Se ajatus jysähti mun takaraivohon viikko sitte maanantaiaamuna ( tarkemmin aamuYÖNÄ, ku kello soitti ja piti töihin herätä, ) mä TAJUSIN, jotta joulu on jo aiva ovella ja minen oo ollenkaa keriinny läheskää kaikkia, mitä moosin halunnu tää kotona teherä.
Jaa niinku, mitä mun sitte niin kovaa olis pitäny keriitä? NO TIETENKI NIITÄ JOULUA ERELTÄVIÄ VALAMISTELUJA. Niitä sellaasia, johona luorahan sitä joulun harrasta tunnelmaa ja viritetähän ittiänsä siihen tunnelmahan. Joo, kyllä mä virittyny oon. Oon kiriä ku viulunkieli. Oon sitä koko rahan erestä. Oon oikeen kunnolla kokovartaloaharistunu. Ehtoot on LYHKÄÄSIÄ kaikki aika menöö arjen pyörittämisehen, eres peukaloota ei kerkiä...saati sitte jotta lähtis lantiotansa pyörittämähän mulle ennen niin rakkahis shabam, zumba ym. harrastuksis.
Mä kaipajaatten niitä kuuluusia kotirouvanpäiviä, justihin ny. Mä haluaasin vain olla Rouva Tarkka, rouva KOTIROUVA Tarkka. Minen kaipaa yhtää, en yhtäävähänpätkää ollenkaa ny mitää muuta. Moon ressaantunu ja riittämättömyyrentunnet seuraa mua jokapaikkahan. Ja viimeeksi se toresta löyti mun sängynpohojalta erellismaanantaiaamuna. Siä makas aharistunu Virpi ja tuumas piruja ruottiksi. ( tai ainaki rantaruottiksi ) Meinasin jotten MILLÄÄ saa sitä joulua ny kotia laitettua. En kerkiä mitää. Tämä tunnet moninkertaastuu, koska oli maanantaiaamu ja niinä aamuna moon vaaralllinen nainen ja ärsytettynä jopa hurrikaanihin verrattava uhka. Mutta no... minkäs teet, näillä kortiilla mä pelaan, koska herra Tarkka ei ainakaa toistaaseksi oo sitä kotirouvakorttia mun kätehen ojentanu. ( monta ässää son kyllä hiastansa vetäny ja justihinki siitä syystä meillon ny niin viihtyysä koto, jottei täältä MILLÄÄ malttaasi olla pois, ei hetkiäkää, kaikki koron ulukopuolella vietetty aika on mulle aijjanhaaskuuta = eli musta löytyy heti taas yks riaknoosi lisää, erakko, mökkihöperö, kylähullu. MUTTA EI KULUKAA HAITTAA!! )
Tuasta kuvis näkyvästä joulukirkosta alakas tänä vuonna mun jouluvalamistelut. Mä tilasin sellaasen eteläpohojammaalta. Son samanlaanen ku äitillä on ollu vuosikauret ikkunallansa, nyt äiti on antanu sen mun veljelle ja siä se kirkko tuo joulusanomaa heidän perheelle. Tuo kirkko kumminki symboloottoo mulle sitä, mistä joulus on kysymys. Ja laitoon sen heti esille, ku se tuli, vaikkoliki viä nuo Vallilan heinänkorjuuverhot klasilla. Hyvin sopii kirkko eteläpohojalaasia peltoja kuvaavien verhojen kaveriksi. Siä seisoo kirkko ku lakialla. Ja yhtä hyvin se sopii nuoren Ruottin " Vallilooren" , mun jouluverhojeni kans.
Pikkuhiliaa ressistä huolimata, alakasin niitä jouluusia juttuja laittaa esille. Ja täski mä tietoosesti taharoon allleviivata, jotta MISTÄ joulus on kysymys. Täs aijjas on vallalla sellaanen hörsket, jotta oikeen mieluusti suvaatahan ja kumarrellahan joka suuntahan, mutta suvaatsevaasuus loppuu tasan tähän. Joulun sanomasta pitääs vaieta. Olla "hyshys" joulun tapahtumista. Kattokaa, jottei KUKAA VAIN PAHOOTA MIELTÄNSÄ!!! Son ny kulukaa sillälailla jotta mun kotona joulu on aina ollu Jeesuksen syntymäjuhula, ja son sitä mulle, niin kauan ku mä elän. Ja jos mun käsketähän olla siitä hiliaa son kulukaa MÄ, KU SILLOON PAHOOTAN MIELENI!!! Ja mitäs sitte teherähän? Minen muuta osaa sanua, ku jotta mä kunniootan jokahitten omia vakaumuksia, mutta erellytän kyllä jotta munki vakaumus on aiva yhtä arvokas ja jotta mihinää nimes meirän ei kuulu meirän omas maas meirän omia perinteetä ruveta lymyttämähän. Ja EI, minen oo mikää raamatulla päähän tyyppi, eikä oo mun äitikää. Moomma vain aiva tavallisia Suomalaasia naisia, jokka haluaa pitää kiinni siitä, mistä joulus on meirän mielestä kysymys. Siinon kysymys Suuresta Rakkauresta.
Sitte mä alakasinki tuumata jotta, tuliskahan se joulu kumminki....?
Tuliskahan se KUMMINKI, vaikken mä kerkiääsikkää aiva joka nurkkaa kuurata ja puleerata? Tulisko se siitäki huolimatta, jotta mä jourun ( vai saan? ) käyrä töis? Vaikka ehtoot on niin lyhkääsiä? Tuliskahan se, vaikka mä koiralenkiltä tulles melekeen kompastun kotoPIHAS yksinääsehen miehen työkenkähän? Siinä kohtaa ku tuohon kenkähän melekeen kompuroottin, mä taas ajattelin vähemmän jouluusia ajatuksia. Molin koiralenkin aijjan tuumaallu, jotta kuinka alakaan niitä jouluvaloja pihahan virittämähän ( koska se jokavuotinen johtojatkojohtomuuntajahelevetti...se ny vain ON tosiasia, jotta jos alakuvaihees hyrälöö Varpuusta Jouluaamuna, niin kyllä siinä vähä toisenmooset sävelet on loppuvaihees viritystä mieles ) Mutta joo, kenkä käres mä tuli tupahan ja kysyyn pikkukieli pihalla, kuuluvalla äänellä, notta " ASUUKO TÄÄ JOKU TUHKIMO? " ( Taisin kylläki totuuren nimes kariua, jotta ASUUKO TÄÄ JOKU V#"&N TUHKIMO? " Mutta sellaanen kielenkäyttö ei sovi ny näin joulunalla. ) Monta kertaa tuosta v-sanan käytöstä moititahan nuoria ja Cheekkiäki siitä on parjattu, jotta olis pareet opetella käytöstapoja eikä niinlujaa sarattaasi, son kuulemma huonoa käytöstä...tiä ny sitte, moon ajatellu, jottei tuo sarattaminen niin kovin lujaa ihimistä pahenna, mutta sitä vastoon se artisti, joka olis halunnu perseensä Suomen lippuhun pyhkiä..sen mä laittaasin.....no ainaki ny käytöskouluhun ja sanoosin, jotta annetahan Cheekin sarattaa, tuo isänmaan halaveeraaminen on pahempaa settiä...mun mielestä )
Siinä ku tuumaalin, jotta TULISKAHAN se...joulu? Niin sellaasta riskiä en tohtinu ottaa, jotta oltaas jätetty se tontunovi hankkimata. Ei, kyllä se kuuluu niihin tämän joulun MUSTHAVE - juttuuhin. Flikka sen tilas jostaki Brittikaupasta, ku sen piti olla sellaanen....komia..sellaanen meirän koron näköönen. Tontunovi oliki tuon kirkon ohella, niitä ekoja, jokka tuli...
Ja saimmä ne jouluvalokki pihahan. Tarkemmin ajateltuna....loppujen lopuuksi...aiva komiakki. Tuon isoon poron kans oli vähä säätämistä ( soli mun iili tälle joululle ) enkä mä ollenkaa piittaa sen paikasta, mutta olosuhteeren pakosta son ny tuos. Ja himmentää mä sen haluaasin. Ku sinisenä Eurajoelle asti hohkaava valo ei aiva oo mun käsitys jouluntunnelmasta. Ja tuon lumen moosin niin mieluusti pitäny. Mutta kaikkia ei vain voi saara. Mutta jouluntunnelman, sen joulun...sen varmahan voi. Son ittestä kiinni. Vaikken ny Vilijonkkana JOKA nurkkaa saanukkaa hohtamahan eikä pakastin pursuule ( Meille kolomelle??! ) leivonnaasia, niin silti....oomma näimmä sittekki jotaki saanu aikahan. Oonhan mä teheny kotia sitä tunnelmaa. Oon sittekki, vaikkon tuntunu, jotten mitää oo saanu rävehrittyä.
Niin....tuliskahan se....joulu?
Niin....taitaa se tulla. Oommä sittekki ollu kovaa asialla. Hirvimäkinen luomis- ja sisustusvimma on päällä ja viäki on tulos jouluusia asetelmia. Ja mikä tärkeentä...ei ikänä pirä unohtaa sitä, mistä joulus on oikiasti kysymys....RAKKAURESTA ja YHYRESOLOSTA. Mullon tää kaikki mun rakkahat, Eihän tällä komialla olisi muuten eres mitää merkitystä. Äitiki tuloo käymäs tää. Toivon, jotta perheeni lisäksi saan nähärä kaikkia sisaruksiani ja kertoa heille, kuinka palio heitä rakastan. Oma puoliso ( se ykskenkäänen, mutta tämän kaiken rakentaja ) ja mun rakas, rakas ainokaaseni, mun tytär ja tietenki meirän palatsikoira....moon kiitollinen, jotta he OVAT
Oikeen hyvää joulunaikaa teille jokahiselle, mun lukijalle. Kiva ku ootta, te inspirootta mua aina uurestansa kirioottamahan. Varmahan uuren vuoren kynnyksellä mä sittte huoppaan läskiistä. Mutta sitä ennen, syörähän ja juorahan, jotton sitte, mitä huopata.
