Meinaa alakaa pyhänaika takkuusesti

Tämon näimmä NIITÄ pyhänaikoja, ku "ei mee niinku Strömssöös, ottaa hietahan, vitutuskäyrä nousoo keppoosesti yli kaikkien tilastojen" Tähän saattaa olla montaki syytä, niinku esimerkiksi kulunu viikko, johona sattuu olemahan yks ylimääräänen pyhä. Ja sen pyhän aattona Tarkan vanha pari piti hauskat juhulat ystäville ja ku juhulimisen päätteeksi pään laittaa tyynyhyn joskus aamulla neliältä....niin sanomataki son selevää, notta tällä ikää ei enää elvykkää seuraavan vuorokauren aikana....ei, kyllä siihen näimmä menöö seuraava vuosi. Sehän siinä vain on, notta koko tämän toipumisvaiheen aijan pitää käyrä töis ja hoitaa kotomarkkia. Olinhan mäki esim. koko helatorstain käymäs kokolailla järeää sotaa voikukkia vastahan, aiva täs omalla markilla. Sellaasella suo, kuokka ja Justiina-asenteella tartuun kuokkahan ja poistin niiren saatanan triffidien juuristoja niin syväätte ku ikänä maharollista. ja sorankäynti jatkuu tänään....pian laitan pinkit kummisaappahat jalakahan ja käyn asemihin. Kyllä siältä nurkalta sitte saratuksen perusteella mun löytää.

Mutta ny, NE MERKIT, joista tietää, notta tämä pyhänaika ei alaannu kaikista suotuusimpien tähtikuviooren alla. Toisella taloon uroksista on tarttunu namiluu rintakarvoohin ja toinen taloon uros on sitte emännän työpäivän aikana tyhyjänny suihkulähtehen ja siinä samalla heitelly emännän somasti ASETTELEMAT reunakivet ympärinämpäröösin suihkulähtehen vierelle. Näistä noin kolomasosa oliki sitte komiasti osunu päätänsä nostavihin kuunliljoohin ja ne loput kakskolomasosaa oli sitte ainaki VÄHINTÄÄNKI kävääsny tämän valiouroksen 47 numeron siron turvakengän alla. .

Täsvaihees ku kyseeset mailmanlopun merkit oli jo ilimas, mä tulin töistä ja Prismankierrokselta, vähältä väsynysenä mutta kumminki aiva onnellisena. Töis oli ollu kiva päivä ja olin taas toteuttanu siä ittiäni oikeen koko rahan erestä. Toisinsanoen Hirvimäkinen taiteellinen sieluni hyräji tyytyvääsyttä elämähän. Ja niinku oon ennenki sanonu, Prismas osatahan nerokkahasti laittaa meille naisille "täkyjä" siihen astiaosaston reunamille. Ja mä oon aika varma ja heleppo nakki, ku on kysees joku komia ja kotimaanen astiasarja. Ny ne oli laittanu siihen kesän uutta Kultakeramiikkaa, son sarja, mitä mullon vähemmän. Joitaki yksittääskappalehia vain. Mutta TÄMÄ AHHHHHH!!!! Sen oli bongannu jo rääppöösiskoo ( kuinkas muuten ) ja tytärki haluaa iittellensä tätä samaa sarjaa. Mä sitte onnellisena nostin tämän ensimmääsen osan tästä sarjasta kärryhyni ja oikeen kuulin, kuinka kaikki feng shuit oli kohorillansa. Mua orottaas siä siisti ja komiasti sisustettu koto ja se puutarhaki näytti niin komialta aamulla, ku töihin lähärin. Hmm...minkähänlaasen patsahan mä siihen suihkulähtehelle  laittaasin... ja haluaasin?.... Tällääsiä mä tuumaalin ku tyyräälin kotiapäin pikkuusella Citroenillani ja olin onnellinen. Vähä väsyny, mutta kumminki onnellinen. Tarkootus oli kantaa ostokset tupahan ja aiva ensimmääsenä maistaa perheen voimin uutta Magnumin shampanjajäätelöä  jota olin kaikille tuonu tikut.Sitte häärääsin rieskarullia teheren ja ehkä kuuntelisin vaikkapa Paulaa..... Ja TARKOON kantaasin tuon uuren astiani tupahan.

MUTTA.....täs vaihees pitää muistaa, notta minoon ROUVA TARKKA.....niin hyväs ku pahaski. Silloon ku on kyseesen arvonimen ittellensä hankkinu, pitää oppia varautumahan.....kaikkehen. Siinä sitte ku nousin kotoportahia ovelle aarreastiani käsis, mun silimäkulumis vilahti jotaki. Oikeen mun piti pysähtyä kattomahan sitä näkyä ja voin kertoa, että Hirvimäkinen taiteellinen veri saavutti sen kuuluusan kuohuntavaiheen VÄLITTÖMÄSTI. Musta tuntuu, notta mun taiteellinen paappani siä henkimailmas lähti hakohon mullen jo kättä pirempää. Isäki siä varmahan pyöritteli päätänsä ja varmahan yritti siältä sanua, niinku aina eläissään ku mua rauhootteli ja lohorutteli; " No, no Virpi västaräkki, tämon vain elämää...."  Mutta silloon ku sun kuunliljat on hätää kärsimäs ja suihkulähtehen ympärystä näyttää siltä, ku siä oli pyöriny joku murhanhimoonen hottentottilauma, silloon mun ainaki on vaikia ajatella, notta tämon vain elämää. Ja ku pisteenä iin päällä sä näjet siä johonaki pihanperällä, notta sun vaalianpunaasta kottikärryä on siirrelty ja väärinkäytetty. VAIKKA MARKKI ON TÄYNNÄ OMIALTAASIA KÄRRYJÄ!!! Siinä tilantees on siunaus notta mun käres on tuo kultakeramiikan uus aarre. Se toimii niinku luontaasena hillittijänä, notta minen aukaase ovia siihen mallihin, notta se lähtöö saranooltansa. Mutta sitte........sitte ku mä laskin sen astian kärestäni pöyränkulumalle, sitte se alakas. Mä alootin KYSELYTUNNIN. Kysymykset mä esitin pikkukieli pihalla ja kuulovammaasekki olis kuullu mun kysymykset, joka sanan. Nolis tuntenu maan tärähtelyn, joka saatanan ja perkelehen kohoralla, jonka painavasti lausuun. Isäntä vastaaali huolettoman  tuntuusesti, aiva ku olis mailman luonnollisin asia, pärvötellä toisen asettelemat kivet ja nakkaalla vaikka sitte kuunliljojen päälle. Tosin hänen näkemyksensä mukahan niitä ei oltu eres nakeltu niiren kukkien päälle. Mulle oli kumminki aiva sama, minolin raivoosnani ja kliimaksis. Mä vaihroon lennos puutarhavaatteet päälleni ja suorastansa lennin siihen suihkulähtehen ympärille pelastamahan, sen mitä pelastettavis olis. Siinä ku olin pelastustehtävis mä luonnolisesti saratin kokoaijan. Muutama lenkkeelijäki jokka siinä ylämäkehen kiihrytti askeliansa, kiihrytti viä varmuureksi lisää siinä meirän kohoras. Miettikää itte, puutarhas sarattaa vierahalla murtehella, selevästi eteläpohojalaanen hullu ämmä, silloon on pareet juosta sen ohiitte nopiampaa....aiva vain varmuuren vuoksi. No, mutta mä sain pelastettua sen suihkulähtehen ympärystän ja lopuuksi pelastin viä vaalianpunaasen kottikärryni ja kärräsin sen arvoosehensa paikkahan. Tulin tuvalle ja saratin hetken viä nuan niinku malliksi.

