Komian tähäre

Tästä sangoosta se lähti...tämän postauksen aihet ja mun ittetutkiskeluni, tälläkertaa. Niin siinä son, mun Komia kultakalasankoo. Tämon jo kakkosversio. Ykkösversio(t) löytyy muutama vuosi sitte Kauhajoen Halapa-Hallista. Meitoli silloon kolome siskoa; mä, Kirsi ja Kati, jokka ostivat kyseeset sangoot. Silimät kiiluen ne kööräsimmä kotia. Molimma teheny LÖYRÖN!!! Hirvimäkinen veri suonis kohaaten hykertelimmä komeeta sankojamma. Ja sitte.....noin vuosi tämän ostoskliimaksin jäläkihin meirän kaikkien kolomen miehet, olivat kohorellu nuota sankoja, niinku ny sankoja kohorellahan.  NOLI KÄYTTÄNY NIITÄ!!!!! Kuka oli jättäny sinne vettä jäätymähän, kuka käyttäny betonin valuhommis....herrantähäre!!!! Joku muutenvain pirelly niin, jotta oli tullu kriipooksia. Ei kultakalasankoja tuollaa kohorella. Oon varma, jotta ku näiren miesten rikokset tuli ilimi, niilloli kaikilla käsitys, minkämoosella äänellä puhuu Hirvimäkinen taiteelijasielu, jokon suututettu. 

Mutta eipä hätää.Onpa meillä eteläpohojammaalla, sellaanen aarreitta. Mun Mekkani. Keskisen kyläkauppa. Siältä mä viime kesänä löyrin tuon kultakalasangoon. Siinä sankotaivahan portiilla mä aukaasin heti puhelun Kirsi-siskoolleni Raumalle ja lopputuloksena Komeeta kultakalasankoja lähti kohti Raumaa usieekki kappales. Ja ny viime viikolla mä löyrin Keskisen sankotaivasosastolta tämän  ihanan, hellyyttävän ja ristuksen Komian kylypyankkasangoon. Soli hujahros, ku se sujahti mun kärryhyn. ( vaateosastosta en eres puhu täs yhteyres. Sen te tiättä jo...pussitolokulla biletoppeja, capreja...ja blingblingiä...oho mä toimitin kumminki :D )  NO mutta kumminki, eileen ehtoolla sitte ku pihasaunahan astelin.....

Joo...toresta portahia arvokkahasti astelin ( Ja ei, nuo EI OO hiekootuskiviä ) Neki on siinä Komian Tähäre. Minoon teheny siihen niinku tassunjäliet, markkeeraamahan jokaasta meirän perheenjäsentä. Kätevä irea, yhyrestä puutarhaohojelmasta. Aika nopiaa isäntä oppii, nottei nuota kuulu potkia siitä sivuhun. Itteasias niihin ei sovi varpahien osua ollenkaa!! Ku jokahisen kiven kohta on tarkoon määritelty. On varmahan vähä haasteellista väistellä niitä, mutta jos mun kans on sitoutunu elämähän, tällääset Komian Tähären-viritelmät on jo arkipäivää. Mutta kieltämätä isäntäki äimistyy siinä saunanlauteella, ku mä alakasin puhua sille yhtäkkiä KOTOÄÄNELLÄ: Kattokaas ku MUN KULTAKALASANKOO oli siinä saunanportahilla, nuavvain, iliman jotta mä TIESIN. Soli otettu sisäsaunan lauteelta ja silloli kulietettu  mitätiesvettä  ( täskohtaa huomaatta yhteyren Pokka Pitää Hyacinttihin :D )  Ja mikä pahinta, ku isäntä on sen ottanu, se heleposti sen silimis siirtyy tavissankojen joukkohon ja ennenku mä kerkiän eres havaata, se löytyy betonimyllyn viereltä. Soli mun kauhukuvani, siinä samalla ku kimotin ja koitin selevittää Luovankylän miehelle.....jotta tämä ei oo mikätahansasankoo.....tämon MUN KULTAKALASANKOO. Kyllä siinä Luovankylän mies pyöritteli silimiänsä ku mä, Hirvimäkisen suvun taiteeliasielu, selevitin sille suu vaharos sangoosta, jota EI SAA käyttää sankoona. Tätä mielikuvaa vasten mä ymmärrän, jotta Luovankylän mies varmahan useenaijjoon kaipaas ohojetkirijaa, kuinka selevitä tämän Kirkonkylästä bongaamansa flikan kans. Mutta taitaa se mua viäki rakastaa. Kakskytävuotishääpäivää vietettihin tuos viikolla, ku se tuli maakunnasta. Soli viikko sitte tuonu mulle jo plohtevan sormuksen ja nyvviä toi pikkupussillisen kimallusta frouvallensa. Kaharet riipukset ja sormukset. Kyllä...tuon miehen rakkaus on aitoa. SE ymmärtää mun kotkotuksia. Ja osanaikaa jopa arvostaaki niitä.

