Meinaa alakaa pyhänaika takkuusesti

Tämon näimmä NIITÄ pyhänaikoja, ku "ei mee niinku Strömssöös, ottaa hietahan, vitutuskäyrä nousoo keppoosesti yli kaikkien tilastojen" Tähän saattaa olla montaki syytä, niinku esimerkiksi kulunu viikko, johona sattuu olemahan yks ylimääräänen pyhä. Ja sen pyhän aattona Tarkan vanha pari piti hauskat juhulat ystäville ja ku juhulimisen päätteeksi pään laittaa tyynyhyn joskus aamulla neliältä....niin sanomataki son selevää, notta tällä ikää ei enää elvykkää seuraavan vuorokauren aikana....ei, kyllä siihen näimmä menöö seuraava vuosi. Sehän siinä vain on, notta koko tämän toipumisvaiheen aijan pitää käyrä töis ja hoitaa kotomarkkia. Olinhan mäki esim. koko helatorstain käymäs kokolailla järeää sotaa voikukkia vastahan, aiva täs omalla markilla. Sellaasella suo, kuokka ja Justiina-asenteella tartuun kuokkahan ja poistin niiren saatanan triffidien juuristoja niin syväätte ku ikänä maharollista. ja sorankäynti jatkuu tänään....pian laitan pinkit kummisaappahat jalakahan ja käyn asemihin. Kyllä siältä nurkalta sitte saratuksen perusteella mun löytää.

Mutta ny, NE MERKIT, joista tietää, notta tämä pyhänaika ei alaannu kaikista suotuusimpien tähtikuviooren alla. Toisella taloon uroksista on tarttunu namiluu rintakarvoohin ja toinen taloon uros on sitte emännän työpäivän aikana tyhyjänny suihkulähtehen ja siinä samalla heitelly emännän somasti ASETTELEMAT reunakivet ympärinämpäröösin suihkulähtehen vierelle. Näistä noin kolomasosa oliki sitte komiasti osunu päätänsä nostavihin kuunliljoohin ja ne loput kakskolomasosaa oli sitte ainaki VÄHINTÄÄNKI kävääsny tämän valiouroksen 47 numeron siron turvakengän alla. .

Täsvaihees ku kyseeset mailmanlopun merkit oli jo ilimas, mä tulin töistä ja Prismankierrokselta, vähältä väsynysenä mutta kumminki aiva onnellisena. Töis oli ollu kiva päivä ja olin taas toteuttanu siä ittiäni oikeen koko rahan erestä. Toisinsanoen Hirvimäkinen taiteellinen sieluni hyräji tyytyvääsyttä elämähän. Ja niinku oon ennenki sanonu, Prismas osatahan nerokkahasti laittaa meille naisille "täkyjä" siihen astiaosaston reunamille. Ja mä oon aika varma ja heleppo nakki, ku on kysees joku komia ja kotimaanen astiasarja. Ny ne oli laittanu siihen kesän uutta Kultakeramiikkaa, son sarja, mitä mullon vähemmän. Joitaki yksittääskappalehia vain. Mutta TÄMÄ AHHHHHH!!!! Sen oli bongannu jo rääppöösiskoo ( kuinkas muuten ) ja tytärki haluaa iittellensä tätä samaa sarjaa. Mä sitte onnellisena nostin tämän ensimmääsen osan tästä sarjasta kärryhyni ja oikeen kuulin, kuinka kaikki feng shuit oli kohorillansa. Mua orottaas siä siisti ja komiasti sisustettu koto ja se puutarhaki näytti niin komialta aamulla, ku töihin lähärin. Hmm...minkähänlaasen patsahan mä siihen suihkulähtehelle  laittaasin... ja haluaasin?.... Tällääsiä mä tuumaalin ku tyyräälin kotiapäin pikkuusella Citroenillani ja olin onnellinen. Vähä väsyny, mutta kumminki onnellinen. Tarkootus oli kantaa ostokset tupahan ja aiva ensimmääsenä maistaa perheen voimin uutta Magnumin shampanjajäätelöä  jota olin kaikille tuonu tikut.Sitte häärääsin rieskarullia teheren ja ehkä kuuntelisin vaikkapa Paulaa..... Ja TARKOON kantaasin tuon uuren astiani tupahan.

