Tunnustan, oon kysyny tämän kysymyksen kyllä muutaman kerran. Tai jonsen oo ny keherannu äänehen kysyä niin ainaki oon sitte varmahan AJATELLU, notta saakahan sitä, mitä kulloonki havittelen vaalianpunaasena tai sitte pinkkinä. Minoon täs asias oikeen perusnaisen tai itteasias perusblondin stereotypia. Vaalianpunaanen ei ällötä mua ollenkaa, päinvastoon, son mun mielestä oikeen ihana ja hempiä väri, naisellinenki. Mun mailmas mikä tahansa asia saa olla vaalianpunaanen, aiva reilusti vain. Ja kulukaa tänä aamuna ku heräjin ja aukaasin makkarin sälekaihtimia...niin.... KATTOKAA, MITÄ MUN KLASIN ALLE OLI AJETTU PARKKIHIN!!!!
Molin kyllä nähäny, jotta kottikärryjäki saa vaalianpunaasena. Voi kulukaa, ku tuli hellyyttävä olo. Johonaki tua syrämen sopukas ailahti niin lämpöösesti. Mun piti syöksyä yöpairas tätä heti kuvaamahan. Mä oon justihin niin barbie, että mä oikeen tunnen notta nämon mun kärryt, on toresta. Olin muuten vissihin tainnu K-rauran kuvastoa plarates hihkaasta näiren kohoralla, jotta IHANAT. Ja nyt sitte aamulla, ku unihiekat on justihin silimistä pyhkäästy tällääset on ilimestyny klasin alle. Mun piti kyllä viä varmistaa, jotta ONHAN nämä varmahan mun. Ja olihan ne ny toki, eisunkaa tällääsillä raksamiehet mitää kärrääle. Sitte mun piti viä varmistaa, notta eisunkaa nuo kärryt ollu tuas viä eileenehtoolla ku paljus istuun. Onneksi eivät ollu. Nimittään jos mä yhyren skumppalasillisen jäläkihin en havaatte VAALIANPUNAASIA KOTTIKÄRRYJÄ, varsinaasta namupalaa...minoon kipiä. Niin kipiä, että lääkärihin on mentävä. Onneksi kumminki asianlaita oli sillälailla, jotta ne oli aamulla siihen ajettu....mua orottamahan.Ken näyttää titetävän, kuinka Barbien kasn eletähän.
Tämon ny justihin sitä arkipäivän romantiikkaa, josta mä teille siinä Hillitte Ittes tarinasnani kiriootin. ( Sen päivityksen jäläkihin minoon toresta YRITTÄNY olla paikootellen pareet vaimo. Ittehillintä petti täs viikon aikana vain KERRAN, ku olin erellisehtoona siivonnu pihan ja seuraavana päivänä isäntä tuloo maakunnasta ja samas hyömys meirän pihanan ilimestyy toimiston pöytä....kolomes osas..... joo, se oli menos kaatopaikalle ja onki jo siä...mutta vähä mä ääntä aukaasin....mutta vain vähä )
Sevverran musta löytyy Barbieta, että vaalianpunaasten kottikärryjen lykkiminen puutarhas on mulle täysin luontevaa ja paikootellen jopa tarpeellistaki. Niinku havaattetta vaatetuksen suhteen(kaa) minen suostu kasvamahan aikuuseksi. Yläkuvas olevan mekon tytär bongas mulle ja totes, notta...."Äiti tää on SUN mekko EI KUKAA MUU vois ikänä pitää mitää tälläästä, mutta SÄ VOIT!" Ja niin kulukaa voinki!!!! Ja tuo toppi kuuluu justihin sille must have-osastolle, joka kuuluu enemmän nuorten naisten mailmahan. Mutta näiltä osin minoon joku luonnonoikku. Soli MULLE must have, vaikka oonki keski-ikäänen äiti-ihiminen Ja sitäpaitti minoon leikkiny Barbieella melekeen koko lapsuuteni ja joinki näimmä sitä leikkiä pitää jatkaa viä nykypäiväski.Minoon sisäästäny Barrbien sielunmaiseman...oksasaksia myören, jokka Ken mulle osti kans. Tämä Barbie vain innostuu niin kovaa leikkoomahan uusilla saksillansa notta taisi siinä hurmokses leikata yhyren hortensianki alaha kokonansa.
ja tuosta Barbiena olemisesta viä sevvverran, notta täs joku aika sitte siskoonflikka kyseliki pohojanmaalla, notta; " Äiti koska Kirsi ja se.....se Barbi tuloo Teuvalle.....?" Heh, minolin itteasias pikemminki otettu tästä joirenki mielestä kyseenalaasesta arvonimestä. Komiastihan flikka täriistänsä puhuu. Mutta oikiastansa Barbi.....joopa, ne jokka mun tuntoo, allekirioottaa tämän. Aika hurpales minoon, ja kaikki AIVA KAIKKI saa olla pinkkiä ja vaalianpunaasta ( turkoosiki käyy )
Mullaki oli varmahan johonaki iäs se vaihet, ku piti vähä peitellä tätä rakkauttani vaalianpunaasehen ja pinkkihin. Mutta soli kyllä lyhytaikaanen vaihet. Nykypäivän Virpi voi nousta vaikka pöyrälle ja julistaa, notta MÄ RAKASTAN VAALIANPUNAASTA JA PINKKIÄ. Kyllä sitä naisen aamu saaki alakaa vaalianpunaases unelmas. Ken on tuonu hempiän vaalianpunaaset kärryt klasin alle ja aamukaffinki tämä hurpalemaanen naisihiminen nauttii samoos sävyys.
Niin....vaalianpunaasen höttöösis tunnelmis meni mun aamuni tällä kertaa. Minolin onnellinen, hyrisin tyytyvääsyyttä. Vähä tuo Ken yritti jotaki nupaata, notta olis kiva ku Barbie elääs vähä säästävääsempää elämää. Mutta minen oikeen kunnolla kuullu, ku minolin omis ajatuksis ja kirioottelin. Mutta antaa Kenin puhua. Mullei ny vain ollu muistihinpanovälinehiä mukana, notten mä kyllä enää muista tätä talousluentoa. Enkä oo ikänä ollu kovin hyvä matikas. Mutta niin kauan ku Ken on mun rinnalla antaa sen laskia ja mun kiriottaa, sillälailla tuloo parahultaanen lopputulos, jota pitkäksi avioliitoksiki kutsutahan.
Mutta ny kello näyttää kuvan lukemia aamupäivällä ja Barbien on vissihin mentävä sitä uutta kottikärryänsä testaalemahan. Tuota kelloa vaharates tuloo mielehen kaikenlaasta ( niin joo, on SEKI pinkki TOTTAKAI...mutta mullon kyllä tälläänen turkoosiki, jottei menisi liiallisuuksihin ) jopa ylevääki. Mutta muistakaa joka hetki että KELLO KÄYY, ei tuhulata aikaa, käytetätähän se aika rakastamisehen ja elämästä nauttimisehen. Muusta tuhulaamisesta minen ny puhu mitää, enkä eres enää muista mistä se Ken höpötti...mä kumminki rakastan tuota Keniä, eikö se piisaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti