Minoon Morna, Täyrellinen Morna

Vai minkälaaseksi pitääs kuvaalla, tälläästä naisihimistä, ku minoon. Topakka, ittetietoonen ja - riitttoonen nainen. Turhamaanen....aiva pilikkuhun asti turhamaanen. Maharotoon. Mutta samalla kylläki naisellinen, äärinaisellinen. Mun perähän jää aina vieno tuoksu Elisabeth Ardenin Red Dooria.... Ja KYLLÄ, nimenomaan vieno hyvä tuoksu. Emmä ny siinä ittiäni uita. Mummielestä vieno tuoksu puhtahalla iholla on kyllä pareet, ku hienhaju. Hyi Saatana. Minoon ihastunu Red Doorihin jo neliännes vuosisata sitte ( HERRAISÄ!!! Kuinka siitä on jo NIIN kauan??? ) No kumminki, opiskeluaikoona siitä tuli MUN tuoksu. Siiton tullu mulle LEGENDA ja se yhyristetähän muhun moneski paikas. Joskus vuosia, vuosia sitte yhyres päiväkodis, johona olin opena, yks pikkupoika sanoo; "Virpi-ope on tullu töihin" Tähän Eeva-ope; " Ei Virpi ole vielä tullut..."  Poika vastas varmankuuloosena; " On Virpi-ope tää, täällä tuoksuu häneltä, hyvältä"  Joo-o, mä olin tullu, olin aiva nurkan takana. Enkä ollu valanu päälleni pullollista tai eres puolta. Soli se vieno ihana, hiukan makia tuoksu...hunajaanen. Tähän toresta ihastuun nuorena opiskelijana, ku mun kurssikaverilla oli kyseenen tuoksu. Siitä tuli MUN, mun ikioma tuoksuni. Minoon jopa sanonu, jotta ku mä täältä olevaasuuresta sitte joskus siirryn sinne valon maahan, suihkahutelkaa Red Dooria mun arkun perähän. Sen vieno tuoksu on aina seurannu mua. Joskus ku olimma ollu Teuvalla ja äitee jäi mua ikävöömähän, niinku ny äiteet kakarootansa aina ikävööttöö, hän totes; " Oi, eteeses oli viä pienen hetken sun ihana tuoksus.. "  Mä hamstraan tätä aina ittelleni . JOKA laivareisssulta tai lentomatkalta mä palaan Red Door käsilaukus. Ja niin palaa isäntäki, se TIETÄÄ, jotta mä orotan sitä. Se ei oo sitte mikää tuliaanen  ( ne kuuluu tuora mulle erikseen, kantaa kullan ja mirhan tavoon mun jalakojen etehen ) Yks veretseisauttava hetki Helsinki - Vantaan lentokentällä on jääny mielehen, mä tepastelin Tax Frees ja haukankatseella haravoottin parfyymihyllyjä .....ei näkyny mun Red Dooriani. Nuori myyjätyttönen ei ollu sellaasesta kuullukkaa. Meinas, jotton poistunu valikoomista.Isäntä yritti kattella sopivia sanoja tilanteehin, johona oli tunnetta siitä, jotta aika on ajamas Virpin ohitte. Mutta kulukaa; onneksi mures oli ennenaikaanen ja turha. Red Dooria on erelleen saatavilla ja son aika suosittuki tuoksu. Mutta lamaannuttava hetki se mulle oli. Soli melekeen yhtä lamauttava tunne ku se, ku havaattoo jotta dödöt on pettäny ja non pettäny sillä hetkellä ku kainaloos on sellaanen pieni sänki. Kardinaalimoka, joka joskus harvoon osuu omalleki kohoralle. Joskus ERITTÄÄN harvoon!!! Silloon toivon että maa nielis mun, ku sh`bamis ojentelen käsiäni ja sänki loistaa kainaloos ja hienkäry ..hyi ristus!!!  Voin vain KUVITELLA, kuinka komiaa ja eroottista solis, ku kainalokarvat lepattaas sh`bamin taharis. Juu ei....mä alakaan kyäkätä tuon mielikuvan ansiosta. Jos mun pakkomielteeni Red Dooria kohtahan on ongelma....son kumminki vähemmän kuvottava ku erellä kuvaaltu ilimiö.

