikkaamista. Tuunas kulumiansa ja voi,  kuinka hyvältä hän aina tuoksui. Sama homma Kirsti- ja Sirkka-tätien kohoralla. Irma-täti on silti AINUT ( mun itteni lisäksi )  tähän asti tuntemani, joka laittaa kahta huulipunaa saarakseen OIKIAN pinkin sävyn. Soli huvittavaa havaata tälläänen meitä kahta yhyristävä omituusuus, sukuvika. Tyttäreni ja siskooni kaikki, eivät lähtisi kulumakarvat rehottaen eres roskalooralle.....son vain sellaanen kirioottamatoon sääntö. Tyttäreniki on oppinu tuon tairon aiva itte. Ei sitoo siihen minä tai kukaa muukaa sen kummemmin opastanu. Sellaanen tuloo selekärangasta. Samoon pieni ehostus muutenki, son naisellista, se KUULUU naisellisihin etuoikeuksihin. Ja meirän suvus son syvällä, syvällä geeniis. Myös siä toisella, Laitisen puolella. ( Löytyyhän sieltä ihan missiainesta, nuan niinku virallises mieles, oikiasti. Silloon ku missikisat oli viä OIKIAT, silloon seitkytluvulla )  Muistan kans joskus seitkytluvulla, ku oltihin fyrrykyröös mun kummitärin työnä ja oltihin lähäröös Vaasahan ostoksille. Äitee ja Terttu meikkas tietty ensi. Ku Tertun mukahan " siähän pantaas kiinni " jos sinne ny ruokkoamata lähtis. Niin..jotta tälläääses opis ku minoon kasvanu, ei lopputulos voi ollakkaa muuta.

Oonhan mä toki poikkeusellinen morna toki monellalailla muutenki. Mua pitää hemmotella ja pitää hyvänä monella lailla. Mun kans pitää KESKUSTELLA, sietää bling blingiä ympärillä. Moni mies luovuttaas jo. Mutta tuo Luovankylääsen maanvilijeijän poika.....se kulukaa jaksaa sinnikkähästi olla mukana kuvioos. Mä annan anteeksi, vaikka se joskus kesken keskustelujen nukahtaaki nojatuolihinsa. Yrittäjä teköö pitkää päivää ja yrittää parahansa. Emmä kyllä millää voi valittaa. En eres keksimällä. Kyllä se pitää naisistansa hyvää huolta. Vaimostansa ja tyttärestänsä.

Se kantaa kultaa ja mirhaa mun jalakojen juurehen. Ei unohra merkkipäiviä.

Tuoo yllätyksiä reissuulta ( eikä niitä tartte torentaa labras ) Ja yllätykset on senkokoosia, ettei tartte luupin kans kattua. Non mun näköösiä. Plohtevia.

Mä oon nainen, joka ottaa naisellisuurestansa kaikki, AIVA KAIKKI irti. Voin mä lähtiä kattomahan jotaki tylsää Jyväskyläralliaki, jos olosuhteet ja puitteet on kohorillansa. Timo tietää tämän. Ja on hoitanu homman kotio jo monta kertaa. Tällekki syksylle on tieros arjen yläpuolelle nostattavia hetkiä. Niitä orotelles.

Tottahan sitä joskus ottaa, näin nuorisokielellä ilimaastuna, "vähä damageaki" Joskus "damagea" ottaa vain varpahat, joskus sitte "damagea" tuloo sieluhun. Tällä elämänkokemuksella voin toreta, että paljun reunahan vahingos kolahutetut varpahat paranoo nopiampaa, ku sielu. Ne sielun haavat ku pakkaa jäärä aika syviksiki arviksi. 

Mietikääs kulukaa sellaasta tilannetta tää Tarkan markilla, ku isäntä sai irean kasvihuonehesta ja mä innostuun kans asiasta. No niin.... mutta ottakaa sitte huomiohon, jotta näis visioos kohtas kaks aika erilaasta näkökulumaa. Irean heitti kehihin käytännöllinen Tarkan maanvilijelijäsuvun poika, ireasta otti kiinni Hirvimäkisen taiteellisen veren omaava naisihiminen. Mettikää minkälaanen kalakatus siitä alakas, ku mulle alaatahan esittämähän jotta, johonaki ruokottomis muovisäkiis siä kasvaas jotaki. ( son käytännöllistä...mutta rumaa... )  EIKÄ, KU KAIKKI KASVATETAHAN SELLAASIS VÄHÄ KALAKKEUTUNUSIS TERRAKOTANFÄRISIS RUUKUUS .....tietenki!!!! Nuasta vaalianpunaasista kottikärryystä voitta jo päätellä mun jalakaterän asentoni, ku puolustin näkemyksiäni ja oikeuksiani asentaa MUN kasvihuoneeseheni kattokruunu ( sellaanen monifärinen  ja muutenki sellaanen englantilaastyylinen garden-sisustus hässäkkä, krakeloituneine tasoineen ja hyllyineen )  JOS meille tuloo kasvihuone, son erelläkuvaallun kaltaanen. Te pystyttä sen kevyesti ennustamahan, jo mun kottikärryni asennosta. Niinkauan ku tuo vaalianpunaanen kärry könöttää pihas ja parkkeeratahan tokevasti mun askarehieni vierehen,  niin kauan tää on tälläänen komento. Ja sitäpaitti Timo on jo luvannu virittää sen kristallikruunun. Se ymmärtää mun kotkotukset ja suhtautuu niihin hellyyrellä. 

Mutta... vaikka mä oon tälläänen. Päällisinpuolin kauhia morna....Timo tuntoo myös mun sisimpäni. Siä komian takana on mun herkkä, äärimmääsen herkkä sieluni. Sen sielun tuntoo mun Kaikkein Läheesimmät. Tai sellaaset, jokka on tutustunu muhun...siihe oikiahan Virpihin. Mä kannan syrämesnäni mun rakkahia. Tyttäreni on mulle Kaikki Kaikes. Perheeni ja sukuni ja ystäväni. Mä haluan helliä ja hoivata. Eläämet..... Niitä mä rakastan. Pientä koiraani mä pirän ku Kukkaa Kämmenellä. Suojelen ja hellin häntä. Yksikää karva ei saa taittua. Näin mä haluaasin olevan kaikilla eläämillä. Minoon elääntenoikeusien puolesta henkehen ja verehen. Mä väistelen muurahaasia ja oon muutenki omituunen nainen. Että sellaanen morna. Ny lähären mittaalemahan sen kasvihuonehen paikkaa.....

Ku ei koskaa kasvaasi aikuuseksi

Niin....mä puhun ny sitte muuten HENKISESTÄ kasvusta. Fyysisesti minoon riittävis mitoos. Pituutehen pystyn kätevästi vaikuttamahan korkkaariilla. Ja näimmä leveyssuuntahanki voii sujuvasti ja tehokkahasti vaikuttaa. Ainaki jos haluaa laajentua. Siihen tarvitahan vain lähes tauotoonta grillin äärellä notkumista korolla sekä suolaasen ja makian herkkupalan vuoronkyytiä nauttimista. Suklaa on varmahan yks tehokkahin. Mä ainaki oon teheny sen suhtehen  kaikkeni, jotta suklaalla pystyys levenemähän. Eikö teiränki mielestä oo jo kokolailla kunniootettava saavutus, jos Prisman kauppareisulta tulles pystyy liikennevaloos vetämähän puoli pussia Dacapo-suklaapaloja. ( miettikkää ny, herrantähäre niis on vissihin jotaki likööriäki!!! Jos mua olis puhallutettu..siinolis pitäny sitte sopertaa, notta tuosta pussista mä vain vähä maistoon. ) Ja vaikka niis onki jotaki viinaa, non mulle tuttuja jo aiva lapsuuresta. Mullon oikeen selekiä muistikuva ku istun äiteen pyöräntarakalla ja mutustan äitin mulle ostamaa Dacapopatukkaa. Kesätuuli leyhytteli mun hiuksia ja äiti poloki pyörää ja mä pitelin pullevis pikkusormis Dacapopatukkaa. Mutta ei musta silti tullu alkoholistia. Suklaaholisti kylläki. Pikkutyttö mus heräs välittömästi, ku näjin Fazerin uutuuren, Dacapopussin. Hyvä ku maltoon eres kassalla jonottaa. Totuuren nimis...mä reviin sen pussin auki HETI ku soli tullu hihinan toisehen päähän ja olin sen muiren ostosten ohella maksanu. Äitille mä tietenki heti soitin, että joko son maistanu? Joko se tietää, että on tälläänen versio Dacaposta.

Niin....äiti....Tämän asian suhteen en minä, eikä varmahan kukaa muukaa kasva ikinä aikuuseksi. Mä soitan äitille ainaki kerran päiväs. Toisinaan jopa usiammanki kerran, jos on asiaa. Asiakynnyksen ylittää jo tuo Dacapopussin ilimestyminen. En voisi kuvitella elämää iliman äitiä. En oo miettiny, kuinka sitte mun elämä jatkuu, jos tuloo se päivä, etten voi soittaa äitille. Äiti on mulle kaikki kaikes. Sille mä soitan ilot, surut ja kaikki siltä väliltä. Äitin kans paranamma mailmaa. Äitiltä on periytyny mulle taiteellisuus, eläänrakkaus, suunnaton sinivalakoosuus, isänmaallisuus. Aihe joka nykyaijjas on välillä jopa paheksuttavaaki. Ku pitää olla niin suvaatsevaanen, nottoikeen.  Jostaki syystä sinivalakoosuuresta on tullu suvaatsevaasuuren vastakohta, vaikka asia ei kyllä niin oo. Sori, vihervasuria mustei ikänä tuu. Tämä tieto saattaa järkyttää joitaki, mutta mä ny mainitten sen ohimennen täs. Nymmä koitan ohojata tätä kirioottamistani kevyempähän suuntahan. Moon äitin "pikkutyttö" vaikka tämän ylläolevan kuvan perusteella minoon pikemminki se Dacapoja ahamiva morna. Joo.... mun pitää alakaa teherä sille jotaki, että olisin vähemmän morna....

Niinpä elokuus mulla alakaa aina "uus elämä" Sevverran tuo siviiliammattini lastentarhanopettajana rytmittää mun vuotta, jotta ajattelen elämääni lukukausina. Elokuus alakaa uus kausi ja elämä. Tosin kulunu elokuu on kelien puolesta hämänny mua sevverran, jotta oon vaarallisesti jatkanu työpäivien jäläkihin altahalla makoolua ja grillin äärellä notkumista. Sitte oon yrittäny häärätä puutarhas ja pitää huusholliaki siistinä ja pölyttömänä. Kaikki pitääs olla tiptop viimeesen päälle. Ja mun pitääs olla uuma hoikkana ja olla se satuuhin uskova herttaanen lastentarhanope. Johonaki vaihees sitte tämä illuusio vain särkyy ainaki hetkellisesti, ku löyrän itteni arkiehtoona kymmeneltä viä jynssäämästä keittiön laattialaattojem saumoja. Mullon kovat vaatimustasot ittelleni ja johonaki vaihees sitte vain "napsahtaa" ja mä toimitan asiaani pikkukieli pihalla. Siinä vaihees isäntä koittaa viä nupaata jotaki kotiavusta, joka kiihryttää mut jo seuraavihin sfääriihin. Eisunkaa MUN huushollia OSAA kukaa muu puunata ku MÄ. Muut teköö VÄÄRIN ja mä OIKEEN. Tätä manifestia mä julistanki sitte sellaasella voimalla ja voluumilla, jotta koiraki livahtaa flikan huoneesehen turvahan.

Sitte mus on kumminki tämä toinen puoli. Ikuunen pikkutyttö. En suostu pukemahan päälleni tylsiä tasaraitapaitoja ( ja ny taatusti taas tahtomattani tulin loukanneeksi jotakuta, anteeksi se ei ollu tarkootus. Mutta MIETTIKÄÄ mun päälle tasaraitapaitaa,joka viä leventää...niin-in, ei sopiisi. Tai yhtälailla se "jotakuta" näyttääs aiva friikiltä näis mun kostyymiis ) Täs kuvas siis tosiaanki MUN vaatteeta, Virpin, ei 6 vuotta vaan 46 vuotta. Näillä kymmenillä toivoa henkisestä aikuustumisesta ei enää oo. Minoon vaatteeren suhteen toivotoon hurpales. Ja jos on jotaki tälläästä en vain VOI vastustaa kiusausta ja sen kerran ku sen teen tai eres HARKITTEN, mä jourun heti katumahan. Nimittäänp täs  vähä aikaa sitte flikka sanoo, jotta Zalandolla olis yks tosi magee Disney-prinsessa college. ( kattokaas omena on täs tapaukses puronnu aiva puun juurelle. Flikka on melekeen yhtä paha ku mä....melekeen. Mä oon silti melekeen jo diagnoosia vaativa tapaus ) No joo, OLI SE IHANA..mutta jostaki syystä jäin tuumaamahan. Ku niitä pitää ostaa kaks, eikä nollu aiva halavat. Sitte eileen mä kumminki aattelin, jotta KYLLÄ me ny ne puserot tarvitahan. Ja kas....ku menin sivuulle, sain toreta, että meiton muitaki hulluja. Nimittään meirän koot oli loppuunmyyty. No...silloon mua harmitti, melekeen vitutti. Laitoon ne kummini ns. toivelistalle. Täs tapaukses tuloo mulle sähköpostihin tieto, jos näitä joskus viä tuloo. Ja VOITTAKO KUVITELLA, siinä ku paistatelin iltapäivää pihakeinus

Mulle kilahti postia!!!!!!  Siinä sanottihin jotta niitä meirän kokoosia puseroota oli ny tullu kaks!! ( oli nyssitte markkinakikka tai ei ) mutta mä lähärin siitä paikasta pää kolomantena jalakana läppärille ja heitin tilauksen kehiin nyssitte orotetahan. 

Disney-unelmia, niitä mä tartten. Minoon täs ollu taas niin kiiruhine. Jotta on täs vierähtäny viikkoja välis, ku oon tänne keriinny mitää kirioottamahan. Mutta ny ku tämä arki alakaa tästä asettua uomihinsa, niin enkähän mäki tästä kerkiä tänne useemmin. Ny pitää ottaa ja lähtiä lenkille. JOttei tartte yrittää tilata suurempaa kokoa siitä Disney-prinsessa puserosta. 

