Kolomas kerta toren sanoo - Dubai

Joo, torestaki....viäki tuloo päivitystä Dubaista. Pakko son ny myöntää, jotta tämä eteläpohojammaan eloveena on löytäny lomakohteen, johona viihtyy. Nimenomaan lomakohteen, asua mä taharon kristitys maas. Sellaasena sen suon jatkoski näkeväni. Mutta matkaalu on mukavaa, muu maa mustikka ja oma maa mansikka. Marjojen eherotoon kuningatar ). Tottakai son mukavaa käyrä kattelemas Suurta ja Komiaa ( toki näjen sitä eteläpohojammaallaki ja täs omalla markilla ) mutta on se toki virkistävää kattella ja kulukia mailmalla. Ja oikeen mukavaa son sitä eteläpohojalaasen miehen kans. Sellaasen, jolla on samanlaaset elämänarvot ku mulla. Meillon ne samanfäriset, sinivalakooset kuplat. Sieltä käsin sonki sitte mukavaa käyrä silimittelemäs Suurta Mailmaa...

Silloon se on sitte selevää, jotta matkalle me valittemma, jos suinki maharollista sinivalakooset siivet. Jos nuukaalun tähären pitää valita jotaki muuta, sov`vain sitte pareet jäärä kotia nuukaalemahan. Me kannatamma kotimaasta, niin palio ku son vain ikänä maharollista.

Mutta niinku mun erellisistä postauksista muistatta, on meirän kaks erellistä reissua sisältäny kaikenmoosta dramatiikkaa..ja sitte ku viä on se sanonta, ei oo kahta iliman kolomatta...niin kyllähän son ny sanomatakki selevää, jotta mä kerkisin maalata kaikenmoosia uhkakuvia siitä, mikä voi mennä vituuksi tällä reissulla. Mutta...ei, ainut häihäräppy melekeen oli se ku isännän passi oliki sen toises pakettiautos, joka oli renkahanvaihros...mutta onneksi tämäki seikka havaattihin jo Raumalla ( ku esti oltihin flikalta tarkistettu, notta ei siä vaarin ( mun isän ) kiriootuspöyrän looras mitää iskän passia olisi....flikkaa jo kylymäs varmahan, jotta eikö nuosta piruusta pääsekkää erohon...mutta ei mitää passi saatihin mukahan siältä toisesta pakusta ja rengasliikekki oli viä auki. Siinä kohtaa, kolome Tarkkalaasta huokaasi helepotuksesta, jokahinen omista syistänsä )

Reissuhunlähtö oli torellisuutta , niinku oli mun lähtöaamun päänsärkyki, hotellihuonehes Helsingis. Tottapa mä ny tuumasin, jotta varmahan joku aivoverenvuoto, mutta ei, kyllä soli vain sitä migreenintynkää, ku ressi alakaa laueta. Tämä arkioravanpyörähelevetti on ottanu musta osansa ja oon siihen justihin niin saatanan  kypsä ku kesäloman lopulla uumoolinki. Mutta orastava jyske ku oli tainnutettu särkylääkkkeellä, sain ku sainki bling bling -laukkuni pakattua ja isäntä pääsi lentokentälle tuumaalemahan, jotta " montako kamelia tuosta blondista voiis saara? " Sev`verran mä tua naamakirias kyllä totesinki, jotta vaatimatoon kameli tulis kyllä palio halavemmaksi, ku hurpales eteläpohojalaanen blondi. Mutta koskapa mä täs ny teille kiriootan ja kohta esittelen matkakuvia ja -kokemuksia, voitta päätellä, jotta niin komeeta kamelia, joihinka vaihtokauppa olis ollu eres mielikuvatasolla realistinen, ei löytyny. Täs mä itte ny kumminki kiriootan ja paatostan sitä iankaikkista isänmaallisuuttani ja siinä välis vähä toimitan Dubaista.

