Koiranpoikimalava ja muita arjen ylellisyyksiä

"Koiranpoikimalava" tuota määritelmää äiti käytti, ku sänky taikka makuupaikka oli oikeen pessattu. Esimerkiksi ku pienenä makaalin kuumees soffalla, äiti tuli  useenaijjoon laittohon mun sairasvuoteeni parempahan kuosihin ja hauskuutti mua sanomalla, jotta " herrantähären sun makuupaikkas on ku koiranpoikimalava"  Sängys hyppiminen ja sitä myötä sen "pessaaminen" oli kans asia, josta äiti ei oikeen tykäny...ku sittehän se siististi petattu sänky alakas muistuttaa äiteen sanojen mukahan sitä kuuluusaa koiranpoikimalavaa. Tuo sana on hauskuuttanu mua jo monta vuosikymmentä ja jatkaa elämäänsä meiränki perhees. Äiteen tavoon oon tarkka sisustuksesta ja ulukonäköseikoosta. Ja siitäkös sitä sitte tuloo välihin yhtehentörmäyksiä, hasajamista tai nupajutesta, jos jakaa huushollin miehen kans.  ( äläkää nyssitte mieslukijat loukkaantuko yleestyksistä. Mä tiän, jotta on olemas erittään sisustustietoosia ja siistiä miehiä ja naishenkilöötä, jokkon ku rehumetiääsiä.. ) Mutta mä toimitan ny meirän huushollista, johona asetelmat on tällääset.

(  Rehumetiääsen määritelmä tuloo sivuhuomautuksena täs:  Tämä oli puolestansa isän määritelmä epäsiistiisteyres huolettomasti elävistä ihimisistä. Sellaasista,  joillen ei oo niin nöpönnuukaa tuon siivuamisen kans, eikä ne muutenkaa niin pirä tarkkaa kiriaa siitä, minkälaasis kretongiis sitä kylille lähtöö.Eli, minä, Rouva Tarkka oon kaikes rasittavuuresnani rehumetiääsen vastakohta. Oon synnyttäny tähän mailmahan yhyren tyttölapsen, joka myöskin muorostaa vastakohoran rehumetiääsille. Niinpä meillon huushollis kaks Vilijonkkaa, vanhee on pahempi....eherottomasti. Joskus siivouspäivinä, viisas tyttäreni sanoo, mulle; " Äiti, moni normaali ihiminen  antaas olla jo.." )

Mutta ny takaasi sinne mistä kenkä puristaa. Kevyt aasinsilta koiranpoikimalavahan ja sen lieveilimööhin. Moon aina maraannnu, koiraa, tarkemmin sanottuna kiinanpalatsikoiraa. Ja ikänä ku oon omilleni muuttanu, sellaanen mulle tuliki ja sellaanen mullon tänäki päivänä. Tottapa mua varooteltihin, jotta kuinka palio työtä tuollaanen koiranpitäminen sitte teettää.

TYÖTÄ?  KOIRANPITÄMISESTÄ? Voi kulukaa. Tälläänen pieni palatsikoira OPPII palio asioota. SE syöö namiluunsa aina samalla paikalla, aulan parahalla matolla. Mutta jäläkiä ei tuasta herkusta jää.

Herkkuhetkensä jäläkihin palatsikoira löytyy lepäämästä. Ja kattokaa Häntä, hänhän ikäänkuin kuuluu tuohon aiva sisustuksellisestikki. Palatsikoira huilii palatsissaan. Kaunista ja silimiä hivelevää. Emmoo niin kovaa työtä tuosta kokenu. Onhan siinäny toki omat murehensa, muttei mitää niin pahaa.Mä kulukaa sanoosin, jotta helepompi son melekeen koiraa pitää, ku miestä. Tai ainaki pitää olla ristuksen kova motivaatio pitää mies huushollis. Rakkaus on yks aika hyvä motiivi...ja sehän se mullaki se suurin motivaationlähäret taitaa olla.