Kesä, jota ei sitte koskaa tullu

Kuinka täs ny tällaa käytihin? Mä sitä niin kovaa orotin.  Kesää. Latasin sen varalle suunnitelmia ja unelmia. Maattelin juosta ja lenkkeellä, käyrä lavatanssiis, Nauttia puutarhahommista, terapeuttisis määrin, en mihinää nimes tingiksi asti. Maattelin lukia hyviä kirijoja ja arjen oravanpyörähelevetis lukemata jäänyset Eeva- ja Kodin Gloria -leheret.  Loikoolla altahalla, aurinkotuolis tai siinä uurella kulumasoffalla. Maattelin silitellä ja hariata koiraa ja lenkkeellä sen kans. Tavata rakkahia ja viettää niiren kans aikaa. Mutta mutta.... torellisuus on tarua ihimeellisempää.  Son jääkylymä tosiasia, että se arjen oravanpyörähelevetti alakaa taas ens maanantaina. Ja KYLLÄ!!!!! Son mulle HELEVETTI!!!!!! Minen kuulu siihen torellisuutehen, en ollenkaa. Jos mullolis PIENIKI, vaikka melekeen häviäväki maharollisuus välttää se, niin mä käyttääsin sen maharollisuuren välittömästi. Moon herkkä taiteelijasielu, joka on enemmän kotirouva-tyyppiä. Mutta mutta.... toistaaseksi mun on talourellinen pakko, mennä palakkatöihin, monen muun kuolevaasen tavoon. Mutta vähä eres heleppaa, ku saan sanua tai eres kirioottaa, kuinka palio mä vihaan sitä asiaa!!!! Mä annan fyysisen itteni sinne päiviksi, son pakon sanelemaa, mutta mun sielua tuo oravanpyörähelevetti ei tuu ikänä saamahan. Jos mä sillle viä sieluniki panttaasin, olis peli menetetty. Ja kyllä siihen arkehenki sitte taas tottuu...vai oliskahan TURTUU pareet sana. Mä koitan kyllä jokaasen vapaa-aikani sekunnin käyttää elämästäni nauttimisehen. Ja JOO JOO, äiti, mä YRITÄN olla kiitollinen, että mullon työpaikka. Kyllä, äiti, sä oot oikias. Mutta minkä mä sille voin, että joku valo mun silimistä kumminki aina sammuu, ku arki alakaa. Oonkahan mä joinki työtävieroksuva? Vai vain taiteellinen? Vai ristuksen omituunen? Vai kaikkia niitä? Ja työtävieroksuvana en kyllä ittiäni pirä, sevverran oon huhtonu taas tää kotomarkilla....osittaan ehkä senki tähäre on nuo erellä luetellut vapaa-aijjan harrasteetki jääny vähemmälle. Mutta korolla huhtominenki on asia, josta mä tykkään.

Ja olihan täski kesäs hetkensä. Jopa sellaanenki harvinaanen hetki, ku vietin kiireesen yrittäjämieheni kans kesäpäivää altahalla. Tosin....se päivä kesti kolome tuntia...mutta mitä siitä. ( joskus talavella sitte säälin ittiäni tämänki tähäre oikeen urakalla. KOLOMEN TUNNIN YHTÖHÖÖNEN KESÄHETKI ) ja tällä hetkellä limiitit loi tämän kesän legendaarinen sää. Ei isännän alati soiva puhelin ( joka on aiva hyvä ja positiivinen asia. Isäntä tykkää työstänsä )  Mutta kyllä mä kulukaa oikeen oon funteerannu, notta tua jokku säähaltijat omaavat ilikurisen luontehen. Non varmahan kuunnellu, notta Tarkan emäntä vääjyy ja ähittää itellensä uutta kulumasoffaa allas-alueelle.Ja SITTE, SINÄ KESÄNÄ, ku pappa Tarkka heltyy ja hankkii sen frouvallensa, SINÄ kesänä Tarkan frouva saaki sitte viettää kosolti aikaa kulumasoffansa paris...nimittään olla kööräämäs JATKUVASTI kulumasoffan pehemustehia baarikatoksehen, sateensuojahan. Ja säänhaltijat nauraa kräköttää vahingoniloosesti. Siinon ny Tarkan frouvalle kulumasoffaa, vassokuu, istukkaatten olokaa hyvät. Ja kas, ku frouva saa istuttua niin jo alakaa vettä ploosata.

Tottakai mä muutenki valamistauruun kesähän. Pitkän kaavan mukahan ja huolella. Mulla alakas flamingokausi. Muistan jo pikkuflikkana, ku kotona eläänkiriasta aukaasin aina sen sivun, johona nuota kiehtovia vaalianpunaasia lintuja oli. Aharistelin äitiä ja isää kysymyksillä, miksei meirän pihahan tuollaasia lintuja tuu? Jos solis ollu äitistä ja isästä kiinni, nolis varmahan hommanu sen vaatimattoman rintamamiestaloon pihahan vaalianpunaasia flamingoja. Ihanat äiti ja isä. No...niinku kuvasta näkyy, minoon tyyryttäny flamingovajeeni ny. Tuon muovisen flamingon nähtyään tyttäreni oli lähinnä järkyttyny. Äiti ja siskoot sen sijaan huoppasivat ihastuneina. Niin mäki. MÄ tykkään siitä. Siinä se ny könöttää mun matkalaukun ja kampauspöyrän välis. Ja kaikki vaatteet ja korut, mihinä vähääkää häilähtää flamingoja, ne kyllä klikatahan ostoskorihin.Joko virtuaalisesti tai manuaalisesti. Ja ilimanmuuta tuollaanen hehkuvan pinkki kaftaaniki tuli hankittua.Bikinien päälle, allasalueelle. Hmmmm....koko kesän son ollu matkalaukun päällä, makuukamaris, sisustuselementtinä. Son orottanu kesää. Ja orottaa yhä......