Dubai hurmas mun, niinku jo erellisilläki kerroollansa, niillä huluppeella pilivenpiirtäjillä ja siisteyrellänsä. Mä oon kumminki kermaperseeren kuningatar ja moon sen jo monikertoohin ilimoottanu, jotta kuriaalemahan minen enää tällä ikää lähäre yhtää mihinkää. Moon sitte mieluummin kotona, ku kulutan aikaani johonaki nihkees ja nuhujuusis hotellihuonehis ja paskaasilla rannoolla. Mä tykkään Dubais justihin siitä, jotta siä eres yritetähän pitää siistiinä uimarantoja. Tottapa siäki ny niitä ihimisten muovijätöksiä oli siä tää, joita mä sitte kööräsin naama norsunvitulla roskiksihin ja nupajin suomeksi, jotta ihimiset sitte saatana kehtaa toimitella, jotta "ei koiria rannalle" Koskahan ihimisten enemmistö hoksaa, jottei noo koirat, eikä mikkää muukkaa eläämet, jokka tämän mailman paskantaa. Suurin uhka maapallolle on ihiminen  vain ja ainoastaan ihiminen. Ku ihiminen joskus oppiis kohtelemahan eläämiä ja luontoa, niinku on tarkootettu; KUNNIOOTTAVASTI!!! Meirän kiinanpalatsikoira, Malfoy osaas kertoa teille palio siitä, kuinka kunnioottavasti kohorellahan eläämiä. Hänellä on siitä omakohtaasia kokemuksia. 

Mutta takaasi Dubaihin, ja paatosta taka-alalle. Siä mun sielu lepäs. Ei ollu mitää aikatauluja eikä ohojelmaa. Siä vain vietin laatuaikaa lämpööses unelmieni prinssin kans. Aiva ku paratiisis. Niiskuneitinä keräsin simpukankuoria aarteiksi ,pyyhkeen päälle niitä kööräsin. Olin aiva hurmokses, ennen jokaasta aarteenetsintähetkeä, kutkutti, jotta MINKÄMOOSIA aarteeta se meri oli tänä aamuna mulle rantahiekalle viskonu. Ja tottapa niitä joka aamu siihen oli ilimaantunu ja mä sitte kätevää niitä kööräsin siihen pyyhkeeni päälle. 

Ja tietenki, sitä mukaa ku mä niitä siihen konfoijjasin alakas isäntä vieres huolestua, jotta ensunkaa mä ny nuota KAIKKIA meinaa kotia köörätä. No en tietenkää, suurimman osan palautin Persianlahtehen.  Ja siitä tuliki koskettava setti...orottakaas ku pääsettä tämän postauksen loppuhun. 

Mutta ensunkaa mä ny olisi mä, jonsen mä olisi shoppaalemas käyny. Soli kylläki vain yks ehtoo viikosta tällä reissulla, mutta se oliki sitte sellaanen "shop til you drop " tapahtuma....isännälle. Mun turnauskestävyys on aiva toista luokkaa. Moosin jaksanu viä...mutta sei ny yllätä ketää. 

Mä valamistauruun huolella siihen ehtoohin, ku otimma taksin ja lähärimmä sille ihanalle saalistusreissulle. Mukahan otin käsiveskaksi, mailman kauneimman mutta samalla mailman EPÄKÄYTÄNNÖLLISIMMÄN käsiveskan...tuan kimaltelevan yksisarvisen. Sinne ei mahtunu eres puhelin, joten kuvia ei shoppaalureissusta sitte oo. Mutten mä senpuolehen oosi keriinny siä filimatakkaa, hyvä ku kerkisin shopata syrämen kyllyyrestä, niinkauan ku mies jaksoo mukana kulukia. Jaa...niin mitä tuohon käsiveskahan sitte mahtuu?...ei muuta ku huulipuna...mutta ensunkaa mä muuta shoppaalureisulla tarttekkaa, ku kerta kukkar.....isäntäki kävelöö mun mukana. ( Täs kohtaa taas...MIETTIKÄÄ...kuinka halavaksi olis tullu isännälle se kameli...vain vähä vettä se olis tarvinnu, sen puolehen tämä eteläpohojommaan Imelda tartti silimät kiiluen kaikenmoosta komiaa ja kimaltavaa ) 

Mutta  oli se antoosa ehtoo, palio kaikkia sellaasta, joka oli ku tehty mulle löytyy, mutta tämä laukku oli kyllä itteniki mielestä ihan huippu. Mulle tehty!!!! 

Ja ny ku shoppaalut oli suoritettu alta pois, jäi aikaa keskittyä olennaasehen. Siihen, minkätähäre lomat on tehty. Me vain olimma. Aamulla aamukaffit "omalla "parvekkehella ja sitte hilattihin ittemmä rantahan, johona aika kuluu heleposti auringonlaskuhun. Illat kuluu sillaa, jotta käyymmä tien toisella puolen kasvisruokapaikas herkuttelemas, sitte pari lasi viiniä taas sillä "omalla" parvekkehella ja mailma oli selevästi parempi, ehtoo ehtoolta. Niin palio sitä parannimma. 

Ja tottapa sitä kaikenmoosta ihimeteltävää löytyy tällääselle ikiniiskuneitille.....niinku ny tämä meduusa, esti maattelin, jotta jonku jättimerenneiron piilolinssihän se siinä....  Mutta tottapa sen ny meduusaksi tunnistin, samoon ku sen "sinisen jätti-ilimapallon," jonka isäntä bongas, ku siä kolokytasteeses vetes ittiämmä liotimma... 

Ja se, mikä Dubais kans on sellaasta "ihanparasta" ja mulle sopivaa, on se, jotta saa olla luvan kans aiva överi ja "overthetop". Sellaaset arjektiivit sopii mulle hyvin. Rannallekki  voii halutesnansa tälläytyä, jos huvittaa ( ja useen mua huvittaa ) Eikä silti tuu ihimetteleviä katseeta; "mikä tuon on? " 

Enkä mä ny tietenkää mitää meikkiä tällää, ku tykkään vain laittaa jotaki muuta komiaa, sellaasta

rantavarustusta..

Mukavaa son, ku kaikkia komeeta rantamekkoja on tullu ostettua, jotta on joku paikka, johona niitä voii käyttää. 

Niij`ja...olimma siä yhyrellä iltaristeelylläki, siäkää ei tapahtunu mitää sellaasta, jonka olis voinu katastrofaaliseksi nimetä. Mitä ny yks paikallinen mies risteelyn lopuuksi pyhkääsi viinilasit pöyriltä, sillaa jotta sirpalehia lenteli pirin pärin. Ku sei tykänny, jotta yks toinen mies sattuu siihen. Mei eteläpohojalaasina, tuosta rikuneeraamisesta oikeen mitää pruukattu. Maattelimma notta hyppääkähän se viä pöyrälle, mutta  ei, se lampsii maltillisesti pois aluksesta ja kapu jäi keräämähän sirpalehia ja pahootteli meille muille välikohtausta. 

Kuten sanoon, vaikia son tuota käsittämätööntä maisemaa vangita yhtää mihinkää. Se pitää itte nähärä. Ja sillaa on käyty, jotta moomma päättäny nähärä sen viä monta kertaa, jos Luoja suo. Ja sillaaki on sitte käyty, jotta oomma tältäki osin tullu vanhooksi, sama, hyväksi havaattu lomakohoret. Mitä sitä enää konhottamahan. Matka varatahan, sinne mennähän ja siä nautitahan. Oomma sen ansaannu.

Minen oo yleensä pruukannu olla yhtää haikialla mielellä, ku ollahan vimppaa iltaa johonaki lomakohtees. Tällä kertaa mä olin jopa vähä haikianaki. ( vaikka omahan isänmaahan onki aiva huippua palata ) Mutta kieltämätä tuo rento olotila siinä lämmös oli joinki tosi houkuttavaa. Mutta toisaalta.. kyllä seki on hienoa tulla tänne kotia ja ruveta fiilistelemähän joulua ja joulunaikahan on sitte taas sitä paliokaivattua aikaa TÄRKEEREN asiooren äärellä. eli sitä omaa aikaa, kotona ja rakkahien kans, iliman sitä arkioravanpyörähelevettiä. 

Ja työasioosta sev`verran jotta isäntä bongas paikalliselta raksalta sellaaset telinehet, joitei muuten sen työmailla, eikä kyllä mihinää muallaakaa Suomes nähärä. Ristee, muuten, jotton paikallisten ( tai ne mitää paikallisia oo, Pakistanilaasia ja Intialaasia pääosin ) raksamiesten suojelusenkeliillä hiki. Meirän isäntä voinu oikeen eres kattua, ku ne tuollaasilla kiikkuu siä 

Mutta niivvain se alakas se viimeenen ehtoo tulla mielehen. Ja viimèesenä päivänä molin päättäny teherä muumilaakson Mörkön rannalle. Hyvästiksi. Merkiksi siitä pohojoosesta maasta, joka on mun kotimaani. Mä taharoon sen siihen teherä, sillaa, jotta nousuvesi hänet sitte huuhtoos pois ja sen vierelle mä ajattelin piirtää hiekkahan syrämen, jonka keskelle palautan kaikki ne simpukankuoret, joiten kotia kööränny. Eli suurimman osan. 

Olis ollu hienoa laittaa siihen muutama meritähti, joita oli kulukaa se merenpohoja täynnä. Se näytti aiva siltä, niinku olis  tähtitaivas puronnu sinne veten alle. En tohtinu kumminkaa lähtiä kuvaamahan sinne uurella puhelimellani, ku siinolis kyllä ollu sitte  ne ainekset kasas siihen mun pelekäämähän  matkakatastrofihin.  Siihen kuuluusahan kolomantehen. Siä olis uus puhelin ollu uppeluksis. Jotta kuvitelkaa nyvvain ne meritähäret siä merenpohojas. Ja joinki minen tohtinu niihin eres sattuakkaa. Komeeta olivat katella. 

Sitte mä tein sen. Komia tuli, vaikka itte sanonki. Mua melekeen porajutti. Mutta kulukaa kohta mua vasta porajuttiki. Siinä ku seurasin auringon laskies rannan touhuja ja ohikulukevien ihimisten reaktioota, mun Mörköhön.... ( suurin osa ei eres havaannu ) ....

.....tapahtuu jotaki, joka kosketti mua syvästi. Paikalle tuli paikallinen Arabiäiti lapsineen. Hän kiinnostui mun Mörköstä. Alkoi kuvaamaan sitä, kutsui lapsiaanki tämän kiehtovan olennon ympärille. Mä kattelin vetet silimis. Tämä äiti kahalas vetehen ja toi käresnänsä jotaki, jonka asetteli mun tekemän simpukkasyrämen päälle. 

Hän toi siihen yhyren niistä mun mielestä milijoonista ja vähä ehkä jopa pelottavistaki meritähäristä. 

Siinä kohtaa mun oli PAKKO mennä siihen kans viä kuvaamahan.  Hän ei voinu todellakaan tietää, että  mä olin kokenu meritähäret vähä pelottaviksi, ja olisin halunnu sellaasella koristaa tuon syrämen. Mistä hän olis voinu eres tietää. Emme olleet kohdanneet tuolla rannalla koskaan aikaisemmin, nyt oli ensimmäinen kerta....silloin, kun olin jo Mörköni teheny. Siinä me seisoomma vieretysten Hän, Arabiäiti ja mä Suomalaanen, eteläpohojalaanen äiti. Hymyylimmä toisillemma, ( hunnun välistä näkyvät silimät hymyyli mulle ) Molimma muumilaaksos, mä tietäen sen ja hän tietämättään, jonkin kiehtovan ympärillä. Ei ollu sanoja, oli hiliaanen ymmärrys. Kaunis asia, joka sanattomasti jaettihin, laskevas auringos, kaukana Dubais. Ku mä lähärin, jäi tuo äiti lapsineen keräämään lisää simpukoota tuon Mörkön ympärille. 

Tämä näky jäi mun syrämehen Dubaista. Sen myötä mä jäin ajattelemahan palio kaikenmoosta. Tuo kaunis hetki piti sisällänsä kaharen aiva eri kulttuurin kohtaamisen. Kulttuurien kirjo on rikkaus. Jokaasen, myös meirän kristittyjen pitää pitää kiinni meirän omista perinteestä. Ei meirän tartte niitä maton alle lakaasta. Kyllä jouluna pitää voira sanua, jotta me kristityt vietämmä Jeesuksen syntymäjuhulaa. Se on oleellinen osa kulttuuria,  niin kuuluki. Ei meirän tartte lymyttää omia perinteetä. Ei ne tee niin Dubais, eikä niiren kuulukkaa. Justihin näin on hyvä meirän kaikkien täs mailmas. 

Isä

Tänään se taas on...se päivä, ku isiä muistetahan. Tai sitte muistellahan, niinku ny mä. Isä on ollu  mulle rakas ja turvallinen muisto yli kolome vuosikymmentä. ( en olisi ollu valamis luopumahan isästäni silloon, neliätoistavuotiahana...mutta ei kai kukaa koskaa oo valamis luopumahan rakkahimmistansa. Ei koskaa.)Mun muistoni on kaikki hyviä. Sieltä vuosikymmenten usvan takaa mä muistan sellaasen, leppoosan, nallekarhumaasen ja lempeän isän. sellaasen, oikeen oikeen turvallisen. Hän oli mulle Mailman Viisahin Mies. Mies, joka oli paikalla aina, ku mä tarttin turvaa

Isä oli sen lisäksi, että oli Mailman Viisahin Mies, viä Mailman Paras Lohoruttaja. Hänen leppoosa ja rauhallinen toimittelu oli omiansa rauhoottamahan vaikka raivoavat villiperot, jos tarves vaatii. Niinpä mun oli pikkuflikkana oikeen heleppua uskua, jos alakas peliättää vaikka että, tulooko sota? Jos isä sanoo, ettei tuu, se piisas mulle. Ku mun mailmas; ISÄ TIESI NÄMÄ ASIAT. Isä oli kaikkitietävä, kaikkiosaava ja isä oli turvallinen mies. Nimemomaan MIES ja äiti oli ja on yhäki mun rakas äiti ja Mailman paras NAINEN. Siinon mun mielipiret tähän henkilövouhotuksehen.