Onneksi minoon heleposti leppyvää sorttia. Mulle oli tullu postiaki. T-paita, jota minoon orottanu on ny tää. Siitä ja muistaki t-pairoosta mä toimitan teille myöhemmin. 

Takana trooppinen viikonloppu

Tällääsenä pyhänaikana eres mä en järjestä mitään. En pahemmin puleeraa pensahia markilla tai muutakaa. Ei!!! Mun lenkkeely rajoottuu tasan tarkkahan tämän markin nurmikooren ajeluhun. Ja ikänä, ku olin siitä selevinny mä loimaasin itteni altahan reunalle, aurinkotuolihin. Mun seuraavihin suurimpihin ponnistuksihin kuuluu kirkkahanpunaasen kynsilakan vaihtaminen pinkiksi. Se oli kumminki sevverran moniosaanen operaatio, notta kattoon parahaksi aiva loimaasta itteni tuohon altahan reunalle levollisesti ja annoon paineeren tasaantua. Kattelin ympärilleni ja välillä suljin silimäni. Eikä mitää väliä, melekeen jokapuolella silimä lepäs. Lempeä lämpöönen tuuli hyvääli niin huumaavasti, notta luulin jo vähältä olevani kesälomalla. Mä vaivuun transsihin.Kyllä tämon niin harvinaasta herkkua näillä leveysasteella, notta tästä pitää nauttia.

Ja kyllä mä oikeen nautiinki. Sevverran mä sentähän ponnistelin, notta kävin välillä hakemas ittelleni jotaki syötävää altahalle. Kumminki jotaki terveellistä ( jäätelöören välihin) Enkä mä oikeen voinu tuota allaspoikaakaa hätyytellä, ku seki lomaali mun kans. Siinä sitte vietettihin kesäästä viikonloppua keskellä toukokuuta....ihimeellistä.

Tyttäremme, tuo liikuva wikipedia latas taas ittehensä tietoa ja kokolailla levollisis merkiis. Mä herkistyyn sitä kattelles ( niinku mulle useemmite käy, ku on Hänestä kyse ) No kattokaa itte, son ku joku kuoriutumas oleva perhonen kotilosnansa. Pakkohan mun tuo näky oli kuvata vaikka sieluni sopukkahan tämä näky tuloo piirtymähän. Tämä joinki muutenki kuvaa meirän markilla ollutta kesääsen rentoa tunnelmaa. 

Ehtoon tullen tuli keisariki pihalle. Sen on pareet hellepäivinä makaalla tuvas, mutta ku ehtoo tuloo niin silloon tohtii tämänki päästää jo pihalle. Kokosimma siinä sitte trampoliinin, eikö siinäkää yhteyres äänenvoimakkuuret kiristyny...ainakaa kovin palioa. Lopputuloksesta nauttiiki sitte meirän molemmat mukulat tuo ihimislapsi ja tuo karvaanen kakara. 

Mutta ehtoo tuo mukanansa palio muutaki...nimittään me aukaastihin meirän allasbaari. Niin no, ei kyllä asiakkahia ollu ku yks, eikä sekää mikää maksava sellaanen. Mutta komiaksi soli yrittäny tälläytyä. Ja sillä livulla tämä yhyristettyä allaspoijan ja baarimestarin virkaa pitävä mieshenkilö sitte heltyyki tariomahan tälle baarinsa ainualle asiakkahalle eres yhyren juoman. Ja ei hyvältä näytä baarimestarin näkökulumasta, sillä tulevaasuureski sillä näyttääs olevan vain tämä yks asiakas. Mutta ittepä on osansa valinnu. 

Mun varas oleva baarinpito on lähinnä hyväntekevääsyyttä, mutta se sopinee tälle meirän hyväntaharon lähettilähelle. Mun maksukyky on vähä niin ja näin. Mä törsään mieluumin vaatteehin ja kaikenlaasehen muuhun komiahan. Tämäki kuvas oleva haalariasu oli niin ihanan järkytävä löytö yhyrestä nettikaupasta, että mun oli kertakaikkiaan PAKKO saara se. Minolin aiva varma, notta isäntä järkyttyy syränjuuriansa myöre, ku tämän näköö. Mutta mitä viä.... se päinvastoon TYKKÄS tästä. Sitä sitte innostuksis rääppöösiskoollekki seliitin ja se totes, nottei ny sitte tiä onko tuo hyvä vai paha asia. No en sitte toresta tiä, mutta MÄ tykkään tästä ja tämän kans voii hengaalla melekeen mihinä vain ja voitta uskoa, että MÄ hengaan. 

Helteesen päivän ja ehtoon päätteeksi käytihin isännän kans hakemas  vaihteeksi yks DVD. Soli se avaruusleffa Gravity tai joku, no se kumminki, mihinä oli Sandra Bullock ja ahhhhhhhh! George Clooney. Soli kyllä tosi hyvä, oikeen kattomisen arvoonen. Äänitehosteetki oli sellaaset notta aiva ittekki välillä luuli olevansa siä avaruures ( Georgen kans...) No joo pakosta sitä vähä välillä voi muuttua vähä harhaaseksi, ku nuan komiasta miehestä on kyset ja elokuvan juoniki saattaa muorostua sivuseikaksi. Ja ku siinä helteesen ihanan päivän päätteeksi vaipuu unelmihin soffannurkas punaviinilasillisen jäläkihin niin yhtäkkiä soffatyynyt alakaaki tuntua oikeen pehemoosilta ja voi pianaikaa luulla nojaalevansa Georgehen ja sitte onki pian hornausvaihe naiselisesti päällä. Ja seuraavaksi ku havahruun torellisuutehen siä onki yllättäen leffan pääosis enää Sandra, joka on jostaki syystä riisunu ittensä siä avaruusmodulis aluushousuusillensa ja sitä kuvatahan illimanmuuta siältä alaviistosta. Mä siinä yritän isännältä tierustella notta; mihinä George on?!!!! Mutta ei se vain tiä... NO eisunkaa ny, miettikkää itte. No mutta.... hyvä leffa se oli, mutta olis se Georgeki voinu olla siinä enemmän ja olis seki voinu johonaki vaihees ottaa sitä avaruuspukua pois, nuan niinku tasa-arvon nimis. 

No mutta....tämä oli varmahan täs, aurinko onki taas vaihteeksi piliviverhon takana ja mä tartun puutarhasaksihin. Mutta talaviturkkia mullei oo enää sen heitin eileen meirän altahasehen ja äänivalli rikkoutuu aiva varmahan. 

Non tää ny, kesääset aamut ja niis asuu onnen siemen

Tällääsenä aamuna on melekeen synti jos olis krätyysellä päällä. Emmä kyllä ookkaa. Minoon kaikinpuolin hyvällä mielellä. Minoon sanalla sanoen ONNELLINEN. Minoon selevinny tuos muutaman päivän pakollisesta pikadieetistä. Minolin  nimittään sellaases mahatauris, joka tuntuu jylläävän vain pahansisuusis ämmis ja erityysen ärhäkkä se näyttää olevan pohojalaasakoolla. Mutta son ny ohitte, enkä halua sitä sen enempää muistella. Tänään mullon suunnitelmis nauttia elämästä. Teen mä vähä jotaki puutarhaski, mutta paino on kyllä sanalla JOTAKI. Kyllä mä tänään meinaan keskittyä olennaasehen elämästä nauttimisehen.

Eisunkaa sitä ihiminen voi olla ku onnellinen ku viimeenki saa istua omalla kotoparvekkehella iliman villasukkia. Ja tarkenooki viä aiva oikiasti. Malfoylle tämon kulta-aikaa ku saa kattella parvekkehelta kylänraitin kulukijoota. Itteasias sehän on varsinaanen "stalkkaaja" tuolta airanraoosta on niin sopivaasta kyylätä kylän flikkakoiria ja kilipakosijoota ja mitä ne ny oikeen pruukaa. Ja jos on tylsää voi vain lepuuttaa keisarillista leukaa airan alakaiteesehen. Kyllä on isäntä osannukki mitoottaa tämän pienelle koiralle justihin sopivaksi. Malfoy viihtyys täs kulukaa aamuusin tuntitollokulla ja kesäöinäki on suorastansa kiehtovaa tulla tähän vartiopaikalle seuraalemahan mailman menoa. Linnut vain pakkaa joskus lentelemähän turhan lähiitte ja sellaanen voii tuntua joskus vähä peliättävältä. Niinpä Malfoy tarttoo tää parvekkehella oleeluhun aina turvajoukot. No...tänä aamuna oliki sitte oikeen kaksin kappalehin

Ja tämäki pitää laittaa johonki historiankirioohin, isäntä sai lukia Hesarinsa rauhas, minen ny HALUNNU mitää erityystä. En esittäny mitää toivomuksia ( vaatimuksia ) uusista hankinnoosta tai työtehtävistä. Tähän saattaa olla osittaan syynä seki, että minoon silti viä vähältä toipilas ja sitte viime aikoona oon kyllä saanu toteuttaa ittiäni kiitettävästi.

Niin...mä sain sen kuuluusan pesätuolinki sitte. Tämähän kuuluu niihin asioohin, joihin mä käytin sitä mun kuuluusaa väsytystaktiikkaa ja sitte ku olin viimeen saanu isännän uupumahan ja myöntymähän mun kotkotuksihin ( taas ) niin NE OLIKI LOPPU!!! Ajatelkaa ny!!!! Ja minolin jo teheny siinä väsytystaktiikan aikana sille tilanki ja sitte  viimeenki ku isännän siunauksella sain sen ittelleni klikata niin siinä lukiki sitte vain, notta TUOTE LOPPUUNMYYTY. Joopa!!!! Ensi mua vitutti aiva määräänsä eneemmän, mutta sitte kaikista arjen haasteesta väsynysenä mun harmitus purkautuu jopa kyynelehinä. Siinä sitte Mun Ritarini tuli mua lohoruttamahan ja mä raauun sen rintakarvoja vasten mun surkiaa kohtaloani. Kuvitelkaa ny itte, mä jäin iliman pesätuolia!!!  Tottapa siinä poraata pitää, mikä kauhia, juluma kohtalo, Virpi jäis iliman pesätuolia....koko kesäksi! Mutta eteläpohojalaanen mieshenkilö lohorutti mua, notta eikähän me mulle sellaanen viä jostaki löyretä. Näiren lohorullisten sanojen saattamana mä sitte lähärin ympärinämpäröösin kaupunkia kiertämähän. Mutta ei se kulukaa aiva niin yksinkertaasta ollu. Ei niitä ny niin ollukkaa valittavis. Oli joko susirumia tai mälyttömän hintaasia ja nämäki oli kyllä harvalukuusia kappalehia. Pääosin myytihin eioota. Mutta SITTE yhyres kaupas oli tämä tuoli, mutta tottakai vain mallikappales. Sitä rupes sitte mulle jo innokas myyjäpoika purkamahan. Toppuuttelin, notta älä herrantähäre ny viä sitä purkaa mullon pikkuunen henkilöauto, eikä tuo sinne maharu, isäntö tuloo sen hakohon sitte pakettiautolla. Ja näin tehtihin. Ja sitte...ku isäntä sen haki ja kokos......mä rupesin jo funteeraamahan, notta onko mun koko tämä hanke joinki kirottu. Nimittään mä alakasin välittömästi kimottamahan ku näjin, kuinka tuo pesäriipputuoli ei sitte riippunukkaa sen kettingin varas johona se riippuu viä siä kaupas. Ny se nökötti joo-o NÖKÖTTI, töpösti sen yhyren jousen varas, kiikkerästi ja sevverran korkialla, notten mä ainakaa siihe eres ylettyny istumahan.Totta helevetis mä ny aiva ensimmääseksi isäntää syytin ja moukeerasin syrämeni kyllyyrestä. Mutta joinki se sai mun vakuuttunuseksi, notta ei siihen mitää kettinkiä ollu mukahan annettu. Siitäpaikasta minolin renkahat savuten kyseesen liikkeen pihas ja sisällä kyselemäs sen kirotun kettingin peräs. Mua katteli halaveksien se riippuolin purkanu poika ja väitti kivenkovahan, notta siinä mitää ketinkiä ikänä oo ollu ja notta sun miehes on vain koonnu sen väärin. " Sun miehes on koonu sen väärin" RISTUS! Tuo on ku bensaa valakiahan eteläpohojalaaselle luonnolle, olletikki ku se tällä kertaa TIETÄÄ olevansa OIKIASTI OIKIAS!!! Melekeen mä jo hyppäsin pöyrälle rikuneeraamahan.  No en ny aiva, mutta harvinaasen seleväksi tein, notta minen  lähäre tästä puljusta iliman sitä puuttuvaa kettingin palaa. Siihen tuli erittään ystävällinen naismyyjäki häsyyhin ja senki mielikuvis siinä tuolis oli kyllä ollu tuo kettinki. NO TOTTA HELEVETIS!!! Kuinka se muuten riippus?! Niinpä poika alentuvasti ja päätänsä pyöritellen katteli keski-ikääselle kimottajanaiselle jonku kettinginpalan, leikkas sen kahtehen osahan. Muttei se alaannnu mun kans väittelemähän, ku naismyyjäki opasti sitä, nottei pohojalaasten kans kannata alaata väittelöhön, non kumminki aina oikias. Tämän hän kyllä totes iloonen piliket silimäkulumas ja osootti torellista asiakaspalveluhenkiä. Mutta ne kaks onnetoonta ketjunpalaa....voi ristus ku isäntä manas, ku se ne näki ja sitte siitä kuulemma puuttuu viä joku karbiinilukkoki. Ei tuollaasten kloppien nuliaamisesta mitää tuu. Kyllä se isäntä oli, joka tämän sitte loppullisehen uskohon laittoo. Mutta sevverran mua jäi tuo kettinkiasia vaivaamahan, notta oliko mulla toresta nuan pahoon fiirannu, notta olin sen kettingin kuvitellu.Nimittään jos nuan harhaanen rupian olemahan, mun tarttoo varata aika lääkärille. Se myyjäpoikaki ku niin alentuvasti pyöritteli siä kaupas päätänsä, pilikkoo parit kettinginpalat, notta seniili täti olis tyytyväänen. EI ristus, mä otin ja soitin sen liikkeen pääkallopaikalle ja kysyyn siältä asiaa. Ja KULUKAA!!!!!!!! KYLLÄ SE HELEVETIN KETTINKI KUULUU SIIHEN TUOLIHIN!!!!! SE joloppi oli sen hukannu siinä purkaes. Mä sain synninpäästön ja samalla näimmä tervehen paperit ja ny sen jolopin alentuvat päänpyörittelyt siirtyyki sitte aiva toisenlaasehen valohon. Mun ei tartte sanua minkälaasehen valohon, sen voitta jokahinen päätellä itte.

