Katastrofikesä ja kirian kiriootusta

Ei se meinaa vain tulla. Ei, vaikka kuinka muumipeikko kattelis mun pestyjen klasien ja kesäverhojen raoosta. Ei näy kesää, ei. Muumiista tuttu Suuri Tuhotuluva ei sitävastoon tunnu olevan kovinkaa kaukana. Nuuskamuikkunenki on vissihin pakannu reppunsa, sytyttäny piipun hermosavujen tähären ja ottanu äkkilähärön. Me muumipeikon kans sitte jäärähän tänne ikiharmautehen säälimähän ittiämmä, ku oomma voimattomia tämän kaiken eres. Joka-AINUT päivä on tullu vettä. Ainaki siltä musta tuntuu. Aina, ku oon saanu puutarhakalut leviällensä on alakanu ripajuttaa. Minoon lähestulukohon jokakerta päättäny, jotten oo sokurista ja oon jatkanu hommiani niiku ei mitää...sitte ku saret on kastellu mun läpimäriäksi ja tukka on liiskaantunu ohovaasille, SITTE minoon luovuttanu.  Oon saratellen keränny kamat ja siirtyny satehen suojahan "nauttimahan" kesästä. Oon koittanu olla positiivinen. "Kyllä kesä kuivaa, minkä kastaa." "Tämon vain pieni kesäänen saretkuuro" ( kesto n. 6h, yleensä yöksi selekiää. ) Emmä silloonkaa viä ylenmäärin raimaantunu ku koiran kans kävelylle lähties hairaasin mukahani sellaasen sateenvarion, jonka aukaasumekanismi ei toiminu. En ainakaa omasta mielestäni. Eihän teiränkää mielestä oo liioottelua, jos viskaasoo epäkelevon piskotikun ojanpyörtänölle ja sanoo hartahasti: "vittuperkelessaatana" Sitte nostaa farkkutakin ( uuren komian, täksi "kesäksi" HM:sta hankitun ) pään päälle. Seliäs lukoo, kuin ilikkuen Young and Wild.....hmm-m. Takaasi tulles oliki farkkutakki uppokostutettu ja kuivaalen sitä viäki tua takan päällä. Enkä täs vaihees viitti mainita mitää ylimääräästä mun kampauksesta. Kokeelkaa itte kulukia farkkutakki päänpäällä rankkasatees ja senjäläkihin kattokaa peilihin. Eikä siinä viä kaikki. Samana päivänä jouruun viä flikan kans yllättäen asioolle. Mä näytin ilimestyskirian perolta. Mutta täs tapaukses se taisi olla flikan etu. Kyseenen paikka, johona asiootihin, kätki koneestohonsa sellaasen virkaalijan, jolla oli ennakkoasenne nuoria kohtahan.  Se meinas soveltaa sitä asennettansa MUN TYTTÄREHENI, mutta tunsiki yllättäen mun tuijotuksen, joka on..... no, ne, jokka tuntoo mun, niin TIETÄÄ, MISTÄ mä puhun.  Ku mun SIIHEN katseesehen lisätähän se farkkutakilla saavutettu kampaus, voirahan puhua salamavaikutuksesta. Ämmä alakas puhua melekeen kielillä mun lapselleni, ku viä sekunti sitte oli yrittäny kariahrella hänelle ja kuulos ei mun flikalla vikaa oo. Se lutureeras ja söpötti, siinä mun tutkivan ja vitttumaasen katseen alla, niska punoottaen. Harmi sinänsä,sillä molin jo oikaasnu selekäni ja valamistautunu lyömähän luisen nyrkkini pöytähän. Moosin toimittanu oikeen kärestä pitäen, KUINKA mun tytärtä kohorellahan. Flikan kannalta sitte taas pareet, ettei kesänpuuttumisvitutuksesta kärsivä keski-ikäänen äitee pääsny avautumahan. Flikka olis joutunu häpeemähän silimät päästänsä, eikä oo sanottu vaikkolis virkavaltaki jouruttu soittamahan paikalle. Kyllä sevverran kohaji kyröönjoki mun korvis tuolla hetkellä. Vaasan vereni kuohuu vaahtopäinä.

