Kellojen siirtely ja sitä seuraava helevetti

Mullon olo ny niinku Liisalla ihimetmaas. Moon sen hullun hatuntekijän työnä teekutsuulla. Niillä kutsuulla, joihinka minen olisi halunnu eres alakaapäälle osallistua. Siä toivotetahan tervetullehiksi sanoolla: " we are all mad here"  Mun on johorattanu sinne se valakoonen  kani, joka koko aijjan pälyylöö sitä komiaa taskukelloansa, Kuvasin tähän alakuhun yhyren nuasta Liisa-puseroostani. Mullahan on palio "satumaasia puseroota, mekkoja, hamehia ja housuja. Koska...noh, koska työni puolesta saan olla oikeen luvan kans lapsellinen ja muutenki.....mä vain TYKKÄÄN tällääsistä vaatteesta. Niiston meillä lähes kaikki versiot, äireellä ja tyttärellä. Oikeen joskus naurattaa ku meirän pyykinarulla lepattaa lempiäs kesätuules täysin samiksia Disney-ihanuuksia. Kauas ei oo siis omenani puusta puronnu. Mutta, mutta...ei mun ollu ny tarkootus mun ja tyttäreni vaatekaappien sisältöä teille selevittää. Nimitään tästä rupiaa olohon leikki kaukana. Nimittään lempiät kesätuulet tuovat väistämätä mukanansa myös tuon saatanallisen ilimiön; KESÄAIJJAN. Kelloja rukatahan keinotekoosesti väärähän suuntahan. Sen saatanallisen rituaalin seuraukset alakaa näkyä naamasta ja tuntua koko krupis vuosi vuorelta yhä enemmän-

Son nimitään kulukaa sillaa, jotta minoon AAMU-UNINEN  ihiminen. Sitä vastoon minoon sitte taas iltavirkku. Mun taiteellinen sielu oikeen herää tuas ehtoopuoles. Silloon, ku oon tullu niistä mun liikuntaharrastuksista. Silloon mullon ireoota ja virtaa. Ja jonsei mitää muuta, mä tykkään istua rakkahieni kans ( tai olla joskus vain omis tuumingiis ) soffannurkas. Ja mikäli oon niiren rakkahieni kans mä parannan mailmaa ja tunnelmoon. Tai vain nautin telekkariohojelmista. Mutta mihinää nimes minen oo valamis sängynpohojalle. Ja ku mä joskus satunnaasesti kärsin nukahtamisvaikeusista, mullei tulisi mielehenikää mennä väkisin sänkyhyn pyörimähän. Ja mitää ristuksen lääkkeetä minen rupia vetämähän. Mulle parasta lääkettä on elämä itte. Ja se oivaltava havaanto, notta mun oma kruppi on tarpeeksi viisas tietämähän, koska mun on OIKIASTI väsy ja koska mä TARTTEN unta. Väkisin unta yritämällä ei tuu ku tuskanhiki. Mutta kulukaa...tuskanhien lyöö pintaha ny taas aamuusin. Ainut mikä peilikuvaa kattoes hymyylöö, on nuo halinallet. Mun oma naama on rututs ja vitutus ja väsymys näkyy kilometrien päähän. KATTOKAA NY ON KESÄAIKA. Kelloja on siirrettu tunnilla etehenpäin.