Nimittään.....niiin....tuo Herra Tarkka. KYLLÄ, moon hänet aiva itte valinnu, enkä kyllä vaihtaasi. Mutta kyllä hänkin tuottaa työtä. Hänen jäläkiensä korjaaminen menöö osapäivätyöstä, ny ku meiton kaks naista huushollis. ( Herrantähären, sitte ku flikka muuttaa....tulooko siitä mullen kokopäivätyö ? )

Mutta takaasi koiranpoikimalavahan, soliki se tämän stoorin punaanen lanka. Ja nyssitte koiranpoikimalava vuosimallia 2016 kohteessa Tarkan residenssi.

Hyi olokohon, ku  mua oikeen kyälööttää julukaasta tälläästä näkyä. Tämon ny varmahan sitä inhorealismia. Tämon kumminki se tyypillinen asetelma, josta meirän perheen uros lähtöö alakertahan maata. Rentouttavan leffaillan päätteeksi. 

Reeveereetä on vaharattu. On herkuteltu ja muruaki syöty, ku alakaa ramaasemahan sanotahan emännälle, jotta mä tairan mennä ny maata... Jäläkehensä tämä alfauros jättää  surullisen kuuuluusan koiranpoikimalavan, "reeveeree hyrrää kotiteatteris. Sojjo toki loppunu, mutta sevvoi kätevästi jättää laitteehin, Kuka sitä ny muistaa, mistä kuuluu painaa, jotta se levynretales pihalle saataas... ja sitäpaitti unihiekkaaki on jo silimis,,,,ja emäntäki olis kiva saara kainalohon. Romanttisen ehtoon päätteeksi. Emäntä sanooki, jotta tuloo kohta.

Joo....paino on sanalla KOHTA. Nimittään Tarkan emännällä, ikivilijonkalla menöö ny horvi, ku selevittää alfauroksensa jäliet. Pitää raivata pöytä. Siinä näyttääs olevan isännän lukuklasit, joita se kysyy heti aamusta ja toinen villasukkaki on.....lautasella.....ku emäntä oli moukeerannu väsynyselle miesraukalle,jotta vähä pitääs jäläkiänsä kyllä kerätä ennen maatamenua.No kyllähän hän keräski, nosti toisen villasukkansa laattialta.....lautaselle...... Toinen  sukka oliki lierahtanu leffan aikana soffan alle.....ja son paikka, joka on uroksille mystistä tutkimatoonta aluetta. Jos joku esines lierahtaa soffan alle, son menetetty, iäksi hukas.....miesten mailmas.

Syrämeni valittu meni jo alakertahan, orottamahan mua ja nukkumattia. Saa nähärä, kumpiko meistä kerkiää esti? Mä kyllä veikkaan jäläkimmäästä, ku mullon ny vähä hommaa. Se reeveeree pitää ottaa pois kotiteatterista ja sulukia rikiboksiki. Mutta esti pitää pyhkiä nepsiällä ( vähä kostialla ) liinalla kaukosäätimet, ku joku on käpälööny niitä taas sipsikäsin, ja non ny aiva tahamiat.  ( Ja ei, kuivalla talouspaperilla ei tuu puhtahaksi sipsistä rasvaaset sormet, ei vaikka niitolis pöyrällä kaks rullaa ) Rouva Tarkan sormet melekeen tarttuu  kaukosäätimihin kiinni ( kyllä, tämon sitä inhorealismia ) 

No NYT, alakaa näyttää rouva Tarkanki silimähän rauhoottavalta. Tavarat on laitettu paikoollensa, pöytä pyhiitty. ( ja ne kaukosäätimet )

