Mulle joka päivä on naistenpäivä, jos se kimalluksen määrällä mitatahan

Hyvää naistenpäivää, kanssasiskoot. Ja miehet, muistakaaki hemmotella naisianna. Tai tietty ny herrasmiehet niin teköö joka päivä. Jokahinen hemmotteloo tavallansa. Niinku on täs tullu seleväksi, minoon kattellu rinnalleni sellaasen miehen, joka muistaa merkkipäivät, hemmotteloo mua pitkin elämää. Sellaasen, jonka kans mun on heleppo olla. Sellaasen, joka ymmärtää, että mun jalakojen etehen pitää kaiken aikaa olla kantamas kultaa ja mirhaa. Ja sellaasen joka on sellaanen tosielämän timantti, ei mikää hainavaappoo tai säälittävä häntäheikki. Kaikista viheliääsimpiä piirteetä muuten miehes. Vai mitä naiset?

Tuon ylimmän kuvan kävin ottamas vaatehuoneestani. Tuo laukku, on hääpäivälahaja Timolta jo vuosia sitte. Se osuu mun silimihin kumminki päivittään, ku käyn vaatehuoneses pähkäälemäs, mitä mä tänään pujen päälleni. Ja ilimanmuuta sopivis tilaasuuksis käytän tuota yhtä mun lukuusista laukuusta.  Itteasias son mun laukkujen kuningatar, jos näin ny voi luonnehtia . Aika mones mun laukus on bling blingiä, ensunkaa minoosi niihin muutoon eres kiinnittäny huomiota.  Minoon justihin tuollaanen yltiönaisellinen yksilö, joka funteeraa melekeen senki, minkälaases kuosis sitä menöö postilooralle. Ja sitte ... ku kohtalonoikusta, senkerran, ku mäki ajatelen nottei soo ny niin nöpönuukaa ja meen hairaamahan postia reikääses, virttynyses yöpairas ( joo-o, mullaki löytyy sellaasia ja non niitä parahite muovautunusia ja pisimpähän palavellusia, muttei niiren kans  ny herrantähäre ihimistenilimoolle kuulu mennä!!!! ) Mutta niiv`vain kulukaa käytihin, notta ku yks kesäaamu Tarkan rouva  erelläkuvatun kaltaases kostyymis näyttäytyy pikaasesti vain postilooralla ... jo oli poka liikennettä meirän muuten niin rauhallisella kylätiellä. Oli saatana maansiirtokonehista lähtien moottoriajoneuvoja liikkeellä. Mä kerkisin siinä vain miettiä, notta ristus, onneksi on eres kesä ja sääret on ainaki takuuvarmasti sheivattu ja varpahankynnet lakas. Tiä sitte, kiinnittikö kukaa niihin varsinaasesti huomiota ku siinä reikäänen yöpaita hulumuten kiskoon Hesaria postiloorasta.

Oikeen mun pitää näin naistenpäivän kunniaksi funteerata, koska muston tälläänen tullu?  Tälläänen kiiluvaasen perähän oleva harakka. Tällläänen, kroonista prinsessa- tai nykypäivänä, ikä huomiohon ottaen, kuningatarsyndroomaa poteva naisihiminen. Kyllä kulukaa, minoon aiva tällääseksi syntyny. Mullon sellaanen synnyynlahaja. Ja on tämä varmahan oikeen perinnöllistäki. Äiti on aina tykänny kaikesta kimalluksesta ja samoon mun sisarukset. Tyttärenki kohoralla näyttää perityvyys olevan vahavaaa.  Yks hauska muisto on, ku olimma tää Raumalla shoppaalemas Rääppöösiskoon ja Blondisiskoon kans, vuosia sitte.  Meilloli taas oikeen kimallustutkat päälllä. Katseet haravoottivat pitkin kaupanhyllyjä, notta mihinä, MIHINÄ kimalteloo kutsuvasti?!!?  Sitte kaikki näki SEN yhtäaikaa, sinne rynnistettihin, melekeen toisisamma töyttien. Ja määränpääs havaattimma....solilki pelekkä tuoteselostelappu, siinä koltus, ku kimalteli.  Sinä vuonna muoti oli pliisua, eikä kimaltanu tarpeeksi meirän makuhun, tuoteselostelaput eres hetkeksi sai meirät hurmoksehen Tuo yläkuvan harmaa nalle on varmahan ensimmääsiä toristeeta siitä, ku Virpi on pääsny vaikuttamahan  asioohin. Tuo nalleparka oli alakaapäälle silimätöön raasu. Mun Kirsti-täti antoo sen mulle Annikki-mamman porstuakamarin kätkööstä. Tuo hyliätty, silimätöön raasu vietihin sitte Teuvan kirkonkylähän, nappikauppahan ja äiti antoo mun valita sille silimät. Ja KATTOKAA, minkälaaset mä valittin. Ikää mulloli alle viis vuotta. Nuolla timantiilla on tuo rakas nalle silimiitelly mun konhotuksia jo neliä vuosikymmentä. Hyvin ja rakkaurella äiti sille silimät ompeli. Nalle kuuluu mun ykkösaarteisihin, on eräänlainen monumentti mun rakkauresta kiiltävähän. Silloon pienenä vaatimattoman rintamamiestaloon pihas mä leikiin talavella jääpaloolla ja kuvittelin  olevani jääkuningatar. Ihaalin sitä kimallusta ja haaveelin prinssistä, joka tulis valakoosella ratsulla ja alakaas lapata timantteja mun jalakojen juurehen. No ....kyllä se nykypäivänä ajeloo valakoosella Citroenilla ja koittaa selekä vääränä tuota tärkiää missiota toteuttaa. Annan Tarkalle tästä tehtävästään 10 pistettä, ten points.

