Kaks kirottua asiaa: kesäaika ja takatalavi

Niin .... minoon vittuuntunu. Mitä sitä asiaa millää lailla kaunistelemahan. Puhutahan  nyvvain asioosta niiren oikeella nimillä. Ja syy tähän legendaarisehen olotilahan löytyy tästä viä legendaarisemmasta yhyristelmästä. Takatalavi ja kesäaika!!!!!!! Siinon saatana sellaanen lyömätöön kombinaatio, joka saa musta kaikki nevahirviön tunnusmerkit esille. Kummanko mä manaan esti? Takatalaven vai tuon itte perkelehen keksinnön, kesäaijjan?

Niin, tottapa mä ny KESÄSTÄ tykkään. Mähän rakastan sitä. Mutta ku ..... joku saatanan äpyli on joskus keksiny tuon viheliääsen kellojen siirtelyn. Mun elämästä varaastetahan joka kevät yks tunti ja se palautetahan joskus myöhään, myöhään, aiva liika myöhään syksyllä.

Niin, kattokaas mä rupian olemahan jo niin vanha ämmä, notta mun biolooginen kello toimittaa mulle asioosta. Välillä oikeen kovallaki äänellä. Enkä mä täs ny ollenkaa viittaa mihinkää lisääntymisviettihin, ei, minoon mukulani saanu ja se kultakimpale on mulle riittävä. Mä ny tarkootanki sitä, jotta tähän ikähän mennes mullon tullu jo seleväksi, notta minoon  iltaihiminen. Työpäivien jäläkihin mä häärään pakollisia kotohommia, ruaanlaittoonensa, siivuamisinensa. Käyn harrastamas zumbiani ja bodyattackkejani ja joskus jopa juoksen. Mutta sen päälle mulla alakaa ELÄMÄ. Se oikeen alakaa siinä kymppiuutisten aikoohin ku oon tullu saunasta ja ja asetellu villasukat jalakahan. Silloon tämä flikka nostaa poikkeukseta jalaat pöyrälle ja vahtaa lempparisarioja, notkuu naamakirias, seurusteloo perheen kans, silittelöö koiraa. Kaikkia voorootellen tai jopa yhtäaikaa. Pääasia on, notta mä NAUTIN, FIILISTELEN kotoni tunnelmaa, jonka luomisehen mä käytän kokolailla palioki aikaa ja vaivaa ( ja rahaaki, jos isäntää kuunteloo )

Mä ny vain NAUTIN sellaasesta kotoolusta. Sellaasesta, johona saa kaikes rauhas häärätä kaikkia mielenkiintoosta kotohon liittyvää. Ja ne EHTOOT on sitte sitä aikaa,  ku silimiittelen ja nautin aikahansaannoksistani. Mitä hyötyä siton ihimisen komiaa kotua ittellensä eres laittaa, jonsei siitoo ikänä aikaa eres nauttia. Näis elämän ruuhkavuosien oravanpyöräs kieltämätä toisinvooroon tuloo olo, notta aiva liika harvoon sitä kerkiää nauttimahan yhyres perheenä siitä omasta korosta ja omien kätten työstä. Miettikää ny meirän isäntääki, yrittäjä ku on, son aina töis ja useen viä maakunnas. Mutta kuinka mä ny hoinaannuun toimittamahan teille taas aiva asian vierestä. Mun piti maraata tuosta tunnista joka varaastetahan mun vuorokauresta joka kevät. Muutenhan kevät on ihanaa orotuksen ja toivon aikaa. Mutta sitte, mä en pysty oikeen reiruhun nauttimahan siitä.... ku minoon niin väsyny. Siis aiva ristuksen väsyny. Tottapa ny, ku ehtoosin MUN kello on vasta ykstoista illalla ( paras fiilistelyaika ) ja se keinotekoosesti siirretty tiuku näyttää kumminki armottomasti lukemaa kakstoista yöllä. NO.... tämän vanhan ämmän kroppa EI SITÄ TAJUA, niinpä mä viä uhaallaki vahtaan televisiosta jonku lemparisariani ja fiilistelen. Muu porukka meillä luovuttaa kellolle ja menöö maata. Minen mee. Mä tiän liikaki hyvin, kuinka siinä käytääs. Mitä mä sinne meen, sänkyhyn pyörimähän ja unta orottamahan, sen minoon jo oppinu, nottei mulle uni tuu orottamalla ja pakottamalla. Vaikka mikkä vitun direktiivit sanoos mitä, mun kroppa sano, NOTTEI OO NY VÄSY. Non ne kortit, joilla mun tarttoo pelata, mun kroppa ku tietää mun tarpeet paremmin ku seinäkello. johonka on laitettu VÄÄRÄ AIKA.

Eihän siinäkää viä mitää. Tarkan emäntä menöö maata, silloon ku sitä väsyttää. Tavallisesti meen puolenyön aijjoos maata ja herään sitte aamulla kyllä normaalisti töihin. Mutta mutta.... niinpä ......"herään normaalisti töihin" sisältääki sitte sen kohoran, mistä väsymyshelevetti saa alakunsa. Minen oo mikää aamuihiminen. Minoon aamuäreä. Mulle ei juuri kannata mitää ylimäärääsiä aamuusin toimitella. Vain välttämätöön informaatio, eikä mitää ylimäärääsiä. Vain itsetuhooset ihimiset alakaa vääntämähän mun kans asioosta aamuusin. Minoon taisteluasemis ja ärsytettynä vaarallinen. Tämä koskoo kaikenlaasta mun kans suoritettavaa kommunikoontia ennen aamuseittemää. Ku minoon tukka pystys kaffipöyräs ja pirän tulenpunaasta Pikkumyymukia käres. sitä, johona Myy nakkeloo sokurinpaloja ilimahan...son varootusmerkki. Se muki tarkoottaa; " ÄLÄ PUHU MULLE, KUULEN KAIKKI PUHEEN VITTUULUNA"  Niin .... ei kuulosta kulukaa Tarkan osa helepolta....olletikki ku tytär on täs(ki) asias äiteensä toisinto. Ja tähän ku lisätähän se kirottu kellojen siirtely. Miettikää, jos minoon nevahirviö ennen aamuseittemää ja son mun normaali aamuolotila. Tohtiiko joku eres kuvitella, minkälaanen minoon ku kelloja on rukattu siihen mallihin, notta se olovaasta näyttää seittemää mutta ONKI VASTA KUUS AAMUYÖSTÄ?!  JA MUN KROPPA TIETÄÄ SEN JOKA SOLULLA!!  Se muuten näkyy mun naamasta. Ja kuuluu mun äänestä, jos nuan niinku joku tohtii mua puhutella. Mullon  tuohon aikahan äänenkäytös kaks äärilaitaa, joko mä murahtelen tai puhun falsetis pikkukieli pihalla. Kummakkaa ei vastaa mun käsitystä sivistynysestä tai rakentavasta kaffipöytäkeskustelusta.

Ja tämä saatanallinen kesäaikahan siirtyminen vain vahavistaa näitä mun piirteetä. Ehtoosin oon silimät killillänsä epäsovinnaasihin aikoohin ja aamuusin mua vituttaa niin raskahasti ja se NÄKYY. Mulle kalapenis jopa ilimestyskirian petoki.
Mutta minkäs teet, minen oo koskaa ollu aamuihiminen. Mä rakastan kiireettömiä aamuja, ku saa rauhas rapajuttaa Hesaria ja fiilistellä. Ja ennenkaikkia saa herätä rauhas, iliman helevetillistä herätysääntä, joka tunkeutuu läpi kaiken. Röyhkiästi se tunkeutuu mun ruususen uneheni nuovvain!!

Sitä kulukaa mun pitää kans täs yhteyres viä ihimetellä, notta MINKÄTÄHÄRE hotellien aamiaaset on AINA niin saatanan aikaasin??!!  Seittemältä jo alakaa ja loppuu useen jo kymmeneltä ( siihen aikahan mä vasta saisin itteni kaffipöytähän ), nuan  niinku jos lomalla ollahan. Kyllä mä toki käsitän, notta hotelliis yöpyy töiskäyviäki ihimisiä työreissuulla, Mutta kyllä siä ny aika useen ollahan myös huvitarkootukses. Miettikää ny:

Ehtoolla hotellin sviitis menöö skumppaa ja punaviiniä. Ilimanmuuta sipsiä ja suklaata. Tunnelma on korkialla, ei olla köyhiä eikä kipeetä. Velaakki on muuttunu saataviksi. Tätä jaksaa ja jaksaa, aiva pikkutunniille asti. Ja sitte:

tuloo aamu. Hotellin herkullinen aamiaanen kutsuu. KUKONLAULUN aikahan. Sinne pitää päästä. Vaikka sitte muistuttaaski sitä kuuluusaa nevahirviötä, silimäpussiinensa päivinensä. Sormuksekki tuntuu turvonnusen sormihin, Niihin jokka viä ehtoolla oli pitkät ja hoikat. Non ny kasa nakkia. Sinne vain toisten joukkohon. Hotellien aamiaasella tapaa niitä ihimisiä, jokkon mulle TÄYSI MYSTEERI: Aamuvirkut ikilikkujat. Mä kattelen niitä verestävin silimin ja toivon, etten vain jouru puhumahan niille mitää. MÄ oon aiva eri ihiminen aamulla,  ku ehtoosin. Joku varmahan jo täs kohtaa miettii, notta kuinka tuollaasella ihimisellä VOI OLLA koira. Varmahan muistatta, että mullon palatsikoira Malfoy. Koirienhan pitää päästä varahin aamuusin lenkille. Jaapa jaa ... kuinka senny ottaa. Täs on kuva mun Rakkahasta aamulla:

Sei kulukaa kunahrakkaa varahin aamusin pihalle. Ku meen seittemäksi töihin, se luoo muhun paheksuvan katseen ja sanoo silimillänsä. Ämmä, älä kolajuta, tää yritetähän levätä. Kerran soli yhyres hoitopaikas, johona sitä lenkitettihin jo aamukuurelta. Sen hoitosession jäläkihin Malfoy nukkuu kolome päivää lähes putkehen. Sen sisäänen  kello on sama ku emännän. Vahtaamma televisiota  myöhäälle ehtoosin, ollahan kylyki kylies. Mutta aamuusin, silloon haluamma olla rauhas.

Jaa niin joo .... se takatalavi. Son viä manaamata. Minoon tietty jo teheny suunnitelmia ja hankintoja kesän varalle. Oon kuunnellu jo sujuvasti isännän pitämän säästävääsyysluennonki. Kuulemma pitäs laittaa jotaki stoppia mun hankinnoolle. Minen oikeen kuunnellu. Heittelin löylyä kiukahalle, varmahan luennon kriitisimmäs kohoras. Eikä mulla ny toki saunas oo luentomuistihinpanovälinehiä eres mukana, joten talousluennoitsija Tarkan sinänsä hyvä luento meni ny vähä ku vesi hanhen seliästä.  Mun visiot on sellaasia, notta yleensä pruukaan toteuttaa ne. Tuo uima-allasterassi saa ny uutta ilimettä. Mä oikeen jo täpistelin, ku sitä ajattelin. Turkoosia pitääs olla ja ripaus pinkkiäki. Komiaa pitää tulla. En mä pysty ittiäni pirättelöhön. Kerran tää eletähän. Terapoin jo ittiäni ja istutin eres narsissia. Ja tuunasin kaikkia komiaa ja keväästä.

