Komian tähäre

Tästä sangoosta se lähti...tämän postauksen aihet ja mun ittetutkiskeluni, tälläkertaa. Niin siinä son, mun Komia kultakalasankoo. Tämon jo kakkosversio. Ykkösversio(t) löytyy muutama vuosi sitte Kauhajoen Halapa-Hallista. Meitoli silloon kolome siskoa; mä, Kirsi ja Kati, jokka ostivat kyseeset sangoot. Silimät kiiluen ne kööräsimmä kotia. Molimma teheny LÖYRÖN!!! Hirvimäkinen veri suonis kohaaten hykertelimmä komeeta sankojamma. Ja sitte.....noin vuosi tämän ostoskliimaksin jäläkihin meirän kaikkien kolomen miehet, olivat kohorellu nuota sankoja, niinku ny sankoja kohorellahan.  NOLI KÄYTTÄNY NIITÄ!!!!! Kuka oli jättäny sinne vettä jäätymähän, kuka käyttäny betonin valuhommis....herrantähäre!!!! Joku muutenvain pirelly niin, jotta oli tullu kriipooksia. Ei kultakalasankoja tuollaa kohorella. Oon varma, jotta ku näiren miesten rikokset tuli ilimi, niilloli kaikilla käsitys, minkämoosella äänellä puhuu Hirvimäkinen taiteelijasielu, jokon suututettu. 

Mutta eipä hätää.Onpa meillä eteläpohojammaalla, sellaanen aarreitta. Mun Mekkani. Keskisen kyläkauppa. Siältä mä viime kesänä löyrin tuon kultakalasangoon. Siinä sankotaivahan portiilla mä aukaasin heti puhelun Kirsi-siskoolleni Raumalle ja lopputuloksena Komeeta kultakalasankoja lähti kohti Raumaa usieekki kappales. Ja ny viime viikolla mä löyrin Keskisen sankotaivasosastolta tämän  ihanan, hellyyttävän ja ristuksen Komian kylypyankkasangoon. Soli hujahros, ku se sujahti mun kärryhyn. ( vaateosastosta en eres puhu täs yhteyres. Sen te tiättä jo...pussitolokulla biletoppeja, capreja...ja blingblingiä...oho mä toimitin kumminki :D )  NO mutta kumminki, eileen ehtoolla sitte ku pihasaunahan astelin.....

Joo...toresta portahia arvokkahasti astelin ( Ja ei, nuo EI OO hiekootuskiviä ) Neki on siinä Komian Tähäre. Minoon teheny siihen niinku tassunjäliet, markkeeraamahan jokaasta meirän perheenjäsentä. Kätevä irea, yhyrestä puutarhaohojelmasta. Aika nopiaa isäntä oppii, nottei nuota kuulu potkia siitä sivuhun. Itteasias niihin ei sovi varpahien osua ollenkaa!! Ku jokahisen kiven kohta on tarkoon määritelty. On varmahan vähä haasteellista väistellä niitä, mutta jos mun kans on sitoutunu elämähän, tällääset Komian Tähären-viritelmät on jo arkipäivää. Mutta kieltämätä isäntäki äimistyy siinä saunanlauteella, ku mä alakasin puhua sille yhtäkkiä KOTOÄÄNELLÄ: Kattokaas ku MUN KULTAKALASANKOO oli siinä saunanportahilla, nuavvain, iliman jotta mä TIESIN. Soli otettu sisäsaunan lauteelta ja silloli kulietettu  mitätiesvettä  ( täskohtaa huomaatta yhteyren Pokka Pitää Hyacinttihin :D )  Ja mikä pahinta, ku isäntä on sen ottanu, se heleposti sen silimis siirtyy tavissankojen joukkohon ja ennenku mä kerkiän eres havaata, se löytyy betonimyllyn viereltä. Soli mun kauhukuvani, siinä samalla ku kimotin ja koitin selevittää Luovankylän miehelle.....jotta tämä ei oo mikätahansasankoo.....tämon MUN KULTAKALASANKOO. Kyllä siinä Luovankylän mies pyöritteli silimiänsä ku mä, Hirvimäkisen suvun taiteeliasielu, selevitin sille suu vaharos sangoosta, jota EI SAA käyttää sankoona. Tätä mielikuvaa vasten mä ymmärrän, jotta Luovankylän mies varmahan useenaijjoon kaipaas ohojetkirijaa, kuinka selevitä tämän Kirkonkylästä bongaamansa flikan kans. Mutta taitaa se mua viäki rakastaa. Kakskytävuotishääpäivää vietettihin tuos viikolla, ku se tuli maakunnasta. Soli viikko sitte tuonu mulle jo plohtevan sormuksen ja nyvviä toi pikkupussillisen kimallusta frouvallensa. Kaharet riipukset ja sormukset. Kyllä...tuon miehen rakkaus on aitoa. SE ymmärtää mun kotkotuksia. Ja osanaikaa jopa arvostaaki niitä.

