Non tää ny, kesääset aamut ja niis asuu onnen siemen

Tällääsenä aamuna on melekeen synti jos olis krätyysellä päällä. Emmä kyllä ookkaa. Minoon kaikinpuolin hyvällä mielellä. Minoon sanalla sanoen ONNELLINEN. Minoon selevinny tuos muutaman päivän pakollisesta pikadieetistä. Minolin  nimittään sellaases mahatauris, joka tuntuu jylläävän vain pahansisuusis ämmis ja erityysen ärhäkkä se näyttää olevan pohojalaasakoolla. Mutta son ny ohitte, enkä halua sitä sen enempää muistella. Tänään mullon suunnitelmis nauttia elämästä. Teen mä vähä jotaki puutarhaski, mutta paino on kyllä sanalla JOTAKI. Kyllä mä tänään meinaan keskittyä olennaasehen elämästä nauttimisehen.

Eisunkaa sitä ihiminen voi olla ku onnellinen ku viimeenki saa istua omalla kotoparvekkehella iliman villasukkia. Ja tarkenooki viä aiva oikiasti. Malfoylle tämon kulta-aikaa ku saa kattella parvekkehelta kylänraitin kulukijoota. Itteasias sehän on varsinaanen "stalkkaaja" tuolta airanraoosta on niin sopivaasta kyylätä kylän flikkakoiria ja kilipakosijoota ja mitä ne ny oikeen pruukaa. Ja jos on tylsää voi vain lepuuttaa keisarillista leukaa airan alakaiteesehen. Kyllä on isäntä osannukki mitoottaa tämän pienelle koiralle justihin sopivaksi. Malfoy viihtyys täs kulukaa aamuusin tuntitollokulla ja kesäöinäki on suorastansa kiehtovaa tulla tähän vartiopaikalle seuraalemahan mailman menoa. Linnut vain pakkaa joskus lentelemähän turhan lähiitte ja sellaanen voii tuntua joskus vähä peliättävältä. Niinpä Malfoy tarttoo tää parvekkehella oleeluhun aina turvajoukot. No...tänä aamuna oliki sitte oikeen kaksin kappalehin

Ja tämäki pitää laittaa johonki historiankirioohin, isäntä sai lukia Hesarinsa rauhas, minen ny HALUNNU mitää erityystä. En esittäny mitää toivomuksia ( vaatimuksia ) uusista hankinnoosta tai työtehtävistä. Tähän saattaa olla osittaan syynä seki, että minoon silti viä vähältä toipilas ja sitte viime aikoona oon kyllä saanu toteuttaa ittiäni kiitettävästi.

