Dubai eteläpohojalaasen silimin...... ainaki oli kotoosaa

Nimittään ainaki siä oli kaikki komiaa. Oli suurta ja kaiken aikaa rakennettihin komiampaa ja suurempaa. Silimä lepäs. Aiva maattelin, jotta näinkö nyssitte onki, notta johonaki Arabiemiraatiis onki meirän eteläpohojalaasten velieskansa? Aiva ensnäkemältä ei tulis mielehen, mutta mentaliteetti on näimmä sama. KOMIAA ja SUURTA pitää olla. Eikä se riitä, ku tarttoo viä KOMIAMPAA ja viä SUUREMPAA.

Mä toimitan teille ny mun ja isännän lemmenlomasta Dubaihin. Tosin se esmenteli, notta älä nyssinne blogihin sellaasia toimittele, sitte vain jokku taas karehtii ja luuloo,jotta moomma kovaaki rikkahia. Mua on kumminki turha täs vaihees toppuutella, ku tarina suorastaan kuplii musta pihalle. Ja mitä rikkauksihin tuloo, niin ku tämän ja seuraavat kappalehet mun postauksesta oot lukenu oot säki, lukija vakuuttunu, jotta RIKAS nainen mä oon. Järiettömän rikas. Mutta minen puhu ny yhtää sitte rahasta. Mä puhun AVIOMIEHESTÄ, nimenomaan siitä ihimisestä, sen sielusta ja syrämestä. Jos nainen onnistuu saamahan rinnallensa Tarkan kaltaasen sammakkaprinssin, son mielenvikaanen, jonsei pirä sitä hyvänä. Ei ikänä pirä pitää tälläästä ihimistä ittestänsäselevyytenä. Lujin tuas justihin lomallani täyrellisen parisuhteen erellytyksiä. Niin....rakkauren kuuluu nostaa sun pilivihin, ei langettaa polovillensa anelemahan ja keriäämähän huomiota. ( ei ainakaa naisen ) Tosirakkaures sun ei tartte alentua rookaamahan ( =tekemähän ), mitää sulle vastenmielistä vain toisen mieliksi. Tämä koskoo eherottomasti sekä miestä että naista. Sielujen sympatia on tärkiää, muttei komiasta ulukokuoresta ny haittaakaa oo. Jos Tarkka olis ulukomuotonsa tähären osoottanu sitä säälittävintä miehenominaasuutta;  häntäheikkiyttä..solis jääny sinne Saunoontielle jo alakumetriis. Häntäheikit oli kieltämätä nuorempana huvittavia seurattavia. Tällä ikää katton niitä nenänvartta pitkin ja niiren maharollisia vaimoja mun tuloo sääli.... Häntäheikiistä tuloo masentava ja vaivautunu olo. Niinpä mun sitte pitääski täs tuulettaa. Teherä aaltoja, Ku mullei oo häntäheikkiä, ku mullon mies, joka pitää mua ku kukkaa kämmenellä. ei silti matele mun eres eikä oo mikää tassukka. Son eteläpohojalaanen rehti ja romanttinen, uskollinen mies. Kultaaki kallihimpi.

Eli on mielenvikaanen, jonsei kohtele tälläästä miestä hyvin.

NY tullahan SIIHEN kohtahan. Dubain matkan alakuvaiheesihin. Isäntä oli pyytäny ja raanunnu ( !!!!!!!???!!! ) mua matkakaveriksi. No mä sitte pitkin hampahin ja naama norsunvitulla ( !!!??!!) suostuun armeliahasti. Anoon lomat melodramaattisesti ja ilimootin Iines Ankkamaasesti Akulle, notta ny on mun osalta matkavalamistelut tehty, minen piittaa enää toimitella koko matkasta. Palatahan asiahan lähtöpäivänä, ku PITÄÄ ( !!!!??!!! ) lähtiä kotua. MIETTIKÄÄ isännän mielialaa. Mutta nähtävästi se rakastaa mua torella ja tuntoo mun läpikotaasin. ( emmä aiva oikiasti NUAN kauhia ämmä oo. Minoon vain niin kotorakas, jottoon viittä vaille mökkihöperö ja mua on vaikia saara täältä isännän rakentamasta taloosta oikeen mihinkää )

