Mihinkä kaikki häviää?

Minen käsitä! Mihinkä häviää esimerkiksi AIKA? Minen kerkiä nykyään enää ikänä mihinkää. Viikolla mä yritän tehokkahasti käyrä töis, hoitaa tätä tupaa ja markkia. Olla hyvä äitee ja teherä oikiaa kotoruokaa. Kiinanpalatsikoiraa lenkitän vuorootellen flikan kans, pestähän ja puleeratahan tarpeen vaaties ( ja joinki seki tarve olis useemmin ku tarttoo, mutta me haluttihin Hänet ja me me rakastatetahan Häntä...joten no can do) Tottapa sitä haluaa olla hyvä ja erustava vaimo. Ihana ja empaattinen tytär ja siskoo. Puhummattakaa muusta sosiaalisesta elämästä, jonka mä pelekään näivettyvän aijanpuutteesehen ja lopulta minoon erakkona tää oman plassini kuningattarena. Siinä sivus mullon tietty menos normi kototöiren lisäksi joitaki lisäprojektia, sellaasia ku ny vain voi orottaa ikivilijonkalta; esim, siivouskomeron järjestäminen. Tarkootan siis; JÄRJESTÄMINEN. Son silloon melekeen vatupassin kans tehtävää hommaa. Sitte mä tietty haaveeleen alati sisustamisesta ja piirtämisestä. Hirvimäkinen veri mun suonis suorastansa ajaas mua näihin toimintoohin, mutta tuo piirtäminen on ny jääny viä toistaaseksi isooksi haaveeksi. Olis mulla  tua yks vanerille tehtävä juttu, joka sitte orottaas isännän kuviosahaa. Mutta mä orotan siihen sopivaa saretpäivää ja AIKAA. Ja tietty mä haluaasin keriitä lukemahan kirijoja, nymmä kerkiän hätinä leheret selaalla. Taitaa tälläki hetkellä olla parit Eeva-leheret tua orottamas sitä maagista AIKAA ku tämä rouva kerkiääs laittaa jalaat pöyrälle ja lukia. Ja kirioottaa, voi kulukaa kuinka palio enemmän mä kirioottaasin jos mä löytääsin sen AIJAN! MIHINKÄ SE OIKEEN HÄVIÄÄ? Tuos hyvän ystäväni kans siunaaltihin tätä keksi-ikäästen oravanpyörää, johona aika säntäälöö silimittömästi ja vailla mitää rotia. Hän totes ny toukokuus, notta herran tähäre ja pian on taas joulu. No NIIN ONKI! Mitä meille flikoolle on oikeen tapahtunu, meille, jokka seisoomma Teuvan Riipinkyläs ja katteltihin tähtiä taivahalta ja aika oli silloon meille aiva toisenlaanen käsite. Silloon meilloli kaikki mailman aika leikkimisehen ja haaveeluhun. Ja ny....meirän omat mukulat ovat viitä vaille siinä vaihees ku omat siivet kantaa. Ja seki viiltää niin syränalasta. Haikeus valtaa mielen kiiruhunki keskellä.

Ja sitte mä viä haaveleen, notta jos vähä kerkiääs ittestänsä pitää huolta. Mä huollan ittiäni jo aiva riittävän hyvin suklaalla, hyvällä ruaalla ja punaviinillä. ( siihen muuten tuntuu heleposti löytyvän aikaa, varsinki suklaahin, sen voi kätevästi hotaasta vaikka autos kauppamatkalla, liikennevaloos )  Silloon. jos koska on myös aika-aijoon lähärettävä "tupaa kiertämähän" Näillä sanoon kummisetäni kehootti, jos joku rupes näyttämähän liika pyöriältä, notta "tuonki pitääs lähtiä vähä tupaa kiertämähän." Näin  tuumaaltihin Fyrrykyröös ja oikeen tuumaaltihinki. Niin mä sitte aina yritän lähtiä, en niinkäää tupaa, mutta Äyhöjärviä kiertämähän. Ja siinä mennes kyllä havaatten notta pihalla puutarhaski mua tarvitaas, mutta orastavista jenkkakahavoosta päätellen lenkkiki olis välttämätöön. Suljen silimäni pihamarkilta ( ja palaan sinne pyhänaikana, ku on sitä AIKAA, jos mä vain löyrän sitä. Puutarhahommat on mun rakkaus ja intohimoni, ku vain löytääs sen aijan ) Mutta ny mä laitoon asiat tärkeysjärijestyksehen ja lähärin lenkille. löyrin hyvät juoksutrikootki kaapista ja ihimettelin, notta miksen oo näitä käyttäny aikoohon. Syy selevis aika nopiaa.....niiren vyötärönauha oli niin löysä, nota housut meinas purota jos vähääkää otti juoksuaskelia. siinä sitte ku olin saanu isännänki mukahan lenkille, leikiin sen Personal Traineria. sattunusesta syystä oli vuoros intervallityyppinen hariootus, ku trainerin housut meinas purota linkkoohin kaiken aikaa. Mutta hiki tuli ja loppuvenytyksihinki mä sen pakotin. Ja ittestäni otin niin IHQUN ja trendikkähän selfien, notta oikeen.