Mieles siinteli jo kesäkalusteet ja allasalueen tuunaus. Sen luennon olin jo unohtanu. Mutta sitte luentoa alakaski pitämähän luonto. Tarkan emäntä purotettihin maanpinnalle. Eileen tuli tiskirätinkokoosia räpäskähiutalehia taivahan täyreltä. Mä löin kaihtimet kiinni ja sytytin kynttilän. Yritin pitää tunnelmaa korkialla. Mutta turhaan. Mua vitutti jo valamihiksi tuo kellojen rukkaaminen. Se toiminta pitääs saatana kriminalisoora!!!! Ja sitte viä lyötyä lyörähän!!! Siinä ku mä raukka jo mielikuvis asettelen pinkkiä ja turkoosia tyynyjä mun soffalleni uima--altahalle, torellisuus on karu. Altahan pinta on yhä jääs ja taivahan täyreltä ploosaa valakoosta saastetta. Ja mulla raukalla on jo kesärenkahakki autos ja seittemäksi ( KUUREKSI!!!! )  pitää aamulla  töihin. Näinki henuusis tunnelmis mä vietin eilisehtooni. Mutta niivvain oon pärvötelly tämänki työpäivän. Ja enää kaks työpäivää ja sitte saan keskittyä vaikka trulliittelohon. Niinno...puutarhahommiahan mä HALUAASIN pääsiääsenpyhinä teherä. Pahoon kumminki pelekään, jotta mun ulukoolut jää palatsikoiran lenkittämisihin. Nekää ei välttämätä oo mitää pitkiä, ku me ei kumpikaa piittaa räpäskäkeliistä ja niillä meiton ny uhaattu. No .... saanpa hyvän syyn siivota vaatekomeroni. Son puuha, jonka teen joka syksy ja kevät. Mun pedantti luonne vain vaatii sen.

Hyi olokohon, ku mun tuli käytettyä karkiaa kieltä täs tekstis. Mutta antakaa mulle se anteeksi. Mua ny vähä heleppas. Sain eres vähä malliksi moukeerata tuosta kellojen siirtelystä ja takatalavesta. Kyllä mä tästä toivun kesää kohore ollahan menos ja lomalaituumet siintelöö jo mun mieles.

Mulle joka päivä on naistenpäivä, jos se kimalluksen määrällä mitatahan

Hyvää naistenpäivää, kanssasiskoot. Ja miehet, muistakaaki hemmotella naisianna. Tai tietty ny herrasmiehet niin teköö joka päivä. Jokahinen hemmotteloo tavallansa. Niinku on täs tullu seleväksi, minoon kattellu rinnalleni sellaasen miehen, joka muistaa merkkipäivät, hemmotteloo mua pitkin elämää. Sellaasen, jonka kans mun on heleppo olla. Sellaasen, joka ymmärtää, että mun jalakojen etehen pitää kaiken aikaa olla kantamas kultaa ja mirhaa. Ja sellaasen joka on sellaanen tosielämän timantti, ei mikää hainavaappoo tai säälittävä häntäheikki. Kaikista viheliääsimpiä piirteetä muuten miehes. Vai mitä naiset?