Kulumat mä muotoolen. Sen minoon sisäsyntyysesti oppinu mallista kattomalla, äiteeltä, täriiltä ja mun kummitäriltä Tertulta. Laittautuminen on ollu meirän suvun naisille aina sisäsyntyystä. On puhuttu "hirvimäen komeesta naisista" Ja ku katton äitiäni ja tätejäni, Hirvimäen puolelta, niin voin huoletta allekirioottaa tämän. Son FAKTA. Mä muistan viäki ku seitkytluvulla kattoon käsi poskella  Irma-tätini meikkaamista. Tuunas kulumiansa ja voi,  kuinka hyvältä hän aina tuoksui. Sama homma Kirsti- ja Sirkka-tätien kohoralla. Irma-täti on silti AINUT ( mun itteni lisäksi )  tähän asti tuntemani, joka laittaa kahta huulipunaa saarakseen OIKIAN pinkin sävyn. Soli huvittavaa havaata tälläänen meitä kahta yhyristävä omituusuus, sukuvika. Tyttäreni ja siskooni kaikki, eivät lähtisi kulumakarvat rehottaen eres roskalooralle.....son vain sellaanen kirioottamatoon sääntö. Tyttäreniki on oppinu tuon tairon aiva itte. Ei sitoo siihen minä tai kukaa muukaa sen kummemmin opastanu. Sellaanen tuloo selekärangasta. Samoon pieni ehostus muutenki, son naisellista, se KUULUU naisellisihin etuoikeuksihin. Ja meirän suvus son syvällä, syvällä geeniis. Myös siä toisella, Laitisen puolella. ( Löytyyhän sieltä ihan missiainesta, nuan niinku virallises mieles, oikiasti. Silloon ku missikisat oli viä OIKIAT, silloon seitkytluvulla )  Muistan kans joskus seitkytluvulla, ku oltihin fyrrykyröös mun kummitärin työnä ja oltihin lähäröös Vaasahan ostoksille. Äitee ja Terttu meikkas tietty ensi. Ku Tertun mukahan " siähän pantaas kiinni " jos sinne ny ruokkoamata lähtis. Niin..jotta tälläääses opis ku minoon kasvanu, ei lopputulos voi ollakkaa muuta.

Oonhan mä toki poikkeusellinen morna toki monellalailla muutenki. Mua pitää hemmotella ja pitää hyvänä monella lailla. Mun kans pitää KESKUSTELLA, sietää bling blingiä ympärillä. Moni mies luovuttaas jo. Mutta tuo Luovankylääsen maanvilijeijän poika.....se kulukaa jaksaa sinnikkähästi olla mukana kuvioos. Mä annan anteeksi, vaikka se joskus kesken keskustelujen nukahtaaki nojatuolihinsa. Yrittäjä teköö pitkää päivää ja yrittää parahansa. Emmä kyllä millää voi valittaa. En eres keksimällä. Kyllä se pitää naisistansa hyvää huolta. Vaimostansa ja tyttärestänsä.

Se kantaa kultaa ja mirhaa mun jalakojen juurehen. Ei unohra merkkipäiviä.

Tuoo yllätyksiä reissuulta ( eikä niitä tartte torentaa labras ) Ja yllätykset on senkokoosia, ettei tartte luupin kans kattua. Non mun näköösiä. Plohtevia.

Mä oon nainen, joka ottaa naisellisuurestansa kaikki, AIVA KAIKKI irti. Voin mä lähtiä kattomahan jotaki tylsää Jyväskyläralliaki, jos olosuhteet ja puitteet on kohorillansa. Timo tietää tämän. Ja on hoitanu homman kotio jo monta kertaa. Tällekki syksylle on tieros arjen yläpuolelle nostattavia hetkiä. Niitä orotelles.