Mun saunatonttua on heleppo arvostaa. Sonki tuollaanen  "tavis" Moon kauan jo kattellu sellaasta "oikian" näkööstä menninkäästä meirän saunannurkalle. No....tämon ny mun  myönnytykseni tällääselle tavistontulle. Itteasias tuo hattu sen teki,se liikutti jotaki osaa mun sisällä. Ja mukavahan siihen on kynttilä sytyttää pilivisenä ehtoona ( ja niitä muuten on ollu aiva ristuksen palio, aiva liika monta...mutta no.. ) Niin.... mukavahan siihen on kynttilä sytyttää, joo MUKAVA, muttei ollenkaa KÄTEVÄ. Esti pitää olla kokolailla notkia,  ( onneksi mä oon viä ) jotta pääsöö kaitehen alitte tontun likille ja tuo pikkuriikkinen lyhty aukee alapuolelta....pari kertaa jopa mäki oon sytytyspuuhis sarattanu, enkä oo ollenkaa ollu niin harras, ku vois olla, ku sauna lämpiää.

Mutta tuo tonttuki on tuos Komian Tähären

Samalla logiikalla mä ostin tällääsiä hillopurkkia Prismasta viime viikolla. Sanomattaki on selevää, jotta nämon aiva kävyttömän kokoosia. Enkä mä eres tiä,mitä niihin säilön. Mitä nuohon ny muka mahtuus? Ei ainakaa Valtarin mansikoota Fyrrykyrööstä. Non tomaatinkokoosia. No...kyllä mä jotaki keksin niihin. Mutta kai te ny ymmärrättä, jotta nuoren värikkähien lasikansien tähäre mä ne ostin.....kai sinne ny jotaki mustaherukkahilloa vaikka..... ( tosin mun mustaherukakki on tänä vuonna plohtevan kokoosia...neki ymmärtäävät jo, että pitää olla...komian tähären )

Ja mitä tuloo mansikooren noukkimisehen. Sitäki tapahtumaa varte varmahan suurin osa ihimisistä pukeutuu asianmukaasesti ja mukavasti. "Asianmukaanen" ja "mukava"  non mun korvis kirosanoja,mitä pukeutumisehen tuloo. Ne kuuluu kategoriahan Marimekon tasaraitapairat. Ne sopii jonku pirtahan, mun ku näköö sellaases, son merkki siitä, jotten mä oo oma itteni. Mä lähären mansikkapellolle yleensä aina teemanmukaasesti. On heti sellaanen "oikianmoonen" fiilis. Mä tykkään kaikista marioosta, Mutta kyllä mansikka on marjojen Kuningatar ja mä suhtaurun jopa niiren noukkimisehen näin. Onneksi kyläkaupalta löytyy tälläänen toppi. Enkä kulukaa eres ryöttäny sitä mansikoolla juurikaa.Ne pienet pilikut,mitä tuli, lähti sillä Vanishilla...sillä pinkillä

No sitte...ku olin ne tomaatinkokooset mansikat saanu noukittua ja pakkaasehen ja ostanu nuo kävyttömät mutta komiat hillopurkit, sekä käyny Kyläkaupan sanko- ja tavarataivahas...luulis jo, jotta ihiminen rauhaantuus 

tämän kulutushysterian alttarilla. Mitä viä. Mä kävin pahaa-aavistamata Prismas hakemas paria unohtunutta ruokajuttua. Niin, SIINÄ NON!!!! Käytävän vierelle houkuttavasti laitetut...mun lyhyryt 

Kattokaa ny. Nuo ihanat valakooset pitsilyhyryt. Niitoli kolomia eri väriä. Punaanen, vihiriä ja oranssi. Mulle tuli valinnanvaikeus. Ja mä ratkaasin sen mulle aika tyypillisehen tapahan.....MOSTIN NE KAIKKI. Sitte nopiaa kotia mallaamahan,jotta MIHINKÄ ne sopii. Ja kas.....tähän meirän etuterassille ne löyti paikkansa.....