Kaikkihin kelloohin siirretähän ny uus "pareet" aika Tunti etehenpän tuntuuki mun kropas kokoaijjan torellaki siltä, että tunti ETEHENPÄIN. On kiirus, nopiaa nopiaa!!! Elämää mennähän ku pikakelauksella. Aina ku vilikaasoo kellohon aharistuneena ja ajatteloo, jotta oijjoi, kello on jo NUAN ja ( johonaki sielun sopukas sitä aatteloo, notta paitti että, OIKIASTI SON KYLLÄ TUNTIA VÄHEMMÄN ) Ja niinku teille täs taannoon jo toimitinki tuntemuksistami ruuhkavuosis, niin yhyren tunnin varaastaminen siitä, lisää sitä horioppia sevverran, jotta melekeen näjen itteni sinä valakoosena kanina. Komiaa kelloa vaharatahan ja kiirus on ...kiirus on aiva saatanallinen.  Ja aiva ku minen jo tähänki asti olisi ollu kuormittunu ja kiiruhinen. JA SE VÄSY!!!!! Minoon täs aluus ja sitte taas syksyllä niin väsyny, jotta aina käyy jo mieles mureskukkarolla, jotta onkahan mulla joku vakava sairaus, ku oon NIIIIIIIN väsyny. Mutta ei, ei se onneksi sitä oo. Sovvain tuo kellojen siirtely. Mun järkehen ei maharu, notta mitä hyötyä siiton, ku aamut muuttuu ny hetkeksi tämän myötä pimiämmiksi. ( tähän asti minoon jo luonnollisen valon herättämänä nousnu viikonloppuusin yhyreksän aijjoos ja siitä se sitte aikastuu kesää kohoren...mutta tietenki tätä uutta pelsepuubin aikaa son sitte taas toresta jo sen kirotun tunnin enemmän )  Väsyny minoon, riutunu, räytyny ja sitä myöre kiukkuunen, ku mariaaskarhu. Töiskäyminen kesälomahan asti on yhtä helevettiä ja sitte taas syksyllä son ku kivirekiä vetääs. Porua pukkaa ku on niin väsyny. Ja syränki on alaannu aina nykykään muliahtelohon. Ja tietysti se ihana kesä. Kaivatttu, orotettu aijanjakso elämäs, se menööki ny sitte ihimetmaan valakoosena kanina. Kelloa vaharaten. Kesä menöö pikakelauksella, kiitos tuon varaastetun tunnin.

Mutta sen on viisahammat päättäny, jotta kellojen siirtelystä on SUURTA hyötyä. Koko euroopalle. Son ny vissihin kiinni siitä samasta kirotusta kiriaanyhyristelmästä, jokkon päättäny palio muutaki "hyvää" ja rakentavaa. Monella maatilalla tieretähän tästä palio enemmän. Ja tämän kiriaanyhyristelmän viisahat päätökset tuntuu aika monen maanvilijelijän(ki) lompsas. No...onpa ainaki kurkut ny suoria, ettei vain liika käyria. Ja muutenki on ny niin globaalia kaikki....ei se haittaa. Vähä tuo mopo näyttää karaannusen käsistä ku uutisia lukoo mailmalta. Mutta kaiketi nua viisahammat tietää. Ei vain anneta peloolle valtaa, kaikki järiestyy. Piretähän kurkut suorina ja mansikat oikiankokoosina. JA SIIRRETÄHÄN NIITÄ SAATANAN KELLOJA!!!!  Viisahammat tietää, mikä on "oikeen"  Me talutusnuoras olevat tuumma sitte peräs. Silimäpussit roikkuen, turvat rutus ja syrämet muliahrellen. Me seuraamma ku lammaslauma.

No nyvvissihìn on on joku tekemäs tälle asialle jotaki.  Tälle järiettömälle kellojen siirtelylle.  Mäki oon allekiroottamu tästä jonku adressin. Siiton ny kaiketi oikeen tutkimustuloksia, jotta me, joirenka syrämet muliahteloo väsymyksestä, mei ookkaa luulotautisia. Me kulukaa kärsimmäki tästä OIKIASTI. Mun on nyjjo ikävä sitä oloa, ku herään aamulla ja oon OIKIASTI levänny. Ny mun pitää joka aamu töihin lähties puristaa hammasta ja väkisin laittaa itteni liikkeelle.   ( Aiva kun en olisi teheny sitä jo tähänn asti ja nysse sitte vain pahenoo )  Tai vastaavasti vois viikonloppuna herätä ysiltä OIKIASTI leväneenä ja päivääki olis jäliellä, muttta ei, kymmenehen se menöö ja niin on pikakelattu sitä ainutta keirasta viikos..viikonloppua..siitä seuraa fyysisten oireeren lisäksi armotoon vitututsj a se syrän, se muliahteloo väsymyksestä. Kattokaas kahareksaksi meneminen on mulle ny sitte talavehen asti SEITTEMÄKSI menemistä. Ja mun kruppi TIETÄÄ sen!!!!! Ja näkyy se mun naamastaki. Ja tottakai minoon surullinen ku mun lempivuorenaikani kesä, menöö pikakelauksella. 