Mun saunatonttua on heleppo arvostaa. Sonki tuollaanen  "tavis" Moon kauan jo kattellu sellaasta "oikian" näkööstä menninkäästä meirän saunannurkalle. No....tämon ny mun  myönnytykseni tällääselle tavistontulle. Itteasias tuo hattu sen teki,se liikutti jotaki osaa mun sisällä. Ja mukavahan siihen on kynttilä sytyttää pilivisenä ehtoona ( ja niitä muuten on ollu aiva ristuksen palio, aiva liika monta...mutta no.. ) Niin.... mukavahan siihen on kynttilä sytyttää, joo MUKAVA, muttei ollenkaa KÄTEVÄ. Esti pitää olla kokolailla notkia,  ( onneksi mä oon viä ) jotta pääsöö kaitehen alitte tontun likille ja tuo pikkuriikkinen lyhty aukee alapuolelta....pari kertaa jopa mäki oon sytytyspuuhis sarattanu, enkä oo ollenkaa ollu niin harras, ku vois olla, ku sauna lämpiää.

Mutta tuo tonttuki on tuos Komian Tähären

Samalla logiikalla mä ostin tällääsiä hillopurkkia Prismasta viime viikolla. Sanomattaki on selevää, jotta nämon aiva kävyttömän kokoosia. Enkä mä eres tiä,mitä niihin säilön. Mitä nuohon ny muka mahtuus? Ei ainakaa Valtarin mansikoota Fyrrykyrööstä. Non tomaatinkokoosia. No...kyllä mä jotaki keksin niihin. Mutta kai te ny ymmärrättä, jotta nuoren värikkähien lasikansien tähäre mä ne ostin.....kai sinne ny jotaki mustaherukkahilloa vaikka..... ( tosin mun mustaherukakki on tänä vuonna plohtevan kokoosia...neki ymmärtäävät jo, että pitää olla...komian tähären )

Ja mitä tuloo mansikooren noukkimisehen. Sitäki tapahtumaa varte varmahan suurin osa ihimisistä pukeutuu asianmukaasesti ja mukavasti. "Asianmukaanen" ja "mukava"  non mun korvis kirosanoja,mitä pukeutumisehen tuloo. Ne kuuluu kategoriahan Marimekon tasaraitapairat. Ne sopii jonku pirtahan, mun ku näköö sellaases, son merkki siitä, jotten mä oo oma itteni. Mä lähären mansikkapellolle yleensä aina teemanmukaasesti. On heti sellaanen "oikianmoonen" fiilis. Mä tykkään kaikista marioosta, Mutta kyllä mansikka on marjojen Kuningatar ja mä suhtaurun jopa niiren noukkimisehen näin. Onneksi kyläkaupalta löytyy tälläänen toppi. Enkä kulukaa eres ryöttäny sitä mansikoolla juurikaa.Ne pienet pilikut,mitä tuli, lähti sillä Vanishilla...sillä pinkillä

No sitte...ku olin ne tomaatinkokooset mansikat saanu noukittua ja pakkaasehen ja ostanu nuo kävyttömät mutta komiat hillopurkit, sekä käyny Kyläkaupan sanko- ja tavarataivahas...luulis jo, jotta ihiminen rauhaantuus 

tämän kulutushysterian alttarilla. Mitä viä. Mä kävin pahaa-aavistamata Prismas hakemas paria unohtunutta ruokajuttua. Niin, SIINÄ NON!!!! Käytävän vierelle houkuttavasti laitetut...mun lyhyryt 

Kattokaa ny. Nuo ihanat valakooset pitsilyhyryt. Niitoli kolomia eri väriä. Punaanen, vihiriä ja oranssi. Mulle tuli valinnanvaikeus. Ja mä ratkaasin sen mulle aika tyypillisehen tapahan.....MOSTIN NE KAIKKI. Sitte nopiaa kotia mallaamahan,jotta MIHINKÄ ne sopii. Ja kas.....tähän meirän etuterassille ne löyti paikkansa.....