Senlisäksi, että tämä ikiharmaus meinaa tukahruttaa musta viimeesekki ilonkipinät , on tämä kesä eräänlaista luopumisen aikaa. Tootta jo lukenukki jo täs alakuvuoresta mun tuorehimmasta luopumisesta. Sanomatakki on selevää, että seki asia on yhä mulle vereslihalla ja ajankohtaanen. Mutta on täs muutaki. Tottakai mä käsitän senki tosiasian joka hetki, ettei munkaa äiti tuosta enää nuorene. Ei hän ny mihinää kauhian huonos hapes oo, mutta tottakai sellaaset ensimmääset merkit siitä, että aika on rajallinen, on ilimas. Non viä vain sellaasia häilähröksiä mun mielen sopuukos, mutta häilähröksekki viiltää...syvältä. Ku, Äiti......mä en osaa eres kuvitella, kuinka päriääsin iliman äitiä. Sitte on tietenki tämä oma äitinä olemisen sietämätöön haikiansuloosuus. Äitien tehtävähän onki lähettää perhosiansa mailmalle. meirän pitääki pyrkiä siihen, että niiren omat siivet kantaa. Meirän tehtävä on olla ylypeetä Heistä, perhosistamma. Ritariperhosista ja Neitoperhosista. Tämä kesä on ollu tyttäreni itsenäästymisen aikaa. Tottakai hän ny viä kotona asuu ja viettää munki kans aikaa palio. Mutta hän on nyt nuori neitonen, hänen KUULUUKI nyt mennä ja liitää ja elää täysillä. Yhtenä ehtoona täs hän niin sujuvasti sukelteli tunnelmasta toisehen, että mä olin ittekkki aiva mykistyny. Ensi hän katteli mun kans kaks viimeestä jaksoa Myrskyluoron Maijasta ja sitte hän lähti kesäyös pyöräälemähän kohti nuoruuren seikkaaluja ja elämää. Perille päästyänsä hän viestitti mulle niin komiasti kesäyös pyöräälyn tunnetta, sitä ku lempeät, ( tälle kesälle harvinaaset ) tuulet hyväälöö ja pyörän seliäs kiitäes tuloo melekeen olo, että lentää. Hän myös mainitsi, että saan viä monta kertaa olla ylypiä hänestä ( tätä en epääle hetkiäkää )  Niin...neitoperhoseni on nyt noussu siivillensä ja lentää onnellisena kesäyös. Kyllä se kirpaasoo, mutta samalla oon niin onnellinen, että Rakkaani saa elää nyt hienoa vaihetta elämäs, huoletoonta nuoruutta. Son kaikilla meillä vain kerran. Ja tää mä oon, aina valamihina, mun kämmenellä on hyvä neitoperhosen käyrä oikoomas siipiänsä. MÄ kyllä puhallan, jos on tullu pipi.