Ei täs mun hemmottelus muuta vaaraa oo, mutta mitä jos musta tuloo suuruurenhullu? Mitä jos mulle ei kohta enää mikää riitä?  Nimittään täs ku, vähä aikaa sitte Tarkka kantoo tällääsen Eiffelintornin mun jalakojen juurehen ja vuosi sitte toteutti mun unelman Riviera Maisonin Eiffel-lampusta, ku sitä niin mau`uun, mä tulin aiva hurmoksehen. Hehkutin onniani naamakirias ja jokapuolella.  Varmahan jo rasittavuutehen asti. Sitte mä näjin kulukaa  tällä viikolla unen!! Siinä sekoottuu varsin kieroutunuhella lailla tosielämän tapahtumat ja surrealistiset mielikuvat. Olimma puhunu, notta jos koivuntaimia istuttaasimma meirän markille. Hennot puuntaimet ja Ihanat rakkauslahajat Timolta ( ja varmahan sulooset eläämet, ku oon tälläänen osa-aika kettutytö. )  olivakki viimeeset ajatukset, joita ajattelin, ennenkö nukahrin. No sitte....mä näjin unta, jotta joku hullu oli kaatanu meirän pihasta KAIKKI PUUT, mun rakkahat katajat ja kaikki!!!! Oli poka lakiaa. Flikan kans itkien kattoomma lakialle. Mutta sitte, siinä unes flikka viisas mulle, notta "katto äiti, tuo on vissihin iskältä sulle.." Ja joo-o, kulukaa siinä pellolla se nökötti...... BIG BEN!!!!!!! :D :D Suoraan Lontoosta!!!!  Siinoli sellaanen pieni kortti kylies, johona luki, Timon käsialalla: " Virpille, rakkaurella " Ja siinä ku lähestyyn saaban kuningattaren elekeen Beniäni, alakas pellolla liikkua palio ,aiva sakiana, pieniä vastustamattomia lapukan  ( labradorinnoutajan ) penikoota. Ku ne tuli lähemmäs, noli olovana vähä palleroosempia ja kössöösempiä, ku lapukat ja kuinka ollakkaa, noliki karhunpenikoota ja mettänrannas lähestyy jo varsin kunnioottettavan kokoonen äiteekarhu....Niin...tätä unta ku flikalle toimitin. se tuumas, notta hoitohon pitääs lähtiä tai vaihtaa unikanavaa. :D Ja mä alakasin tuumata, notta tämäkö on se lakipiste, ku eteläpohojalaanen plohtevuus muuttuuki suuruurenhullureksi.  Mutta toisaalta, uho ja suuruurenhuluus KUULUU eteläpohojalaasuutehen. Minen ny kumminkaa huolestu ...viä. Soli vain unta.

