Isä

Tänään se taas on...se päivä, ku isiä muistetahan. Tai sitte muistellahan, niinku ny mä. Isä on ollu  mulle rakas ja turvallinen muisto yli kolome vuosikymmentä. ( en olisi ollu valamis luopumahan isästäni silloon, neliätoistavuotiahana...mutta ei kai kukaa koskaa oo valamis luopumahan rakkahimmistansa. Ei koskaa.)Mun muistoni on kaikki hyviä. Sieltä vuosikymmenten usvan takaa mä muistan sellaasen, leppoosan, nallekarhumaasen ja lempeän isän. sellaasen, oikeen oikeen turvallisen. Hän oli mulle Mailman Viisahin Mies. Mies, joka oli paikalla aina, ku mä tarttin turvaa

Isä oli sen lisäksi, että oli Mailman Viisahin Mies, viä Mailman Paras Lohoruttaja. Hänen leppoosa ja rauhallinen toimittelu oli omiansa rauhoottamahan vaikka raivoavat villiperot, jos tarves vaatii. Niinpä mun oli pikkuflikkana oikeen heleppua uskua, jos alakas peliättää vaikka että, tulooko sota? Jos isä sanoo, ettei tuu, se piisas mulle. Ku mun mailmas; ISÄ TIESI NÄMÄ ASIAT. Isä oli kaikkitietävä, kaikkiosaava ja isä oli turvallinen mies. Nimemomaan MIES ja äiti oli ja on yhäki mun rakas äiti ja Mailman paras NAINEN. Siinon mun mielipiret tähän henkilövouhotuksehen.

Isältä ( ja tottakai myös äitiltä ) oon periny arvomailmani. Ja se arvomailma on sensorttinen, jotta siitä kuuluu olla nykyään kusi sukas. Pitää olla turpa kiinni, jonsei sitte halua seittemäsataa liitettierostoa, joita trendikkähästi ajattelevat syytää sulle somes. Nimittään jos meet PUOLELLA SUUPIELELLÄKI sanomahan, mitää, joka ohkaasestikkaa viittaa, jottoot Koti, Uskonto ja Isänmaa- ihimisä, silloon se alakaa; paskamyrsky. Saat kuunnella tai somes lukia toinen toistansa painavampaa "faktaa" vastapuolen näkemyksien tueksi. Ku oot niitä hetken lukenu ja koittanu vängätä vastahan, tuut siihen tuloksehen jotta näiren "suvaatsevaasten" kans on ku kurapuovasikan peräs juoksis. Ei niirenkans änkkääminen mihikää johora, hullummaksi tuloo vain. Niillon perustelua perustelun perähän. Ne jaksaa vängätä ja ennenkaikkia suvaata. Mutta kyllä niilläki rajansa on...mä nimittään tiän ainaki kolome arvua, joitei nämä sitte suvaatte. Täs ku tuumaalen, saattaa olla pareet, jottei isän, tuon sotaveteraanin, tartte olla tää kuulemas, kuinka nämä kolome arvoa alakaa olla rasistisia arvoja. Emmä haluaasi, jotta isän pitääs olla kuulemas, kuinka kakaroolle pitää Taivahan Isästäki puhua sillaa kauttarantaan....kulttuuriperimän nimis. Vaikka erelleen täs maas on suurin osa ev.lut. Silti ollahan nyvvain hiliaa, jottei loukata ketää. Ja hulluummat toresta meinas, jottolis tämäki päivä kulukaa henkilön päivä. Sellaanen sukupuolineutraali. Tai sitte siinon tarkootus, jotta ollahan empaattisia isättömiä kohtahan. KULUKAA!!!!! MINOON ISÄTÖÖN!!!! Ja mua LOUKKAA aiva järjettömästi, jos tämä hieno MIES päivineen kuitatahan jonku henkilöpäivän alle. Häpeesivät eres, tämänki irean "henkilöt"

Mutta emmä näistä mun arvoosta tähän ny enempää, tällä kertaa. Kuumenen vain ittekki turhaa. Ja te, jokka lujetta, otatta tietoosen riskin, joka kerta ku mun tekstejä lujetta. Moon tälläänen, mun arvot on kokoaijjan lujettavis rivien välis ja joskus, niinku nyt, ne pompahtaa oikeen riviillekki. Oommä naamakiriaski joskus menny mielipiteetäni sanomahan ja sillä seurauksella, että p-myrskyhän siiton nousnu. Ja liitettierostoa tieroston päälle on lätkitty...lähinnä YLE:ltä...Jokku on jopa jättäny siitä lähtien "tykkäämätä" mistää mun päivityksistä, ku on tullu ilimi, jottoon tälläänen, näiren kiellettyjen arvojen erustaja. Rajansa son kaikella...suvaatsevaasuurellaki.  Minen liioon muuta käsityksiäni, en kumartele enkä nöyristele. En hymistele punavihiriäs kuplas. Minen sellaasehen kuplahan maharu. Mun kupla on sinivalakoonen. On aina ollu ja tuloo aina olemahan. Ja siä kuplas on mulla kyllä palio rakkautta ihimisihin ja aiva erityysesti eläämihin. Mutta.....minen myöskää paheksu niitä toisia kuplia, jokahinen saa olla sen färises kuplas ku tahtoo, vaikka sateenkaaren. Kunhan muistetahan, jotta sinivalakoosilleki kuplille pitää olla tilaa. Punavihireellä on ny kumminki enemmistö ja yleenen hyväksyntä. Onnea heille siitä. Mä kellun siinä omasnani. Ja palaan siihen, joka täs oli pääasia; ISÄ

Isä...hänellä oli mun suhteen toiveeta. Niinku varmahan kaikki isät, hän toivoo mulle Vain Parasta. Isä teki kaikkensa, sinä lyhkääsenä aikana, jonka sai olla osana mun elämää. Isä oli mun pikkusormen ympärillä ja täytti mun toiveeta minkä kerkis. Isä oli läsnä, saatavilla ja ennekaikkia turvallinen ja rakas. Mutta Hän oli myös loistava piilovaikuttaja, siinä mihinä hän kärsivällisesti kuunteli mun kans, mulle ostamastansa, kasettinauhurista Duran Durania, isällä oli päämäärä. Isä niin toivoo, jotta musta tulis SÄÄSTÄVÄÄNEN. Tästä kielii kaikki ihanat säästölippahat, liittämiset Kultapossukerhohon. Ja sellaaset komiat ja viisahat peliliikkeet.

Kyllä mä viäki muistan, kuinka messevä tunnet se oli ku lähärimmä isän kans hakemahan tuota KULLANväristä komiaa possua Postipankin konttorista. Tuo toinen oli mun makuhun ( JO SILLOON!!!! ) vähä arkiseet ja ei niin komia ( Ja isä tiesi sen... )  Isä nuota mun säästölippahia täytti...ja uskoo ja toivoo, että Virpiki sitte, eres joku päivä.... Mutta kyllä hän sitte totes viimeesenä kesänänsä; " Hyvä flikka tuo mun Virpini on.... oikeen hyvä flikka...raha ei vain taira teherä pesää .... "

Isä kumminki piilovaikutti, loppuhun asti. Täs on hiirenkorville pelattu peli. Joululahaja isältä vuonna 1982. Me pelasimma tuota PALIO!!! Ja varmahan isällä oli tuolloonki taka-ajatus, jotta se flikka tulis eres jonkusorttiseksi finanssineroksi. No...en tullu....mutta sen huomasin jo silloon, kuinka mahtava isä mulla on. Ny silimänurkkia pyhkien muistelen nuota hetkiä. Tämä isän nurkista koriaama peli nostetahan vissihin meillä tänäki ehtoona tuohon pöyrälle...nimittään son tyttäreni lempipelejä. Meillä vietetähän isänpäivää torennäköösesti tätä pelaten. Huomaakkos isä, tyttärestä on polovi parannu?

Kyllä se isä sen tiesi, jotta hurpales minoon. Kullasta ja Komiasta tykkään. Se sitte osti mulle tuon kynttilänjalaanki yks joulu, kummä ihimettelin, jottei meillä kotona kimaltele enempää.Se joulu oli kumminki meirän perhees vähä surullisempi. Isä oli muuttanu pois. Oli tullu avioero.....sellaasta elämä joskus on.  Eroja tuloo, mutta isät ja äitit, he on aina lapsilleen rakkaimpia. AINA. Nämä kristallit on kuulemma isän kyynelehiä....Aika hiliaasta oon kattellu niiren kimmellystä. Tämä kulunu vuosi on kirkastanu niiren kimaltelua. Isän kummipoika, mun serkku, otti yhteyttä ja oonki nyt saanu kuulla heiltä, isän sisaruksilta, juttuja isästä ja ennenkaikkia, nähärä ja halata heitä. Ollahan kyläälty puolin ja toisin ja tullahan kyläälemähän.  Ihimeellinen, upea tunne....aiva ku osa isästä olis tullu mun työ. 

Mutta näin se kuluu tämä isänpäivä, muistellen sitä isää. Mun syrämes isä kulukoo jokahetki. Ja kulukaa mä TIÄN, että isä rakastaa mua, vaikkoon tälläänen, kulutushysterian markkinoolla hömpöttävä hurpales. 

Hyvää isänpäivää Rakas Isä, mä tää kimaltelen ja kulutan. Ja kuule...mä lupaan...mä yritän vähä säästääkki. Mutta rakkauttani minen säästele. Kiitos turvallisesta lapsuuresta ja hyvistä arvoosta, jokka mulle rakkaurella siirrit. Niitä mä vaalin ja kulietan matkasnani. Vaikka nei niin olis ny muotiakaa. Non kumminki meirän perheen arvoja.  Enkä mä hylykää mun säästölippahia.