Olokohon tämä toristusaineestona jäläkipoloville, notta kyllä se mamma YRITTI pitää kunnostansa huolta, vaikka suklaata se veti pienen kylän erestä.

Mutta tuosta kaiken häviämisestä, notta jos aika on katoavaasta sorttia, niin oottako havaannu, varsinki naiset; notta hiuspinnit ja -lenkit.....Voi ristus, vaikka niitä ostaas merikontillisen niin niitei oo ikänä. EI SIIS IKÄNÄ. Johonki ne vain katoaa, sinne samahan paikkahan, mihinkä häviää kaikki sukat ja muut sellaaset arkipäivän hyörykkehet. Sellaaset asiat mä silti viä joinki kestän. Mutta kulukaa....tiättäkkö mitä, mikä kans on hävinny, mystisesti?

Ei ny sentähän tämä mun laukku. Mutta tähän liittyen mun ja Timon ja mun äiteenki lempparisaria DALLAS. Soli merkitty viä viime viikolla ohojelmatietoohin. Mä pruukaan aina isännän kans kattoa pari jaksoa putkehen. No viime periantaina se oliki äireen mukahan jääny erityysen jännittävähän paikkahan. Mä sitte sanoonki, notta jaahas, mä vahtaanki sitte sen viime- ja tämän periantain jakson putkehen. Ja sitte ku tuloo orotettu pyhänaika, äitee soittaa, notta meirän toinen lempparisarja Kosto sunnnuntaiehtoolta joutuu väistymähän jääkiekon tieltä. Tottapa meki äireen kans aiva jääkiekosta tykätähän, mutta silloon ku se isköö meirän Koston vahtaamisehen, me lakatahan tykkäämästä Vähintä mitä me voimma teherä, on eres haukkua kaikki kanavajäriestelyt. Notta kuinka tälläästä teherähän, nykyaikana, ku on kanavia vaikka millä mitalla. Kyllä heleppas ku sai haukkua. Mutta sitte mä jouruun soittaa pian äireelle, notta MITÄ!!!!!! Dallas ei tuukkaa, vaikka viä viime viikolla leheres luki niin. Molimma jo aiva kliimaksis. Mä yritin selevittää, notta minkätähäre. löyrin vain notta son siirretty tauolle kesken tuotantokauren ja loput jaksot esitetähän myöhemmin ilimootettavana ajankohtana. TÄ? Sitte ku flikalta tierustelin asiaa ( son meirän liikkuva wikipedia ) Sen vastaus sai mun tuntemahan, kuinka aika on ajanu mun ohitteni. Minoon muinaasjäännös. Tytär totes lakonisesti, notta torennäköösesi sillon niin vähä katsojia. HÄ!!!!!???? Eikö sitä sitte katto muka enää kukaa muu ku mä ja isäntä ja mun äitee?

Mutta notta kestää sen ku kaikki katoaa, mihinkää ei kerkiä ja rupiaa sitte vissihin pian rupsahtamahanki, pitää olla hyvä itsetunto. Oikeen ristuksen hyvä sellaanen. Poikkeusellista itsetuntoa vaaritahan, jos toimii lastentarhanopena. Nimittään, mä ostin viime viikkolla ittelleni uuret kesäfarkut. Mun mielestä tosi päheet ja pirtsakat. korolla isäntä pyrskähti nauramahan ja totes, nottei kehtaa kulukia mun kans. Töis sitte....ku olin peittelemäs lapsosia päivän lepohetkellle ja kuuntekemahan mun loistavasti lukemaani Katto Kassisista, mä oikeen tunsin sen opettajuuteni. Voi ie, täs minoon näille turvallinen aikuunen, ope. Pian alakaan lukemahan, ku kaikilla on kiva asento ja turvallinen olo. Sitte yhtäkkiä yks viisvuotias miehenalaku kahkaasoo pystyhyn ja kysyy hiukka huolestusta äänesnänsä; notta "Ope...kuule ooksä oikeesti hirviö vai ooksä tänään vain pukeutunu? " Seuras hetken hiliaasuus ku mulla löi tyhyjää. Siinä seisoon keskellä huonetta uusis housuusnani ja ihimettelin. Kysyyn poijalta, notta mistä hän päättelee mun olevan hirviö? ( täs ei sitte ollu kysees minkäänlaanen piruulu poijalta vaan tosisnansa oli ) Poika nielaasi ja sanoo; No...noi housut, mä oon nähny samanlaiset yhdellä hirviöllä..." Niin...... :D Ku olin saanu tämän piene isänmaantoivon vakuuttunuseksi notta kyllä minoon oikiasti ihan sama ope ku aina ennenki päästihin viimeen Katto Kassisen mailmahan. Satumailma, paikka johona aijalla ei oo merkitystä. Ja sitä lukies voiki ottaa oppia Kassisen suurimmasta viisauresta; " se on vain maallista"

Nykki mullon jo taas kiirus, koiran kans pitääs keriitä lenkille ja puutarha orottaa. Mutta ei tuon niin väliä, nimittään molemmat on mun lempparipuuhia. Ja kaikki muu....son vain maallista. Mukavaa lauantaita teille rakkahat lukijat. Ja aiva vain mielenkiinnosta....kattooko teistä kukaa Dallasia, ikänä? Vai oonko mä melekeen ainut?