Uima-allasta oon vaharannu välillä karteekien rajoosta ( ku on ollu niin ristuksen kylymä ) tai sään sallies parvekkehelta, petunian takaa. Siä se kutsuvan turkoosina väikkyy. Mutta talaviturkki mullon aina vain. En eres saunan päälle oo pystyny...en. Komialta se näyttää....mutta sen vesi on niin hyytävää. Minoon kermaperse, enkä kestä kylymää vettä. Avantouimarit on sitä varte. 

Paljus minoon sitte viettäny aikaani. Joskus jopa yksinääsiäki iltojani. Oon kuunnellu puutarhan ääniä. Kattellu isännän ja vähä munki kätten jäläkiä. Miettiny: " täs se ny on, se meirän unelma, josta opiskelija-asunnon hämäris monet kerrat haaveeltihin. Oma Koti "  Tältä se ny sitte tuntuu. Täs mä istun ja kuuntelen syrämeni lyöntejä ja lintujen viserrystä. Isäntä on maakunnas tienaamas ja neitoperhosemme lentelöö omia lentojansa, niinku kuuluuki. Mua orottaa tuvas pieni Uskollinen Palatsikoira ( sellaanen, josta aina haaveelin ) Elämä on tavallaan  oikeen mallillaan, jos unohtaa järjettömän, raastavan ja kaikenkattavan luopumisen tuskan, kun ainokainen kasvaa ja itsenäistyy. Ja niin....sen että kesää ei vain kerta kaikkiaan oo. Niin....mallillaan on elämä....tavallaan. 

Tavallaan.....niin.  Toisaalta haikeus ja mures on ollu mun kumppanina koko tämän ihimeellisen kesän. Niinku mä jo talavella sanoon, niin eteläpohojammaa ei oo enää koskaa mulle sama. Siitä kuoli isoo osa appeni, Tarkan Olavin myötä. Mä ikävöön häntä yhä. Järjettömästi. Ensimmäänen vuosi on pahin, ne sanoo. Allekiriootan tähän asti. Ku otin tämän kuvan mulle niin rakkahasta puutarhasta, sieluni oli vereslihalla ja kyynelkarpalot poltti poskia. Piha näyttää ny justihin sellaaselta, autiolta, elottomalta ja yksinääseltä. Voi luopumisen tuska.....Muistoos väikkyy ne lukemattomat ilooset hetket perheen kans tuos pihas. Olavin raikuva nauru...... Ehkä mä viä joskus pystyn muistella niitä hetkiä iliman kyyneleitä.

Tänä kesänä minoon joinki ollu surumielisempi ku yleensä.Mun ympärillä on rakkahilla menos luopumista ja unelmien sortumista. Oon tukena, elän mukana.... Ja haluaasin auttaa. Tilkitä  pahimpia kohtia ja poistaa tuskaa. Mutta omahan vajavaasuutehen vain törmää joka hetki.  Emmä taira pystyä auttaa niitä  rakkahiani eres niillä surullisenkuuluusilla Paratiisi-astioollakaa, niinku mun elämästä tietävimmät tahot varmahan tänäki päivänä luuloo. No, hyi mua,  ny mä lopetan. ( joskus sarkastisuuteni vain lyöö läpi ) Ehkä se vain riittää, ku oon läsnä. Ja mun rakkahat tietää, että minoon niiren kans, mailman tappihin asti. Mullon oma lähipiiri, jyvät oon erootellu akanoosta jo aikoja sitte. Hainavaappoot saa mennä ja juoruämmät. Son sama mitä sellaaset toimitteloo.

Niin se vain on, että kesä oli ny tälläänen, Ei oo tullu hiki, eikä liikaa perhosia oo ollu lepattelemas siipiänsä. Akkuja oon koittanu larata, mutta kyllä se tosiasia on, että maanantaina mullon sen kuuluusan elimen lisäksi varmahan viä akkujen tilaki näkyvis. Siinä lukoo notta: VIRTA VÄHIS. Onnea vaan niille, jokka joutuu mun kans sen arjen kohtaamahan. Mä nimittään lasken päiviä seuraavahan lomahan. Minoon niin häpeemätöön. Ja sitäpaitti, tilastojen valos, näin huonolla säällä varustettua kesää tuskin on kahta perätysten. Ainaki mä toivon nin.  Mutta enkähän mä tästäki arjenpaluusta huumorilla ja hyvällä mielikuvituksella seleviä.