Mutta sitte.....kummä tarkemmin kattoon.....tuo asetelma oli vajavaanen. Melekeen kuulin kuinka Eino-paappani piliven reunalta sanoo, notta siitä flikka PUUTTUU ne toiset kolome. Sitte vasta son tarpeeksi.....komia. Tarpeeksi...... Hirvimäkinen.

TOTTA!!! Kattokaa ny. Ja ajatelkaa kummä täs vaihees jo orotin ehtoota ja sen hämäryyttä. Sitte tämä Viljonkka sais nämä huvimajat ja majakan ja koko helahoiron TÄYTEHEN LOISTOHON. Soli melekeen ku ilotulitus, jonka kliimaksikohtaa mä orotin. Ja sitte se tuli. 

Luovankylän miestä otin kärestä ja kulietin sen mun kans tänne romanttiselle viinilasilliselle. Ja ajatelkaa sen ylenpalttisen romanttisen keskustelun sisältöä. Luovankylän mies huoppas, jotta ristuksen tähäre, tämä palaa pian, koko kioski. " Kioskilla" hän viittas tähän rakentamahansa taloohin. Mä rauhoottelin sitä, jotta älähny ihaallahan näitä nyvvain rauhas, kyllä mä nämä sitte puhallan sammuksihin. Ja ei, tämä kioski ei palanu.

Minen toresta oo mihinää käytännöllisimmän naisen mainees. Muttei mulla peukalo oo keskellä kämmentä siltikää. Pirän ittiäni keskimääräästä parempana kokkina. Ja vähintäänki parempana, ku sen yhyren sähköliikkeen myyjänaista, joka toimitti meirän isännälle ku soli liesituulettimen lamppua ostamas...niin tiättäkö, mitä se toimitti? No...meillon sellaanen liesari,jonka valo syttyy samalla ku sä verät sitä liesarin klasia ittehes päin. Se siinä vain on, jotta se valo on ollu kaikki nämä vuoret itte saatanasta!!! Sinertävä perkeles. Ny, ku se viimeenki hajos,isäntä haki uuren, lämpöösellä valolla. Koska, MÄ taharon niin. No ...se myyjänainen oli alaannu toimittamahan, jotta ruoka näyttää paremmalta siinä sinises valos ?!?!!! Mitä v#%%#a? No onneksi  A. MÄ en ollu mukana tua kaupas ja B. Isäntä totes, jotta Virpin tekemät ruaat on AINA hyviä, siihen ei lampun färi vaikuta millää lailla.

Ja sen lisäksi, jotta mu peukalo...se ei oo keskellä kämmentä....son viä vihiriäki. Ja samalla peukalolla mä hoitelen tuon koiranki. Kiinanpalatsikoira ei oo mikää "käytännöllisin" koira. Ei se mitää mettästä. Eikä sen turkkia hoirella tuosta vain. Mutta sellaasta rakkautta,ku saa kiinanpalatsikoiralta, sellaasta ei saa mistää muualta. Kukaa ei palavo ja omistauru sillälailla ku nämä koirat. Eikä kukaa oo yhtä keisarillinen. Mun koirani.....ilmimanmuuta. Me ymmärrämmä toisiamma.

Komiaa kylän kohoras. Helavyöt lanteella. Siinon mun elämänohojeeni ittelleni. Minoon Teuvalta kotoosin, enkä mä mualta kehtaasikkaa olla. Minen  niin käytännöllisyyrestä piittaa. Minä, jonka kaappi on täynnä kaikkia muuta, ku käytännöllisiä kenkiä. Ei näillä patikoomahan lähäretä...mutta lava-tanssiihin kylläki. Ja se sopii mulle!