Isältä ( ja tottakai myös äitiltä ) oon periny arvomailmani. Ja se arvomailma on sensorttinen, jotta siitä kuuluu olla nykyään kusi sukas. Pitää olla turpa kiinni, jonsei sitte halua seittemäsataa liitettierostoa, joita trendikkähästi ajattelevat syytää sulle somes. Nimittään jos meet PUOLELLA SUUPIELELLÄKI sanomahan, mitää, joka ohkaasestikkaa viittaa, jottoot Koti, Uskonto ja Isänmaa- ihimisä, silloon se alakaa; paskamyrsky. Saat kuunnella tai somes lukia toinen toistansa painavampaa "faktaa" vastapuolen näkemyksien tueksi. Ku oot niitä hetken lukenu ja koittanu vängätä vastahan, tuut siihen tuloksehen jotta näiren "suvaatsevaasten" kans on ku kurapuovasikan peräs juoksis. Ei niirenkans änkkääminen mihikää johora, hullummaksi tuloo vain. Niillon perustelua perustelun perähän. Ne jaksaa vängätä ja ennenkaikkia suvaata. Mutta kyllä niilläki rajansa on...mä nimittään tiän ainaki kolome arvua, joitei nämä sitte suvaatte. Täs ku tuumaalen, saattaa olla pareet, jottei isän, tuon sotaveteraanin, tartte olla tää kuulemas, kuinka nämä kolome arvoa alakaa olla rasistisia arvoja. Emmä haluaasi, jotta isän pitääs olla kuulemas, kuinka kakaroolle pitää Taivahan Isästäki puhua sillaa kauttarantaan....kulttuuriperimän nimis. Vaikka erelleen täs maas on suurin osa ev.lut. Silti ollahan nyvvain hiliaa, jottei loukata ketää. Ja hulluummat toresta meinas, jottolis tämäki päivä kulukaa henkilön päivä. Sellaanen sukupuolineutraali. Tai sitte siinon tarkootus, jotta ollahan empaattisia isättömiä kohtahan. KULUKAA!!!!! MINOON ISÄTÖÖN!!!! Ja mua LOUKKAA aiva järjettömästi, jos tämä hieno MIES päivineen kuitatahan jonku henkilöpäivän alle. Häpeesivät eres, tämänki irean "henkilöt"

Mutta emmä näistä mun arvoosta tähän ny enempää, tällä kertaa. Kuumenen vain ittekki turhaa. Ja te, jokka lujetta, otatta tietoosen riskin, joka kerta ku mun tekstejä lujetta. Moon tälläänen, mun arvot on kokoaijjan lujettavis rivien välis ja joskus, niinku nyt, ne pompahtaa oikeen riviillekki. Oommä naamakiriaski joskus menny mielipiteetäni sanomahan ja sillä seurauksella, että p-myrskyhän siiton nousnu. Ja liitettierostoa tieroston päälle on lätkitty...lähinnä YLE:ltä...Jokku on jopa jättäny siitä lähtien "tykkäämätä" mistää mun päivityksistä, ku on tullu ilimi, jottoon tälläänen, näiren kiellettyjen arvojen erustaja. Rajansa son kaikella...suvaatsevaasuurellaki.  Minen liioon muuta käsityksiäni, en kumartele enkä nöyristele. En hymistele punavihiriäs kuplas. Minen sellaasehen kuplahan maharu. Mun kupla on sinivalakoonen. On aina ollu ja tuloo aina olemahan. Ja siä kuplas on mulla kyllä palio rakkautta ihimisihin ja aiva erityysesti eläämihin. Mutta.....minen myöskää paheksu niitä toisia kuplia, jokahinen saa olla sen färises kuplas ku tahtoo, vaikka sateenkaaren. Kunhan muistetahan, jotta sinivalakoosilleki kuplille pitää olla tilaa. Punavihireellä on ny kumminki enemmistö ja yleenen hyväksyntä. Onnea heille siitä. Mä kellun siinä omasnani. Ja palaan siihen, joka täs oli pääasia; ISÄ

