Täs iäs seki on maharollista........ Vappu voi solahtaa ohitte melekeen huomaamata. Toki se toi ylimäärääsen hengährystauon tähän arjen oravanpyörähän. Ja tarpeehin tuli, ainaki siitä päätellen, notta ku vappuaattona olin viiren aijoos korolla, mä lysährin soffannurkkahan ilimapallopussi vierellä. Mä siinä orotin inspiraatiota siihen, notta jaksaasin aukaasta sen pussin ja sitte pitääs viä herrantähäre, jaksaa ruveta niitä palloja puhaltamahan. Mistä mä saisin siihen tarvittavat voimat? Olin mä jo siinä töistä tullesnani toki teheny isännälle voileivät, ku se pyysi. Sillloli työntäyteenen päivä kans takana ja siinä se pihas viä maalas jotaki rimoja ku ajoon pihahan. Lupasin teherä sille voileivät, notta jaksaa sitte orottaa ku päästään ehtoon kulues perunasalaatti (jonka olin muuten itte tehenhy ) ja nakkivaiheeseehen. Isäntä tuliki tuvalle ja söi leipänsä. Oikaasi sitte hetkeksi keittiön laattialle koiran kans leikkimähän. Lopputuloksena laattialle torkahti pieneksi horviksi yks kiinanpalatsikoira ja yks Luovankyläänen rakennusmestari. Heräsivät varmahan ku räkötin puhelimes rääppöösiskoon kans. Ja ilimapallot orotti siä pussis sitä inspiraatiota. Kaikki merkit puhuuvat siis sen puolesta, notta Tarkan pariskunnalle olis tulos varsin vauhrikas vappuaatto. Paljuhun, parit lasit skumppaa, sauna, se perunasalaatti ja nakit, muutamat sipsit ja lasit viiniä, leffa ( jonka alakutekstien jäläkihin ainaki isäntä lähestyy jo rem-unta ) .....Mutta ku ny sais eres ne ilimapallot puhallettua, notta päästähän tunnelmahan. Samahan aikahan flikka täpisteli huoneessaan ja kaunistautuu. Tuskaali varmahan ku ei oikeen ollu mitää päällelaitettavaa ja sopivaa laukkuakaa ei meinannu löytyä niiren kymmenien joukosta...( kehenkä lie tullut sitte..) Mutta komiana lähti flikka illan rientoohin ja äitee oli jo kans pääsemäs tunnelmahan. Ilimallot oli puhalletuna. Ny pitääs viä ne serpentiikki.... Herrantähäre, mistä lähtien vapun juhuliminen on tuntunu näin työlähältä. Muistan viä elävästi neki hetket ku Kauhajoen Kasinolle lähätettihin sielu innosta värääten, pikkukorkkariis....vaikkolis tullu räntääki. Ny ilima oli kaikinpuolin sierettävä ja mulle oli jo ponnistus tämä koristelupuoli.
Niin...tähän on ny sitte vissihin tultu. Vappuaatto menööki toipues arjen haasteesta ja pöyrillä ei tanssita. Ainuat tanssiliikkeet oli ku kaaparoottin tuolille ja virittelin ilimapallo- ja serpentiinihässäköötä klasiillle.Ja isäntä seuras huolestunusena, notten mä vain putua ja taita linkkkaani. Mutta emmä ny viä sentähän NIIN kankia oo. Ja puolustuksen puheenvuoro, minolin jo juhulinu päivällä, ku olin pitäny kemut lastentarhanopettajan ominaasuures lapsille. Torstai ei merkinny mulle mitää megalomaanista kohomeloa, eikä myöskää mitää piknikkiä. Eikä, 1.5. oli mun kalenteris SE päivä, ku koiran lääketkuuri loppuu ja mä saan lopettaa tabujen lymyttämisen kinkkurullien sisälle. Seki muuten tuli yhyrennellätoista hetkellä. Kysees ku on koiramailmasta yks penaalin terävimpiä kyniä.