Minä, joka oon varsinaanen hurpales, mitä shoppaaluhun tuloo. Flikan kans joskus mennä tormootetahan niin, jotta kapsäkit ( Samikset .....koska Luovankylänmies sellaaset naisillensa toi ) vain heiluu. Ja silloon on syrän kepiä ja tuntuu että rajana on vain taivas.....( ja täs meirän shoppaaluhurmokses ei oo kyse mistää järiettömästä tuhulaalusta, tämä tieroksi ny niille,jokka luuloo, jotta me kierimmä rahas.....pikkurahalla saa kulukaa kaikkia kivaa ja (epä )käytännöllistä ja sitä kaikista tärkeentä...onnen ja vapaurentunnetta.... (sitei saa rahalla ) Että jos sellaanen K.lla alakava tunnet meinaa pukata...se kannattaa haurata samantien. Ei moo rikkahia. Moomma ONNELLISIA!!! Tosin se sitte vasta onki rikkaus.

Tämän postauksen herättämä ensimmäänen tunnet on varmahan sellaanen, jotta voi ristuksen tähären, ku on pinnallinen muija. Mutta niinku moon aina sanonu, ne, jokka mun TUNTOO, tietää mun. Ne tietää kuinka haurasta tekoa on mun sieluni. Kuinka äärettömän herkkä mun syrän on. Mun syrämes mä kannan alati mun rakkahia. Rakkahieni lisäksi mä kannan suurempaa ku suurta huolta eläänten oikeuksista. Ja mun yks tarkootus on teherä viä jonaki päivänä jotaki merkittävää eläänten puolesta. Enkä ny ollenkaa tarkoota mitää näitä minkkitarhaiskuja, delfiinien siirtoja Särkänniemestä. Non oikeen tyyppiesimerkkiä siitä idiotismista, mitä järietöön ja nimenomaan JÄRIETÖÖN kiihko saa aikahan. 

Lomani aikana oon tuijotellu omalta parvekkehelta auringonlaskua. ( Ja torennu, jotta Luojan luomia Kauneimpia asioota ei vain pysty tallentaa tavispuhelimehen  eikä kyllä varmahan oikeen mihinkää ) tämon mun tapani kattella tää lakiallle. Minen oo aiva niin palio lomani aikana tänne kiriootellu, ku loman aluus ajattelin....Syynä on mollisoinnut mun elämäs. Justihinki näiren mollisointujen tähären tämä Komian Tähäre on tänä kesänä ollu mulle sellaasta elämäneliksiiriä. Son ollu mu voimakeinoni selevitä. Mollisointuuhin on tänä kesänä ollu syynä Äitin terveyrentila. Taivahan rantahan kattelen ja rukoolen äitille parempaa. Äitiltä mä oon tämän kaiken periny.....tämän Komian Tähären - politiikan.

Tähän loppuhun mä toimitan teille viä tästä..... Tulimma isännän kans eileen ehtoolla tähän parvekkehelle grillaamahan perheelle ruokaa. Mä alakasin kastella kukkiani.....ja kattoon, jotta mikä, ku tuo amppari ei liiku ollenkaa. Ja tarkemmin ku lähestyyn....huomasin Hänen olevan menehtynyt. Kyllä, luitta oikeen. Se on mulle Hän. Pikkutyttö mus tuli äärettömän surulliseksi.Keskellä kauneinta kesäiltaa, kauniissa valkeassa kukassa...siinä, Hän kohtasi matkansa pääsn. Olin jo alahuuli väpättäen aloottamas synkistelyn. Mutta tämä Luovankylän mies, tämä Tarkkalaanen, joka aina näköö asiooren valoosat puolet, aiva ku isänsä. Isäntä totes mulle, " Älä ny, sehän on saanu kuolla onnellisena, tuolla  lailla mäki haluaasin täältä lähtiä, olla ny mehilääsenä kukas mettä imemäs... " Ilikikurillinen katse silimis, ei jättäny epäseleväksi, KUKA on se valakoonen kukka ( = sangoosta kimottava naisihiminen ) Joopa tähän puolivillaasehen kommenttihin on hyvä päättää tämä postaus. Mutta tänä aamunaki....tuo yksilö viä lepää tuos kukas, en oo hennonnu sitä siitä mihinkää nostaa. Ja ny ku isäntäki on jo maakunnas, mä sain tää yksin parvekkehella kyyneleen vierittää tämän pikkuampparin tähären. Kyynelten lävitte ku mä kattoon sitä....niin pakostaki tuli mielehen.....tuo viimeenen leposija on valittu....aiva ku Komian Tähären....

Onkahan ny kesä?