Kummakki isännän villasukat on tallella. Se toinenki löytyy sieltä isännälle viä kartoottamattomalta alueelta, soffan alta. Ja se toinen sukka joka oli somasti aseteltu lautaselle, purahuteltihin ja aseteltihin tuohon vierelle. Lautanen vietihin astianpesukoneesehen...torellaki iliman sitä sukkaa. Tämä ylläkerrottu prosessi  ( jäläkien siivuaminen ) on kumminki miehen mailmankuvas sitä, ku LYMYTETÄHÄN asioota. Kuinka kätevää olis, ku voiis lähtiä jäliöttöhön sukkiansa, sieltä, mihinkä ne ehtoolla jäi..lautaselle. ( Nyn non lymytetty soffannurkkahan )  Ja samalta lautaselta voiis syörä aamupalansa. Ny se talteriikkiki on lymytetty astianpesukonehen mystisihin uumenihin ( Paikka, johonka meirän isäntä ei kajoa vahingoskaa. )

Vielä viimeesekki tunnelmalliset valonlähtehet sammutteloo Tarkan emäntä ja miettii, kumpiko se meistä on nopieet, minä vai nukkumatti. Portahia alaha astellesnani mä sen jo kuulen....tasaasesta hengityksestä, nukkumatti kerkis tänä(ki) ehtoona ensi.

Moon kumminki hyvällä mielellä. Itte moon  mieheni valinnu. Koto huokuu joulutunnelmaa.  Kyllä mä luulen että tyttö- ja poikatontuuski on eronsa. Suleviki tuas jumaloo Elviiraa ja Elviira selevähän vasta miettii, jotta onko poikatontun ottamisesta kovaaki palio vaivaa.( Vinkki Elviiralle; " On ne vaivansa väärttiä ) Ja moomma kaikin tyytyvääsiä näin. Joskus mun tuloo sääliki tuota miestä, ku meiton kaks naista taloos ja hän kuuloo ohojeet montakertaa stereona. "Älä jätä sukkias tuohon" " Sulje ne laatikot"  "kuka on murustanu keittiön tasolla?!" Ja nämä ohojeet tuloo korkeella oktaaviilla ja kovaa.  Mutta onneksi hän on MIES, jonka perusominaasuuksihin kuuluu tärkiä piirre; VALIKOOVA KUULO. Tämä jäkätys on hänelle vain taustahälyä. Sen sijaan esm. " syömään" on sana, johon voi reagoida.

Nämä luomakunnan kruunut osaavat ottaa rennosti. Niin isäntä ku uroskoirammeki. Kummakki on nukkumatin hyviä kaveria. Nei ota turhia paineeta. Silloon ku väsyttää, mennähän maata. Naiset kyllä kattoo jotta huusholli säilyy viihtyysänä. Mäkätyksen kuuntelu siitä on kumminki varsin pieni hinta. 

Ja ei se miehenpitäminenkää mitää ylivoimaasta oo. Jäläkien koriaaminen  ja tahameeren kaukosäärinten putsaalu on kumminki pieni hinta elämänpituusesta rakkauresta.

Kaikki se kestää. Niin sanotahan Isoos Kirias. Ja oon muuten samaa mieltä.

Hyvää ensimmäästä arventtia kaikille mun lukijoolle. Rouva Tarkka lähtöö ny virittelöhön loppuja jouluvaloja pihalle. ( ja ensi raivaa JONKU tavaroota syriemälle )

Son taas jo aiva ovella,

Se hivuttautuu vaivihkaa, esti sitä törmää ensimmääsihin merkkiihin jo lokakuun alakupuolella. Sillaa aika hämmentävää, ku omalla markilla on tuohon aikahan viä kaikki kesäkalusteet pihalla ja keijukaaspatsahat luikkii puskis. ( siitäki huolimata, jotta mä tänäki vuonna oon päättäny kantaa ne AIJJOOS kellarihin ) mutta, ei, kyllä tänäki vuonna kerkis joulutontut ja kimalleporot esti framille.