No tulipa puraattua tuo pesätuoliasiaki, mutta niinku havaattetta mä sisustinki sen jo. Tuo pöllö sopii sinne mun mielestä aiva loistavasti ja tänään mä meinaan syvetyä niihin sisustulehtihin, joita isäntä toi mulle ku sairastin. Ja kesäkukkia....niitä ilimestyy tänne lisää kokoaijan....tottapa ny, tämon mun kesäparatiisi, mun oma koto. Ihanaa kesäpäivää kaikille teille!

Tätä minoon orottanu, käret multahan ja saa siirtyä pihan sisustamisehen

Ristus, minoon orottanu tätä päivää, notta saa iliman mitää isoompia ittensä fooraamisia siirtyä pihalle ja upottaa sormet multahan ja ruveta toteuttamahan ittiänsä. Fooraamisella tarkootan niitä kaikkia vaatekertoja joihinka pitää ujuttautua, notta voii suojata ittensä jäätävältä viimalta. Ny sai kumminki aiva topis ja shortsiis häärätä pihalla, eikä tullu vilu. Säästän teirän ny kumminki niiltä toppi- ja shortsikuvilta....annetahan mun ny vähä ruskettua ja kaikenlisäksi mullon sääres aiva mälyytöön musteloon. Ja EI, isäntä ei oo mua pahoonpirelly. Minoon vain teheny viimepyhänaikananki innokkahasti puutarhahommia ja siinä johonaki vaihees kolahuttanu koipeni johonki. Mulllahan on sen sorttiset kintut, notta mun vieres ei tartte ku vähä aivastaa, niin jo on sääres tai reires mulla ristuksenmoonen verenpurkauma.....Mutta hei, ei tämän ny pitäny mennä näin lääketieteelliseksi kerronnaksi. Takaasi siis puutarhaunelmihin.

Niin...sehän siinä vain on, notta päästäksensä tähän rentouttavahan vaiheesehen, johona eteerisenä ja suloosena istutetahan kukkia ja luorahan jotaki komiaa, pitää lähtiä kiertelöhön nuohin taimikauppoohin ( jois on yleensä aina tarjolla kaikkia muutaki ihanaa... joita on pakko hypistellä..eres vähä...ja jotaki kyllä tarttuu mukahanki...aika useen.. ) No, tottapuhuen en mäkää kyllä eileen olisi välittäny hikoolla autos ja ajella pitkin kaupunkia eri puutarhaliikkeeren väliä, mutta ku...son melekeen se erellytys notta sullon kukkia, sellaasia ku sä taharot, notta ne pitää toresta mennä AIVA ITTE hakemahan. Kukat ei osaa kävellä sun työ. Tämä tieroksi sille putkiaivolle, joka paistatteli päivää ( pihatöiren lomas ) ja ihimetteli isohon äänehen notta; " MINKÄTÄHÄRE sä NÄIN KOMIANA päivänä lähäret kauppoohin?!"  En eres viittiny ruveta tuos kohtaa avautumahan määräänsä enempää, tyyryyn vain toteamahan, notta mä taharon istuttaa kukkia TÄNÄÄN ja ne kukat on niis kaupoos. Putkiaivo jäi pyörittelemähän päätänsä ja jatkoo Tarzanina allasbaarinsa maalaamista, piti vaimoansa hulluna. Tottapuhuen ku istuun autohon ja laitoon ilimastoontiasetukset kaakkohon, ajattelin, notta vittumaasta puuhaa tämon, siitei pääse mihinkää. Liikenteeski vain pelekkiä tientukkoja  ja mä ainut ajotaitoonen ( omasta mielestäni ) siä kärsimäs niiren joukos. Mutta komeeta kukkia mä löyrin. Ei varmahan kovin yllättävää, jos sanon, jotta pinkin ja vaalianpunaasen erisävyys on puutarhani kukat tänä (ki) kesänä. Ja sitte löyrin tuon ylimmäs kuvas olevan komian ruukun. Voi ku mä siihen ihastuun, hellästi kannoon sinkkiruukkuni autohon ja ku tulin kotia ja kannoon aarrettani, tuota komiaa ruukkua ylähä, putkiaivo istuu terassilla kaffilla ja kattoo mun kantamustani ja sanoo; "Voi ku olis tullu puheeksi, olisit tuonu mullekki sangoon ku tartten työmaalla...." Ja korostan ny, jotta tämä lause ei sisältäny minkääsortin piruulua. Mies näki sangon....siinä ku mä näin siinä upean ruukun. Näytin sitte isännälle, notta täs on tällääset köyret ripoona....tämä EI OO sankoo, tämä tuloo meirän porraspäähän, tämon ruukku. Putkiaivoos kävi vain kohina ja siä varmahan jotaki levykettä aleettihin asentamahan jo uurestansa, ku mä sanoon, notta ei tämä ny kaikkiien halavin versio eres ollu. Joimma kumminki kaffit sulas sovus ja mä orotin sormet syyhyten, jotta pääsen toteuttamahan ittiäni.

Ja niinku kuvista voi päätellä, mun luovuus on ollu huipus. Nuo paljun vierellä olevat kukkaruukut ja tuo herkkä tyttö lintuunensa ovat mun lempparia. Tyttö ja lintu on tuliaanen äitiltä, mulle äärettömän rakas. varoottelinki jo nopsajalakaa ( Timoa ) notta pareet olis, että tyttö säilyys vahingoottumattomana.  Senki tähäre nämä kuvat on lempparia, ku ne osoottaa, että tämä alaterassi alakaa hahamottua sellaaseeksi, josta mä tykkään. Sen päivät vastaavan mestarin lastauslaiturina ovat historiaa. Siihen on tulos hyvää vauhtia olohuoneen jatke. Ja komia sellaanen. Ja joo...on vastaavalla mestarillaki osuutta asiahan, sehän on suunnitellu ja toteuttanu taloon, terassin ja tuon paljun ympäristöönensä. Ei se turha mies oo, ei tosiaan. Mutta lastauslaituri silton ny poistunu, mutta uskoosin, notta seki viihtyy täs ku on komiaa. Monet komiat ehtoot on perheen kesken paljus istuttu ja monet skumpat poksautettu. Yks pullo poksahti kodinhoitohuonees siihen mallihin täs kerran, notta päästihin isännän kans kuuramahanki kodinhoitohuonetta shampanjalla. Sopivaa perjantai-illan puuhaa.

Ja se kuuluusa pesäriipputuoli oleeloo kans tällä terassilla, kuvaan sen sitte ku minoon sen kunnolla sisustanu. Joo-o!! Se KUULUU sisustaa. Sitte näjettä.

Ja sokurina pohojalla. Nämä lyhyryt.....NYT ne on siinä kohoras MIHINKÄ NE KUULUU!!! Voi ristus, ku mun silimäni lepäjää. Seuraava projekti onki tuon eres olevan istutusaltahan täyttäminen mullalla. Komialta näyttää, pitää käskiä äiteeki kattomahan, ku lamput on aseteltu sillälailla ku taiteellinen silimä sanoo. Kyllä tämä puutarhaalu vain on mukavaa hommaa, pitää vain hommata jonkulaaset säärisuojat, notta säästyn enemmiltä musteloomilta. Niitä sääriä ku tarttoo kuluvana kesänä hyppööttää vähä muillaki terassiilla, ku kototerassiilla. Notta sellaasta....tairan lähtiä jatkamahan tuota puutarhaprojektiani.