Niin...mä sain sen kuuluusan pesätuolinki sitte. Tämähän kuuluu niihin asioohin, joihin mä käytin sitä mun kuuluusaa väsytystaktiikkaa ja sitte ku olin viimeen saanu isännän uupumahan ja myöntymähän mun kotkotuksihin ( taas ) niin NE OLIKI LOPPU!!! Ajatelkaa ny!!!! Ja minolin jo teheny siinä väsytystaktiikan aikana sille tilanki ja sitte  viimeenki ku isännän siunauksella sain sen ittelleni klikata niin siinä lukiki sitte vain, notta TUOTE LOPPUUNMYYTY. Joopa!!!! Ensi mua vitutti aiva määräänsä eneemmän, mutta sitte kaikista arjen haasteesta väsynysenä mun harmitus purkautuu jopa kyynelehinä. Siinä sitte Mun Ritarini tuli mua lohoruttamahan ja mä raauun sen rintakarvoja vasten mun surkiaa kohtaloani. Kuvitelkaa ny itte, mä jäin iliman pesätuolia!!!  Tottapa siinä poraata pitää, mikä kauhia, juluma kohtalo, Virpi jäis iliman pesätuolia....koko kesäksi! Mutta eteläpohojalaanen mieshenkilö lohorutti mua, notta eikähän me mulle sellaanen viä jostaki löyretä. Näiren lohorullisten sanojen saattamana mä sitte lähärin ympärinämpäröösin kaupunkia kiertämähän. Mutta ei se kulukaa aiva niin yksinkertaasta ollu. Ei niitä ny niin ollukkaa valittavis. Oli joko susirumia tai mälyttömän hintaasia ja nämäki oli kyllä harvalukuusia kappalehia. Pääosin myytihin eioota. Mutta SITTE yhyres kaupas oli tämä tuoli, mutta tottakai vain mallikappales. Sitä rupes sitte mulle jo innokas myyjäpoika purkamahan. Toppuuttelin, notta älä herrantähäre ny viä sitä purkaa mullon pikkuunen henkilöauto, eikä tuo sinne maharu, isäntö tuloo sen hakohon sitte pakettiautolla. Ja näin tehtihin. Ja sitte...ku isäntä sen haki ja kokos......mä rupesin jo funteeraamahan, notta onko mun koko tämä hanke joinki kirottu. Nimittään mä alakasin välittömästi kimottamahan ku näjin, kuinka tuo pesäriipputuoli ei sitte riippunukkaa sen kettingin varas johona se riippuu viä siä kaupas. Ny se nökötti joo-o NÖKÖTTI, töpösti sen yhyren jousen varas, kiikkerästi ja sevverran korkialla, notten mä ainakaa siihe eres ylettyny istumahan.Totta helevetis mä ny aiva ensimmääseksi isäntää syytin ja moukeerasin syrämeni kyllyyrestä. Mutta joinki se sai mun vakuuttunuseksi, notta ei siihen mitää kettinkiä ollu mukahan annettu. Siitäpaikasta minolin renkahat savuten kyseesen liikkeen pihas ja sisällä kyselemäs sen kirotun kettingin peräs. Mua katteli halaveksien se riippuolin purkanu poika ja väitti kivenkovahan, notta siinä mitää ketinkiä ikänä oo ollu ja notta sun miehes on vain koonnu sen väärin. " Sun miehes on koonu sen väärin" RISTUS! Tuo on ku bensaa valakiahan eteläpohojalaaselle luonnolle, olletikki ku se tällä kertaa TIETÄÄ olevansa OIKIASTI OIKIAS!!! Melekeen mä jo hyppäsin pöyrälle rikuneeraamahan.  No en ny aiva, mutta harvinaasen seleväksi tein, notta minen  lähäre tästä puljusta iliman sitä puuttuvaa kettingin palaa. Siihen tuli erittään ystävällinen naismyyjäki häsyyhin ja senki mielikuvis siinä tuolis oli kyllä ollu tuo kettinki. NO TOTTA HELEVETIS!!! Kuinka se muuten riippus?! Niinpä poika alentuvasti ja päätänsä pyöritellen katteli keski-ikääselle kimottajanaiselle jonku kettinginpalan, leikkas sen kahtehen osahan. Muttei se alaannnu mun kans väittelemähän, ku naismyyjäki opasti sitä, nottei pohojalaasten kans kannata alaata väittelöhön, non kumminki aina oikias. Tämän hän kyllä totes iloonen piliket silimäkulumas ja osootti torellista asiakaspalveluhenkiä. Mutta ne kaks onnetoonta ketjunpalaa....voi ristus ku isäntä manas, ku se ne näki ja sitte siitä kuulemma puuttuu viä joku karbiinilukkoki. Ei tuollaasten kloppien nuliaamisesta mitää tuu. Kyllä se isäntä oli, joka tämän sitte loppullisehen uskohon laittoo. Mutta sevverran mua jäi tuo kettinkiasia vaivaamahan, notta oliko mulla toresta nuan pahoon fiirannu, notta olin sen kettingin kuvitellu.Nimittään jos nuan harhaanen rupian olemahan, mun tarttoo varata aika lääkärille. Se myyjäpoikaki ku niin alentuvasti pyöritteli siä kaupas päätänsä, pilikkoo parit kettinginpalat, notta seniili täti olis tyytyväänen. EI ristus, mä otin ja soitin sen liikkeen pääkallopaikalle ja kysyyn siältä asiaa. Ja KULUKAA!!!!!!!! KYLLÄ SE HELEVETIN KETTINKI KUULUU SIIHEN TUOLIHIN!!!!! SE joloppi oli sen hukannu siinä purkaes. Mä sain synninpäästön ja samalla näimmä tervehen paperit ja ny sen jolopin alentuvat päänpyörittelyt siirtyyki sitte aiva toisenlaasehen valohon. Mun ei tartte sanua minkälaasehen valohon, sen voitta jokahinen päätellä itte.

No tulipa puraattua tuo pesätuoliasiaki, mutta niinku havaattetta mä sisustinki sen jo. Tuo pöllö sopii sinne mun mielestä aiva loistavasti ja tänään mä meinaan syvetyä niihin sisustulehtihin, joita isäntä toi mulle ku sairastin. Ja kesäkukkia....niitä ilimestyy tänne lisää kokoaijan....tottapa ny, tämon mun kesäparatiisi, mun oma koto. Ihanaa kesäpäivää kaikille teille!