Isä...hänellä oli mun suhteen toiveeta. Niinku varmahan kaikki isät, hän toivoo mulle Vain Parasta. Isä teki kaikkensa, sinä lyhkääsenä aikana, jonka sai olla osana mun elämää. Isä oli mun pikkusormen ympärillä ja täytti mun toiveeta minkä kerkis. Isä oli läsnä, saatavilla ja ennekaikkia turvallinen ja rakas. Mutta Hän oli myös loistava piilovaikuttaja, siinä mihinä hän kärsivällisesti kuunteli mun kans, mulle ostamastansa, kasettinauhurista Duran Durania, isällä oli päämäärä. Isä niin toivoo, jotta musta tulis SÄÄSTÄVÄÄNEN. Tästä kielii kaikki ihanat säästölippahat, liittämiset Kultapossukerhohon. Ja sellaaset komiat ja viisahat peliliikkeet.

Kyllä mä viäki muistan, kuinka messevä tunnet se oli ku lähärimmä isän kans hakemahan tuota KULLANväristä komiaa possua Postipankin konttorista. Tuo toinen oli mun makuhun ( JO SILLOON!!!! ) vähä arkiseet ja ei niin komia ( Ja isä tiesi sen... )  Isä nuota mun säästölippahia täytti...ja uskoo ja toivoo, että Virpiki sitte, eres joku päivä.... Mutta kyllä hän sitte totes viimeesenä kesänänsä; " Hyvä flikka tuo mun Virpini on.... oikeen hyvä flikka...raha ei vain taira teherä pesää .... "

Isä kumminki piilovaikutti, loppuhun asti. Täs on hiirenkorville pelattu peli. Joululahaja isältä vuonna 1982. Me pelasimma tuota PALIO!!! Ja varmahan isällä oli tuolloonki taka-ajatus, jotta se flikka tulis eres jonkusorttiseksi finanssineroksi. No...en tullu....mutta sen huomasin jo silloon, kuinka mahtava isä mulla on. Ny silimänurkkia pyhkien muistelen nuota hetkiä. Tämä isän nurkista koriaama peli nostetahan vissihin meillä tänäki ehtoona tuohon pöyrälle...nimittään son tyttäreni lempipelejä. Meillä vietetähän isänpäivää torennäköösesti tätä pelaten. Huomaakkos isä, tyttärestä on polovi parannu?

Kyllä se isä sen tiesi, jotta hurpales minoon. Kullasta ja Komiasta tykkään. Se sitte osti mulle tuon kynttilänjalaanki yks joulu, kummä ihimettelin, jottei meillä kotona kimaltele enempää.Se joulu oli kumminki meirän perhees vähä surullisempi. Isä oli muuttanu pois. Oli tullu avioero.....sellaasta elämä joskus on.  Eroja tuloo, mutta isät ja äitit, he on aina lapsilleen rakkaimpia. AINA. Nämä kristallit on kuulemma isän kyynelehiä....Aika hiliaasta oon kattellu niiren kimmellystä. Tämä kulunu vuosi on kirkastanu niiren kimaltelua. Isän kummipoika, mun serkku, otti yhteyttä ja oonki nyt saanu kuulla heiltä, isän sisaruksilta, juttuja isästä ja ennenkaikkia, nähärä ja halata heitä. Ollahan kyläälty puolin ja toisin ja tullahan kyläälemähän.  Ihimeellinen, upea tunne....aiva ku osa isästä olis tullu mun työ. 

Mutta näin se kuluu tämä isänpäivä, muistellen sitä isää. Mun syrämes isä kulukoo jokahetki. Ja kulukaa mä TIÄN, että isä rakastaa mua, vaikkoon tälläänen, kulutushysterian markkinoolla hömpöttävä hurpales. 

Hyvää isänpäivää Rakas Isä, mä tää kimaltelen ja kulutan. Ja kuule...mä lupaan...mä yritän vähä säästääkki. Mutta rakkauttani minen säästele. Kiitos turvallisesta lapsuuresta ja hyvistä arvoosta, jokka mulle rakkaurella siirrit. Niitä mä vaalin ja kulietan matkasnani. Vaikka nei niin olis ny muotiakaa. Non kumminki meirän perheen arvoja.  Enkä mä hylykää mun säästölippahia.