Tuon ylimmän kuvan kävin ottamas vaatehuoneestani. Tuo laukku, on hääpäivälahaja Timolta jo vuosia sitte. Se osuu mun silimihin kumminki päivittään, ku käyn vaatehuoneses pähkäälemäs, mitä mä tänään pujen päälleni. Ja ilimanmuuta sopivis tilaasuuksis käytän tuota yhtä mun lukuusista laukuusta.  Itteasias son mun laukkujen kuningatar, jos näin ny voi luonnehtia . Aika mones mun laukus on bling blingiä, ensunkaa minoosi niihin muutoon eres kiinnittäny huomiota.  Minoon justihin tuollaanen yltiönaisellinen yksilö, joka funteeraa melekeen senki, minkälaases kuosis sitä menöö postilooralle. Ja sitte ... ku kohtalonoikusta, senkerran, ku mäki ajatelen nottei soo ny niin nöpönuukaa ja meen hairaamahan postia reikääses, virttynyses yöpairas ( joo-o, mullaki löytyy sellaasia ja non niitä parahite muovautunusia ja pisimpähän palavellusia, muttei niiren kans  ny herrantähäre ihimistenilimoolle kuulu mennä!!!! ) Mutta niiv`vain kulukaa käytihin, notta ku yks kesäaamu Tarkan rouva  erelläkuvatun kaltaases kostyymis näyttäytyy pikaasesti vain postilooralla ... jo oli poka liikennettä meirän muuten niin rauhallisella kylätiellä. Oli saatana maansiirtokonehista lähtien moottoriajoneuvoja liikkeellä. Mä kerkisin siinä vain miettiä, notta ristus, onneksi on eres kesä ja sääret on ainaki takuuvarmasti sheivattu ja varpahankynnet lakas. Tiä sitte, kiinnittikö kukaa niihin varsinaasesti huomiota ku siinä reikäänen yöpaita hulumuten kiskoon Hesaria postiloorasta.

Oikeen mun pitää näin naistenpäivän kunniaksi funteerata, koska muston tälläänen tullu?  Tälläänen kiiluvaasen perähän oleva harakka. Tällläänen, kroonista prinsessa- tai nykypäivänä, ikä huomiohon ottaen, kuningatarsyndroomaa poteva naisihiminen. Kyllä kulukaa, minoon aiva tällääseksi syntyny. Mullon sellaanen synnyynlahaja. Ja on tämä varmahan oikeen perinnöllistäki. Äiti on aina tykänny kaikesta kimalluksesta ja samoon mun sisarukset. Tyttärenki kohoralla näyttää perityvyys olevan vahavaaa.  Yks hauska muisto on, ku olimma tää Raumalla shoppaalemas Rääppöösiskoon ja Blondisiskoon kans, vuosia sitte.  Meilloli taas oikeen kimallustutkat päälllä. Katseet haravoottivat pitkin kaupanhyllyjä, notta mihinä, MIHINÄ kimalteloo kutsuvasti?!!?  Sitte kaikki näki SEN yhtäaikaa, sinne rynnistettihin, melekeen toisisamma töyttien. Ja määränpääs havaattimma....solilki pelekkä tuoteselostelappu, siinä koltus, ku kimalteli.  Sinä vuonna muoti oli pliisua, eikä kimaltanu tarpeeksi meirän makuhun, tuoteselostelaput eres hetkeksi sai meirät hurmoksehen Tuo yläkuvan harmaa nalle on varmahan ensimmääsiä toristeeta siitä, ku Virpi on pääsny vaikuttamahan  asioohin. Tuo nalleparka oli alakaapäälle silimätöön raasu. Mun Kirsti-täti antoo sen mulle Annikki-mamman porstuakamarin kätkööstä. Tuo hyliätty, silimätöön raasu vietihin sitte Teuvan kirkonkylähän, nappikauppahan ja äiti antoo mun valita sille silimät. Ja KATTOKAA, minkälaaset mä valittin. Ikää mulloli alle viis vuotta. Nuolla timantiilla on tuo rakas nalle silimiitelly mun konhotuksia jo neliä vuosikymmentä. Hyvin ja rakkaurella äiti sille silimät ompeli. Nalle kuuluu mun ykkösaarteisihin, on eräänlainen monumentti mun rakkauresta kiiltävähän. Silloon pienenä vaatimattoman rintamamiestaloon pihas mä leikiin talavella jääpaloolla ja kuvittelin  olevani jääkuningatar. Ihaalin sitä kimallusta ja haaveelin prinssistä, joka tulis valakoosella ratsulla ja alakaas lapata timantteja mun jalakojen juurehen. No ....kyllä se nykypäivänä ajeloo valakoosella Citroenilla ja koittaa selekä vääränä tuota tärkiää missiota toteuttaa. Annan Tarkalle tästä tehtävästään 10 pistettä, ten points.

Ei täs mun hemmottelus muuta vaaraa oo, mutta mitä jos musta tuloo suuruurenhullu? Mitä jos mulle ei kohta enää mikää riitä?  Nimittään täs ku, vähä aikaa sitte Tarkka kantoo tällääsen Eiffelintornin mun jalakojen juurehen ja vuosi sitte toteutti mun unelman Riviera Maisonin Eiffel-lampusta, ku sitä niin mau`uun, mä tulin aiva hurmoksehen. Hehkutin onniani naamakirias ja jokapuolella.  Varmahan jo rasittavuutehen asti. Sitte mä näjin kulukaa  tällä viikolla unen!! Siinä sekoottuu varsin kieroutunuhella lailla tosielämän tapahtumat ja surrealistiset mielikuvat. Olimma puhunu, notta jos koivuntaimia istuttaasimma meirän markille. Hennot puuntaimet ja Ihanat rakkauslahajat Timolta ( ja varmahan sulooset eläämet, ku oon tälläänen osa-aika kettutytö. )  olivakki viimeeset ajatukset, joita ajattelin, ennenkö nukahrin. No sitte....mä näjin unta, jotta joku hullu oli kaatanu meirän pihasta KAIKKI PUUT, mun rakkahat katajat ja kaikki!!!! Oli poka lakiaa. Flikan kans itkien kattoomma lakialle. Mutta sitte, siinä unes flikka viisas mulle, notta "katto äiti, tuo on vissihin iskältä sulle.." Ja joo-o, kulukaa siinä pellolla se nökötti...... BIG BEN!!!!!!! :D :D Suoraan Lontoosta!!!!  Siinoli sellaanen pieni kortti kylies, johona luki, Timon käsialalla: " Virpille, rakkaurella " Ja siinä ku lähestyyn saaban kuningattaren elekeen Beniäni, alakas pellolla liikkua palio ,aiva sakiana, pieniä vastustamattomia lapukan  ( labradorinnoutajan ) penikoota. Ku ne tuli lähemmäs, noli olovana vähä palleroosempia ja kössöösempiä, ku lapukat ja kuinka ollakkaa, noliki karhunpenikoota ja mettänrannas lähestyy jo varsin kunnioottettavan kokoonen äiteekarhu....Niin...tätä unta ku flikalle toimitin. se tuumas, notta hoitohon pitääs lähtiä tai vaihtaa unikanavaa. :D Ja mä alakasin tuumata, notta tämäkö on se lakipiste, ku eteläpohojalaanen plohtevuus muuttuuki suuruurenhullureksi.  Mutta toisaalta, uho ja suuruurenhuluus KUULUU eteläpohojalaasuutehen. Minen ny kumminkaa huolestu ...viä. Soli vain unta.

Kimallus ja bling bling ovat eroottamatoon osa mua. Mä en olisi MÄ, iliman niitä. Tuoki lamppu on NIIIIIIIN ysäri....mutta toisaalta, en oo hennonnu sitä kaappihinkaa laittaa. Ensunkaa ny, ku viäki syrämes ailahtaa samalla lailla, ku silloon, ku sen enskertaa näjin. Soli mun silmis ku lumoava vaalianpunaanen timantti. Siinoli vain yks vika. Se ei ollu mun. Mutta.....sen neuvotteli ja hommas mulle yks mies. Yks T.llä alakava. Eli monta syytä, miksi lamppu pysyy tuos. Ja lamppuja ....moon teille toimittanukki, notta mullon kristallikruunuja joka paikas.....AIVA JOKA PAIKAS 