Äiti....maailman kaunein sana

Äidinrakkaus......se on kaiketi sellaanen asia, ettei se voi olla tästä ulottuvuuresta. Kyllähän tuo kaikenkattava tunne on lähetetty tänne tähtitarhain tuolta puolelta. Siitä asti ku mä vain muistan, on mun tärkein ihiminen ollu äiti. Sitte ku tulin itte äitiksi mä käsitin ne äitin sanat; " Oman lapsen rakastaminen on sellaanen tunne, ettei sitä voi eres kuvaalla, ennenkö sen itte kokee. Silloon vasta tietää, mitä on RAKKAUS"

Totta. Joka sana. Jos mun pitääs kuvaalla äitiä, niin parahite sitä kuvaas sanat; enkelistä seuraava tai enkeli iliman siipiä. Äiti on ollu mun elämäs se ihiminen, joka on teheny maharottomastaki maharollista. On luonu meille kaikille viirelle lapselle puitteet ja askelmat tälle elämän poluulle. Meirän kaikkien siivet kantaa kyllä ja äitin opit on mieles. Me tiererätähän, ettei kodin arvoa ja onnea mitata varallisuurella ja mammonalla. Kaikki riippuu Äidistä. Äiti on toivonu kaikista lapsistansa onnellisia, varoottanu katkerootumisen ja karehtimisen tiestä. On opettanu erityysesti, ettei ikänä saa mennä ketää karehtimahan vaam aina pitää keskittyä yrittämähän itte. Hyvin on näyttäny oppi mennehen perille kaikille viirelle mukulalle.

Rakkaus eläämihin, se on kans osa äitin arvokasta perintöä. Äiti on kasvattanu meirät siihen ,että kaikkia eläämiä pitää kohorella hyvin ja rakastavasti. Ja näin uskoosin käynehen. Asiaa vois vaikka tierustella tältä pilalle hemmoteltulta palatsikoiralta. Mutta laajemmaski mittakaavas, äitin opetukset korvis mä kuljen tätä elämäni polokua ja yks mun tärkeetä arvoja onki eläänten oikeuret. Ja valitten useemmiten kaupoosta ne eläinystävälliset tuotteet. Ja EI, eläinrakkaus ei ERELLEENKÄÄ oo pois ihimisltä. Päinvastoon. Äiteeltä opittuja asioota tämäki ja elämäni matkalla oon tämänki havaannu olevan totta.

Äitiä kannnateloo syrämesnänsä iäti. Mä muistan yhyren kerran vuosien takaa, ku oli totinen paikka. Äiti oli saanu aivoinfarktin. Ei silloon tieretty kuinka käyrähän. Kolome meistä oli äitin ympärillä sairaalas ja minä rääppöösiskoo istuttihin pöyränvieres tää Raumalla käret toistemma käsis. Tuskanhiki oli molempien sormis. Kuinka minuutitki tuntuu niin pitkiltä. Koska ne oikeen soittaa meille, mitä siä sanottihin. Näistä tuskan  minuutiista ja tunniista on jo aikaa ja mikä tärkeentä, me saatihin äiti takaasi. Kiitän siitä Taivaan Isää joka päivä.

Ja tietenki tämä, ku saa olla itekki äiti....se on isoo etuoikeus, jota arvostan. Jasmina on mun äitienpäivälahaja.  Jotenki tämä äitiyden kuvaaleminen sanoon ei eres onnistu, niiku mä haluaasin. Taitaa olla jotain niin ainutlaatuusta kysees, ettei sitä voi kuvailla sanoin. Kuvat puhukohon puolestansa. 

Hyvää äitienpäivää, muistakaa sanoa äideillenne, että rakastatte heitä! . 

Mihinkä kaikki häviää?

Minen käsitä! Mihinkä häviää esimerkiksi AIKA? Minen kerkiä nykyään enää ikänä mihinkää. Viikolla mä yritän tehokkahasti käyrä töis, hoitaa tätä tupaa ja markkia. Olla hyvä äitee ja teherä oikiaa kotoruokaa. Kiinanpalatsikoiraa lenkitän vuorootellen flikan kans, pestähän ja puleeratahan tarpeen vaaties ( ja joinki seki tarve olis useemmin ku tarttoo, mutta me haluttihin Hänet ja me me rakastatetahan Häntä...joten no can do) Tottapa sitä haluaa olla hyvä ja erustava vaimo. Ihana ja empaattinen tytär ja siskoo. Puhummattakaa muusta sosiaalisesta elämästä, jonka mä pelekään näivettyvän aijanpuutteesehen ja lopulta minoon erakkona tää oman plassini kuningattarena. Siinä sivus mullon tietty menos normi kototöiren lisäksi joitaki lisäprojektia, sellaasia ku ny vain voi orottaa ikivilijonkalta; esim, siivouskomeron järjestäminen. Tarkootan siis; JÄRJESTÄMINEN. Son silloon melekeen vatupassin kans tehtävää hommaa. Sitte mä tietty haaveeleen alati sisustamisesta ja piirtämisestä. Hirvimäkinen veri mun suonis suorastansa ajaas mua näihin toimintoohin, mutta tuo piirtäminen on ny jääny viä toistaaseksi isooksi haaveeksi. Olis mulla  tua yks vanerille tehtävä juttu, joka sitte orottaas isännän kuviosahaa. Mutta mä orotan siihen sopivaa saretpäivää ja AIKAA. Ja tietty mä haluaasin keriitä lukemahan kirijoja, nymmä kerkiän hätinä leheret selaalla. Taitaa tälläki hetkellä olla parit Eeva-leheret tua orottamas sitä maagista AIKAA ku tämä rouva kerkiääs laittaa jalaat pöyrälle ja lukia. Ja kirioottaa, voi kulukaa kuinka palio enemmän mä kirioottaasin jos mä löytääsin sen AIJAN! MIHINKÄ SE OIKEEN HÄVIÄÄ? Tuos hyvän ystäväni kans siunaaltihin tätä keksi-ikäästen oravanpyörää, johona aika säntäälöö silimittömästi ja vailla mitää rotia. Hän totes ny toukokuus, notta herran tähäre ja pian on taas joulu. No NIIN ONKI! Mitä meille flikoolle on oikeen tapahtunu, meille, jokka seisoomma Teuvan Riipinkyläs ja katteltihin tähtiä taivahalta ja aika oli silloon meille aiva toisenlaanen käsite. Silloon meilloli kaikki mailman aika leikkimisehen ja haaveeluhun. Ja ny....meirän omat mukulat ovat viitä vaille siinä vaihees ku omat siivet kantaa. Ja seki viiltää niin syränalasta. Haikeus valtaa mielen kiiruhunki keskellä.

Ja sitte mä viä haaveleen, notta jos vähä kerkiääs ittestänsä pitää huolta. Mä huollan ittiäni jo aiva riittävän hyvin suklaalla, hyvällä ruaalla ja punaviinillä. ( siihen muuten tuntuu heleposti löytyvän aikaa, varsinki suklaahin, sen voi kätevästi hotaasta vaikka autos kauppamatkalla, liikennevaloos )  Silloon. jos koska on myös aika-aijoon lähärettävä "tupaa kiertämähän" Näillä sanoon kummisetäni kehootti, jos joku rupes näyttämähän liika pyöriältä, notta "tuonki pitääs lähtiä vähä tupaa kiertämähän." Näin  tuumaaltihin Fyrrykyröös ja oikeen tuumaaltihinki. Niin mä sitte aina yritän lähtiä, en niinkäää tupaa, mutta Äyhöjärviä kiertämähän. Ja siinä mennes kyllä havaatten notta pihalla puutarhaski mua tarvitaas, mutta orastavista jenkkakahavoosta päätellen lenkkiki olis välttämätöön. Suljen silimäni pihamarkilta ( ja palaan sinne pyhänaikana, ku on sitä AIKAA, jos mä vain löyrän sitä. Puutarhahommat on mun rakkaus ja intohimoni, ku vain löytääs sen aijan ) Mutta ny mä laitoon asiat tärkeysjärijestyksehen ja lähärin lenkille. löyrin hyvät juoksutrikootki kaapista ja ihimettelin, notta miksen oo näitä käyttäny aikoohon. Syy selevis aika nopiaa.....niiren vyötärönauha oli niin löysä, nota housut meinas purota jos vähääkää otti juoksuaskelia. siinä sitte ku olin saanu isännänki mukahan lenkille, leikiin sen Personal Traineria. sattunusesta syystä oli vuoros intervallityyppinen hariootus, ku trainerin housut meinas purota linkkoohin kaiken aikaa. Mutta hiki tuli ja loppuvenytyksihinki mä sen pakotin. Ja ittestäni otin niin IHQUN ja trendikkähän selfien, notta oikeen.