Kai se kesä ny on, ku moon lomalla. Tuata moon ny tää korolla hokenu. Mä vetäyryn työelämän pyörteestä ny kokonaaseksi kuureksi viikoksi syriähän. Mua ei koske aikataulut, mikkää ylimäärääset sääröt eikä kotkotukset. Eikä oikeen mikkää. Enkä muuten ikävöötte arkia täsvaihees. Moon niitä naisia, jokka löytää kyllä tekemistä aiva täs korollaki.

Mus asuva Vilijonkka on kulunusen kevätlukukauren aikana rekisterööny jo lukuusia kohteeta tää tuvas ja markilla, joihin tarttoo puuttua; puhuristusliinan,  ihimetsienen, rimmerin, haravan, puutarhasaksien. imurin eri suulakkehien ja jos minkäki härpäkkehien kans. Joo mä tiän!!! Mun kotoloma kuulostaa monenmielestä TYÖLEIRILTÄ. Mutta äläkäähny....mä kulukaa tykkään sellaasesta. Enkä mä ny joukaa kokoaijjan tää hulluna häärää. Tottapa ny myös vain nautin olostani. Mä koitan alati opetella palatsikoiran ( ja yrittäjämieheni ) tapaa tarttua hetkehen ja oikaasta ittensä, mihinkä ja mihinä vain...ja sitte vain "chillata " you know..... No...yrittäjämiehelle tuo taito on tietty jaksamisen tähären välttämätöön, ku son menos 90% aijjastansa. Notta kyllä sen jälielle jäävän 10% prosenttia kuuluuki saara jakaa tasan levon ja vaimon vaatimusten kuuntelun ja ( toteuttamisen ) kans. Palatsikoira on vapaa kaikista velevoottesta.Son vain koko perheen kultamurunen. Ja muuten TIETÄÄ sen ja käyttää sitä häikäälemätä hyväksensä.

Ja kyllä mäki koitan täs "chillata " tottapa siinä vain luvattoman useen käyy nin, jotta ku mä laitan itteni nautinnollisehen asentohon aurinkotuolihin....asiat ei vain loksahra oikeen heti paikoollensa. Tai sitte mun aivoos loksahteloo ehkä jopa liikaaki. Mä koitan lukia jotaki kevyttä...plaraan siis sanoma-ja naistenlehtiä. Mutta emmätiä...sitte ku aukaasoo leheren niin siä on sivukaupalla lööppejä auringon vaaroosta. Non tähän aikahan vuoresta yhtä kirkuvia ku joulunalla kinkunpaisto-ohjeet ja tammikuus sittte rasvanpoltto ( vyötäröltä ) ohojeet. Kyllä siinä pakostaki ku kymmenettä otsikkoa melanoomavaarasta lukoo, tuloo pakostaki mielehen; pitääskähän siirtyä tupahan, tästä aurinkotuolista? Siitäki huolimata, jotta koko päivänä ei oo aurinkoa näkyny. Mutta innokkahimpien  tekstien mukahan se isköö jopa piliverhon takaaki. Mä katton harmaata matalalla riippuvaa taivasta ( KUINKA paksun piliverhon takaa se voi iskiä? ) ja lukuusia luomiani. Joo tämon selevää. Kyllä täs viä häjysti käyy... Koitan kääntää sivuja ja sivutolokulla siä on kureeta juttuja lamasta, sairauksista ja kuolemasta, sorasta ja terroriteoosta.Vilijonkan muresgeenit on herätetty ja malakaan tuumaalla. Mikkä kaikista näistä kauheuksista voii osua omalle tai rakkahien kohoralle? Täs kohtaa maattelen pakostaki, notta taitaa se puutarhas häärääly ja Vilijonkkkamaanen siivuaminen SITTEKKI olla rauhoottavampaa, ku "kevyt" lukeminen.

Tai sitte pitää ottaa kätehensä joku oikia kiria. Ja niitä moonki varannu yöpöyrälleni. Kiriat on siitä kivoja, jotta niitä voii lukia sekä pihalla ( jos vain unohtaa ne kymmenet lööpit )  ja sisällä ( ainiinjoo, mutta liiasta tuvasolemisesta on omat varootuksensa)  Johonaki vaihees nämä kaikki on sittte vain jätetttävä omahan arvohonsa ja ajateltava, että kaikilla on kohtalonsa. Oikeen muuten ristuksen heleppua sanua toiselle. Mutta silloon ku Malfoyn kans orotamma flikkaa kotiutuvaksi yöllisiltä reisuultansa  ( sellaasta son ku nuoruutta eletähän  ) me lakkaamma vahtimasta vasta ku SE wappiviesti on tullu, jotta perillä ollahan  ja turvallisesti. Mutta saatei...kesäyöt on kauniita. Kyllä niis kelepaa orotella. Siinä sivus voii vähä fiilistellä kesääsen yön ja sen oman markin kauneutta. Ne lukuusat viritelmät, mitä minoon virittäny...osa niistä onki tarkootuksella kauneimmillaan vasta yöllä.

