Kaks kirottua asiaa: kesäaika ja takatalavi

Niin .... minoon vittuuntunu. Mitä sitä asiaa millää lailla kaunistelemahan. Puhutahan  nyvvain asioosta niiren oikeella nimillä. Ja syy tähän legendaarisehen olotilahan löytyy tästä viä legendaarisemmasta yhyristelmästä. Takatalavi ja kesäaika!!!!!!! Siinon saatana sellaanen lyömätöön kombinaatio, joka saa musta kaikki nevahirviön tunnusmerkit esille. Kummanko mä manaan esti? Takatalaven vai tuon itte perkelehen keksinnön, kesäaijjan?

Niin, tottapa mä ny KESÄSTÄ tykkään. Mähän rakastan sitä. Mutta ku ..... joku saatanan äpyli on joskus keksiny tuon viheliääsen kellojen siirtelyn. Mun elämästä varaastetahan joka kevät yks tunti ja se palautetahan joskus myöhään, myöhään, aiva liika myöhään syksyllä.

Niin, kattokaas mä rupian olemahan jo niin vanha ämmä, notta mun biolooginen kello toimittaa mulle asioosta. Välillä oikeen kovallaki äänellä. Enkä mä täs ny ollenkaa viittaa mihinkää lisääntymisviettihin, ei, minoon mukulani saanu ja se kultakimpale on mulle riittävä. Mä ny tarkootanki sitä, jotta tähän ikähän mennes mullon tullu jo seleväksi, notta minoon  iltaihiminen. Työpäivien jäläkihin mä häärään pakollisia kotohommia, ruaanlaittoonensa, siivuamisinensa. Käyn harrastamas zumbiani ja bodyattackkejani ja joskus jopa juoksen. Mutta sen päälle mulla alakaa ELÄMÄ. Se oikeen alakaa siinä kymppiuutisten aikoohin ku oon tullu saunasta ja ja asetellu villasukat jalakahan. Silloon tämä flikka nostaa poikkeukseta jalaat pöyrälle ja vahtaa lempparisarioja, notkuu naamakirias, seurusteloo perheen kans, silittelöö koiraa. Kaikkia voorootellen tai jopa yhtäaikaa. Pääasia on, notta mä NAUTIN, FIILISTELEN kotoni tunnelmaa, jonka luomisehen mä käytän kokolailla palioki aikaa ja vaivaa ( ja rahaaki, jos isäntää kuunteloo )

Mä ny vain NAUTIN sellaasesta kotoolusta. Sellaasesta, johona saa kaikes rauhas häärätä kaikkia mielenkiintoosta kotohon liittyvää. Ja ne EHTOOT on sitte sitä aikaa,  ku silimiittelen ja nautin aikahansaannoksistani. Mitä hyötyä siton ihimisen komiaa kotua ittellensä eres laittaa, jonsei siitoo ikänä aikaa eres nauttia. Näis elämän ruuhkavuosien oravanpyöräs kieltämätä toisinvooroon tuloo olo, notta aiva liika harvoon sitä kerkiää nauttimahan yhyres perheenä siitä omasta korosta ja omien kätten työstä. Miettikää ny meirän isäntääki, yrittäjä ku on, son aina töis ja useen viä maakunnas. Mutta kuinka mä ny hoinaannuun toimittamahan teille taas aiva asian vierestä. Mun piti maraata tuosta tunnista joka varaastetahan mun vuorokauresta joka kevät. Muutenhan kevät on ihanaa orotuksen ja toivon aikaa. Mutta sitte, mä en pysty oikeen reiruhun nauttimahan siitä.... ku minoon niin väsyny. Siis aiva ristuksen väsyny. Tottapa ny, ku ehtoosin MUN kello on vasta ykstoista illalla ( paras fiilistelyaika ) ja se keinotekoosesti siirretty tiuku näyttää kumminki armottomasti lukemaa kakstoista yöllä. NO.... tämän vanhan ämmän kroppa EI SITÄ TAJUA, niinpä mä viä uhaallaki vahtaan televisiosta jonku lemparisariani ja fiilistelen. Muu porukka meillä luovuttaa kellolle ja menöö maata. Minen mee. Mä tiän liikaki hyvin, kuinka siinä käytääs. Mitä mä sinne meen, sänkyhyn pyörimähän ja unta orottamahan, sen minoon jo oppinu, nottei mulle uni tuu orottamalla ja pakottamalla. Vaikka mikkä vitun direktiivit sanoos mitä, mun kroppa sano, NOTTEI OO NY VÄSY. Non ne kortit, joilla mun tarttoo pelata, mun kroppa ku tietää mun tarpeet paremmin ku seinäkello. johonka on laitettu VÄÄRÄ AIKA.