Aiva vain vaikka. ku pihalle katton. Kohta muuten saaki tuonne terassille kantaa tuolit ja pöyrän tuon kruunun alle. Pian saa perhosmukista ryystää kaffia ja ihaalla ku auringonsäteet leikkii tuon kruunun kristalliis. Se jääkuningatar mun lapsuuresta, hymyylöö johonaki usvaases taustas. Se myhäälöö, notta sinoot saavuttanu sen mitä sä tavoottelit, silloon pienenä. Oikiat prinssit tuloo, kun non tullaksensa ja sitte ku sellaanen kohoralle sattuu, siitä kannataa pitää hyvää huolta. Ku se sua hemmotteloo, varo tarkoon, ettet koskaaikänä haavoota prinssis syräntä. Son siihen aiva liika kallisarvoonen ja sitei voi koriata. Tämän ku muistat, niin elä kaikes rauhas Saaban kuningattarena ja nauti naistenpäivästäs, tänään ja jokapäivä. 

Kimaltavaa voii ja kuuluu haalia. Eikä se näytä eres mauttomalta. Ei silloon, ku son sellaasen harakan kotona, joka arvostaa kimallusta. "Pesästänsä lintu tunnetahan" on vanha sanalasku, joka muuten pitää paikkansa. Ihimisen kotia kattoes, saa aika nopiaa kokonaasvaltaasen käsityksen koko tyypistä. Mikä se on miehiään tai täs tapaukses naisiaan. 

Jos mä näjen kaupas jotaki, mikä kimalteloo vastustamattomasti, mä kotiutan sen. Joskus voi olla, että steppaan siinä komian jutskan eres ja sitte, kumminki, perästäki....mä haen sen kotia. Yläpuolella on kuvat justihin tällääsestä tapahtumaketjusta. Ja lopputulosta ku kattoo...ei karuta. Ei hiukaakaa. Minoon nainen, joka tietää, mitä haluaa. Oon aina tienny. Tämä sama pätee niin materialistihin, maalllisihin asioohin ku myös henkevimpihinki asioohin ja ihimissuhteehinki. Minen tyyry kakkosvaihtehtoohin, enkä mihinkää vaihtoaitioohin. Samalla lailla kohtelen itteki rakkahiani, non mulle jalustalla, ykköspaikalla mun syrämes. 

Elämän pitää olla kuplivaa ja kutkuttavaa. Pitää olla bling blingiä. Täs skoolatahan Rääppöösiskoon kans. Meitä yhyristää sisaruuren ja rakkauren  lisäksi Pentikin tuikkupuu, joka kimalluksensa tähäre on löytäny tiensä meirän molempien kotia. Rääppöösiskoo ne meille kotiutti.  Blondisiskoon kans meitä sisaruuren ja rakkauren lisäksi yhyristää lähes mystinen  yhteys. Nuo kimaltavat mötiääspairakki me ostimma, kumpiki tahoollamma, hyvin yhtä aikaa, tietämätä olenkaa toistemma ajatuksista. Sormis kimaltaa, Iittalat kilahtteloo. Välllä toki kimalteloo silimäkulumiski, välillä ne timantit poltteloo niin pirusti. Mutta sellaasekki timantit kuuluu tähän elämähän.  

Ja tähän loppuhun. Voiko bling bling mennä överiksi? Voiko niitä olla yhyrellä naisella liikaa? Vastaus tähän kysymyksehen on yksiselitteenen; EI VOI! Silloon ku kysees on Virpi, mikää ei koskaa oo liikaa. Nykki ilahruun, ku isäntä kiitti mua kaharestakymmenestäviirestä yhtöhöösestä vuoresta tuollaasella helemiriipuksella ( sopii nuohin mun korviksihin  ) Ei tuntunu liioottelulta, ei yhtää!!  SE Big Ben pellolla...solis ny ollu jo vähä :D Mutta HEI, HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ kaikille naisille. Ollahan ylypeetä siitä, että me ollahan NAISIA!