Tämon muuten ilimooltansa ollu siitä veleho kesä,jotta yöt on ollu monta kertaa komiampia,ku päivät. Aurinko on toresta pysyny piilos ( ainaki täs meirän korkeurella ) Päivisin on niin velehua...on lämmintä, aiva hautovan lämmintä, aurinkoa vain ei näy. Ku rariota kuunteloo, se näkyy kyllä melekeen kaikkialla mualla Suomes, paitti Raumalla. Kyllä se aurinko sitte siinä vaihees alakaa killittää, ku on jo saunasta ja paljusta tullu tupahan. Siinä sitte huonolla omallatunnolla tällää kaihitimia klasilla etehen, ku ei näe telekkarista mitää.  Sellaasta son ny ollu nuo ilimat, ei oikeen meinaa osua kohorille.

Moon tuos vääjyny hyviä matonpesukeliä. Sillaa jotta ne kuivaaski . Ainon kumminki luvattu saretta. Ja ny tällä nimenomaasella hetkellä mua vituttaa se, etten vain ny alakuviikosta pesny. Nimittään ny siä puhaltaa niin kova puhuri, jotta kyllä olis kuivanu. Mä "fiksuna" siirrin pesuprojektin ens viikon alakuhun. Lämpöösempää on näimmä luvattu, mutta joka päivälle saretta. Joopa joo....son tämä Suomen suven jokakessäänen ilimiö. Joko on ankiaa ja harmaata  ( ja tänä kesänä siihen lisätty hautova lämpö....soli kyllä erikoonen kokemus...siinä sitte bikiniis patsasteli altahalla eikä oikeen tienny että ollakko vai eikö olla ) Tai sitte vain vettä ploosaa viistos. Tai sitte tämänaamuunen. Karteekia aukaastes näyttää aiva käsittämättömän komialta....mutta puut, joita tuuli tuivertaa...kertoo kyllä omaa kieltänsä. Mäki koitin istua tuohon meirän parvekkehelle  ( kesääsin mun lempipaikka kirioottamiselle ) ei tullu mitää...mäki oon vissihin viä niin kevyes painoluokas, jotta lentohonlähtö oli jo likillä. Omaksi ja koiran hämmenykseksi siirryymmä sisätiloohon.Ja sellaanen vituttaa mua AINA, jos on kesä. Tuvasistuminen aharistaa mua. Jos on kesä. Niinku ny on. Kalenterin mukahan.

Tottapa sitä on lomalaaselle kaikkia kivaa tekemistä sisätilooski. Niinku värittäminen. Mun uus aluevaltaus.Mutta pihalla seki on silti mukavampaa. Ku luonnonvalo on väriille aina se ainut oikia. ( Muuten kannataa muistaa naiset tämä meikateski )

Ja kulukaa, tuo värittäminen toimii valtavana mielenrauhan tuojana. Aiva samalla lailla, ku lenkkeelyki. Mutta jos käyyki niin,jotta siitä lenkkeelyystä ei taharo muuta tulosta tulla, ku se kuuluusa "hyvämieli"( näinhän mun rohkea mieheni totes, ku sille poseerasin kehujen toivos, jotta kuinka se  mun uuma olis niinku kiinteytyny.Tämä rohkia urakootsija tokaasi hellästi ja rakkaurella,jotta pääasia, jotta mun tuloo sitä urheelusta hyvä mieli...ajatella se mies on yhä vahingoottumatoon :D )  ei kannatata masentua, aina voi väritää. Mä lenkkeelen erelleen, kävellen ja hölökäten. Zumbaalen, käyn shabamis ja mitäniitänyon.  Olin jopa bikinostoksilla. Emmä tiä, MIKÄ niis sovariis on vikana. Tällääset ostin,mutta sovitussession jäläkihin mä tarttin kyllä tavallista piremmän värityshetken.