Olokohon tämä toristusaineestona jäläkipoloville, notta kyllä se mamma YRITTI pitää kunnostansa huolta, vaikka suklaata se veti pienen kylän erestä.

Mutta tuosta kaiken häviämisestä, notta jos aika on katoavaasta sorttia, niin oottako havaannu, varsinki naiset; notta hiuspinnit ja -lenkit.....Voi ristus, vaikka niitä ostaas merikontillisen niin niitei oo ikänä. EI SIIS IKÄNÄ. Johonki ne vain katoaa, sinne samahan paikkahan, mihinkä häviää kaikki sukat ja muut sellaaset arkipäivän hyörykkehet. Sellaaset asiat mä silti viä joinki kestän. Mutta kulukaa....tiättäkkö mitä, mikä kans on hävinny, mystisesti?

Ei ny sentähän tämä mun laukku. Mutta tähän liittyen mun ja Timon ja mun äiteenki lempparisaria DALLAS. Soli merkitty viä viime viikolla ohojelmatietoohin. Mä pruukaan aina isännän kans kattoa pari jaksoa putkehen. No viime periantaina se oliki äireen mukahan jääny erityysen jännittävähän paikkahan. Mä sitte sanoonki, notta jaahas, mä vahtaanki sitte sen viime- ja tämän periantain jakson putkehen. Ja sitte ku tuloo orotettu pyhänaika, äitee soittaa, notta meirän toinen lempparisarja Kosto sunnnuntaiehtoolta joutuu väistymähän jääkiekon tieltä. Tottapa meki äireen kans aiva jääkiekosta tykätähän, mutta silloon ku se isköö meirän Koston vahtaamisehen, me lakatahan tykkäämästä Vähintä mitä me voimma teherä, on eres haukkua kaikki kanavajäriestelyt. Notta kuinka tälläästä teherähän, nykyaikana, ku on kanavia vaikka millä mitalla. Kyllä heleppas ku sai haukkua. Mutta sitte mä jouruun soittaa pian äireelle, notta MITÄ!!!!!! Dallas ei tuukkaa, vaikka viä viime viikolla leheres luki niin. Molimma jo aiva kliimaksis. Mä yritin selevittää, notta minkätähäre. löyrin vain notta son siirretty tauolle kesken tuotantokauren ja loput jaksot esitetähän myöhemmin ilimootettavana ajankohtana. TÄ? Sitte ku flikalta tierustelin asiaa ( son meirän liikkuva wikipedia ) Sen vastaus sai mun tuntemahan, kuinka aika on ajanu mun ohitteni. Minoon muinaasjäännös. Tytär totes lakonisesti, notta torennäköösesi sillon niin vähä katsojia. HÄ!!!!!???? Eikö sitä sitte katto muka enää kukaa muu ku mä ja isäntä ja mun äitee?

Mutta notta kestää sen ku kaikki katoaa, mihinkää ei kerkiä ja rupiaa sitte vissihin pian rupsahtamahanki, pitää olla hyvä itsetunto. Oikeen ristuksen hyvä sellaanen. Poikkeusellista itsetuntoa vaaritahan, jos toimii lastentarhanopena. Nimittään, mä ostin viime viikkolla ittelleni uuret kesäfarkut. Mun mielestä tosi päheet ja pirtsakat. korolla isäntä pyrskähti nauramahan ja totes, nottei kehtaa kulukia mun kans. Töis sitte....ku olin peittelemäs lapsosia päivän lepohetkellle ja kuuntekemahan mun loistavasti lukemaani Katto Kassisista, mä oikeen tunsin sen opettajuuteni. Voi ie, täs minoon näille turvallinen aikuunen, ope. Pian alakaan lukemahan, ku kaikilla on kiva asento ja turvallinen olo. Sitte yhtäkkiä yks viisvuotias miehenalaku kahkaasoo pystyhyn ja kysyy hiukka huolestusta äänesnänsä; notta "Ope...kuule ooksä oikeesti hirviö vai ooksä tänään vain pukeutunu? " Seuras hetken hiliaasuus ku mulla löi tyhyjää. Siinä seisoon keskellä huonetta uusis housuusnani ja ihimettelin. Kysyyn poijalta, notta mistä hän päättelee mun olevan hirviö? ( täs ei sitte ollu kysees minkäänlaanen piruulu poijalta vaan tosisnansa oli ) Poika nielaasi ja sanoo; No...noi housut, mä oon nähny samanlaiset yhdellä hirviöllä..." Niin...... :D Ku olin saanu tämän piene isänmaantoivon vakuuttunuseksi notta kyllä minoon oikiasti ihan sama ope ku aina ennenki päästihin viimeen Katto Kassisen mailmahan. Satumailma, paikka johona aijalla ei oo merkitystä. Ja sitä lukies voiki ottaa oppia Kassisen suurimmasta viisauresta; " se on vain maallista"

Nykki mullon jo taas kiirus, koiran kans pitääs keriitä lenkille ja puutarha orottaa. Mutta ei tuon niin väliä, nimittään molemmat on mun lempparipuuhia. Ja kaikki muu....son vain maallista. Mukavaa lauantaita teille rakkahat lukijat. Ja aiva vain mielenkiinnosta....kattooko teistä kukaa Dallasia, ikänä? Vai oonko mä melekeen ainut?

Saako niitä vaalianpunaasina?

Tunnustan, oon kysyny tämän kysymyksen kyllä muutaman kerran. Tai jonsen oo ny keherannu äänehen kysyä niin ainaki oon sitte varmahan AJATELLU, notta saakahan sitä, mitä kulloonki havittelen vaalianpunaasena tai sitte pinkkinä. Minoon täs asias oikeen perusnaisen tai itteasias perusblondin stereotypia. Vaalianpunaanen ei ällötä mua ollenkaa, päinvastoon, son mun mielestä oikeen ihana ja hempiä väri, naisellinenki. Mun mailmas mikä tahansa asia saa olla vaalianpunaanen, aiva reilusti vain. Ja kulukaa tänä aamuna ku heräjin ja aukaasin makkarin sälekaihtimia...niin.... KATTOKAA, MITÄ MUN KLASIN ALLE OLI AJETTU PARKKIHIN!!!!