Mutta sitte.....kummä tarkemmin kattoon.....tuo asetelma oli vajavaanen. Melekeen kuulin kuinka Eino-paappani piliven reunalta sanoo, notta siitä flikka PUUTTUU ne toiset kolome. Sitte vasta son tarpeeksi.....komia. Tarpeeksi...... Hirvimäkinen.

TOTTA!!! Kattokaa ny. Ja ajatelkaa kummä täs vaihees jo orotin ehtoota ja sen hämäryyttä. Sitte tämä Viljonkka sais nämä huvimajat ja majakan ja koko helahoiron TÄYTEHEN LOISTOHON. Soli melekeen ku ilotulitus, jonka kliimaksikohtaa mä orotin. Ja sitte se tuli. 

Luovankylän miestä otin kärestä ja kulietin sen mun kans tänne romanttiselle viinilasilliselle. Ja ajatelkaa sen ylenpalttisen romanttisen keskustelun sisältöä. Luovankylän mies huoppas, jotta ristuksen tähäre, tämä palaa pian, koko kioski. " Kioskilla" hän viittas tähän rakentamahansa taloohin. Mä rauhoottelin sitä, jotta älähny ihaallahan näitä nyvvain rauhas, kyllä mä nämä sitte puhallan sammuksihin. Ja ei, tämä kioski ei palanu.

Minen toresta oo mihinää käytännöllisimmän naisen mainees. Muttei mulla peukalo oo keskellä kämmentä siltikää. Pirän ittiäni keskimääräästä parempana kokkina. Ja vähintäänki parempana, ku sen yhyren sähköliikkeen myyjänaista, joka toimitti meirän isännälle ku soli liesituulettimen lamppua ostamas...niin tiättäkö, mitä se toimitti? No...meillon sellaanen liesari,jonka valo syttyy samalla ku sä verät sitä liesarin klasia ittehes päin. Se siinä vain on, jotta se valo on ollu kaikki nämä vuoret itte saatanasta!!! Sinertävä perkeles. Ny, ku se viimeenki hajos,isäntä haki uuren, lämpöösellä valolla. Koska, MÄ taharon niin. No ...se myyjänainen oli alaannu toimittamahan, jotta ruoka näyttää paremmalta siinä sinises valos ?!?!!! Mitä v#%%#a? No onneksi  A. MÄ en ollu mukana tua kaupas ja B. Isäntä totes, jotta Virpin tekemät ruaat on AINA hyviä, siihen ei lampun färi vaikuta millää lailla.

Ja sen lisäksi, jotta mu peukalo...se ei oo keskellä kämmentä....son viä vihiriäki. Ja samalla peukalolla mä hoitelen tuon koiranki. Kiinanpalatsikoira ei oo mikää "käytännöllisin" koira. Ei se mitää mettästä. Eikä sen turkkia hoirella tuosta vain. Mutta sellaasta rakkautta,ku saa kiinanpalatsikoiralta, sellaasta ei saa mistää muualta. Kukaa ei palavo ja omistauru sillälailla ku nämä koirat. Eikä kukaa oo yhtä keisarillinen. Mun koirani.....ilmimanmuuta. Me ymmärrämmä toisiamma.

Komiaa kylän kohoras. Helavyöt lanteella. Siinon mun elämänohojeeni ittelleni. Minoon Teuvalta kotoosin, enkä mä mualta kehtaasikkaa olla. Minen  niin käytännöllisyyrestä piittaa. Minä, jonka kaappi on täynnä kaikkia muuta, ku käytännöllisiä kenkiä. Ei näillä patikoomahan lähäretä...mutta lava-tanssiihin kylläki. Ja se sopii mulle!