Katastrofikesä ja kirian kiriootusta

Ei se meinaa vain tulla. Ei, vaikka kuinka muumipeikko kattelis mun pestyjen klasien ja kesäverhojen raoosta. Ei näy kesää, ei. Muumiista tuttu Suuri Tuhotuluva ei sitävastoon tunnu olevan kovinkaa kaukana. Nuuskamuikkunenki on vissihin pakannu reppunsa, sytyttäny piipun hermosavujen tähären ja ottanu äkkilähärön. Me muumipeikon kans sitte jäärähän tänne ikiharmautehen säälimähän ittiämmä, ku oomma voimattomia tämän kaiken eres. Joka-AINUT päivä on tullu vettä. Ainaki siltä musta tuntuu. Aina, ku oon saanu puutarhakalut leviällensä on alakanu ripajuttaa. Minoon lähestulukohon jokakerta päättäny, jotten oo sokurista ja oon jatkanu hommiani niiku ei mitää...sitte ku saret on kastellu mun läpimäriäksi ja tukka on liiskaantunu ohovaasille, SITTE minoon luovuttanu.  Oon saratellen keränny kamat ja siirtyny satehen suojahan "nauttimahan" kesästä. Oon koittanu olla positiivinen. "Kyllä kesä kuivaa, minkä kastaa." "Tämon vain pieni kesäänen saretkuuro" ( kesto n. 6h, yleensä yöksi selekiää. ) Emmä silloonkaa viä ylenmäärin raimaantunu ku koiran kans kävelylle lähties hairaasin mukahani sellaasen sateenvarion, jonka aukaasumekanismi ei toiminu. En ainakaa omasta mielestäni. Eihän teiränkää mielestä oo liioottelua, jos viskaasoo epäkelevon piskotikun ojanpyörtänölle ja sanoo hartahasti: "vittuperkelessaatana" Sitte nostaa farkkutakin ( uuren komian, täksi "kesäksi" HM:sta hankitun ) pään päälle. Seliäs lukoo, kuin ilikkuen Young and Wild.....hmm-m. Takaasi tulles oliki farkkutakki uppokostutettu ja kuivaalen sitä viäki tua takan päällä. Enkä täs vaihees viitti mainita mitää ylimääräästä mun kampauksesta. Kokeelkaa itte kulukia farkkutakki päänpäällä rankkasatees ja senjäläkihin kattokaa peilihin. Eikä siinä viä kaikki. Samana päivänä jouruun viä flikan kans yllättäen asioolle. Mä näytin ilimestyskirian perolta. Mutta täs tapaukses se taisi olla flikan etu. Kyseenen paikka, johona asiootihin, kätki koneestohonsa sellaasen virkaalijan, jolla oli ennakkoasenne nuoria kohtahan.  Se meinas soveltaa sitä asennettansa MUN TYTTÄREHENI, mutta tunsiki yllättäen mun tuijotuksen, joka on..... no, ne, jokka tuntoo mun, niin TIETÄÄ, MISTÄ mä puhun.  Ku mun SIIHEN katseesehen lisätähän se farkkutakilla saavutettu kampaus, voirahan puhua salamavaikutuksesta. Ämmä alakas puhua melekeen kielillä mun lapselleni, ku viä sekunti sitte oli yrittäny kariahrella hänelle ja kuulos ei mun flikalla vikaa oo. Se lutureeras ja söpötti, siinä mun tutkivan ja vitttumaasen katseen alla, niska punoottaen. Harmi sinänsä,sillä molin jo oikaasnu selekäni ja valamistautunu lyömähän luisen nyrkkini pöytähän. Moosin toimittanu oikeen kärestä pitäen, KUINKA mun tytärtä kohorellahan. Flikan kannalta sitte taas pareet, ettei kesänpuuttumisvitutuksesta kärsivä keski-ikäänen äitee pääsny avautumahan. Flikka olis joutunu häpeemähän silimät päästänsä, eikä oo sanottu vaikkolis virkavaltaki jouruttu soittamahan paikalle. Kyllä sevverran kohaji kyröönjoki mun korvis tuolla hetkellä. Vaasan vereni kuohuu vaahtopäinä.

Senlisäksi, että tämä ikiharmaus meinaa tukahruttaa musta viimeesekki ilonkipinät , on tämä kesä eräänlaista luopumisen aikaa. Tootta jo lukenukki jo täs alakuvuoresta mun tuorehimmasta luopumisesta. Sanomatakki on selevää, että seki asia on yhä mulle vereslihalla ja ajankohtaanen. Mutta on täs muutaki. Tottakai mä käsitän senki tosiasian joka hetki, ettei munkaa äiti tuosta enää nuorene. Ei hän ny mihinää kauhian huonos hapes oo, mutta tottakai sellaaset ensimmääset merkit siitä, että aika on rajallinen, on ilimas. Non viä vain sellaasia häilähröksiä mun mielen sopuukos, mutta häilähröksekki viiltää...syvältä. Ku, Äiti......mä en osaa eres kuvitella, kuinka päriääsin iliman äitiä. Sitte on tietenki tämä oma äitinä olemisen sietämätöön haikiansuloosuus. Äitien tehtävähän onki lähettää perhosiansa mailmalle. meirän pitääki pyrkiä siihen, että niiren omat siivet kantaa. Meirän tehtävä on olla ylypeetä Heistä, perhosistamma. Ritariperhosista ja Neitoperhosista. Tämä kesä on ollu tyttäreni itsenäästymisen aikaa. Tottakai hän ny viä kotona asuu ja viettää munki kans aikaa palio. Mutta hän on nyt nuori neitonen, hänen KUULUUKI nyt mennä ja liitää ja elää täysillä. Yhtenä ehtoona täs hän niin sujuvasti sukelteli tunnelmasta toisehen, että mä olin ittekkki aiva mykistyny. Ensi hän katteli mun kans kaks viimeestä jaksoa Myrskyluoron Maijasta ja sitte hän lähti kesäyös pyöräälemähän kohti nuoruuren seikkaaluja ja elämää. Perille päästyänsä hän viestitti mulle niin komiasti kesäyös pyöräälyn tunnetta, sitä ku lempeät, ( tälle kesälle harvinaaset ) tuulet hyväälöö ja pyörän seliäs kiitäes tuloo melekeen olo, että lentää. Hän myös mainitsi, että saan viä monta kertaa olla ylypiä hänestä ( tätä en epääle hetkiäkää )  Niin...neitoperhoseni on nyt noussu siivillensä ja lentää onnellisena kesäyös. Kyllä se kirpaasoo, mutta samalla oon niin onnellinen, että Rakkaani saa elää nyt hienoa vaihetta elämäs, huoletoonta nuoruutta. Son kaikilla meillä vain kerran. Ja tää mä oon, aina valamihina, mun kämmenellä on hyvä neitoperhosen käyrä oikoomas siipiänsä. MÄ kyllä puhallan, jos on tullu pipi.