Molin kyllä nähäny, jotta kottikärryjäki saa vaalianpunaasena. Voi kulukaa, ku tuli hellyyttävä olo. Johonaki tua syrämen sopukas ailahti niin lämpöösesti. Mun piti syöksyä yöpairas tätä heti kuvaamahan. Mä oon justihin niin barbie, että mä oikeen tunnen notta nämon mun kärryt, on toresta. Olin muuten vissihin tainnu K-rauran kuvastoa plarates hihkaasta näiren kohoralla, jotta IHANAT. Ja nyt sitte aamulla, ku unihiekat on justihin silimistä pyhkäästy tällääset on ilimestyny klasin alle. Mun piti kyllä viä varmistaa, jotta ONHAN nämä varmahan mun. Ja olihan ne ny toki, eisunkaa tällääsillä raksamiehet mitää kärrääle. Sitte mun piti viä varmistaa, notta eisunkaa nuo kärryt ollu tuas viä eileenehtoolla ku paljus istuun. Onneksi eivät ollu. Nimittään jos mä yhyren skumppalasillisen jäläkihin en havaatte VAALIANPUNAASIA KOTTIKÄRRYJÄ, varsinaasta namupalaa...minoon kipiä. Niin kipiä, että lääkärihin on mentävä. Onneksi kumminki asianlaita oli sillälailla, jotta ne oli aamulla siihen ajettu....mua orottamahan.Ken näyttää titetävän, kuinka Barbien kasn eletähän.  

Tämon ny justihin sitä arkipäivän romantiikkaa, josta mä teille siinä Hillitte Ittes tarinasnani kiriootin. ( Sen päivityksen jäläkihin minoon toresta YRITTÄNY olla paikootellen pareet vaimo. Ittehillintä petti täs viikon aikana vain KERRAN, ku olin erellisehtoona siivonnu pihan ja seuraavana päivänä isäntä tuloo maakunnasta ja samas hyömys meirän pihanan  ilimestyy toimiston pöytä....kolomes osas..... joo, se oli menos kaatopaikalle ja onki jo siä...mutta vähä mä ääntä aukaasin....mutta vain vähä )  

Sevverran musta löytyy Barbieta, että vaalianpunaasten kottikärryjen lykkiminen puutarhas on mulle täysin luontevaa ja paikootellen jopa tarpeellistaki. Niinku havaattetta vaatetuksen suhteen(kaa) minen suostu kasvamahan aikuuseksi. Yläkuvas olevan mekon tytär bongas mulle ja totes, notta...."Äiti tää on SUN mekko EI KUKAA MUU vois ikänä pitää mitää tälläästä, mutta SÄ VOIT!" Ja niin kulukaa voinki!!!! Ja tuo toppi kuuluu justihin sille must have-osastolle, joka kuuluu enemmän nuorten naisten mailmahan. Mutta näiltä osin minoon joku luonnonoikku. Soli MULLE  must have, vaikka oonki keski-ikäänen äiti-ihiminen Ja sitäpaitti minoon leikkiny Barbieella melekeen koko lapsuuteni ja joinki näimmä sitä leikkiä pitää jatkaa viä nykypäiväski.Minoon sisäästäny Barrbien sielunmaiseman...oksasaksia myören, jokka Ken mulle osti kans. Tämä Barbie vain innostuu niin kovaa leikkoomahan uusilla saksillansa notta taisi siinä hurmokses leikata yhyren hortensianki alaha kokonansa. 

ja tuosta Barbiena olemisesta viä sevvverran, notta täs joku aika sitte siskoonflikka kyseliki pohojanmaalla, notta; " Äiti koska Kirsi ja se.....se Barbi tuloo Teuvalle.....?" Heh, minolin itteasias pikemminki otettu tästä joirenki mielestä kyseenalaasesta arvonimestä. Komiastihan flikka täriistänsä puhuu. Mutta oikiastansa Barbi.....joopa, ne jokka mun tuntoo, allekirioottaa tämän. Aika hurpales minoon, ja kaikki AIVA KAIKKI saa olla pinkkiä ja vaalianpunaasta ( turkoosiki käyy ) 

Mullaki oli varmahan johonaki iäs se vaihet, ku piti vähä peitellä tätä rakkauttani vaalianpunaasehen ja pinkkihin. Mutta soli kyllä lyhytaikaanen vaihet. Nykypäivän Virpi voi nousta vaikka pöyrälle ja julistaa, notta MÄ RAKASTAN VAALIANPUNAASTA JA PINKKIÄ. Kyllä sitä naisen aamu saaki alakaa vaalianpunaases unelmas. Ken on tuonu hempiän vaalianpunaaset kärryt klasin alle ja aamukaffinki tämä hurpalemaanen naisihiminen nauttii samoos sävyys. 

Niin....vaalianpunaasen höttöösis tunnelmis meni mun aamuni tällä kertaa. Minolin onnellinen, hyrisin tyytyvääsyyttä. Vähä tuo Ken yritti jotaki nupaata, notta olis kiva ku Barbie elääs vähä säästävääsempää elämää. Mutta minen oikeen kunnolla kuullu, ku minolin omis ajatuksis ja kirioottelin. Mutta antaa Kenin puhua. Mullei ny vain ollu muistihinpanovälinehiä mukana, notten mä kyllä enää muista tätä talousluentoa. Enkä oo ikänä ollu kovin hyvä matikas. Mutta niin kauan ku Ken on mun rinnalla antaa sen laskia ja mun kiriottaa, sillälailla tuloo parahultaanen lopputulos, jota pitkäksi avioliitoksiki kutsutahan. 

Mutta ny kello näyttää kuvan lukemia aamupäivällä ja Barbien on vissihin mentävä sitä uutta kottikärryänsä testaalemahan. Tuota kelloa vaharates tuloo mielehen kaikenlaasta ( niin joo, on SEKI pinkki TOTTAKAI...mutta mullon kyllä tälläänen turkoosiki, jottei menisi liiallisuuksihin ) jopa ylevääki. Mutta muistakaa joka hetki että KELLO KÄYY, ei tuhulata aikaa, käytetätähän se aika rakastamisehen ja elämästä nauttimisehen. Muusta tuhulaamisesta minen ny puhu mitää, enkä eres enää muista mistä se Ken höpötti...mä kumminki rakastan tuota Keniä, eikö se piisaa?

Soli sitte Vappuki taas

Täs iäs seki on maharollista........ Vappu voi solahtaa ohitte melekeen huomaamata. Toki se toi ylimäärääsen hengährystauon tähän arjen oravanpyörähän. Ja tarpeehin tuli, ainaki siitä päätellen, notta ku vappuaattona olin viiren aijoos korolla, mä lysährin soffannurkkahan ilimapallopussi vierellä. Mä siinä orotin inspiraatiota siihen, notta jaksaasin aukaasta sen pussin ja sitte pitääs viä herrantähäre, jaksaa ruveta niitä palloja puhaltamahan. Mistä mä saisin siihen tarvittavat voimat? Olin mä jo siinä töistä tullesnani toki teheny isännälle voileivät, ku se pyysi. Sillloli työntäyteenen päivä kans takana ja siinä se pihas viä maalas jotaki rimoja ku ajoon pihahan. Lupasin teherä sille voileivät, notta jaksaa sitte orottaa ku päästään ehtoon kulues perunasalaatti (jonka olin muuten itte tehenhy ) ja nakkivaiheeseehen. Isäntä tuliki tuvalle ja söi leipänsä. Oikaasi sitte hetkeksi keittiön laattialle koiran kans leikkimähän. Lopputuloksena laattialle torkahti pieneksi horviksi yks kiinanpalatsikoira ja yks Luovankyläänen rakennusmestari. Heräsivät varmahan ku räkötin puhelimes rääppöösiskoon kans. Ja ilimapallot orotti siä pussis sitä inspiraatiota. Kaikki merkit puhuuvat siis sen puolesta, notta Tarkan pariskunnalle olis tulos varsin vauhrikas vappuaatto. Paljuhun, parit lasit skumppaa, sauna, se perunasalaatti ja nakit, muutamat sipsit ja lasit viiniä, leffa ( jonka alakutekstien jäläkihin ainaki isäntä lähestyy jo rem-unta ) .....Mutta ku ny sais eres ne ilimapallot puhallettua, notta päästähän tunnelmahan. Samahan aikahan flikka täpisteli huoneessaan ja kaunistautuu. Tuskaali varmahan ku ei oikeen ollu mitää päällelaitettavaa ja sopivaa laukkuakaa ei meinannu löytyä niiren kymmenien joukosta...( kehenkä lie tullut sitte..) Mutta komiana lähti flikka illan rientoohin ja äitee oli jo kans pääsemäs tunnelmahan. Ilimallot oli puhalletuna. Ny pitääs viä ne serpentiikki.... Herrantähäre, mistä lähtien vapun juhuliminen on tuntunu näin työlähältä. Muistan viä elävästi neki hetket ku Kauhajoen Kasinolle lähätettihin sielu innosta värääten, pikkukorkkariis....vaikkolis tullu räntääki. Ny ilima oli kaikinpuolin sierettävä ja mulle oli jo ponnistus tämä koristelupuoli.