Minä, joka oon varsinaanen hurpales, mitä shoppaaluhun tuloo. Flikan kans joskus mennä tormootetahan niin, jotta kapsäkit ( Samikset .....koska Luovankylänmies sellaaset naisillensa toi ) vain heiluu. Ja silloon on syrän kepiä ja tuntuu että rajana on vain taivas.....( ja täs meirän shoppaaluhurmokses ei oo kyse mistää järiettömästä tuhulaalusta, tämä tieroksi ny niille,jokka luuloo, jotta me kierimmä rahas.....pikkurahalla saa kulukaa kaikkia kivaa ja (epä )käytännöllistä ja sitä kaikista tärkeentä...onnen ja vapaurentunnetta.... (sitei saa rahalla ) Että jos sellaanen K.lla alakava tunnet meinaa pukata...se kannattaa haurata samantien. Ei moo rikkahia. Moomma ONNELLISIA!!! Tosin se sitte vasta onki rikkaus.

Tämän postauksen herättämä ensimmäänen tunnet on varmahan sellaanen, jotta voi ristuksen tähären, ku on pinnallinen muija. Mutta niinku moon aina sanonu, ne, jokka mun TUNTOO, tietää mun. Ne tietää kuinka haurasta tekoa on mun sieluni. Kuinka äärettömän herkkä mun syrän on. Mun syrämes mä kannan alati mun rakkahia. Rakkahieni lisäksi mä kannan suurempaa ku suurta huolta eläänten oikeuksista. Ja mun yks tarkootus on teherä viä jonaki päivänä jotaki merkittävää eläänten puolesta. Enkä ny ollenkaa tarkoota mitää näitä minkkitarhaiskuja, delfiinien siirtoja Särkänniemestä. Non oikeen tyyppiesimerkkiä siitä idiotismista, mitä järietöön ja nimenomaan JÄRIETÖÖN kiihko saa aikahan. 

Lomani aikana oon tuijotellu omalta parvekkehelta auringonlaskua. ( Ja torennu, jotta Luojan luomia Kauneimpia asioota ei vain pysty tallentaa tavispuhelimehen  eikä kyllä varmahan oikeen mihinkää ) tämon mun tapani kattella tää lakiallle. Minen oo aiva niin palio lomani aikana tänne kiriootellu, ku loman aluus ajattelin....Syynä on mollisoinnut mun elämäs. Justihinki näiren mollisointujen tähären tämä Komian Tähäre on tänä kesänä ollu mulle sellaasta elämäneliksiiriä. Son ollu mu voimakeinoni selevitä. Mollisointuuhin on tänä kesänä ollu syynä Äitin terveyrentila. Taivahan rantahan kattelen ja rukoolen äitille parempaa. Äitiltä mä oon tämän kaiken periny.....tämän Komian Tähären - politiikan.

Tähän loppuhun mä toimitan teille viä tästä..... Tulimma isännän kans eileen ehtoolla tähän parvekkehelle grillaamahan perheelle ruokaa. Mä alakasin kastella kukkiani.....ja kattoon, jotta mikä, ku tuo amppari ei liiku ollenkaa. Ja tarkemmin ku lähestyyn....huomasin Hänen olevan menehtynyt. Kyllä, luitta oikeen. Se on mulle Hän. Pikkutyttö mus tuli äärettömän surulliseksi.Keskellä kauneinta kesäiltaa, kauniissa valkeassa kukassa...siinä, Hän kohtasi matkansa pääsn. Olin jo alahuuli väpättäen aloottamas synkistelyn. Mutta tämä Luovankylän mies, tämä Tarkkalaanen, joka aina näköö asiooren valoosat puolet, aiva ku isänsä. Isäntä totes mulle, " Älä ny, sehän on saanu kuolla onnellisena, tuolla  lailla mäki haluaasin täältä lähtiä, olla ny mehilääsenä kukas mettä imemäs... " Ilikikurillinen katse silimis, ei jättäny epäseleväksi, KUKA on se valakoonen kukka ( = sangoosta kimottava naisihiminen ) Joopa tähän puolivillaasehen kommenttihin on hyvä päättää tämä postaus. Mutta tänä aamunaki....tuo yksilö viä lepää tuos kukas, en oo hennonnu sitä siitä mihinkää nostaa. Ja ny ku isäntäki on jo maakunnas, mä sain tää yksin parvekkehella kyyneleen vierittää tämän pikkuampparin tähären. Kyynelten lävitte ku mä kattoon sitä....niin pakostaki tuli mielehen.....tuo viimeenen leposija on valittu....aiva ku Komian Tähären....