Enkä mä tiä...joinki mullon tullu toisinvooroon tänä kesänä kauhia haiku omahanki nuoruuheten. Enkä ny tarkoota mitää viirenkympin villitystä. Emmoo eres viä sen ikäänenkää. Mutta joinki sitä mieli silloon tällöön palaa sinne kasarille. Kuinka päheetä silloon kaikki olikaa. Kuinka virkistävää oliskaa palata yhtäkkiä kesähän 1989. Saisin ajella vanhalla Datsun Cherryllä ystäväni Sarin kans. Sillaa, että Rahanaaston kulumalla leijaalis viä sininen savu, vaikka me oltaas jo Kauhajoella Pizzalla. Syötääs silloon tällöön kahtehen pekkahan kivi- ( tai no..emalifarillinen ) lasagnea. Ja sitä ajelua ja niitä iltoja Kauhajoen krouvis. Kaikkia niitä hulluja eresottamuksia. Mutta sitte toisaalta...saattaas olla, etten sittekkää vaihtaasi mun Citroeniani siihen Datsunihin. Eikä tuosta muustakaa flatkottamisesta taitaasi enää toteutua mikää muu, ku tuo syömisosuus, jota jo täs Sarin kans suunnittelimmaki. Siton niin heleppo soffannurkasta, suklaalevy pöyrällä, viinilasi käres ja villasukat jalaas uhota, jotta NY MÄ LÄHÄREN BAANALLE!!!. Mutta auta armias, jos pitääski laittaa korkkarit jalakahan ja viä herra siunakkohon, ne kattohon kohottaa, niinku yhyres laulus lauletahan. Ei...kyllä me tairamma aiva vain kotoosasti SYÖRÄ Sarin kans villasukat jalaas miehet pöyrän alle. Lasagnea luonnollisesti. Kuulostaa muuten kiehtovalta illalta. Tosi keski-ikääseltä. Ihanalta!!

No sitte siitä mun kirian kirioottamisesta. Ku kaikille ny varmahan on jo tullu seleväksi, että mua köörätähän kohta terapiahan näiren säiren tähäre. Toki säät liittyy mun kiriahani sillaa, että mun kirioottaminen on suoraa siroksis mun tunnetiloohin. Jos yritän parvekkehella kirioottaa, näin "kesällä" ja sormet alakaa sinertyä, on se kai joku merkki. Joko, mun Hetkeni on koittanu tai sitte on vain yksinkertaasesti KYLYMÄ. Kylymä kesäsää teköö musta näimmä aggressiivisen ja arvaamattoman. Ja kyllähän mä kynttilänvalosta tykkään....mutta jos sitte syksyllä. Oon ny kumminki teheny syksyysiä tunnelmia ehtoosin parvekkelle, ku en oo muutakaa voinu.