No....mä koitan ny säilyttää järienrippeeni ja pinnistellä tämän kesäaijjan ylitte. Emmä sitä yksin voi muuttaa. Mutta tartuunpa ny kumminki aiheeseen, ku siiton oikeen tutkimuksiaki tehty. Son kuria asia , tuo keinotekoonen aijjan manipuloonti. Son sitä maatiloolla, monilla vanhuksilla, pienillä lapsilla.. Onnekkahia on ne, joihin tämei mitää vaikuta. Muhun son vaikuttanu aina, mutta ny vanhemmite on sitte ruvennu tulemahan jo oikeen fyysisiä oireeta. Vitutus asian suhteen on kiriaamellisesti muuttunu kokovartalovitutukseski. 

Nyt mä muutun ihimetmaan Liisaksi ja keskustelen valakoosen kanin kans tästä kellojen siirtelystä. Nimittään mullon vahavasti sellaanen olo, että tällä keskustelulla on sama lopputulos, ku nuohin adressiihin kirioottamisilla. Niinkauan ku siä vastas on se kaharen kiriaamen yhyristelmä. No.....onpahan ny kurkut suoria ja mansikat oikiankokoosia, Ja mikä tarkeentä ei anneta peloolle valtaa. 

Kel onni on jne. ..... muumimukiista vai mölyt mahahan?

Moon täs taas tuumaallu kaikenmoosta. Eileen oli kiva päivä. Rääppöösiskoo oli meillä. Vietimmä aiva kaharen kesken sen synttäriä meillä. Istuumma täs meirän kaffipöyrän ääres. Syötihin voileipäkaakkua ( muntekemää, ku son rääppöösiskoon lempparia ) ja kattottihin peuroja tuos pellolla, liikututtihin kyynelihin joutsenien ylilennosta. Me harrastimma juoruamista, mailmanparantamista ja lakialle kattomista. Tottapa ny, ku son mun kotona peräti maharollista aiva oikiasti, vaikka asummaki tää Raumalla. Nimittään tämä meirän tupa kohoaa täs peltojen keskellä, niinku Big Ben, ylyvähänä.... No niin.... se kyllä kuulosti munki korvahan jo turhanki mahtipontiselta. Eikä siitä käy ilimi ne kaikki ponnistelut, joita oomma isännän kans teheny, jotta näin on.  Ja  tälläänen aiheuttaa ilimanmuta pahaa verta ja sitä k:lla alakavaa tunnetta, SITÄ, jota inhoan aiva ylitte kaiken. Ja se tunne pystytähän ilimaasemahan milijoonin eritavoon ja marttyyrinkruunu kimaltaa komiasti aina silloon. Ja siihen minoon taas kerran niin väsyny, niin saatanan väsyny, että vittuutuminen ei oo kaukana! 

Minoon avoon ja iloonen ihiminen. Mä oikiasti aiva pirskahtelen iloa ja nautin aiva suunnattomasti komiasta. Mä rrrrrrrrrakastan sisustaa ja häärätä puutarhas. Mä rrrrrakastan komeeta vaatteeta, kenkiä, koruja ja laukkuja. Ja maharollisuuksien mukahan niitä sitte ittelleni ja ympärilleni hankinki. Joo-o, HANKIN vaikka marttyyrinkruunu kimmeltäen oliski niin hienoa saara sanua, että; " mä en osta mitää, ku ei täältä mitää mukahansa saa..." Joo MÄ TIÄN, ettei täältä mitää  saa mukahansa. Mutta mä ajattelenki sillaa, jotta mä elän NYT, huomenna voin olla vaikka jo kuollu. Mutta TÄNÄÄN mä nautin komiasta ja suon kernaasti kanssasisarilleni ja -veljilleni maharollisuuren elää niin pörhevästi tai siipiänsä myöre, ku kuki itte haluaa. Sei oo multa pois. Mä haalin kruunuja sisustuksehen ja koruuksi, marttyyrinkruunua minen  huoli. Sellaasen kantaminen katkeroottaa. Se pääs tuloo heleposti vinguttua maataloustuista ja ihimeteltyä niitä maanvilijeliijöören "milijoonan Valamettia"  Näin maanvilijelijän miniänä ( ja löytyy heitä mun lähimmästä ystäväpiiristäki aika monta )  mua vituttaa, SIIS AIVA REHERISTI VITUTTAA tämä itkeminen. Että kehtaavat saatana!!!!!! Samahan  hyömyhyn kruunu pääs voi ilimanmuuta käyrä yrittäjän markilla laskemas autot ja mopoautot ( nuo porvarien kakaraan lelut ) Siitä tuloo erityysen hyvä mieli ,ku saa märehtiä sen pikkuporvarin menestymistä. Sen voi teherä vaikka palakallisena sairaslomapäivänänsä. Ja saara helepotus eres siitä, että sillä saatanan pikkuporvarilla ei oo palakallisia sairausvapaita. Mihinkä se niitä tarttoo ? Niinku ei tarttte se milijoonan Valametilla ajeleva maanvilijelijäkää. Nii-in mua alakas ärsyttämähän ny. Ja mä oksennan sen tänne blogihini. Mun henkilökohtaasehen oksennusfoorumihini. Tiän, että mun sanomiseni ärsyttää monia. Minen haluaasi mieliä pahoottaa, mutta tiättäkö kuinka monikertoohin minoon mieleni pahoottanu? Senki kerran ku yks nainen, viskin karhentamalla äänellänsä huoppas tyttäreni lelujen määrää......?  Mä tiän sen pikku porvarin ja maanvilijelijän arjesta enemmän ku moni uskookaa. Köyhyysrajoolla mennähän toisinvooroon,,veitsenterällä ollahan ja jaksamisen äärirajoolla. Mä TIÄN, miltä näyttää oikeen väsyny rakennusurakootsija...joo seksikkähältäki.....:D Mutta kyllä siinon se toinenki puoli, oikiasti väsyny mies.. Mutta rutajamista....sitä ei harrasteta. Mennähän etehenpäin, eikä jäärä laskemahan naapurin omaasuutta. 

Mutta Nii-in...."kel onni on, se onnen kätkeköön" Vanha viisaus, joka munki pitääs ruveta ottamahan tosisnani. Mun pirshkahteleva luonne  ku pakkaa olemahan sellaanen, jotten osaa pitää iloani vakan alla ja piilos. Mä haluaasin kiivetä vuorelle ja kuuluttaa siä rakkauttani. Mä pirän ittiäni niin onnekkahana , että oon saanu kakskytäkuus vuotta kulukia yhyren ja saman miehen kans. oon siis onnistunu löytämähän elämäni rakkauren. Moon onnelllinen mun rakkahista ihimistä ja eläämistä. Mä nautin elämästä ja haluaasin jakaa hyvää mieltäni muillekki. Vilipittömästi. Samahan kategoriahan menöö mun lukuusat päivitykset naamakirias, jokka useen koskoo mun hankintoja, joista oon täpinöös. Lapsellisen vilipittömästi mä niitä sinne jaan, ku haluan jakaa iloani muiren kans. Jakaa komeeta asioota kaverieni kans. Isäntä kyllä viisahana useenaijjoon mua toppuutteloo ja varootteloo. Timo on oikias.....mun kannattaas opetella pitämähän joitaki ilonpisaroota vain ittelläni. Tai korkeentaan jakaa ne VAIN mun lähipiirini kans Mustahan on muorostunu varsin pinnallinen kuva tänne blogihinki. Yltiöshoppaaleva blondi. Ja sellaasena kevyenä mä tykkään sen imagon pitääkki. Ja saattaa olla, että sellaanen huoletoon ja pinnallinen kuva musta muorostuu tuonne naamakiriahanki. Mutta ei hätää..... ne mun lähimmät TUNTOO ja TIETÄÄ mut. Mun onki tarkootus tää kirioottaa aika kärjistäen ja alleviivaten mun hurpalesmaasia piirteetä. Tämän mun jaarittelun onki tarkootus olla viihryttävää ja hauskaa. Ei tätä niin vakavasti kannata ottaa. 

Ja muuten.... jos muuttuuski marajutteheksi. Ei jakaasi enää iloosia asioota toisten kans. Marajaas vain, mutta mistähän sitä sitte oikeen marajaas? Mustei sitte ainakaa saa eres tekemälläkää sellaasta

 ihimistä, joka jaksaa maraata koiranpaskoosta tienvarres. HOHHOIJJAA......joka niistä jaksaa joka kevät muresta kantaa, niin täs vaihees jo ilimootan, jotta mustei saa sitte ollenkaa änkköökaveria  tuohon. Itteasias...koiranpaskasta murehtijat.....ne muuten on se ihimisryhymä JOITA MÄ KAREHRIN. Jonsei ihimiselloo muuta mietittävää ja muresta ympäristön ja luonnon tilasta, niin hienoa. Nuo koiranpaskakeskustelijat on siunattu ryhymä. Onnea heille. 

Ja sitte viä lopuuksi nuosta Arabian muumiastioosta. Meilloli eileen  rääppösiskoon kans aivo- ja ideariihi tuos meirän kaffipöyräs. Meilloli loputtomasti ireoota Tove Slotelle, jotta mitä ja millä kuvioonnilla me halutaas. Ja olis poka myyntimenestyksiä nämä. Muumijuttujen ajattelis kans nuan äkkiseltänsä tuovan pelekästänsä hyvää mieltä ihimisille. Mutta EI, VÄÄRIN LUULTU. Neki ärsyttää joitaki ihimisiä. Somemailmas on tullu kulukaa oikeen vastarintaliike muumimukiille. VOI HERRANTÄHÄRE, minkä ristuksenmoisia ankeuttajia meis ihimisis oikeen on?!? Yhyreski naamakirian Arabian kirppisryhymäs nämä ko. muumituotteet ON KIELLETTYJÄ. Niistei saa siä puhua tai eres kysyä mitää. Sitte yks erehtyy kysymähän jotaki...jostaki muumikannusta. Ristus...se reppana melekeen kivitettihin sanallisesti. Ensimmäänen hyeena ilimestyy kommentoomahan, jotta EIHÄN näistä saa tää puhua?  Ja silloon alakoo kivitys ja tuo kriminalisoitu ja jumalatoon, saastunu, saatanallinen kannunkuva poistettihin. Oikeen ylläpiron toimesta. En tiä, onkahan se kannun kuvan linkittäjä vankilas? :D  Joo-o........oon kuullu, kuinka jokku julistaa ku epistolaa, ettei osta  enää yhtäkää muumimukia ja myii lopukki, jos on sattunu joskus olemahan niin tyhymä, jotton niitä ostanu. Se täytyy saara sanottua ja kuulutettua että muumimukit on NIIN ÄLLÖTTÄVIÄ. Jaa.....niin? Mitä sitte? Eisunkaa niistä kaikkien tarttekkaa tykätä? Kyllä tää kaupoos saa aiva vapaasti valita, mitä sinne ostoskorihinsa laittaa. Mutta muumimukien "vihaaminen" on ny joiski piiriis niinku "IN" ja  "trendikästä"  Ja tälläänen trendikkyys pitää tietysti saara ilimoottaa vähä joka paikas. En tiä.....mutta minä ja rääppöösiskoo kerätähän niitä erelleen. Non mukavia ja mutkattomia, hyvän mielen tuojia. Meirän mielestä.

Okei.....tästä tuli ny tälläänen. Mä toimittelin tuuminkiani ja tuuletin. Toivottavasti tämän postauksen jäläkihin mulle jää viä muitaki lukijoota ku äiti. 

Ruuhkavuoret - onko täs enää mitää järkiä?

Minoon ny niis kuuluusis RUUHKAvuosis ( jumalankiitos ei kumminkaa viä vaihre- )  Kurkkua myören. Tuota järien osuutta mä aina tasaasin väliaijjoon mietin. Järien perähänkuuluuttamisen kliimaksi taisi olla täs pari viikkua sitte. Molin valoristeykses, banaani suus. Olin horvi sitte tullu töistä, teheny lumityöt ja laittanu ruaan tuleelle, mutten ny tokikaa itte keriiinny syörä. Kattokaas mulloli jo seuraava kohoret..lavis ja shabam oli alakamas vartin päästä. Peräjulukkaa kaks liikuntaharrastusta. Eikä niis ny herrantähäre rookaa olla maha täynnä. Ja mun mahan ny ei nykyään sovi olla täynnä juuri koskaa. Moon nimittän ottanu ruuhkavuosihini  viä yhyren tavooottehen lisää, sen, mitä melekeeen kaikki naiset täs vaihees vuotta harrastaa...uuren paremman elämän tavoottelun. Pitääs syörä vähemmän ja liikkua enemmän. Kuulostaa ristuksen yksinkertaaselta, mutta saatanan vaikialta kumminki toteuttaa ruuhkavuosis. Mä oon useen miettiny tähänki asti liikuntaa harrastanusena, notta MISTÄ se aika tuloo siihen, jotta liikutahan viä LISÄÄ?!!!! Ku pitääs töis käyrä ja hoitaa kokokolailla suurta tupaa ja markkia. Siinon hommaa kumminki.  Siivoukset, pyykkihuollot, ruaat, tiskit.... ( ja laiska töitänsä laskoo ) Ja äläkää puhuko mulle delegoomisesta. Meillä perheenpää teköö jo ny melekeen ympäripyöreetä päiviä ja paliolti maakunnas. Paha sen on siältä tulla lumikolaa tänne lykkimähän. Kotona on abiturientti, joka ottaa opiskelunsa vakavasti ja siis OIKIASTI opiskeloo ja auttaa jo mua enemmän ku tarpeeksi. Se teköö tää pikkuemännän hommia kyllä ja sen lisäksi huolehtii käytännös TÄYSIN suuriturkkisen  palatsikoiran lenkiistä ja huolloosta muutenki. Kiinanapalatsikoira turkkeineen ei oo mikää mailman pienitöisin seuralaanen.....mutta mailman IHANIN ja KAUNEIN se kyllä on.

Niin...siinäpä se taitaa olla se ongelman yrin....mun ruuhkavúosis. Minoon eteläpohojalaanen nainen. Minen tunne arjektiivien vertaalumuoroosta muita, ku superlatiivit. Vain  ja ainoastaan superlatiivit. Mun pitää olla Kaunein, Tehokkahin, Kurvikkahin ( sopivasti ) Mun markin pitää olla Siistein, Komeen ja Tuvas pitää KAIKKI olla tiptop. Joka kippo ja kappo pitää olla omilla paikoollansa ( kyllä, muumimukiilla ON omat paikkansa ja tietty järietys, non koodia, jokka aukee vain mulle ja flikalle, jokka niiren kans väläpätähän ) Mä silitän melekeen KAIKKI tekstiilit, mitä huushollis on ja ne löytyy omilta paikooltansa vatupassin tarkasti, Moni armeijan kapiaanenkaa ei pystyysi samahan . Mä en ainoastansa tavoottele täyrellisyytä vaan mä vaarin sitä itteltäni.

Ja MIETTIKÄÄ SITÄ, ku minoon nyssitte lukenu jostaki ristuksen hyväelämä-sivustolta, notta vettä pitää juora. PALIO.  ( ainahan son tieretty, tua veten flatkuttaminen, mutta notta kuinka PALIO on sitte TARPEEKSI PALIO? ) No.....sitä veten flatkuttamisen määrää....mä tronaan sitä jatkuvasti. Hehkuvamman, kiintiämmän ihon ja kapiamman uuman toivos. Näistä erellämainituusta ominaasuuksista en viä tiä, son varmahan vähä kattojanki silimäs....mutta se, MIKÄ ON varmaa, on että mun aineenvaihrunta toimii. Mä kusen nykyään ku palokunnan hevoonen.  Palio ja useen Sitä, kuinka naisellista ja tavooteltavaa tämä sitte on, onki jo eriasia.

Mutta sellaasta sonny....tämä mun elämä. Ruuhkavuoret, son kulukaa kumminki positiivinen asia, tämä ruuhkavuosille ( jaahas, siiton ny tulos mulle joku lempisana, ku hojen sitä  kokojaijjan ) tyypillinen  ikikiirus. Se ku kumminki muorostuu aiva positiivisesta ongelmasta. Elämäs on tällä hetkellä roppakaupalla asioota ja aktiviteettia. Mullon oikeen mukava työpaikka ja työyhteesö. Mullon mun rakkahat ja palio ystäviä ja tuttavia joirenka kans pitääs EHEROTTOMASTI keriitä tavata palio enemmän. Niiren kans voi toimitella syvällisiä kynttilänvalos, syörä, juora ja heittää korkkarit kattohon. Se pitääs teherä tasaasin väliaijjoon. Oikiasti. Mullon ihania  harrastuksia; justihin tua liikunta ja siitä erityysesti kaikki tanssillinen ja kesääsin juokseminen. ( Ja jos yöjuoksukki lasketahan mähän oon ikiliikkuja...olletikki jos kaikki ne soffannurkasta teheryt haaveelukki yöjuoksuusta lasketahan mukahan. Sillä torellisuures mä yöjuoksen muutaman kerran ...no okei....kerran pari vuores ja loppuvuosi menöö toipues )  Mutta joo..... sittehän mä harrastan kiinanpalatsikoiria, värittämistä, lukemista, kirioottamista, sisustamista, puutarhanhoitoa. Ja johonaki välis mä tykkääsin vain olla möllötellä telekkarin äärellä ja antaa kaiken vain olla. Mutta tällä hetkellä tämä mun keski-ikääsen naisihimisen elämä on niin hengästyttävää, notten taharo ittekkää aina pysyä mukana kaikis kaartees. Ja tämä värittäminen, son mulle terapiaa.....vaikka ensimmäänen ajatus voiiski olla, notta nysson nuan taantunu. Mutta siinä färitelles mä tuumaalen kaikenmoosta. Konkretisoituu, jottei elämä oo mustavalakoosta ja sitte mä tuumaan aiva sellaasta arkipäiväästä, jotta koska teherähän Ikean reissu isännän kans. Oikeen pakettiautolla. Ja sillaa, jotta ISÄNNÄLLÄ on lompsa mukana ja mä keskityn vain näyttämähän söpöltä ja kerron pehemiällä äänellä,jotta MISTÄ hyllyvälistä sen tarttoo hakia ( ja maksaa ) mun tarvittemat asiat. Ajatella...kaikkia tänne ruuhkavuosihin mahtuuki...mutta Ikean reissu ny mahtuu vaikka mihinkä välihin, motan saatana vaikka virkavapaata sentähäre.