Tottahan sitä joskus ottaa, näin nuorisokielellä ilimaastuna, "vähä damageaki" Joskus "damagea" ottaa vain varpahat, joskus sitte "damagea" tuloo sieluhun. Tällä elämänkokemuksella voin toreta, että paljun reunahan vahingos kolahutetut varpahat paranoo nopiampaa, ku sielu. Ne sielun haavat ku pakkaa jäärä aika syviksiki arviksi. 

Mietikääs kulukaa sellaasta tilannetta tää Tarkan markilla, ku isäntä sai irean kasvihuonehesta ja mä innostuun kans asiasta. No niin.... mutta ottakaa sitte huomiohon, jotta näis visioos kohtas kaks aika erilaasta näkökulumaa. Irean heitti kehihin käytännöllinen Tarkan maanvilijelijäsuvun poika, ireasta otti kiinni Hirvimäkisen taiteellisen veren omaava naisihiminen. Mettikää minkälaanen kalakatus siitä alakas, ku mulle alaatahan esittämähän jotta, johonaki ruokottomis muovisäkiis siä kasvaas jotaki. ( son käytännöllistä...mutta rumaa... )  EIKÄ, KU KAIKKI KASVATETAHAN SELLAASIS VÄHÄ KALAKKEUTUNUSIS TERRAKOTANFÄRISIS RUUKUUS .....tietenki!!!! Nuasta vaalianpunaasista kottikärryystä voitta jo päätellä mun jalakaterän asentoni, ku puolustin näkemyksiäni ja oikeuksiani asentaa MUN kasvihuoneeseheni kattokruunu ( sellaanen monifärinen  ja muutenki sellaanen englantilaastyylinen garden-sisustus hässäkkä, krakeloituneine tasoineen ja hyllyineen )  JOS meille tuloo kasvihuone, son erelläkuvaallun kaltaanen. Te pystyttä sen kevyesti ennustamahan, jo mun kottikärryni asennosta. Niinkauan ku tuo vaalianpunaanen kärry könöttää pihas ja parkkeeratahan tokevasti mun askarehieni vierehen,  niin kauan tää on tälläänen komento. Ja sitäpaitti Timo on jo luvannu virittää sen kristallikruunun. Se ymmärtää mun kotkotukset ja suhtautuu niihin hellyyrellä. 

Mutta... vaikka mä oon tälläänen. Päällisinpuolin kauhia morna....Timo tuntoo myös mun sisimpäni. Siä komian takana on mun herkkä, äärimmääsen herkkä sieluni. Sen sielun tuntoo mun Kaikkein Läheesimmät. Tai sellaaset, jokka on tutustunu muhun...siihe oikiahan Virpihin. Mä kannan syrämesnäni mun rakkahia. Tyttäreni on mulle Kaikki Kaikes. Perheeni ja sukuni ja ystäväni. Mä haluan helliä ja hoivata. Eläämet..... Niitä mä rakastan. Pientä koiraani mä pirän ku Kukkaa Kämmenellä. Suojelen ja hellin häntä. Yksikää karva ei saa taittua. Näin mä haluaasin olevan kaikilla eläämillä. Minoon elääntenoikeusien puolesta henkehen ja verehen. Mä väistelen muurahaasia ja oon muutenki omituunen nainen. Että sellaanen morna. Ny lähären mittaalemahan sen kasvihuonehen paikkaa.....