Enkä mä tiä...joinki mullon tullu toisinvooroon tänä kesänä kauhia haiku omahanki nuoruuheten. Enkä ny tarkoota mitää viirenkympin villitystä. Emmoo eres viä sen ikäänenkää. Mutta joinki sitä mieli silloon tällöön palaa sinne kasarille. Kuinka päheetä silloon kaikki olikaa. Kuinka virkistävää oliskaa palata yhtäkkiä kesähän 1989. Saisin ajella vanhalla Datsun Cherryllä ystäväni Sarin kans. Sillaa, että Rahanaaston kulumalla leijaalis viä sininen savu, vaikka me oltaas jo Kauhajoella Pizzalla. Syötääs silloon tällöön kahtehen pekkahan kivi- ( tai no..emalifarillinen ) lasagnea. Ja sitä ajelua ja niitä iltoja Kauhajoen krouvis. Kaikkia niitä hulluja eresottamuksia. Mutta sitte toisaalta...saattaas olla, etten sittekkää vaihtaasi mun Citroeniani siihen Datsunihin. Eikä tuosta muustakaa flatkottamisesta taitaasi enää toteutua mikää muu, ku tuo syömisosuus, jota jo täs Sarin kans suunnittelimmaki. Siton niin heleppo soffannurkasta, suklaalevy pöyrällä, viinilasi käres ja villasukat jalaas uhota, jotta NY MÄ LÄHÄREN BAANALLE!!!. Mutta auta armias, jos pitääski laittaa korkkarit jalakahan ja viä herra siunakkohon, ne kattohon kohottaa, niinku yhyres laulus lauletahan. Ei...kyllä me tairamma aiva vain kotoosasti SYÖRÄ Sarin kans villasukat jalaas miehet pöyrän alle. Lasagnea luonnollisesti. Kuulostaa muuten kiehtovalta illalta. Tosi keski-ikääseltä. Ihanalta!!

No sitte siitä mun kirian kirioottamisesta. Ku kaikille ny varmahan on jo tullu seleväksi, että mua köörätähän kohta terapiahan näiren säiren tähäre. Toki säät liittyy mun kiriahani sillaa, että mun kirioottaminen on suoraa siroksis mun tunnetiloohin. Jos yritän parvekkehella kirioottaa, näin "kesällä" ja sormet alakaa sinertyä, on se kai joku merkki. Joko, mun Hetkeni on koittanu tai sitte on vain yksinkertaasesti KYLYMÄ. Kylymä kesäsää teköö musta näimmä aggressiivisen ja arvaamattoman. Ja kyllähän mä kynttilänvalosta tykkään....mutta jos sitte syksyllä. Oon ny kumminki teheny syksyysiä tunnelmia ehtoosin parvekkelle, ku en oo muutakaa voinu.

Ai  niin se kiria. KYLLÄ, mä kiriootan sellaasta kyllä, kyllä,kyllä.  MUTTA....se ei oo kulukaa aiva niin yksinkertaasta. Kirioottaminen on tairetta. Se häiriintyy ÄÄRIMMÄÄSEN heleposti. Koska torellisuus on se, että oon kunnan/kaupungin viraas ja teen päivätyöni kunnan/kaupungin leivis. Ku tilanne on tämä, niin mun talous ei oo riippuvaanen valamistuvasta uuresta hengentuotoksesta. Luojan Kiitos!!! Minen välttämätä pystyysi sellaasen paineen alla eres tuottamahan tekstiä. Enkä mä pysty ylipäätänsä  minkäänlaasen paineen alla kirioottamahan. Mähän tarvitten ylimaallisen rauhan jo näiren blogipostaustenki kirioottamisehen. Mulla alakaa heti ottas pullottaa elimennäköönen, jos mua kesken tämän prosessin häiritähän. JOS mua joku häirittöö, son  yleensä se mieshenkilö.jonka oon itte vapaaehtoosesti ja huolellisesti valakannu elämähäni. Son vailla milloon mitäki ja hukas on kaikenmoosta. No....ei tuallaasta ny kovin useen tapahru, mutta kulukaa kyllä silloon ottasuonet on pinnas ku joku luuloo, jotta ku mun on  kerran luomistyöstä keskeyttetty, että mä muka voisin sitte jatkaa nuav´vain. Ei se kulukaa käy nuav`vain. Nettishoppaalut tapahtuu sillaa NUAV`VAIN, son yks klikkaus ja sullon uus ihqu mekko ostoskoris. Tuota luonnehrintaa pruukaamma blondissikooni kans käyttää, ku jotaki on ( jälleen kerran ) vilahtanu virtuaalisehen ostoskorihin ja sitte pitääs johonaki vaihees vaivihkaa käyrä postis.... Ja DA-DAA ku jotaki uutta on joko päällä tai sisustukses...son toki vanhaa. Riippuu tietty KUKA kysyy..... Mutta yleensä tuo on vakivastaus, jos puoliso kyselöö.

Tämä nilikkakoru on yks niitä täksi "kesäksi" hankittuja NUAV`VAIN ostoksia. Oomma mä sitä koittanu pitää, mutta torellisuus on kumminki ollu enimmäkseen tämä:

Ne jaloos minoon teille kiriootellu. JA OON MIETTINY SITÄ KIRIAAKI. Sen julukaasuajankohtaa en tiä. Se voi olla ens kuulla, ens vuonna, ens vuosikymmenellä. En toresta tiä. Tottapa se vois olla vaikka huomenna tai itteasias ensarkena.....jos nimittään tekisin sillaa, jotta laittaasin nippuhun KAIKKI mun tähänastiset blogipostaukset.  Niistähän tulis kätevästi kiria, nimiä vain novellikokoelmalle ja solis siinä!!!! Lisäosiohon voisin viä liittää hulluummat naamakiriapäivitykseni, joita kaikki teistä ei tietty oo pääsny lukemahan. Mutta mutta..... eikö se teiränki mielestä olisi Teirän aliarvioomista? minkä ristuksen tähäre Te ny maksaasitta jostaki sellaasesta, mikon lujettavis tää, ilimaaseksi? Tai voisinhan mä teherä oikeen tiiliskiviromaanin ja kerätä muutaman muunki bloggarin postaukset kirioohin ja kansihin...Tosin sen laillisuuresta minen tiä. Mutta moraalisesti solis kumminki ala-arvoosta. Tosin moraalisesti ala-arvoonen tästä mailmasta on tullu, tää saa tappaa, raiskata, polttaa elävältä, tukehruttaa pieniä flikkoja muovipusiihin. Eläämille saa ny iliman muuta teherä mitä vain julumuuksia, EIKÄ MISTÄÄ JOURUTA VASTUUSEHEN!!!!! Saatana, säkit pääs kulietahan oikeusaliis naamat peiteltyynä. Mutta teeppä talousrikos....silloon on poka tuomiot kovat. Tosin minen tiä, onko blogipostausten varaastaminen rikos tai no mun blogin ei ainakaa oosi talousrikos, ku minen tästä hyöry talourellisesti. Minen kirioota rahasta. Kirian kirioottaminen on HAAVE. Haave, jonka toteutan ku elämäntilanteeni on sellaanen. Tällä hetkellä mä elän arjen hektises oravanpyöräs. kuulun niihin onnekkahisihin, joillon työpaikka. Haluan pitää työpaikkani,vaikka näin kesälomalla onki mukavaa olla osa-aikahainavaappoo. Saattaa olla,että KUN kirian kiriootan, oon virkavapaalla....tai eläkkeellä. Ei kiriaa kyllä kiriooteta arjen lomas. Kyllä siihen tarttoo aiva oman aijjan. Ja siihen, koska sellaanen aika on, mulla ei oo vastausta. Minoon yrittäjän vaimo, tuulisella paikalla. On hyvä,että eres toisella on säännölliset tulot. Kirian kirioottaminen lois eitoivottua epävakautta. Ja niinku jo tuos vissihin mainittin, en kirioota rahasta, en halua sitoa sieluani mihinkää.

Mutta joskus sitte....on kirian aika. Sen mä teille lupaan. Silloon on luettavis jotaki uutta ja raikasta, eteläpohojalaasta Aitoa Virpiä. Kuka näitä samoja  bloglätinöötä ny monikertoohin lukis. Mä sitte ilimoottelen ku sellaanen  kirianjulukaasu tapahtuu. Mutta sillä välin mä elän tätä haikiansuloosta, katastrofikesääni. Mun sieluni ja sieltä kumpuavat blogitarinat tuloo, ku non tullaksensa. Non MUN, yksin mun. Non osa mun sielua. Ja mun sielun osat eivät oo kaupan, ei nyt, eikä koskaa. Silloon menis rikki jotaki, jotaki korvaamatoonta.....eikä mikää olisi koskaa niinku ennen.