MUTTA.....täs vaihees pitää muistaa, notta minoon ROUVA TARKKA.....niin hyväs ku pahaski. Silloon ku on kyseesen arvonimen ittellensä hankkinu, pitää oppia varautumahan.....kaikkehen. Siinä sitte ku nousin kotoportahia ovelle aarreastiani käsis, mun silimäkulumis vilahti jotaki. Oikeen mun piti pysähtyä kattomahan sitä näkyä ja voin kertoa, että Hirvimäkinen taiteellinen veri saavutti sen kuuluusan kuohuntavaiheen VÄLITTÖMÄSTI. Musta tuntuu, notta mun taiteellinen paappani siä henkimailmas lähti hakohon mullen jo kättä pirempää. Isäki siä varmahan pyöritteli päätänsä ja varmahan yritti siältä sanua, niinku aina eläissään ku mua rauhootteli ja lohorutteli; " No, no Virpi västaräkki, tämon vain elämää...."  Mutta silloon ku sun kuunliljat on hätää kärsimäs ja suihkulähtehen ympärystä näyttää siltä, ku siä oli pyöriny joku murhanhimoonen hottentottilauma, silloon mun ainaki on vaikia ajatella, notta tämon vain elämää. Ja ku pisteenä iin päällä sä näjet siä johonaki pihanperällä, notta sun vaalianpunaasta kottikärryä on siirrelty ja väärinkäytetty. VAIKKA MARKKI ON TÄYNNÄ OMIALTAASIA KÄRRYJÄ!!! Siinä tilantees on siunaus notta mun käres on tuo kultakeramiikan uus aarre. Se toimii niinku luontaasena hillittijänä, notta minen aukaase ovia siihen mallihin, notta se lähtöö saranooltansa. Mutta sitte........sitte ku mä laskin sen astian kärestäni pöyränkulumalle, sitte se alakas. Mä alootin KYSELYTUNNIN. Kysymykset mä esitin pikkukieli pihalla ja kuulovammaasekki olis kuullu mun kysymykset, joka sanan. Nolis tuntenu maan tärähtelyn, joka saatanan ja perkelehen kohoralla, jonka painavasti lausuun. Isäntä vastaaali huolettoman  tuntuusesti, aiva ku olis mailman luonnollisin asia, pärvötellä toisen asettelemat kivet ja nakkaalla vaikka sitte kuunliljojen päälle. Tosin hänen näkemyksensä mukahan niitä ei oltu eres nakeltu niiren kukkien päälle. Mulle oli kumminki aiva sama, minolin raivoosnani ja kliimaksis. Mä vaihroon lennos puutarhavaatteet päälleni ja suorastansa lennin siihen suihkulähtehen ympärille pelastamahan, sen mitä pelastettavis olis. Siinä ku olin pelastustehtävis mä luonnolisesti saratin kokoaijan. Muutama lenkkeelijäki jokka siinä ylämäkehen kiihrytti askeliansa, kiihrytti viä varmuureksi lisää siinä meirän kohoras. Miettikää itte, puutarhas sarattaa vierahalla murtehella, selevästi eteläpohojalaanen hullu ämmä, silloon on pareet juosta sen ohiitte nopiampaa....aiva vain varmuuren vuoksi. No, mutta mä sain pelastettua sen suihkulähtehen ympärystän ja lopuuksi pelastin viä vaalianpunaasen kottikärryni ja kärräsin sen arvoosehensa paikkahan. Tulin tuvalle ja saratin hetken viä nuan niinku malliksi.

Onneksi minoon heleposti leppyvää sorttia. Mulle oli tullu postiaki. T-paita, jota minoon orottanu on ny tää. Siitä ja muistaki t-pairoosta mä toimitan teille myöhemmin.