Shoppaalua voi teherä monimuotoosesti.  Aiva pakollisten ruokaostosten lomas.

Tai sitte oikeen tarkootuksella.

Ja ainahan on nettikaupat ja ku ne aarteet sitte saapuu, non onneksi joskus niin pieniä pakettia, ettei isäntä eres havaatte mitää erikoosta. Joskus pitää kehitellä peitetarinoota siitä, jotta nämon vanhoja. Ja kattokaa ny, nämähän ON vanhoja  ruusunleherekki, jokka tuli mukana oli kuivahtanu jo. Flikka totes, ku näki tuon Haavoitunu Enkeli riipuksen, ettei kyllä heti tuu mielehen ketää toista,joka alakaas kantaa tuota Hugo Simbergin teosta kaulasnansa....jaa joo, mun Kati-siskoo kyllä tekis sen. Mutta moommaki sen kans aiva oma lukunsa.

Sokuriksi pohojalle mä laitan kuvia tähän meirän perheen yhteesrojektista. Rahoottajaa tälle hörskötykselle tuskin tarttoo erikseen mainita eres, eli siinä tuli jo isännän osuus.  Kasvien oikiaoppisesta hoirosta vastaa tyttäremme. Mä luonnollisesti oon unkannu sinne komiaa.Tottakaki siä KUULUU olla ristallikruunu ja kynttelikkö ja muuta härpäkettä. Tämänki rojektin osalta oon kohorannu jo vähä sellaasta vähättelyä.Tietävimmät totes alakuvaihees , jotta eihän sinne kasveja maharu ollenkaa, teirän kasvihuoneesehen. Soli osuva kommentti varmahan silloon, ku kattoo mua, ku mä Hrvimäkinen vereni kohaten kööräsin sinne kaikkia komiaa ja kiiltävää. No....lopputulos näkyy ny tuos. Kyllä siä olovana vihertää. Moon siitä kyllä airosti onnellinen ja ehkä jopa sillaa tervehellä lailla  ylypiäki.Ehkä vähä latistaa sellaaset mitätöövät kommentit, joitoon kans kuullu;" Kyllähän son  ny aiva heleppoa"..."Kaikkihan ny nuan"  Kyllä mäki, mutten mä ny vain viitti " Ai, kasvihuone, joo son niiiiiin heleppoa, kaikki ny sellaasta osaa hoitaa" jne. Suurin osa näistä kasvaa aiva vain kempuralla iliman mitää, jos ny kaikkia sitte haluaa uskoa.....Sellaaset oon kyllä päästäny toisesta korvasta pihalle. Ohimennen on kyllä käyny mieles jotta nuos kommentiis taitaa asua taas sen K:lla alakavan tunteen siemen. Mutta siitä K:lla alakavasta en puhu ny täs postaukses. En varmahan.

Son nimittään mun loma ny. Ilimoosta huolimata mä meinaan nauttia.Ja tulipa tuas ny jo lueteltuaki osaa niistä mun nautinnoosta. Ilimanmuuta vähä pitää reissaalla ja tottakai reissaan sinne, mihinä mun syrämeni asuu. Siä son heilimöövillä eteläpohojalaasilla pelloolla. Kyröönjoen varrella ja kaikkein Suurin rakkauteni on Teuvalla.Siä minoon kasvanu ja lapsuuteni eläny. Siältä on perääsin tämä luontehenlaatu.

Ja ei pirä vähätellä mun viherpeukalon taitoja :D Kuinka moni muu teistä saa mäkättämällä valakoosen kukan muuttamahan ittiänsä vaalianpunaaseksi?

Mansikoota käkättimehen vain ja välillä ku niitä dippaa kemavahtohon, niin ei se haittaa. Aina voi lähtiä lenkille ja saara....ainaki hyvän mielen. Oikeen ihanaa  ( ja toivottavasti ) lämmintä kesää kaikille. Uskokaa kesän ihimeesihin, äläkää karottako lasta sisältännä. Kattokaa kaikkia komiaa. Mä ainaki näen mailmaa useen Elsa Beskowin tavoon. Kattokaa ny tuotaki mansikkarouvaa, jokei oo viä aiva kypsä ja sillon perhosentoukka kaulapuuhkana <3 Ja enkähän mä tuosta parvekkeheltaki saa teille viä tänä kesää kirioottaa

Son ny skååål kesälle ja huulettötterölle - selfie. Kuullahan.