Son taas jo aiva ovella,

Se hivuttautuu vaivihkaa, esti sitä törmää ensimmääsihin merkkiihin jo lokakuun alakupuolella. Sillaa aika hämmentävää, ku omalla markilla on tuohon aikahan viä kaikki kesäkalusteet pihalla ja keijukaaspatsahat luikkii puskis. ( siitäki huolimata, jotta mä tänäki vuonna oon päättäny kantaa ne AIJJOOS kellarihin ) mutta, ei, kyllä tänäki vuonna kerkis joulutontut ja kimalleporot esti framille.

Tämä ilimiö närkästyttää monia. Ku joulujutut tuloo melekeen jo juhannuspäivänä kauppoohin. Noo...onhan se kieltämätä hämmentävää. Mutta mä häimäännyn kyllä enemmänki siitä, että kaupat on juhannuspäivänä ja joulupäivänäki  ja muina pyhäpäivinä auki. Mummielestä son jumalatoonta touhua. Jonsei saa maitojansa hajettua muina päivinä, niin olokohot iliman. Kauppojen aukiolojen laajentamises ollahan muutenki menty mälyttömyyksihin. Makuasia, mutta tämon mun mielipiret. Pienten lasten ( ja isoompienki ) lasten äiteeren  ja isien paikka on ennemminki joulupöyräs lastensa kans ku kaupan kassalla palavelemas jotaki. AIVA ERI ASIA on ne, jokka teköö henkehen ja terveytehen liittyvää työtä. SE on AIVA ERI asia, ku olla kaupas myimäs maitua, jollekki, jokei sitä saanu aatonaattona yhyreksähän mennes tai jouluaattona kahtehentoista mennes. ( siinä mun vuoratus tästä aiheesta )

Mutta ny siihen kohtahan, josta mä jo toimitinki. Tuas ylimmäs kuvas, molin tormoottanu paikallisehen kauppahan Pick`n Payhin. Siä on aiva satumaanen lahajatavaraosasto, Tarkkasilimääsimmät löytääki mun kasvot tuasta kuvasta. Moon siä silimät kiiluen, kaikesta komiasta. Siinä vaihees ku komiat tontut, pukit ja glitteriporot valtaa kauppojen hyllyt, mä en osaa närkästyä kaupallisuuresta ( vaikka sonki tosiasia, jotta liika varahinhan ne sinne tuloo...mutta komeeta non ja moon ainaki siihen ansahan langennu, jotta oon sitte niitä jo ostanukki ) 

Glitteriporo on jo kotiutettu Citymarketista hyvisaijjoon ( jotten vai jää iliman  ja valot siihen sytytän vasta lähempänä joulua...niin toresta, siihen tuloo kulukaa oikeen valokki ) ja K-raurasta ostettu toisenmoonen hopiansävyynen kimaltava jylhä versio orottaa viä muovipussis vaatehuonehen hämys. Se oli kumminki kans niin komiaa sorttia, jottemma flikan kans MITENKÄÄ pystyny sitä jättämähän  kauppahan.

Sevverran mä ny otan varaaslähtyä, jotta sen keittiön laattialla teille  kuvasin. Tänne keittiöhön se sävyjensä puolesta tuloo. Joku harmaa lyhty vierelle ja ahhhh.... son niin komia. Notta sellaasia on nämä mun K-rauta shoppaalut. Ihan erit ku meirän isännällä. Tämäki shoppaalukierros tehtihin flikan kans lokakuun puolella ja kovaa olimma tohoruuksis. Flikka se tämän bongas . Ja hetken jo pelekäsimmä, jotta son pelekkää rekvisiittaa. Mutta ONNEKSI soli aiva myinnis ja kaupat tuliki heti. Moomma jouluihimisiä koko perhe. Tosin isännälle piisaas ne porottontutpukitenkelit ja muut härpäkkehet, mitä meillon jo.....mutta ei....sillon kaks sellaasta rohorinkotkaa, jokka vartavasten lähtöövät saalistamahan komiaa ja kiiluvaa  koristusta kotia. Ja mikä pareet  ajankohta sellaasehen onkaa ku joulunaika. Sillon saa luvan kans kimaltaa.

Hopianfäriset jättikävykki on jo valamihina orottamas. Viritystä vaille valamihit. Keittiönklasille tuloovat. Erkkerin sivuklasiille. Täs vaihees sana "viritys" ei viä aiheuta mus mitää sen kummenpaa tunnetta. Moon jo vähä unohtanu sen johto- muuntaja- ja paristohelevetin. Ja sen, ku uusia valosarioja pitää perästäki hakia....ku tuloo uusia kohteeta ja ireoota. Mutta ei hätää...mä kuulen jo etääsesti sen, ku ne morkoolit soii ja meikäläänen  kipittää nurkasta nurkkahan pihalla ja tuvas ja VIRITTÄÄ joulua. Välillä viritys on sillä joulutaajuurella ja välillä saratetahan niin lanttalaureehinsa, jottei ikänä uskoosi, jotta kristikunnan suurin juhula on käsillä. 

Eileen olimma flikan kans kokopäivän Tampereella, kärentaironmessuulla. Molin tohoruuksis ja täpinöös, ku VIIMEENKI pääsin itte valakkaamahan ittelleni Tyynelän tonttua...ei tämoo ollenkaa mun ensimmäänen eikä kyllä muuten viimeenenkää.  ( Ja oommä flikallekki ostanu tällääsen tontun, oosin ottanu nykki, mutta flikka ei halunnu tällä kertaa, se tahtoo mieluummin sellaasen koskettavan haltijan.... ) Kai sitä ittes herää joku nukkeleikkejä leikkivä pikkuflikka, ku pääsöö tonttuja valakkaamahan. Isäntä sanoo toivovansa, jottei nuata ilimesty meille joka vuosi.....aamulla silloli jo kiirus puunaamahan autojansa.....jotta turhaa toimitteloo mulle. On senki sisäänen  pikkupoika hereellä, ku sitä katteloo siinä ku täpäjää autojensa kans. Täs kuvas mä täpäjän Elviiratontun kans, Punatukkaanen hyväntuulinen tonttu lähti mun mukahani.

Nämä Tyynelän tontut on vieny mun syrämeni ja ovat mun heikkouteni, Mutta koitan kovaa puolustella, jottei tämoo mikää paha asia. Saman rahanhan mä voiisin vaikka ryypätä. Mä fiilistelen ny tulevaa joulunaikaa, ja hyvät fiilistelytairot sitä tarttooki, ku tuonne pihalle kattoo....

Nimittään, Siihen kohtahan että päästähän tähän seesteesehen tilanteehin, on pitäny tarpoa koiran kans marraskuun rankkasatees ja pestä koirasta kolome kuutiota hiekkaa ja harjata se. Sitte sitä voiiki miettiä, jotta onko musta tuonne pihalle virittelöhön jouluvaloja ens viikonloppua silimällä pitäen. EI OO. Kyllä mä mieluummin teen ny ajatustyötä ja kiriootan. Katton nukkuvaa koiraa ja mielikuvis laitan niitä valoja. Kyllä Tarkan markille se joulu tuloo ja valot syttyy... viä  se siältä tuloo se morkoolit soiren tuleva vimma. Johorot on klutus ja muuntajat hukas ja moon vilijonkkana kaiken sen hässäkän keskellä.

Vähä pätkis moon tätä jouluhypetystarinaani kirioottanu. Ajatus on  katkenu kerran jos toisenki. Ja vähältä oli jo katketa uskoni joulumielehenki ku tua vesisatees tarvoon koiran kans. Isäntä viihtyy tua kauhias kelis vallan mainiosti...autojensa äärellä siä häärää ( ikuunen pikkupoika ) ja mä tää tuvas oon järiestäny tonttuja ja myönnän ittelleni jotta sen lisäksi mullon viä joku poropakkomiellekki. Mitä kimaltavampi poro, sitä varmemmin se löytyy mun tuvasta. Ja suunnatoonta mielihyvää tunnen uusimmasta Tyynelän tontustani  ( ikuunen pikkuflikka ) Mutta saatei....liika aikuuseksi ei pirä ihimisen ikänä kasvaakkaa. Kyllä täs elämäs niitä aikuusten  murehia piisaa. Aiva omakohtaasia kokemuksia on tälläki hetkellä murehista ja siitä kuinka ne huonot uutiset vain kasautuu. Aiva annan ittelleni luva aloottaa jouluvalamistelut, ku kerta se sieltä tulos on. Toivon, jotta varjot väistyy ja saan fiilistellä jouluntunnelmaa ja KYLLÄ jopa niiren mystisesti karonnusien muuntajien katteluki on sitä joulutunnelmaa..vaikkei heti siltä tunnukkaa...