Kai se kesä ny on, ku moon lomalla. Tuata moon ny tää korolla hokenu. Mä vetäyryn työelämän pyörteestä ny kokonaaseksi kuureksi viikoksi syriähän. Mua ei koske aikataulut, mikkää ylimäärääset sääröt eikä kotkotukset. Eikä oikeen mikkää. Enkä muuten ikävöötte arkia täsvaihees. Moon niitä naisia, jokka löytää kyllä tekemistä aiva täs korollaki.
Mus asuva Vilijonkka on kulunusen kevätlukukauren aikana rekisterööny jo lukuusia kohteeta tää tuvas ja markilla, joihin tarttoo puuttua; puhuristusliinan, ihimetsienen, rimmerin, haravan, puutarhasaksien. imurin eri suulakkehien ja jos minkäki härpäkkehien kans. Joo mä tiän!!! Mun kotoloma kuulostaa monenmielestä TYÖLEIRILTÄ. Mutta äläkäähny....mä kulukaa tykkään sellaasesta. Enkä mä ny joukaa kokoaijjan tää hulluna häärää. Tottapa ny myös vain nautin olostani. Mä koitan alati opetella palatsikoiran ( ja yrittäjämieheni ) tapaa tarttua hetkehen ja oikaasta ittensä, mihinkä ja mihinä vain...ja sitte vain "chillata " you know..... No...yrittäjämiehelle tuo taito on tietty jaksamisen tähären välttämätöön, ku son menos 90% aijjastansa. Notta kyllä sen jälielle jäävän 10% prosenttia kuuluuki saara jakaa tasan levon ja vaimon vaatimusten kuuntelun ja ( toteuttamisen ) kans. Palatsikoira on vapaa kaikista velevoottesta.Son vain koko perheen kultamurunen. Ja muuten TIETÄÄ sen ja käyttää sitä häikäälemätä hyväksensä.
Ja kyllä mäki koitan täs "chillata " tottapa siinä vain luvattoman useen käyy nin, jotta ku mä laitan itteni nautinnollisehen asentohon aurinkotuolihin....asiat ei vain loksahra oikeen heti paikoollensa. Tai sitte mun aivoos loksahteloo ehkä jopa liikaaki. Mä koitan lukia jotaki kevyttä...plaraan siis sanoma-ja naistenlehtiä. Mutta emmätiä...sitte ku aukaasoo leheren niin siä on sivukaupalla lööppejä auringon vaaroosta. Non tähän aikahan vuoresta yhtä kirkuvia ku joulunalla kinkunpaisto-ohjeet ja tammikuus sittte rasvanpoltto ( vyötäröltä ) ohojeet. Kyllä siinä pakostaki ku kymmenettä otsikkoa melanoomavaarasta lukoo, tuloo pakostaki mielehen; pitääskähän siirtyä tupahan, tästä aurinkotuolista? Siitäki huolimata, jotta koko päivänä ei oo aurinkoa näkyny. Mutta innokkahimpien tekstien mukahan se isköö jopa piliverhon takaaki. Mä katton harmaata matalalla riippuvaa taivasta ( KUINKA paksun piliverhon takaa se voi iskiä? ) ja lukuusia luomiani. Joo tämon selevää. Kyllä täs viä häjysti käyy... Koitan kääntää sivuja ja sivutolokulla siä on kureeta juttuja lamasta, sairauksista ja kuolemasta, sorasta ja terroriteoosta.Vilijonkan muresgeenit on herätetty ja malakaan tuumaalla. Mikkä kaikista näistä kauheuksista voii osua omalle tai rakkahien kohoralle? Täs kohtaa maattelen pakostaki, notta taitaa se puutarhas häärääly ja Vilijonkkkamaanen siivuaminen SITTEKKI olla rauhoottavampaa, ku "kevyt" lukeminen.
Tai sitte pitää ottaa kätehensä joku oikia kiria. Ja niitä moonki varannu yöpöyrälleni. Kiriat on siitä kivoja, jotta niitä voii lukia sekä pihalla ( jos vain unohtaa ne kymmenet lööpit ) ja sisällä ( ainiinjoo, mutta liiasta tuvasolemisesta on omat varootuksensa) Johonaki vaihees nämä kaikki on sittte vain jätetttävä omahan arvohonsa ja ajateltava, että kaikilla on kohtalonsa. Oikeen muuten ristuksen heleppua sanua toiselle. Mutta silloon ku Malfoyn kans orotamma flikkaa kotiutuvaksi yöllisiltä reisuultansa ( sellaasta son ku nuoruutta eletähän ) me lakkaamma vahtimasta vasta ku SE wappiviesti on tullu, jotta perillä ollahan ja turvallisesti. Mutta saatei...kesäyöt on kauniita. Kyllä niis kelepaa orotella. Siinä sivus voii vähä fiilistellä kesääsen yön ja sen oman markin kauneutta. Ne lukuusat viritelmät, mitä minoon virittäny...osa niistä onki tarkootuksella kauneimmillaan vasta yöllä.
Tämon muuten ilimooltansa ollu siitä veleho kesä,jotta yöt on ollu monta kertaa komiampia,ku päivät. Aurinko on toresta pysyny piilos ( ainaki täs meirän korkeurella ) Päivisin on niin velehua...on lämmintä, aiva hautovan lämmintä, aurinkoa vain ei näy. Ku rariota kuunteloo, se näkyy kyllä melekeen kaikkialla mualla Suomes, paitti Raumalla. Kyllä se aurinko sitte siinä vaihees alakaa killittää, ku on jo saunasta ja paljusta tullu tupahan. Siinä sitte huonolla omallatunnolla tällää kaihitimia klasilla etehen, ku ei näe telekkarista mitää. Sellaasta son ny ollu nuo ilimat, ei oikeen meinaa osua kohorille.
Moon tuos vääjyny hyviä matonpesukeliä. Sillaa jotta ne kuivaaski . Ainon kumminki luvattu saretta. Ja ny tällä nimenomaasella hetkellä mua vituttaa se, etten vain ny alakuviikosta pesny. Nimittään ny siä puhaltaa niin kova puhuri, jotta kyllä olis kuivanu. Mä "fiksuna" siirrin pesuprojektin ens viikon alakuhun. Lämpöösempää on näimmä luvattu, mutta joka päivälle saretta. Joopa joo....son tämä Suomen suven jokakessäänen ilimiö. Joko on ankiaa ja harmaata ( ja tänä kesänä siihen lisätty hautova lämpö....soli kyllä erikoonen kokemus...siinä sitte bikiniis patsasteli altahalla eikä oikeen tienny että ollakko vai eikö olla ) Tai sitte vain vettä ploosaa viistos. Tai sitte tämänaamuunen. Karteekia aukaastes näyttää aiva käsittämättömän komialta....mutta puut, joita tuuli tuivertaa...kertoo kyllä omaa kieltänsä. Mäki koitin istua tuohon meirän parvekkehelle ( kesääsin mun lempipaikka kirioottamiselle ) ei tullu mitää...mäki oon vissihin viä niin kevyes painoluokas, jotta lentohonlähtö oli jo likillä. Omaksi ja koiran hämmenykseksi siirryymmä sisätiloohon.Ja sellaanen vituttaa mua AINA, jos on kesä. Tuvasistuminen aharistaa mua. Jos on kesä. Niinku ny on. Kalenterin mukahan.
Tottapa sitä on lomalaaselle kaikkia kivaa tekemistä sisätilooski. Niinku värittäminen. Mun uus aluevaltaus.Mutta pihalla seki on silti mukavampaa. Ku luonnonvalo on väriille aina se ainut oikia. ( Muuten kannataa muistaa naiset tämä meikateski )
Ja kulukaa, tuo värittäminen toimii valtavana mielenrauhan tuojana. Aiva samalla lailla, ku lenkkeelyki. Mutta jos käyyki niin,jotta siitä lenkkeelyystä ei taharo muuta tulosta tulla, ku se kuuluusa "hyvämieli"( näinhän mun rohkea mieheni totes, ku sille poseerasin kehujen toivos, jotta kuinka se mun uuma olis niinku kiinteytyny.Tämä rohkia urakootsija tokaasi hellästi ja rakkaurella,jotta pääasia, jotta mun tuloo sitä urheelusta hyvä mieli...ajatella se mies on yhä vahingoottumatoon :D ) ei kannatata masentua, aina voi väritää. Mä lenkkeelen erelleen, kävellen ja hölökäten. Zumbaalen, käyn shabamis ja mitäniitänyon. Olin jopa bikinostoksilla. Emmä tiä, MIKÄ niis sovariis on vikana. Tällääset ostin,mutta sovitussession jäläkihin mä tarttin kyllä tavallista piremmän värityshetken.
Shoppaalua voi teherä monimuotoosesti. Aiva pakollisten ruokaostosten lomas.
Tai sitte oikeen tarkootuksella.
Ja ainahan on nettikaupat ja ku ne aarteet sitte saapuu, non onneksi joskus niin pieniä pakettia, ettei isäntä eres havaatte mitää erikoosta. Joskus pitää kehitellä peitetarinoota siitä, jotta nämon vanhoja. Ja kattokaa ny, nämähän ON vanhoja ruusunleherekki, jokka tuli mukana oli kuivahtanu jo. Flikka totes, ku näki tuon Haavoitunu Enkeli riipuksen, ettei kyllä heti tuu mielehen ketää toista,joka alakaas kantaa tuota Hugo Simbergin teosta kaulasnansa....jaa joo, mun Kati-siskoo kyllä tekis sen. Mutta moommaki sen kans aiva oma lukunsa.
Sokuriksi pohojalle mä laitan kuvia tähän meirän perheen yhteesrojektista. Rahoottajaa tälle hörskötykselle tuskin tarttoo erikseen mainita eres, eli siinä tuli jo isännän osuus. Kasvien oikiaoppisesta hoirosta vastaa tyttäremme. Mä luonnollisesti oon unkannu sinne komiaa.Tottakaki siä KUULUU olla ristallikruunu ja kynttelikkö ja muuta härpäkettä. Tämänki rojektin osalta oon kohorannu jo vähä sellaasta vähättelyä.Tietävimmät totes alakuvaihees , jotta eihän sinne kasveja maharu ollenkaa, teirän kasvihuoneesehen. Soli osuva kommentti varmahan silloon, ku kattoo mua, ku mä Hrvimäkinen vereni kohaten kööräsin sinne kaikkia komiaa ja kiiltävää. No....lopputulos näkyy ny tuos. Kyllä siä olovana vihertää. Moon siitä kyllä airosti onnellinen ja ehkä jopa sillaa tervehellä lailla ylypiäki.Ehkä vähä latistaa sellaaset mitätöövät kommentit, joitoon kans kuullu;" Kyllähän son ny aiva heleppoa"..."Kaikkihan ny nuan" Kyllä mäki, mutten mä ny vain viitti " Ai, kasvihuone, joo son niiiiiin heleppoa, kaikki ny sellaasta osaa hoitaa" jne. Suurin osa näistä kasvaa aiva vain kempuralla iliman mitää, jos ny kaikkia sitte haluaa uskoa.....Sellaaset oon kyllä päästäny toisesta korvasta pihalle. Ohimennen on kyllä käyny mieles jotta nuos kommentiis taitaa asua taas sen K:lla alakavan tunteen siemen. Mutta siitä K:lla alakavasta en puhu ny täs postaukses. En varmahan.
Son nimittään mun loma ny. Ilimoosta huolimata mä meinaan nauttia.Ja tulipa tuas ny jo lueteltuaki osaa niistä mun nautinnoosta. Ilimanmuuta vähä pitää reissaalla ja tottakai reissaan sinne, mihinä mun syrämeni asuu. Siä son heilimöövillä eteläpohojalaasilla pelloolla. Kyröönjoen varrella ja kaikkein Suurin rakkauteni on Teuvalla.Siä minoon kasvanu ja lapsuuteni eläny. Siältä on perääsin tämä luontehenlaatu.
Ja ei pirä vähätellä mun viherpeukalon taitoja :D Kuinka moni muu teistä saa mäkättämällä valakoosen kukan muuttamahan ittiänsä vaalianpunaaseksi?
Mansikoota käkättimehen vain ja välillä ku niitä dippaa kemavahtohon, niin ei se haittaa. Aina voi lähtiä lenkille ja saara....ainaki hyvän mielen. Oikeen ihanaa ( ja toivottavasti ) lämmintä kesää kaikille. Uskokaa kesän ihimeesihin, äläkää karottako lasta sisältännä. Kattokaa kaikkia komiaa. Mä ainaki näen mailmaa useen Elsa Beskowin tavoon. Kattokaa ny tuotaki mansikkarouvaa, jokei oo viä aiva kypsä ja sillon perhosentoukka kaulapuuhkana <3 Ja enkähän mä tuosta parvekkeheltaki saa teille viä tänä kesää kirioottaa
Son ny skååål kesälle ja huulettötterölle - selfie. Kuullahan.
Nyt on asennetta! Ei se sää, vaan se mielentila. Ja lomalla on se hyvä puoli, jotta siitä kerkiää heti pihalle ku se sää vähä paranoo. On sitte poijat hieno kasvihuone!
VastaaPoista