Äiti....maailman kaunein sana

Äidinrakkaus......se on kaiketi sellaanen asia, ettei se voi olla tästä ulottuvuuresta. Kyllähän tuo kaikenkattava tunne on lähetetty tänne tähtitarhain tuolta puolelta. Siitä asti ku mä vain muistan, on mun tärkein ihiminen ollu äiti. Sitte ku tulin itte äitiksi mä käsitin ne äitin sanat; " Oman lapsen rakastaminen on sellaanen tunne, ettei sitä voi eres kuvaalla, ennenkö sen itte kokee. Silloon vasta tietää, mitä on RAKKAUS"

Totta. Joka sana. Jos mun pitääs kuvaalla äitiä, niin parahite sitä kuvaas sanat; enkelistä seuraava tai enkeli iliman siipiä. Äiti on ollu mun elämäs se ihiminen, joka on teheny maharottomastaki maharollista. On luonu meille kaikille viirelle lapselle puitteet ja askelmat tälle elämän poluulle. Meirän kaikkien siivet kantaa kyllä ja äitin opit on mieles. Me tiererätähän, ettei kodin arvoa ja onnea mitata varallisuurella ja mammonalla. Kaikki riippuu Äidistä. Äiti on toivonu kaikista lapsistansa onnellisia, varoottanu katkerootumisen ja karehtimisen tiestä. On opettanu erityysesti, ettei ikänä saa mennä ketää karehtimahan vaam aina pitää keskittyä yrittämähän itte. Hyvin on näyttäny oppi mennehen perille kaikille viirelle mukulalle.

Rakkaus eläämihin, se on kans osa äitin arvokasta perintöä. Äiti on kasvattanu meirät siihen ,että kaikkia eläämiä pitää kohorella hyvin ja rakastavasti. Ja näin uskoosin käynehen. Asiaa vois vaikka tierustella tältä pilalle hemmoteltulta palatsikoiralta. Mutta laajemmaski mittakaavas, äitin opetukset korvis mä kuljen tätä elämäni polokua ja yks mun tärkeetä arvoja onki eläänten oikeuret. Ja valitten useemmiten kaupoosta ne eläinystävälliset tuotteet. Ja EI, eläinrakkaus ei ERELLEENKÄÄ oo pois ihimisltä. Päinvastoon. Äiteeltä opittuja asioota tämäki ja elämäni matkalla oon tämänki havaannu olevan totta.

Äitiä kannnateloo syrämesnänsä iäti. Mä muistan yhyren kerran vuosien takaa, ku oli totinen paikka. Äiti oli saanu aivoinfarktin. Ei silloon tieretty kuinka käyrähän. Kolome meistä oli äitin ympärillä sairaalas ja minä rääppöösiskoo istuttihin pöyränvieres tää Raumalla käret toistemma käsis. Tuskanhiki oli molempien sormis. Kuinka minuutitki tuntuu niin pitkiltä. Koska ne oikeen soittaa meille, mitä siä sanottihin. Näistä tuskan  minuutiista ja tunniista on jo aikaa ja mikä tärkeentä, me saatihin äiti takaasi. Kiitän siitä Taivaan Isää joka päivä.

Ja tietenki tämä, ku saa olla itekki äiti....se on isoo etuoikeus, jota arvostan. Jasmina on mun äitienpäivälahaja.  Jotenki tämä äitiyden kuvaaleminen sanoon ei eres onnistu, niiku mä haluaasin. Taitaa olla jotain niin ainutlaatuusta kysees, ettei sitä voi kuvailla sanoin. Kuvat puhukohon puolestansa. 

Hyvää äitienpäivää, muistakaa sanoa äideillenne, että rakastatte heitä! .