Yhyres kohtaa kumminki mun pirullisuus saavutti sellaasen lakipisteen, jotta mun olokapäällä istuva pahahenkiki peliästyy mun ilikeyttä ja hetkellisesti tipahti siitä mun olokapäältä paljuhun ja hörppäs varmahan vähä kloorivettäki. SE kumminki kapus mun olokapäälle nopiaa takaasi ja sekootti samalla atraamellansa paljun vettä kiihkoosnansa, ja kuunteli KUINKA vittumaanen ämmä se oikeen voikaa olla. HYVIN oli piruuluopit menny perille. Me istuumma paljus isännän kans ( siinä sen aikapitkälti MUA varte hankkimas, siinä, jokon sen tekemällä komialla terassilla. )  Timo halus toimitella siitä meirän hotellista siä Dubais.... kuinka son niinku aika lähellä merta ja kaikkia, mitä siä on. Mä sihahrin hampahieni välistä; "notten halua kuulla sanaakaa, mua aharistaa " Pahahenki olokapäällä putos justihin täs kohtaa. Eres itte se, ei olis pystyny tuohon. MUTTA MÄ PYSTYYN. Kyllä mä kuulin, kuinka enkelikki itki .Isä katteli piliven reunalta,  jotta kuinka siiton tuollaanen tullu.....

Mutta....kulukaa kyllä mä sain palakkani tästä. Mulle piti osoottaa, ettei se ny aiva niin ittestänsäselevää oo, että mä sinne Arabiemiraattiihin perästäkää lähären. Nimittään....ku tuli se lähtöpäivä, ku mäki suvaattin asiasta keskustella, käviki ilimi, jotta mun passi olis voimas vain viis kk matkan jäläkihin ja kuus kk pitääs olla!!!! Flikka sen havaatti ( flikka oli jäämäs kotomieheksi  ) MÄ käyttäyryyn tuas tilantees niinku jokaanen järkevä aikuunen ja olletikki kansankynttilä käyttäytyy. Menin sikiöasentohon sängynpäälle kollottamahan. Sillä välin flikka soitteli kaikki maharolliset virastot poliisista rajavartiolaitoksehen ja suurlähetystöki vissihin asetettihin hälyytysvalamiutehen mun tähäre. Mutta tuo fiksu nuori nainen  hoiti homman loistavasti ja mun matkahanpääsy oli kokolailla torennäkööstä, muttei kumminkaa aiva varmaa... Niin me sitte lähärimmä isännän kans sateesena sunnuntaiehtoona kohti Helsinkiä ja lentokenttähotellia. Maanantaiaamuna lähtis kones Arabiemiraattiihin ja hyvällä tuurilla siä olis molemmat Tarkan pariskunnasta. Minen näyttäny AIVA siltä mailmanluokan bisnesnaiselta, jolta olin alakaapäälle kuvitellu. Rääkymisestä turvonnuset silimät häiritti kovaa tätä lookkia ja latisti matkatunnelmaa kohtalaasesti. Vasta lentokentällä Finnairin virkaalija vieritti kiven mun syrämeltä ja totes, notta kyllä kaikki on kuule kunnos, ei muuta ku hyvää ja ROMANTTISTA matkaa. Ja kulukaa...sellaanen siitä tuliki...hyvä ja romanttinen.... KAIKKIEN AIKOJEN MATKA!!!!!

Aiva surkian aluun omannu matka muuttuu ku taikaiskusta lukuusten siunausten ja onnellisten yhtehensattumien reisuksi. Siinä ku mä sinivalakoostaki sinivalakoosemman syrämen omistava eteläpohojalaanen naisihiminen istuun konehes, johona on sinivalakooset siivet...molin onnellinen. Molin täynnä orotusta ja kihelmöövää positiivista jännitystä. Kaikki palaset oli yhtäkkiä kohorillansa ja paha henki olokapäältä oli ny viimeenki pirotettu matkasta. Maattelin tilata mielijuomaani....shampanjaa...nyt olis sen paikka...kattokaa, mitä tapahtuu;

Lentoemäntä tierusteli, notta haluanko mä lasin. Tottapa ny myöntävästi vastasin..tosin orotin kertakäytööstä juomaklasia....mutta MITÄ VIÄ, mun etehen tuotihinki aiva oikia Ultima thule lasi!!! Kyllä mä sevverran nuoren klasien historiasta tiän, notta niiton ollu joskus kauan sitte Finnairin lennoolla. Olikahan peräti aiva alakaapäälle suunniteltuki sinne bisnesluokkahan. Nyssitte kumminki mulloli nenän alla aitoa Wirkkalaa...soli jo ensimmäänen enne hyvästä matkasta.  Mä olin torestaki luullu nuoren olevan jo mennehen aijjan loistoa niinku pöytien varaaminen ravintolasta. Mutta eipä vain ollu. Mä nautiin skumppani pikkurilli ja aristokraattinen nenäni pystyasennos.

Sitte, ku pääsimmä kohteesehen, nimeltä Dubai....oli pohojammaan flikkaki hetken mykistyny. Mä silimiittelin sitä valomerta. Sitä kaikkia komiaa ja suurta ja ihimeellistä. Niitä rakennuksia. limusiinia ja kaikenmoosta. Ei mun tarvinnu ku vähä liniapiilin klasiista matkalla hotellille luikkia, ku asia mulle valakes.TÄMON MUN KOHORE!! Ja ristus, ku minolin menny uskomahan kaikkia niitä hurmoshenkisiä "varmoja tietoja" peittävästä pukeutumisesta. Paskat ( seki ollu mulla yks syy, minkä tähären olin naama norsunvitulla, ku luulin, jotta mun pitää siä keskittyä itteni peittelyhyn )....no olin sitte suurimman osan asuusta valinnu sen koodin mukahan ja soliki ainut juttu, joka mua ohkaasesti vitutti tai no ehkä enemmänki harmitti koko matkan. Siinäpä sitte kattoon, ku tua milijoonakaupungis komiat naiset kuluki näyttävis minimekoos...sellaasis, joita mullon kotona kaapit täynnä, muttei juuri ikänä riittävän hyviä tilaasuuksia niiren käyttämisehen.... Mä olin siinä kohtaa vähä epämukavuusalueella, ku MÄ oon tottunu olemahan SE joka kimaltaa enite. No ens kerralla sitte mullon matkalaukku täynnä niitä ihanimpia bilemekkoja ku meen Dubaihin......ja häikääsen kaikki!! ) Järki kätehen siinä pukeutumises siis siä. Jonset oo menos Dubaista mihinkää eremmäs, niin aiva vapaasti komeimmat ja kimaltavimmat minimekot ja korkkarit kehihin.Son milijoonakaupunki ja sillon sen syke. Ja naiset on senmukaasia. Catwalkit on meirän.

Hotellilta oli torestaki lyhyt matka rannalle. Ja se ranta.....mun sisäänen niiskuneiti löytyy VÄLITTÖMÄSTI. Ja huvittunusena seurasin, kuinka tämä niiskuneiti-ilimiö oli  vallannu kaikki rannan naaraspuoliset. Kansallisuuresta, kulttuurista tai iästä huolimata KAIKISTA naisista kuoriutuu tua Persianlaharen rannalla Tove Janssonin luomia hahamoja.  Aitoja Niiskuneitejä. Meirät valtas aiva ennenkuulumattoman outo hurmos. Kukin tyylillämmä vaelsimma rantaviivaa pitkin, silimä tarkkana. Osa oli vasta oppinu kävelemähän, osaa piti viä pitää kärestä, osa meistä kyykistyy sulavasti ja vaivattomasti poimimahan nuota kiehtovia aarteeta, osalla oli jo liikkeet hitahammat, kumartuminen vaivalloosempaa...mutta kaikkien silimis loisti sama innostunu kimallus...se Niiskuneiti...se ei kuole meistä naisista koskaa, son meillä elämänpituunen lahaja, tuo Niiskuneitiys ja kyky nähärä simpukat Aarteena. Aiva ku transsis me keräsimmä meren rannallensa heittämiä aarteeta ja niinku jonku salaseuran jäsenet, me Persianlaharen Niiskuneirit hymyylimmä toisillemma sanattoman yhteesymmärryksen vallas, välillä piti käyrä rantapyyhkeen päällä huilaamas, tankkaamas aurinkoa, lukia pätkä hyvää kiriaa. Jutella puolison kans niitä näitä tai vain pyöritellä varpahiansa pehemooses rantahiekas. Mutta SITTE SE iski päälle taas, sisäänen Niiskuneiti halus mennä kattomahan, minkälaasia aarteeta ne meren kohisevat aallot oli TÄLLÄ KERTAA sinne rannalle viskannu. Me jaoomma jotaki yhteestä, kieli- kulttuuri- ja ikämuurit ylittävää, meilloli simpukat. Aarteeta jemmattihin ja jemmattihin ( isäntä seuras loppulomasta jo vähä huolestunusena, notta jos niitä kerätähänki sorakuorman verran... ) ....muttei tohtinu sanua mitää, ku näki jokaasella muullaki rantapyyhkeellä näitä samoja aarteeta. No....osan palautin Persianlahtehen takaasi sen syleelyhyn.....osan.... no tietenki.....kattokaa itte

Nehän KUULUU tuohon Muumimamman hellähän huomahan, mun olokkarin pöyrälle. 