Ai  niin se kiria. KYLLÄ, mä kiriootan sellaasta kyllä, kyllä,kyllä.  MUTTA....se ei oo kulukaa aiva niin yksinkertaasta. Kirioottaminen on tairetta. Se häiriintyy ÄÄRIMMÄÄSEN heleposti. Koska torellisuus on se, että oon kunnan/kaupungin viraas ja teen päivätyöni kunnan/kaupungin leivis. Ku tilanne on tämä, niin mun talous ei oo riippuvaanen valamistuvasta uuresta hengentuotoksesta. Luojan Kiitos!!! Minen välttämätä pystyysi sellaasen paineen alla eres tuottamahan tekstiä. Enkä mä pysty ylipäätänsä  minkäänlaasen paineen alla kirioottamahan. Mähän tarvitten ylimaallisen rauhan jo näiren blogipostaustenki kirioottamisehen. Mulla alakaa heti ottas pullottaa elimennäköönen, jos mua kesken tämän prosessin häiritähän. JOS mua joku häirittöö, son  yleensä se mieshenkilö.jonka oon itte vapaaehtoosesti ja huolellisesti valakannu elämähäni. Son vailla milloon mitäki ja hukas on kaikenmoosta. No....ei tuallaasta ny kovin useen tapahru, mutta kulukaa kyllä silloon ottasuonet on pinnas ku joku luuloo, jotta ku mun on  kerran luomistyöstä keskeyttetty, että mä muka voisin sitte jatkaa nuav´vain. Ei se kulukaa käy nuav`vain. Nettishoppaalut tapahtuu sillaa NUAV`VAIN, son yks klikkaus ja sullon uus ihqu mekko ostoskoris. Tuota luonnehrintaa pruukaamma blondissikooni kans käyttää, ku jotaki on ( jälleen kerran ) vilahtanu virtuaalisehen ostoskorihin ja sitte pitääs johonaki vaihees vaivihkaa käyrä postis.... Ja DA-DAA ku jotaki uutta on joko päällä tai sisustukses...son toki vanhaa. Riippuu tietty KUKA kysyy..... Mutta yleensä tuo on vakivastaus, jos puoliso kyselöö.

Tämä nilikkakoru on yks niitä täksi "kesäksi" hankittuja NUAV`VAIN ostoksia. Oomma mä sitä koittanu pitää, mutta torellisuus on kumminki ollu enimmäkseen tämä:

Ne jaloos minoon teille kiriootellu. JA OON MIETTINY SITÄ KIRIAAKI. Sen julukaasuajankohtaa en tiä. Se voi olla ens kuulla, ens vuonna, ens vuosikymmenellä. En toresta tiä. Tottapa se vois olla vaikka huomenna tai itteasias ensarkena.....jos nimittään tekisin sillaa, jotta laittaasin nippuhun KAIKKI mun tähänastiset blogipostaukset.  Niistähän tulis kätevästi kiria, nimiä vain novellikokoelmalle ja solis siinä!!!! Lisäosiohon voisin viä liittää hulluummat naamakiriapäivitykseni, joita kaikki teistä ei tietty oo pääsny lukemahan. Mutta mutta..... eikö se teiränki mielestä olisi Teirän aliarvioomista? minkä ristuksen tähäre Te ny maksaasitta jostaki sellaasesta, mikon lujettavis tää, ilimaaseksi? Tai voisinhan mä teherä oikeen tiiliskiviromaanin ja kerätä muutaman muunki bloggarin postaukset kirioohin ja kansihin...Tosin sen laillisuuresta minen tiä. Mutta moraalisesti solis kumminki ala-arvoosta. Tosin moraalisesti ala-arvoonen tästä mailmasta on tullu, tää saa tappaa, raiskata, polttaa elävältä, tukehruttaa pieniä flikkoja muovipusiihin. Eläämille saa ny iliman muuta teherä mitä vain julumuuksia, EIKÄ MISTÄÄ JOURUTA VASTUUSEHEN!!!!! Saatana, säkit pääs kulietahan oikeusaliis naamat peiteltyynä. Mutta teeppä talousrikos....silloon on poka tuomiot kovat. Tosin minen tiä, onko blogipostausten varaastaminen rikos tai no mun blogin ei ainakaa oosi talousrikos, ku minen tästä hyöry talourellisesti. Minen kirioota rahasta. Kirian kirioottaminen on HAAVE. Haave, jonka toteutan ku elämäntilanteeni on sellaanen. Tällä hetkellä mä elän arjen hektises oravanpyöräs. kuulun niihin onnekkahisihin, joillon työpaikka. Haluan pitää työpaikkani,vaikka näin kesälomalla onki mukavaa olla osa-aikahainavaappoo. Saattaa olla,että KUN kirian kiriootan, oon virkavapaalla....tai eläkkeellä. Ei kiriaa kyllä kiriooteta arjen lomas. Kyllä siihen tarttoo aiva oman aijjan. Ja siihen, koska sellaanen aika on, mulla ei oo vastausta. Minoon yrittäjän vaimo, tuulisella paikalla. On hyvä,että eres toisella on säännölliset tulot. Kirian kirioottaminen lois eitoivottua epävakautta. Ja niinku jo tuos vissihin mainittin, en kirioota rahasta, en halua sitoa sieluani mihinkää.

Mutta joskus sitte....on kirian aika. Sen mä teille lupaan. Silloon on luettavis jotaki uutta ja raikasta, eteläpohojalaasta Aitoa Virpiä. Kuka näitä samoja  bloglätinöötä ny monikertoohin lukis. Mä sitte ilimoottelen ku sellaanen  kirianjulukaasu tapahtuu. Mutta sillä välin mä elän tätä haikiansuloosta, katastrofikesääni. Mun sieluni ja sieltä kumpuavat blogitarinat tuloo, ku non tullaksensa. Non MUN, yksin mun. Non osa mun sielua. Ja mun sielun osat eivät oo kaupan, ei nyt, eikä koskaa. Silloon menis rikki jotaki, jotaki korvaamatoonta.....eikä mikää olisi koskaa niinku ennen.