Aijettä.....mähän unohrin melekeen mainita yhyren mun lempiharrastuksistani. MUREHTIMISEN. Se ei oo mihinää nimes mikää mukava ja rentouttava asia. Mutta son mulla aiva syntymäominaasuus. Laitiselaanen muresgeeni on niin vahava geeni, jotta mä murehrin varmahan vähä viä piliven päälläki.Viime yönäki oon heränny koiranunesta klo 3.17 kattomahan, jotta flikalta on tullu wappiviesti, jotta son varmahan hengis selevinny tiänpäältä poikakaverin tyä. ( KYLLÄ, mä herään siihen pienehen plinahroksehen....koska nukun koiranunta, aiva niinku silloon ku soli vauva, mä kuulin sen joka ynähröksen ja murehriin ne kaikki. ) Meillon sopimus, jotta se ilimootteloo mulle nua asiat, koska kotiutuu ja on turvas. Isäntä siinä vieres hornaa synninunta ja tierusteloo sitte aamulla, jotta onko flikka hengis ja mä.....yritän välttää valavomisesta kohta muorostuvia silimäpussia ( ja flatkotan lisää vettä ) ja samalla toimitan isännälle, jotta viesti on tullu ja minoon vaipunu syvähän unehen tuon 3.17 jäläkihin. Sitte oonki nukkunu hyvin. Tottapa mä välillä ihimettelen, jotta KUINKA mies pystyy nukkua, ku ei yhtää tiä vaikka kakaralle tapahtuus jotaki....jaa mitä tapahtuus? Kulukaa, äläkää kysykö. Mullon siihen niin laaja repertuaari, MITÄ kaikkia voikaa tapahtua. MÄ oon murehtinu valamihiksi ne KAIKKI. Sen päälle luonnollisesti tuloo sitte kaikki muut murehet. SEKI on mures, jos elämäs on liika ihanaa ja tasaasta. Ku se ei eteläpohojalaasen uskomuksen perusteella oo koskaa hyvän erellistä. Mutta kylläpä tuo murehtiminen on varmahan myös sellaanen Luojan luoma ominaasuus, son se ÄIREENVAISTO...." ei se mitää, ku se syliä polokoo, mutta orotas ku se syräntä polokoo..." pruukaa äiti sanua. Ja viime yönä taas kerran tämä viisas sanonta konkretisootuu mulle.

Tämän kaiken kiireesen ja ihanan kuplivan elämän keskellä pitääs kumminki pystyä ottamahan rennosti. Mä kattoon tuota koiraani ja maattelin. jotta siltä pitääs ottaa oppia. Mutta mulloli tuollaki hetkellä palio muutaki opittavaa. Sen lisäksi, jotta mullon tämä positiivinen ongelma; on palio ihanaa sisältöä elämäs, on runsaurenpula, mitä kaikkia kivaa mä kerkiääsin teherä.....sitte on tämä toinen ongelma.....shoppaaluholismi. ÄÄÄÄÄÄÄ.....no ei se ny MULLE mikää ongelma oo. Mutta tottapa mä, ku vaatekomeroani täs järiestin niin vähä yllätyyn,jotta KUINKA PALIO yhyrellä naisella VOII olla rettuja. Ja tyttärellä on samat geenit ja ongelmat. Täs yhyren tuallaasen komeronsiivouksen jäläkihin päätimmä, JOTTA NYT...EI OSTETA lisää vaatteeta, kenkiä, koruja ja laukkuja....ei mitää. Ja tämä päätös piti.......kuus tuntia. Mutta minkäs teet, EMP:n sivuulle oli tullu ihania, naisellisia Disney-kuteita. Ja ME TARVITTIHIN NE. Eikä oo karuttanu