Tämä korallinpala oliki sitte jo Taivahan Isän puhetta mulle. Tämän matkan tarkootus tuli siinä. Rakkaus...... kaikki se kestää......jne......

Ja kestettävää piisas....ainaki Timolla....Mutta, ITTE se halus ne mulle näyttää, Dubain ostoskeskukset. Siinoli kulukaa näkemistä!!  Ja Timolla kestämistä. Aiva alakuhun mun meni aika siinä silimiitelles sitä menoa....ku niitä hunnutettuja prinsessoota köörättihin kauppojen valtavilla käytävillä sellaasilla oikian auton näköösillä menopeliillä ja sheikit kuluki peräs kantaen niiren naisten merkkilaukkuja ja muita mokioomia, Kukkaronnyörit heltis, heti ku prinssessooren tutkahan osuu jotaki kiinnostavaa . Mä jo ohkaasen hetken mietiin Tarkanki uravalintoja......jotta jos öljyä lähäretääski kattelohon ja jätetääs nämä rakennusurakoonnit....

Shoppaalutaivahas leijaalu sopii mulle.....tarpeeksi kimaltaa ja tarpeeksi komiaa. Riittää, ku Virpi saa sellaasta kattella.....niin Timo luuli..... Niinpä sitte, ku aikani olin haahuullu siä ostostaivahas, olinki teheny nopiaa sen havaannon, notta mun pitiki aiva itte kävellä eikä mun peräs kulukenukkaa sheikkiä setelitukun kans.....mun kans kuluki raamatullisesti lausuttuna vain köyhä rakennusmestari. Ja itteasias ku oikeen tarkkoja ollahan, köyhä rakennusmestari oliki itteasias lepuuttamas jalakojansa ja täyttämäs kurnivaa vattaansa yhyres keskuksen ihanista ruokapaikoosta. Munki tuli näläkä ja tämän ainuan ( vai oliko se toisen? )  kerran mua vitutti tällä lomalla oikeen reheristi. Marssiin köyhän rakennusmestarin vierelle ja se kristillisesti jakoo mun kans salaattinsa. Ihimetteli toki, jotta mikä NY, ku minen tämän kauempaa viihtyny kattelemas, ainahan mä kattelen Suomes vaikka kuinka kauan ostoskeskuksis, eikä mikää mailman aika ikänä viä oo ollu tarpeeksi. Siinä mä sitte oikaasin itteni ja kimotin pikkukieli pihalla, jotta;  "ensunkaa mä nyvvain  KATTELE. Ooksä tosiaan luullu kaikki nämä 25 vuotta, jotta mä OIKIASTI tyyryn VAIN kattelemahan?!! No kuule, minoon voinu epähuomios käyttää kattella sanaa, mutta minoon VALEHRELLU tietysti. TOTTAKAI  mä aina JOTAKI ostan. Mutta tästä ostoskeskuksesta ei osteta meirän matkabudjetilla eres toista käsilaukun kahavaa. Ja se AINUTKI liike,josta vois eres JOTAKI ostaa, oli kumminki tyhymä valinta, ku suomesta saa samat jutut halavemmalla. Puhun ny tietenki TÄSTÄ, mun mekasta, jonka torennäköösesti löytääsin, vaikkolisin kuus matkalla. Tietenki ostinki sitte heti Tamperehen HM:sta tuon etualalla olevan poropuseron, johona poro luonnollisesti kimaltaa kultaasena...niinku porot yleensä. Mutta ny takaasi tuohon historiallisehen hetkehen,ku MÄ taharoon POIS ostoskeskuksesta.

Köyhä rakennusmestari kuunteli mua kaikkien niiren hälisevien sheikkien keskellä, otti mua kärestä ja lupas näyttää mulle yhyren paikan......