Kimallus ja bling bling ovat eroottamatoon osa mua. Mä en olisi MÄ, iliman niitä. Tuoki lamppu on NIIIIIIIN ysäri....mutta toisaalta, en oo hennonnu sitä kaappihinkaa laittaa. Ensunkaa ny, ku viäki syrämes ailahtaa samalla lailla, ku silloon, ku sen enskertaa näjin. Soli mun silmis ku lumoava vaalianpunaanen timantti. Siinoli vain yks vika. Se ei ollu mun. Mutta.....sen neuvotteli ja hommas mulle yks mies. Yks T.llä alakava. Eli monta syytä, miksi lamppu pysyy tuos. Ja lamppuja ....moon teille toimittanukki, notta mullon kristallikruunuja joka paikas.....AIVA JOKA PAIKAS 

Aiva vain vaikka. ku pihalle katton. Kohta muuten saaki tuonne terassille kantaa tuolit ja pöyrän tuon kruunun alle. Pian saa perhosmukista ryystää kaffia ja ihaalla ku auringonsäteet leikkii tuon kruunun kristalliis. Se jääkuningatar mun lapsuuresta, hymyylöö johonaki usvaases taustas. Se myhäälöö, notta sinoot saavuttanu sen mitä sä tavoottelit, silloon pienenä. Oikiat prinssit tuloo, kun non tullaksensa ja sitte ku sellaanen kohoralle sattuu, siitä kannataa pitää hyvää huolta. Ku se sua hemmotteloo, varo tarkoon, ettet koskaaikänä haavoota prinssis syräntä. Son siihen aiva liika kallisarvoonen ja sitei voi koriata. Tämän ku muistat, niin elä kaikes rauhas Saaban kuningattarena ja nauti naistenpäivästäs, tänään ja jokapäivä. 

Kimaltavaa voii ja kuuluu haalia. Eikä se näytä eres mauttomalta. Ei silloon, ku son sellaasen harakan kotona, joka arvostaa kimallusta. "Pesästänsä lintu tunnetahan" on vanha sanalasku, joka muuten pitää paikkansa. Ihimisen kotia kattoes, saa aika nopiaa kokonaasvaltaasen käsityksen koko tyypistä. Mikä se on miehiään tai täs tapaukses naisiaan. 

Jos mä näjen kaupas jotaki, mikä kimalteloo vastustamattomasti, mä kotiutan sen. Joskus voi olla, että steppaan siinä komian jutskan eres ja sitte, kumminki, perästäki....mä haen sen kotia. Yläpuolella on kuvat justihin tällääsestä tapahtumaketjusta. Ja lopputulosta ku kattoo...ei karuta. Ei hiukaakaa. Minoon nainen, joka tietää, mitä haluaa. Oon aina tienny. Tämä sama pätee niin materialistihin, maalllisihin asioohin ku myös henkevimpihinki asioohin ja ihimissuhteehinki. Minen tyyry kakkosvaihtehtoohin, enkä mihinkää vaihtoaitioohin. Samalla lailla kohtelen itteki rakkahiani, non mulle jalustalla, ykköspaikalla mun syrämes. 

Elämän pitää olla kuplivaa ja kutkuttavaa. Pitää olla bling blingiä. Täs skoolatahan Rääppöösiskoon kans. Meitä yhyristää sisaruuren ja rakkauren  lisäksi Pentikin tuikkupuu, joka kimalluksensa tähäre on löytäny tiensä meirän molempien kotia. Rääppöösiskoo ne meille kotiutti.  Blondisiskoon kans meitä sisaruuren ja rakkauren lisäksi yhyristää lähes mystinen  yhteys. Nuo kimaltavat mötiääspairakki me ostimma, kumpiki tahoollamma, hyvin yhtä aikaa, tietämätä olenkaa toistemma ajatuksista. Sormis kimaltaa, Iittalat kilahtteloo. Välllä toki kimalteloo silimäkulumiski, välillä ne timantit poltteloo niin pirusti. Mutta sellaasekki timantit kuuluu tähän elämähän.  

Ja tähän loppuhun. Voiko bling bling mennä överiksi? Voiko niitä olla yhyrellä naisella liikaa? Vastaus tähän kysymyksehen on yksiselitteenen; EI VOI! Silloon ku kysees on Virpi, mikää ei koskaa oo liikaa. Nykki ilahruun, ku isäntä kiitti mua kaharestakymmenestäviirestä yhtöhöösestä vuoresta tuollaasella helemiriipuksella ( sopii nuohin mun korviksihin  ) Ei tuntunu liioottelulta, ei yhtää!!  SE Big Ben pellolla...solis ny ollu jo vähä :D Mutta HEI, HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ kaikille naisille. Ollahan ylypeetä siitä, että me ollahan NAISIA!