Ja sitte viä.....isäntä oikeen hullua yllytti. Vei mun täs Keskisille.....mun Mekkahan.......olimma oikeen romanttisesti yätä. 

Aamun valietes se tohtii jättää mun sinne KOKO PÄIVÄKSI, ku itte lähti töihin. Mä kattoon karteekien raoosta ja paiputin sille ku Saaban kuningatar. Ihaalin ku mun prinssini karautti valakoosella ratsullansa tienaamahan  ja itte jäin viä hetkuuseksi keräämähän voimia Vesan komiahan hotelihuoneesehen. Sillä eres olis mun unelma...koko päivä Keskisillä.

Kyllä siä oli KAIKKIA. Ihan MUN PAIKKA. Mutta kyllä mullekki sitte kokopäivä siä alakas piisata ja isännän saapues puoli viiren aijjoos Keskisen kaffilahan se tapas sieltä vaimonsa joka alakas shoppaalun suhteen olla ns. kypsää kauraa. LAIRUNHALAVAUS saattaa olla aika lähellä sitä tunnetta, joka mulloli, ku siinä istuun . Poikkeusellisesti mä vain istuun, ku lehemä nevas ja kattelin ihimisvilinää ja mua aiva oksetti ajatus, jotta olis pitäny lähtiä kierrokselle kauppahan. Tosin....mulloliki jo kärry täynnä ja kortti kuumotti punaasena lompsas...jotta sen puolehen huilootauko tuli tarpeehin. Seuraavalla viikolla Vesa ilimoottiki, jotton menny Stockmannin ohitte.....no.....rouva Tarkka  ainaki teki osansa näis talkois.

Mutta tottapa mä käyyn joka viikko kotoosasti Prismas.....täs näkyy, miltä näyttää, ku oon viikko-ostosteni kans aluus. Viikko-ostoksillahan hankitahan elintarvikkehia ja muita välttämättömyyksiä. Ja KYLLÄ täs näkyy nykki pelekkiä VÄLTTÄMÄTTÖMYYKSIÄ ( mitä lataavat Arabiaa siihen käytävän vierelle ) Tosin nämä Prisman tuskashoppaalut ei oo mun harrastus. Non pakollisia askarehia ja joinki niitä pitää piristää, muuten mä tuun hulluksi.

Kyllä näis ruuhkavuosis käyy sitte joskus niinki, että luonto painaa jarrua sun puolesta. Mulle käytihin niin viime pyhänaikana, ku sain mahataurin lottovoiton sijaan lauantaiehtoona. No...sunnuntai ja maanantaiki meni huilates. Ja mullon muuten joku ohkaanen aavistus, jotta tämä saattaa tulla kallihiksi, tämä tauti. Nimittään siinä soffanpohojalla maates, mulle tuli  vahavasti olo, jotta soffakalusto pitää päivittää ja se saatanan ruma, oikeen susiruma täyspuinen soffapöyränrohilas pitää POLTTAA paloona paljunpesäs!!  Niitä mulloli siinä aikaa kattella ja fiilis oli niiren osalta; " kiitos ja hei" 

Nymmoon jo friskaantunu. Kevätverhot on vaihrettu ja elämä muutenki oikeen sopivaasta. Sitä aurinkoa mä ny orotan. Moon oikeen onnelllinen, jotta VIIMEENKI kerkisin tänneki jotaki kirioottaa uutta. Ja Sinä, mun rakas lukija, KIITOS ku oot käyny tää näin ahkerasti. Jos tykkäät mun tarinoosta, toimita musta kaverilleeski. Mun syräntä lämmittää tämä määrä Teitä, joka käyy tää, vaikken oo itte tää hetkehen praataallukkaa mitää. Mullahan on täs ikuusuusprojektina myös se kiria.....tua pöytäaatikos. Jonaki päivänä se viä näköö päivänvalon.