Niin...tähän on ny sitte vissihin tultu. Vappuaatto menööki toipues arjen haasteesta ja pöyrillä ei tanssita. Ainuat tanssiliikkeet oli ku kaaparoottin tuolille ja virittelin ilimapallo- ja serpentiinihässäköötä klasiillle.Ja isäntä seuras huolestunusena, notten mä vain putua ja taita linkkkaani. Mutta emmä ny viä sentähän NIIN kankia oo. Ja puolustuksen puheenvuoro, minolin jo juhulinu päivällä, ku olin pitäny kemut lastentarhanopettajan ominaasuures lapsille. Torstai ei merkinny mulle mitää megalomaanista kohomeloa, eikä myöskää mitää piknikkiä. Eikä, 1.5. oli mun kalenteris SE päivä, ku koiran lääketkuuri loppuu ja mä saan lopettaa tabujen lymyttämisen kinkkurullien sisälle. Seki muuten tuli yhyrennellätoista hetkellä. Kysees ku on koiramailmasta yks penaalin terävimpiä kyniä.

Sitte siitä MUN vappuehtoon kliimaksista. Torestaki mun ennustajanlahajat osuuvat melekeen oikiahan ku uumoolin, notta isäntä nukahtaa elokuvan alakutekstien aikana. Se jaksoo kattoa vähä jopa alakua elokuvasta, mutta sitte se siirtyy untenmaille. Mä jäin sitte yksin sitä vahtaamahan. Kysees oli tositapahtumihin perustuva demonileffa, jonka rääppöösiskoo lainas mulle, ku halus jakaa kattomansa leffan ja kauhukokemukset mun kans. Joo, kyllähän se oli jännittävä....mutta, kulukaa viä jännittävämpää on teini-ikääsen äireellä, ku tietää, että tyttölapsi pyöräälöö yönseliäs kotiapäin. Mä siis vilikuulin varsin jännittävää leffaa ja puhelinta, ku flikka laittoo viesiä, notta pian lähtöö kotia päin pyöräälemähän. Tottapa mä sitte äireen ominaasuures tarkistin milijoonahan kertahan pihamarkkia, notta palaako tuikut lyhyryys, näkyykö lastani jo tiellä. Näkyyhän jo? Eikö ny pian jo pitääsi näkyä, ku se laittoo viestinki jo kaks minuuttia sitte. Tottapa me ny koiran kans parvekkehella käytihin, asiooksemma, ottamas happia... ja kattomas, notta joko, jo... vai onko tapahtunu jotaki kauhiaa? Samahan aikahan kuuluu kotiteatterin kaiuttimista, notta kauhuleffas on menos ns. kliimaksivaihet. Mutta mun tosielämän kliimaksivaihet tapahtuu aiva siä kototalooni parvekkehella. Siä, ku tähyylin, ku ylyväs vartiokoira jäläkikasvuni maharollista ilimestymistä kototielle..... Silloon kuuluu pimiältä kylätieltä: " VITTUUUU.....MÄ KUOLEEEEEEN....." No eisunkaa siä ny kukaa kuolemaa teheny. Siä oli muutama yön ritari palaamas kotia ja saattoo olla, että oli viinat loppumas ja muutenki jo vitutti. Mutta kieltämätä, kyllä sitä jokahinen äiteeihiminen tietää, notta ku yön pimeyrestä kuuluu tuollaasta argumentaatiota ja sun mukulas pitääs kohta tuollaatten tyypien ohitte pyöräällä, notta silloon ollahan kyllä reippahasti mukavuusalueen ulukopuolella.  Kyllä siinä hetken aikaa tuumaaloo, notta pitääkö täs ny toresta lähtiä kauhavalaasen kans kakaraansa vastooksille. Mutta mä koitin rauhootella ittiäni ja istuun taas "rennosti" nojatuolihin. Istuunki ainaki puoli minuuttia, siä leffas jotaki demonia manattihin jostaki naisesta pois. Mä kävin kuuntelemas parvekkehella, uskollinen vahtikoira kintereelläni. Kuunneltihin parvekkehella..oli hiliaasta. Olikahan ne känniääliöt siä johonaki väijymäs MUN tytärtä. Kattoon jo taas puhelintaki. Kuljin ympyrää ja taas istahrin nojatuolihin. Olipa "lokoosaa" hyvä jännitysleffa ja kaikkia.... Sehän siinä vain on, notten yhtää pystyny siihen keskittymähän. Sitte koiraki alakas nostamahan lyttyystä kuonoansa maasta...Mitähän seki ny vaistoaa? Jotaki pahaa varmahan? ........ Samas klapsahtaa uluko-ovi, palatsikoiran häntä alakaa heilumahan niin, notta hyvä ettei irti lähäre. Mä oikeen tunnen SEN, sen kuinka raskas kivi vierähtää mun syrämeltä. Lapseni on kotona, ehjänä, yhtenä kappaleena, kauniina kappaleena. Iloosena, elämää puluppuulevana. Toimittaa hauskasta ehtoosta ja pussaaloo samalla yltiöinnokasta palatsikoiraansa. Lopputekstit kauhuleffasta pyörii jo. Itteasias molemmis leffoos; siinä demonihommas ja täs mun tosielämän kauhuleffas. Mutta loppu hyvin, ny vois vaikka viä hetken fiilistellä nojatuolis, kaikki rakkahat on korolla, ovet lukus ja rauha maas.

Nii-in... palio on vettä virrannu Kyröönjoes niistä päivistä, ku meikäläänen tanssii pöyrillä vappuaattona. Ny on vähä erilaaset tanssikuviot. Mutta ei mun tassijalaka silti halavaantunu oo. Kesää kohore mennähän ja lavatanssit on mun SUURI rakkaus. Ja niin palio mullon komeeta tanttuja, notta KYLLÄ, uskokaa pois, kyllä mäki meinaan viä jalaalla koriasti laittaa. Ja saattaapa olla, notta pöyrilläki tanssitahan, tiä vaikka Vaasas johonaki pöyrillä....on nimittään tuon lapsuusystäväni kans ( sen, jonka kans leikiimmä Charlien Enkeliäki pieninä ) vähä suunnitelmia. Suunnitelmia, jokka viittaa vahavasti hauskanpitohon. Sitä orotelles.....Vitsi, MITÄ MÄ LAITAN SILLOON PÄÄLLE? ;)