Tämä ilimiö närkästyttää monia. Ku joulujutut tuloo melekeen jo juhannuspäivänä kauppoohin. Noo...onhan se kieltämätä hämmentävää. Mutta mä häimäännyn kyllä enemmänki siitä, että kaupat on juhannuspäivänä ja joulupäivänäki  ja muina pyhäpäivinä auki. Mummielestä son jumalatoonta touhua. Jonsei saa maitojansa hajettua muina päivinä, niin olokohot iliman. Kauppojen aukiolojen laajentamises ollahan muutenki menty mälyttömyyksihin. Makuasia, mutta tämon mun mielipiret. Pienten lasten ( ja isoompienki ) lasten äiteeren  ja isien paikka on ennemminki joulupöyräs lastensa kans ku kaupan kassalla palavelemas jotaki. AIVA ERI ASIA on ne, jokka teköö henkehen ja terveytehen liittyvää työtä. SE on AIVA ERI asia, ku olla kaupas myimäs maitua, jollekki, jokei sitä saanu aatonaattona yhyreksähän mennes tai jouluaattona kahtehentoista mennes. ( siinä mun vuoratus tästä aiheesta )

Mutta ny siihen kohtahan, josta mä jo toimitinki. Tuas ylimmäs kuvas, molin tormoottanu paikallisehen kauppahan Pick`n Payhin. Siä on aiva satumaanen lahajatavaraosasto, Tarkkasilimääsimmät löytääki mun kasvot tuasta kuvasta. Moon siä silimät kiiluen, kaikesta komiasta. Siinä vaihees ku komiat tontut, pukit ja glitteriporot valtaa kauppojen hyllyt, mä en osaa närkästyä kaupallisuuresta ( vaikka sonki tosiasia, jotta liika varahinhan ne sinne tuloo...mutta komeeta non ja moon ainaki siihen ansahan langennu, jotta oon sitte niitä jo ostanukki ) 

Glitteriporo on jo kotiutettu Citymarketista hyvisaijjoon ( jotten vai jää iliman  ja valot siihen sytytän vasta lähempänä joulua...niin toresta, siihen tuloo kulukaa oikeen valokki ) ja K-raurasta ostettu toisenmoonen hopiansävyynen kimaltava jylhä versio orottaa viä muovipussis vaatehuonehen hämys. Se oli kumminki kans niin komiaa sorttia, jottemma flikan kans MITENKÄÄ pystyny sitä jättämähän  kauppahan.

Sevverran mä ny otan varaaslähtyä, jotta sen keittiön laattialla teille  kuvasin. Tänne keittiöhön se sävyjensä puolesta tuloo. Joku harmaa lyhty vierelle ja ahhhh.... son niin komia. Notta sellaasia on nämä mun K-rauta shoppaalut. Ihan erit ku meirän isännällä. Tämäki shoppaalukierros tehtihin flikan kans lokakuun puolella ja kovaa olimma tohoruuksis. Flikka se tämän bongas . Ja hetken jo pelekäsimmä, jotta son pelekkää rekvisiittaa. Mutta ONNEKSI soli aiva myinnis ja kaupat tuliki heti. Moomma jouluihimisiä koko perhe. Tosin isännälle piisaas ne porottontutpukitenkelit ja muut härpäkkehet, mitä meillon jo.....mutta ei....sillon kaks sellaasta rohorinkotkaa, jokka vartavasten lähtöövät saalistamahan komiaa ja kiiluvaa  koristusta kotia. Ja mikä pareet  ajankohta sellaasehen onkaa ku joulunaika. Sillon saa luvan kans kimaltaa.

Hopianfäriset jättikävykki on jo valamihina orottamas. Viritystä vaille valamihit. Keittiönklasille tuloovat. Erkkerin sivuklasiille. Täs vaihees sana "viritys" ei viä aiheuta mus mitää sen kummenpaa tunnetta. Moon jo vähä unohtanu sen johto- muuntaja- ja paristohelevetin. Ja sen, ku uusia valosarioja pitää perästäki hakia....ku tuloo uusia kohteeta ja ireoota. Mutta ei hätää...mä kuulen jo etääsesti sen, ku ne morkoolit soii ja meikäläänen  kipittää nurkasta nurkkahan pihalla ja tuvas ja VIRITTÄÄ joulua. Välillä viritys on sillä joulutaajuurella ja välillä saratetahan niin lanttalaureehinsa, jottei ikänä uskoosi, jotta kristikunnan suurin juhula on käsillä. 

Eileen olimma flikan kans kokopäivän Tampereella, kärentaironmessuulla. Molin tohoruuksis ja täpinöös, ku VIIMEENKI pääsin itte valakkaamahan ittelleni Tyynelän tonttua...ei tämoo ollenkaa mun ensimmäänen eikä kyllä muuten viimeenenkää.  ( Ja oommä flikallekki ostanu tällääsen tontun, oosin ottanu nykki, mutta flikka ei halunnu tällä kertaa, se tahtoo mieluummin sellaasen koskettavan haltijan.... ) Kai sitä ittes herää joku nukkeleikkejä leikkivä pikkuflikka, ku pääsöö tonttuja valakkaamahan. Isäntä sanoo toivovansa, jottei nuata ilimesty meille joka vuosi.....aamulla silloli jo kiirus puunaamahan autojansa.....jotta turhaa toimitteloo mulle. On senki sisäänen  pikkupoika hereellä, ku sitä katteloo siinä ku täpäjää autojensa kans. Täs kuvas mä täpäjän Elviiratontun kans, Punatukkaanen hyväntuulinen tonttu lähti mun mukahani.

Nämä Tyynelän tontut on vieny mun syrämeni ja ovat mun heikkouteni, Mutta koitan kovaa puolustella, jottei tämoo mikää paha asia. Saman rahanhan mä voiisin vaikka ryypätä. Mä fiilistelen ny tulevaa joulunaikaa, ja hyvät fiilistelytairot sitä tarttooki, ku tuonne pihalle kattoo....

Nimittään, Siihen kohtahan että päästähän tähän seesteesehen tilanteehin, on pitäny tarpoa koiran kans marraskuun rankkasatees ja pestä koirasta kolome kuutiota hiekkaa ja harjata se. Sitte sitä voiiki miettiä, jotta onko musta tuonne pihalle virittelöhön jouluvaloja ens viikonloppua silimällä pitäen. EI OO. Kyllä mä mieluummin teen ny ajatustyötä ja kiriootan. Katton nukkuvaa koiraa ja mielikuvis laitan niitä valoja. Kyllä Tarkan markille se joulu tuloo ja valot syttyy... viä  se siältä tuloo se morkoolit soiren tuleva vimma. Johorot on klutus ja muuntajat hukas ja moon vilijonkkana kaiken sen hässäkän keskellä.

Vähä pätkis moon tätä jouluhypetystarinaani kirioottanu. Ajatus on  katkenu kerran jos toisenki. Ja vähältä oli jo katketa uskoni joulumielehenki ku tua vesisatees tarvoon koiran kans. Isäntä viihtyy tua kauhias kelis vallan mainiosti...autojensa äärellä siä häärää ( ikuunen pikkupoika ) ja mä tää tuvas oon järiestäny tonttuja ja myönnän ittelleni jotta sen lisäksi mullon viä joku poropakkomiellekki. Mitä kimaltavampi poro, sitä varmemmin se löytyy mun tuvasta. Ja suunnatoonta mielihyvää tunnen uusimmasta Tyynelän tontustani  ( ikuunen pikkuflikka ) Mutta saatei....liika aikuuseksi ei pirä ihimisen ikänä kasvaakkaa. Kyllä täs elämäs niitä aikuusten  murehia piisaa. Aiva omakohtaasia kokemuksia on tälläki hetkellä murehista ja siitä kuinka ne huonot uutiset vain kasautuu. Aiva annan ittelleni luva aloottaa jouluvalamistelut, ku kerta se sieltä tulos on. Toivon, jotta varjot väistyy ja saan fiilistellä jouluntunnelmaa ja KYLLÄ jopa niiren mystisesti karonnusien muuntajien katteluki on sitä joulutunnelmaa..vaikkei heti siltä tunnukkaa...