Ku ei koskaa kasvaasi aikuuseksi

Niin....mä puhun ny sitte muuten HENKISESTÄ kasvusta. Fyysisesti minoon riittävis mitoos. Pituutehen pystyn kätevästi vaikuttamahan korkkaariilla. Ja näimmä leveyssuuntahanki voii sujuvasti ja tehokkahasti vaikuttaa. Ainaki jos haluaa laajentua. Siihen tarvitahan vain lähes tauotoonta grillin äärellä notkumista korolla sekä suolaasen ja makian herkkupalan vuoronkyytiä nauttimista. Suklaa on varmahan yks tehokkahin. Mä ainaki oon teheny sen suhtehen  kaikkeni, jotta suklaalla pystyys levenemähän. Eikö teiränki mielestä oo jo kokolailla kunniootettava saavutus, jos Prisman kauppareisulta tulles pystyy liikennevaloos vetämähän puoli pussia Dacapo-suklaapaloja. ( miettikkää ny, herrantähäre niis on vissihin jotaki likööriäki!!! Jos mua olis puhallutettu..siinolis pitäny sitte sopertaa, notta tuosta pussista mä vain vähä maistoon. ) Ja vaikka niis onki jotaki viinaa, non mulle tuttuja jo aiva lapsuuresta. Mullon oikeen selekiä muistikuva ku istun äiteen pyöräntarakalla ja mutustan äitin mulle ostamaa Dacapopatukkaa. Kesätuuli leyhytteli mun hiuksia ja äiti poloki pyörää ja mä pitelin pullevis pikkusormis Dacapopatukkaa. Mutta ei musta silti tullu alkoholistia. Suklaaholisti kylläki. Pikkutyttö mus heräs välittömästi, ku näjin Fazerin uutuuren, Dacapopussin. Hyvä ku maltoon eres kassalla jonottaa. Totuuren nimis...mä reviin sen pussin auki HETI ku soli tullu hihinan toisehen päähän ja olin sen muiren ostosten ohella maksanu. Äitille mä tietenki heti soitin, että joko son maistanu? Joko se tietää, että on tälläänen versio Dacaposta.

Niin....äiti....Tämän asian suhteen en minä, eikä varmahan kukaa muukaa kasva ikinä aikuuseksi. Mä soitan äitille ainaki kerran päiväs. Toisinaan jopa usiammanki kerran, jos on asiaa. Asiakynnyksen ylittää jo tuo Dacapopussin ilimestyminen. En voisi kuvitella elämää iliman äitiä. En oo miettiny, kuinka sitte mun elämä jatkuu, jos tuloo se päivä, etten voi soittaa äitille. Äiti on mulle kaikki kaikes. Sille mä soitan ilot, surut ja kaikki siltä väliltä. Äitin kans paranamma mailmaa. Äitiltä on periytyny mulle taiteellisuus, eläänrakkaus, suunnaton sinivalakoosuus, isänmaallisuus. Aihe joka nykyaijjas on välillä jopa paheksuttavaaki. Ku pitää olla niin suvaatsevaanen, nottoikeen.  Jostaki syystä sinivalakoosuuresta on tullu suvaatsevaasuuren vastakohta, vaikka asia ei kyllä niin oo. Sori, vihervasuria mustei ikänä tuu. Tämä tieto saattaa järkyttää joitaki, mutta mä ny mainitten sen ohimennen täs. Nymmä koitan ohojata tätä kirioottamistani kevyempähän suuntahan. Moon äitin "pikkutyttö" vaikka tämän ylläolevan kuvan perusteella minoon pikemminki se Dacapoja ahamiva morna. Joo.... mun pitää alakaa teherä sille jotaki, että olisin vähemmän morna....

Niinpä elokuus mulla alakaa aina "uus elämä" Sevverran tuo siviiliammattini lastentarhanopettajana rytmittää mun vuotta, jotta ajattelen elämääni lukukausina. Elokuus alakaa uus kausi ja elämä. Tosin kulunu elokuu on kelien puolesta hämänny mua sevverran, jotta oon vaarallisesti jatkanu työpäivien jäläkihin altahalla makoolua ja grillin äärellä notkumista. Sitte oon yrittäny häärätä puutarhas ja pitää huusholliaki siistinä ja pölyttömänä. Kaikki pitääs olla tiptop viimeesen päälle. Ja mun pitääs olla uuma hoikkana ja olla se satuuhin uskova herttaanen lastentarhanope. Johonaki vaihees sitte tämä illuusio vain särkyy ainaki hetkellisesti, ku löyrän itteni arkiehtoona kymmeneltä viä jynssäämästä keittiön laattialaattojem saumoja. Mullon kovat vaatimustasot ittelleni ja johonaki vaihees sitte vain "napsahtaa" ja mä toimitan asiaani pikkukieli pihalla. Siinä vaihees isäntä koittaa viä nupaata jotaki kotiavusta, joka kiihryttää mut jo seuraavihin sfääriihin. Eisunkaa MUN huushollia OSAA kukaa muu puunata ku MÄ. Muut teköö VÄÄRIN ja mä OIKEEN. Tätä manifestia mä julistanki sitte sellaasella voimalla ja voluumilla, jotta koiraki livahtaa flikan huoneesehen turvahan.

Sitte mus on kumminki tämä toinen puoli. Ikuunen pikkutyttö. En suostu pukemahan päälleni tylsiä tasaraitapaitoja ( ja ny taatusti taas tahtomattani tulin loukanneeksi jotakuta, anteeksi se ei ollu tarkootus. Mutta MIETTIKÄÄ mun päälle tasaraitapaitaa,joka viä leventää...niin-in, ei sopiisi. Tai yhtälailla se "jotakuta" näyttääs aiva friikiltä näis mun kostyymiis ) Täs kuvas siis tosiaanki MUN vaatteeta, Virpin, ei 6 vuotta vaan 46 vuotta. Näillä kymmenillä toivoa henkisestä aikuustumisesta ei enää oo. Minoon vaatteeren suhteen toivotoon hurpales. Ja jos on jotaki tälläästä en vain VOI vastustaa kiusausta ja sen kerran ku sen teen tai eres HARKITTEN, mä jourun heti katumahan. Nimittäänp täs  vähä aikaa sitte flikka sanoo, jotta Zalandolla olis yks tosi magee Disney-prinsessa college. ( kattokaas omena on täs tapaukses puronnu aiva puun juurelle. Flikka on melekeen yhtä paha ku mä....melekeen. Mä oon silti melekeen jo diagnoosia vaativa tapaus ) No joo, OLI SE IHANA..mutta jostaki syystä jäin tuumaamahan. Ku niitä pitää ostaa kaks, eikä nollu aiva halavat. Sitte eileen mä kumminki aattelin, jotta KYLLÄ me ny ne puserot tarvitahan. Ja kas....ku menin sivuulle, sain toreta, että meiton muitaki hulluja. Nimittään meirän koot oli loppuunmyyty. No...silloon mua harmitti, melekeen vitutti. Laitoon ne kummini ns. toivelistalle. Täs tapaukses tuloo mulle sähköpostihin tieto, jos näitä joskus viä tuloo. Ja VOITTAKO KUVITELLA, siinä ku paistatelin iltapäivää pihakeinus

Mulle kilahti postia!!!!!!  Siinä sanottihin jotta niitä meirän kokoosia puseroota oli ny tullu kaks!! ( oli nyssitte markkinakikka tai ei ) mutta mä lähärin siitä paikasta pää kolomantena jalakana läppärille ja heitin tilauksen kehiin nyssitte orotetahan. 

Disney-unelmia, niitä mä tartten. Minoon täs ollu taas niin kiiruhine. Jotta on täs vierähtäny viikkoja välis, ku oon tänne keriinny mitää kirioottamahan. Mutta ny ku tämä arki alakaa tästä asettua uomihinsa, niin enkähän mäki tästä kerkiä tänne useemmin. Ny pitää ottaa ja lähtiä lenkille. JOttei tartte yrittää tilata suurempaa kokoa siitä Disney-prinsessa puserosta.