Eihän siinäkää viä mitää. Tarkan emäntä menöö maata, silloon ku sitä väsyttää. Tavallisesti meen puolenyön aijjoos maata ja herään sitte aamulla kyllä normaalisti töihin. Mutta mutta.... niinpä ......"herään normaalisti töihin" sisältääki sitte sen kohoran, mistä väsymyshelevetti saa alakunsa. Minen oo mikää aamuihiminen. Minoon aamuäreä. Mulle ei juuri kannata mitää ylimäärääsiä aamuusin toimitella. Vain välttämätöön informaatio, eikä mitää ylimäärääsiä. Vain itsetuhooset ihimiset alakaa vääntämähän mun kans asioosta aamuusin. Minoon taisteluasemis ja ärsytettynä vaarallinen. Tämä koskoo kaikenlaasta mun kans suoritettavaa kommunikoontia ennen aamuseittemää. Ku minoon tukka pystys kaffipöyräs ja pirän tulenpunaasta Pikkumyymukia käres. sitä, johona Myy nakkeloo sokurinpaloja ilimahan...son varootusmerkki. Se muki tarkoottaa; " ÄLÄ PUHU MULLE, KUULEN KAIKKI PUHEEN VITTUULUNA"  Niin .... ei kuulosta kulukaa Tarkan osa helepolta....olletikki ku tytär on täs(ki) asias äiteensä toisinto. Ja tähän ku lisätähän se kirottu kellojen siirtely. Miettikää, jos minoon nevahirviö ennen aamuseittemää ja son mun normaali aamuolotila. Tohtiiko joku eres kuvitella, minkälaanen minoon ku kelloja on rukattu siihen mallihin, notta se olovaasta näyttää seittemää mutta ONKI VASTA KUUS AAMUYÖSTÄ?!  JA MUN KROPPA TIETÄÄ SEN JOKA SOLULLA!!  Se muuten näkyy mun naamasta. Ja kuuluu mun äänestä, jos nuan niinku joku tohtii mua puhutella. Mullon  tuohon aikahan äänenkäytös kaks äärilaitaa, joko mä murahtelen tai puhun falsetis pikkukieli pihalla. Kummakkaa ei vastaa mun käsitystä sivistynysestä tai rakentavasta kaffipöytäkeskustelusta.

Ja tämä saatanallinen kesäaikahan siirtyminen vain vahavistaa näitä mun piirteetä. Ehtoosin oon silimät killillänsä epäsovinnaasihin aikoohin ja aamuusin mua vituttaa niin raskahasti ja se NÄKYY. Mulle kalapenis jopa ilimestyskirian petoki.
Mutta minkäs teet, minen oo koskaa ollu aamuihiminen. Mä rakastan kiireettömiä aamuja, ku saa rauhas rapajuttaa Hesaria ja fiilistellä. Ja ennenkaikkia saa herätä rauhas, iliman helevetillistä herätysääntä, joka tunkeutuu läpi kaiken. Röyhkiästi se tunkeutuu mun ruususen uneheni nuovvain!!

Sitä kulukaa mun pitää kans täs yhteyres viä ihimetellä, notta MINKÄTÄHÄRE hotellien aamiaaset on AINA niin saatanan aikaasin??!!  Seittemältä jo alakaa ja loppuu useen jo kymmeneltä ( siihen aikahan mä vasta saisin itteni kaffipöytähän ), nuan  niinku jos lomalla ollahan. Kyllä mä toki käsitän, notta hotelliis yöpyy töiskäyviäki ihimisiä työreissuulla, Mutta kyllä siä ny aika useen ollahan myös huvitarkootukses. Miettikää ny:

Ehtoolla hotellin sviitis menöö skumppaa ja punaviiniä. Ilimanmuuta sipsiä ja suklaata. Tunnelma on korkialla, ei olla köyhiä eikä kipeetä. Velaakki on muuttunu saataviksi. Tätä jaksaa ja jaksaa, aiva pikkutunniille asti. Ja sitte:

tuloo aamu. Hotellin herkullinen aamiaanen kutsuu. KUKONLAULUN aikahan. Sinne pitää päästä. Vaikka sitte muistuttaaski sitä kuuluusaa nevahirviötä, silimäpussiinensa päivinensä. Sormuksekki tuntuu turvonnusen sormihin, Niihin jokka viä ehtoolla oli pitkät ja hoikat. Non ny kasa nakkia. Sinne vain toisten joukkohon. Hotellien aamiaasella tapaa niitä ihimisiä, jokkon mulle TÄYSI MYSTEERI: Aamuvirkut ikilikkujat. Mä kattelen niitä verestävin silimin ja toivon, etten vain jouru puhumahan niille mitää. MÄ oon aiva eri ihiminen aamulla,  ku ehtoosin. Joku varmahan jo täs kohtaa miettii, notta kuinka tuollaasella ihimisellä VOI OLLA koira. Varmahan muistatta, että mullon palatsikoira Malfoy. Koirienhan pitää päästä varahin aamuusin lenkille. Jaapa jaa ... kuinka senny ottaa. Täs on kuva mun Rakkahasta aamulla:

Sei kulukaa kunahrakkaa varahin aamusin pihalle. Ku meen seittemäksi töihin, se luoo muhun paheksuvan katseen ja sanoo silimillänsä. Ämmä, älä kolajuta, tää yritetähän levätä. Kerran soli yhyres hoitopaikas, johona sitä lenkitettihin jo aamukuurelta. Sen hoitosession jäläkihin Malfoy nukkuu kolome päivää lähes putkehen. Sen sisäänen  kello on sama ku emännän. Vahtaamma televisiota  myöhäälle ehtoosin, ollahan kylyki kylies. Mutta aamuusin, silloon haluamma olla rauhas.

Jaa niin joo .... se takatalavi. Son viä manaamata. Minoon tietty jo teheny suunnitelmia ja hankintoja kesän varalle. Oon kuunnellu jo sujuvasti isännän pitämän säästävääsyysluennonki. Kuulemma pitäs laittaa jotaki stoppia mun hankinnoolle. Minen oikeen kuunnellu. Heittelin löylyä kiukahalle, varmahan luennon kriitisimmäs kohoras. Eikä mulla ny toki saunas oo luentomuistihinpanovälinehiä eres mukana, joten talousluennoitsija Tarkan sinänsä hyvä luento meni ny vähä ku vesi hanhen seliästä.  Mun visiot on sellaasia, notta yleensä pruukaan toteuttaa ne. Tuo uima-allasterassi saa ny uutta ilimettä. Mä oikeen jo täpistelin, ku sitä ajattelin. Turkoosia pitääs olla ja ripaus pinkkiäki. Komiaa pitää tulla. En mä pysty ittiäni pirättelöhön. Kerran tää eletähän. Terapoin jo ittiäni ja istutin eres narsissia. Ja tuunasin kaikkia komiaa ja keväästä.

Mieles siinteli jo kesäkalusteet ja allasalueen tuunaus. Sen luennon olin jo unohtanu. Mutta sitte luentoa alakaski pitämähän luonto. Tarkan emäntä purotettihin maanpinnalle. Eileen tuli tiskirätinkokoosia räpäskähiutalehia taivahan täyreltä. Mä löin kaihtimet kiinni ja sytytin kynttilän. Yritin pitää tunnelmaa korkialla. Mutta turhaan. Mua vitutti jo valamihiksi tuo kellojen rukkaaminen. Se toiminta pitääs saatana kriminalisoora!!!! Ja sitte viä lyötyä lyörähän!!! Siinä ku mä raukka jo mielikuvis asettelen pinkkiä ja turkoosia tyynyjä mun soffalleni uima--altahalle, torellisuus on karu. Altahan pinta on yhä jääs ja taivahan täyreltä ploosaa valakoosta saastetta. Ja mulla raukalla on jo kesärenkahakki autos ja seittemäksi ( KUUREKSI!!!! )  pitää aamulla  töihin. Näinki henuusis tunnelmis mä vietin eilisehtooni. Mutta niivvain oon pärvötelly tämänki työpäivän. Ja enää kaks työpäivää ja sitte saan keskittyä vaikka trulliittelohon. Niinno...puutarhahommiahan mä HALUAASIN pääsiääsenpyhinä teherä. Pahoon kumminki pelekään, jotta mun ulukoolut jää palatsikoiran lenkittämisihin. Nekää ei välttämätä oo mitää pitkiä, ku me ei kumpikaa piittaa räpäskäkeliistä ja niillä meiton ny uhaattu. No .... saanpa hyvän syyn siivota vaatekomeroni. Son puuha, jonka teen joka syksy ja kevät. Mun pedantti luonne vain vaatii sen.

Hyi olokohon, ku mun tuli käytettyä karkiaa kieltä täs tekstis. Mutta antakaa mulle se anteeksi. Mua ny vähä heleppas. Sain eres vähä malliksi moukeerata tuosta kellojen siirtelystä ja takatalavesta. Kyllä mä tästä toivun kesää kohore ollahan menos ja lomalaituumet siintelöö jo mun mieles.