Ei....en kerro meirän hotellihuonetapahtumia...olokaa huoleti. Me menimmä yhtehen toisehen ostoskeskuksehen. Soli syriempänä. Mentihin taksilla pitkä siivu. Siinä ku käsikäres kävelimmä katua pitkin ( joo, se EI OLLU kiellettyä, vaikka hurmoshenkisimmät jo siitäki peliätteli... nuata kauhukertomuksia ku kuuntelin ja uskoon, niin mä jo näjin meirän johonaki arabivankilas. Nämä "tierostavat" tarinakki osaltansa vaikutti mun ennakkoasenteehin. Hienoa kumota ne kaikki ny kerralla )

Niinpä me saavuumma vähä toisenlaasehen ostarihin. Soli kahares kerrokses, ei kauhian isoo, mutta ristuksen sokkeloonen. Pihalla oli jo meiningit käynnis. Räppiä luukutettihn  niijjotta vaikut lähti korvista kerralla ja joku Mikki Hiireksi puketunu veti street dancea. Hyvää tiesi.....sinne me sujahrimma ostarin sisälle. Siä PITI PITÄÄ KÄRESTÄ ( tai eretä retkinarun kans ) jos meinas samas seuras ostarilta lähtiä. Siä nimittään oli meirän lisäksi pari intialaasta ja muita kansallisuuksia. Tungos oli siis oikiasti SANOONKUVAAMATOON, en oo ikänä nähäny sellaasta, en eres Teuvan markkinoolla. Mutta HERRANTÄHÄRE!!!!! Soli kyllä mun, bling bling kuningattaren mekka!!!! Siä poka kimalti ja kiiluu. Ja ne hinnat!!!! Noli murto-osa, mun Suomen mekkani HM;n hinnoosta!!! Ja se valikooma...mä meinasin pökertyä. ( Toki ilimanlaatuki oli sellaanen, jotta seki aiheutti tuota kyseestä tunnetta ) Mutta urhoollisesti Timo mun kans siä kuluki ja jonottiki...silloonki, ku me vaihroomma jonua. Tiättä sen klassisen tunteen, ku viereenen jono näyttää vetävän nopiampaa ja olletikki ku siinä viereeses jonos olis meirän eres vain yks flikka muoviruusun kans. Ja Timon urhoollisuus, ku selevis, jotta se muoviruusuflikka pitiki vain paikkaa intialaasmummolle, joka oli ostanu putiikkihinsa KOKO ENS KEVÄÄN haute couture -malliston. Mutta me kestimmä sen. Ja kattokaa itte..siä oli PALIO. KAIKKIA!!! Aiva kaikkia en luonnollisesti saanu mukahani. Mutta tuallaaset kengät lähti mulle ja flikalle ja riikinkukkokapsäkki ny tietty. Mutta oli siä....oli siä kaikkia

Ja tottakai siältä löytyy sellaanen bling bling mekko. Sain eres yhtenä ehtoona sitte kimaltaa. 

Oli se...oli se, uskomatoon matka. Hieno, rakkaurentäyteenen kokemus. Tuon ylimmän kuvan pilivenpiirtäjä...son siis se mailman korkeen rakennus Burj Khalifa.....Sinnekki Timo mun raahas. Raahaaminen on just oikia verbi. Kattokaas ku minoon niitä naisia, joita huimaa jo paksummalla karvalankamatollaki. Tottapa se piti mua kärestä ( ku siitei kerta joutunukkaa vankilahan ) koko orotusaijjan ja matkan hissillä ylähä. Koitti toimittaa jotaki mun rakkahasta Tom Cruisestaki..mutta mulla korvis kohaji sevverran,jottei eres puheet Tompastakaa auttanu. Mutta nuan vain mä käyyn siä ja selevisin hengis. Merkiksi siitä ostin ittelleni kimaltavan Burj Khalifa puseron. ( Kyllä...olin just niin säälittävä ) Mutta ku soli komia ja mun tyylinen. Kattokaa itte..

Ja lopuuksi ( ristus ku mä ny toimitinki ) En kyllä lähties olsi uskonu, jotta törmään Dubais hyvin varusteltuhun jouluosastohon. Siäki mä, jouluihiminen vaelsin aiva hurmokses. Ja sitte yhtäkkiä....keskellä arabimaata...kaupas alakaa soira joululaulu...." The King has born.." Nii-in, mitäs luuletta, kuinka käytihin Tarkan rouvan. Eteläpohojammaan kasvatin, jonka arvot on ne kolome, joistei nykyään oo oikeen trendikästä tai eres soveliasta puhua....mutta kumminki. Rouva Tarkka liikuttuu kyynelihin, herkistyy. Ja lähti putiikista yhtä glitteriporoa rikkahampana. Herra Tarkka puolestaan oli just köyhtyny yhyren glitteriporon verran. Mutta Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuu viikkoa myöhemmin rikas Tarkan pari. Niillon kaikki, mitä voi olla. Toisensa, Tytär, Pieni koira ja terveyttä ja palio rakkautta. Ja nyvviä violetti glitteriporoki.....