Sitte siitä MUN vappuehtoon kliimaksista. Torestaki mun ennustajanlahajat osuuvat melekeen oikiahan ku uumoolin, notta isäntä nukahtaa elokuvan alakutekstien aikana. Se jaksoo kattoa vähä jopa alakua elokuvasta, mutta sitte se siirtyy untenmaille. Mä jäin sitte yksin sitä vahtaamahan. Kysees oli tositapahtumihin perustuva demonileffa, jonka rääppöösiskoo lainas mulle, ku halus jakaa kattomansa leffan ja kauhukokemukset mun kans. Joo, kyllähän se oli jännittävä....mutta, kulukaa viä jännittävämpää on teini-ikääsen äireellä, ku tietää, että tyttölapsi pyöräälöö yönseliäs kotiapäin. Mä siis vilikuulin varsin jännittävää leffaa ja puhelinta, ku flikka laittoo viesiä, notta pian lähtöö kotia päin pyöräälemähän. Tottapa mä sitte äireen ominaasuures tarkistin milijoonahan kertahan pihamarkkia, notta palaako tuikut lyhyryys, näkyykö lastani jo tiellä. Näkyyhän jo? Eikö ny pian jo pitääsi näkyä, ku se laittoo viestinki jo kaks minuuttia sitte. Tottapa me ny koiran kans parvekkehella käytihin, asiooksemma, ottamas happia... ja kattomas, notta joko, jo... vai onko tapahtunu jotaki kauhiaa? Samahan aikahan kuuluu kotiteatterin kaiuttimista, notta kauhuleffas on menos ns. kliimaksivaihet. Mutta mun tosielämän kliimaksivaihet tapahtuu aiva siä kototalooni parvekkehella. Siä, ku tähyylin, ku ylyväs vartiokoira jäläkikasvuni maharollista ilimestymistä kototielle..... Silloon kuuluu pimiältä kylätieltä: " VITTUUUU.....MÄ KUOLEEEEEEN....." No eisunkaa siä ny kukaa kuolemaa teheny. Siä oli muutama yön ritari palaamas kotia ja saattoo olla, että oli viinat loppumas ja muutenki jo vitutti. Mutta kieltämätä, kyllä sitä jokahinen äiteeihiminen tietää, notta ku yön pimeyrestä kuuluu tuollaasta argumentaatiota ja sun mukulas pitääs kohta tuollaatten tyypien ohitte pyöräällä, notta silloon ollahan kyllä reippahasti mukavuusalueen ulukopuolella. Kyllä siinä hetken aikaa tuumaaloo, notta pitääkö täs ny toresta lähtiä kauhavalaasen kans kakaraansa vastooksille. Mutta mä koitin rauhootella ittiäni ja istuun taas "rennosti" nojatuolihin. Istuunki ainaki puoli minuuttia, siä leffas jotaki demonia manattihin jostaki naisesta pois. Mä kävin kuuntelemas parvekkehella, uskollinen vahtikoira kintereelläni. Kuunneltihin parvekkehella..oli hiliaasta. Olikahan ne känniääliöt siä johonaki väijymäs MUN tytärtä. Kattoon jo taas puhelintaki. Kuljin ympyrää ja taas istahrin nojatuolihin. Olipa "lokoosaa" hyvä jännitysleffa ja kaikkia.... Sehän siinä vain on, notten yhtää pystyny siihen keskittymähän. Sitte koiraki alakas nostamahan lyttyystä kuonoansa maasta...Mitähän seki ny vaistoaa? Jotaki pahaa varmahan? ........ Samas klapsahtaa uluko-ovi, palatsikoiran häntä alakaa heilumahan niin, notta hyvä ettei irti lähäre. Mä oikeen tunnen SEN, sen kuinka raskas kivi vierähtää mun syrämeltä. Lapseni on kotona, ehjänä, yhtenä kappaleena, kauniina kappaleena. Iloosena, elämää puluppuulevana. Toimittaa hauskasta ehtoosta ja pussaaloo samalla yltiöinnokasta palatsikoiraansa. Lopputekstit kauhuleffasta pyörii jo. Itteasias molemmis leffoos; siinä demonihommas ja täs mun tosielämän kauhuleffas. Mutta loppu hyvin, ny vois vaikka viä hetken fiilistellä nojatuolis, kaikki rakkahat on korolla, ovet lukus ja rauha maas.
Nii-in... palio on vettä virrannu Kyröönjoes niistä päivistä, ku meikäläänen tanssii pöyrillä vappuaattona. Ny on vähä erilaaset tanssikuviot. Mutta ei mun tassijalaka silti halavaantunu oo. Kesää kohore mennähän ja lavatanssit on mun SUURI rakkaus. Ja niin palio mullon komeeta tanttuja, notta KYLLÄ, uskokaa pois, kyllä mäki meinaan viä jalaalla koriasti laittaa. Ja saattaapa olla, notta pöyrilläki tanssitahan, tiä vaikka Vaasas johonaki pöyrillä....on nimittään tuon lapsuusystäväni kans ( sen, jonka kans leikiimmä Charlien Enkeliäki pieninä ) vähä suunnitelmia. Suunnitelmia, jokka viittaa vahavasti hauskanpitohon. Sitä orotelles.....Vitsi, MITÄ MÄ LAITAN SILLOON PÄÄLLE? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti