Ruuhkavuoret - onko täs enää mitää järkiä?

Minoon ny niis kuuluusis RUUHKAvuosis ( jumalankiitos ei kumminkaa viä vaihre- )  Kurkkua myören. Tuota järien osuutta mä aina tasaasin väliaijjoon mietin. Järien perähänkuuluuttamisen kliimaksi taisi olla täs pari viikkua sitte. Molin valoristeykses, banaani suus. Olin horvi sitte tullu töistä, teheny lumityöt ja laittanu ruaan tuleelle, mutten ny tokikaa itte keriiinny syörä. Kattokaas mulloli jo seuraava kohoret..lavis ja shabam oli alakamas vartin päästä. Peräjulukkaa kaks liikuntaharrastusta. Eikä niis ny herrantähäre rookaa olla maha täynnä. Ja mun mahan ny ei nykyään sovi olla täynnä juuri koskaa. Moon nimittän ottanu ruuhkavuosihini  viä yhyren tavooottehen lisää, sen, mitä melekeeen kaikki naiset täs vaihees vuotta harrastaa...uuren paremman elämän tavoottelun. Pitääs syörä vähemmän ja liikkua enemmän. Kuulostaa ristuksen yksinkertaaselta, mutta saatanan vaikialta kumminki toteuttaa ruuhkavuosis. Mä oon useen miettiny tähänki asti liikuntaa harrastanusena, notta MISTÄ se aika tuloo siihen, jotta liikutahan viä LISÄÄ?!!!! Ku pitääs töis käyrä ja hoitaa kokokolailla suurta tupaa ja markkia. Siinon hommaa kumminki.  Siivoukset, pyykkihuollot, ruaat, tiskit.... ( ja laiska töitänsä laskoo ) Ja äläkää puhuko mulle delegoomisesta. Meillä perheenpää teköö jo ny melekeen ympäripyöreetä päiviä ja paliolti maakunnas. Paha sen on siältä tulla lumikolaa tänne lykkimähän. Kotona on abiturientti, joka ottaa opiskelunsa vakavasti ja siis OIKIASTI opiskeloo ja auttaa jo mua enemmän ku tarpeeksi. Se teköö tää pikkuemännän hommia kyllä ja sen lisäksi huolehtii käytännös TÄYSIN suuriturkkisen  palatsikoiran lenkiistä ja huolloosta muutenki. Kiinanapalatsikoira turkkeineen ei oo mikää mailman pienitöisin seuralaanen.....mutta mailman IHANIN ja KAUNEIN se kyllä on.

Niin...siinäpä se taitaa olla se ongelman yrin....mun ruuhkavúosis. Minoon eteläpohojalaanen nainen. Minen tunne arjektiivien vertaalumuoroosta muita, ku superlatiivit. Vain  ja ainoastaan superlatiivit. Mun pitää olla Kaunein, Tehokkahin, Kurvikkahin ( sopivasti ) Mun markin pitää olla Siistein, Komeen ja Tuvas pitää KAIKKI olla tiptop. Joka kippo ja kappo pitää olla omilla paikoollansa ( kyllä, muumimukiilla ON omat paikkansa ja tietty järietys, non koodia, jokka aukee vain mulle ja flikalle, jokka niiren kans väläpätähän ) Mä silitän melekeen KAIKKI tekstiilit, mitä huushollis on ja ne löytyy omilta paikooltansa vatupassin tarkasti, Moni armeijan kapiaanenkaa ei pystyysi samahan . Mä en ainoastansa tavoottele täyrellisyytä vaan mä vaarin sitä itteltäni.

Ja MIETTIKÄÄ SITÄ, ku minoon nyssitte lukenu jostaki ristuksen hyväelämä-sivustolta, notta vettä pitää juora. PALIO.  ( ainahan son tieretty, tua veten flatkuttaminen, mutta notta kuinka PALIO on sitte TARPEEKSI PALIO? ) No.....sitä veten flatkuttamisen määrää....mä tronaan sitä jatkuvasti. Hehkuvamman, kiintiämmän ihon ja kapiamman uuman toivos. Näistä erellämainituusta ominaasuuksista en viä tiä, son varmahan vähä kattojanki silimäs....mutta se, MIKÄ ON varmaa, on että mun aineenvaihrunta toimii. Mä kusen nykyään ku palokunnan hevoonen.  Palio ja useen Sitä, kuinka naisellista ja tavooteltavaa tämä sitte on, onki jo eriasia.

Mutta sellaasta sonny....tämä mun elämä. Ruuhkavuoret, son kulukaa kumminki positiivinen asia, tämä ruuhkavuosille ( jaahas, siiton ny tulos mulle joku lempisana, ku hojen sitä  kokojaijjan ) tyypillinen  ikikiirus. Se ku kumminki muorostuu aiva positiivisesta ongelmasta. Elämäs on tällä hetkellä roppakaupalla asioota ja aktiviteettia. Mullon oikeen mukava työpaikka ja työyhteesö. Mullon mun rakkahat ja palio ystäviä ja tuttavia joirenka kans pitääs EHEROTTOMASTI keriitä tavata palio enemmän. Niiren kans voi toimitella syvällisiä kynttilänvalos, syörä, juora ja heittää korkkarit kattohon. Se pitääs teherä tasaasin väliaijjoon. Oikiasti. Mullon ihania  harrastuksia; justihin tua liikunta ja siitä erityysesti kaikki tanssillinen ja kesääsin juokseminen. ( Ja jos yöjuoksukki lasketahan mähän oon ikiliikkuja...olletikki jos kaikki ne soffannurkasta teheryt haaveelukki yöjuoksuusta lasketahan mukahan. Sillä torellisuures mä yöjuoksen muutaman kerran ...no okei....kerran pari vuores ja loppuvuosi menöö toipues )  Mutta joo..... sittehän mä harrastan kiinanpalatsikoiria, värittämistä, lukemista, kirioottamista, sisustamista, puutarhanhoitoa. Ja johonaki välis mä tykkääsin vain olla möllötellä telekkarin äärellä ja antaa kaiken vain olla. Mutta tällä hetkellä tämä mun keski-ikääsen naisihimisen elämä on niin hengästyttävää, notten taharo ittekkää aina pysyä mukana kaikis kaartees. Ja tämä värittäminen, son mulle terapiaa.....vaikka ensimmäänen ajatus voiiski olla, notta nysson nuan taantunu. Mutta siinä färitelles mä tuumaalen kaikenmoosta. Konkretisoituu, jottei elämä oo mustavalakoosta ja sitte mä tuumaan aiva sellaasta arkipäiväästä, jotta koska teherähän Ikean reissu isännän kans. Oikeen pakettiautolla. Ja sillaa, jotta ISÄNNÄLLÄ on lompsa mukana ja mä keskityn vain näyttämähän söpöltä ja kerron pehemiällä äänellä,jotta MISTÄ hyllyvälistä sen tarttoo hakia ( ja maksaa ) mun tarvittemat asiat. Ajatella...kaikkia tänne ruuhkavuosihin mahtuuki...mutta Ikean reissu ny mahtuu vaikka mihinkä välihin, motan saatana vaikka virkavapaata sentähäre.

Aijettä.....mähän unohrin melekeen mainita yhyren mun lempiharrastuksistani. MUREHTIMISEN. Se ei oo mihinää nimes mikää mukava ja rentouttava asia. Mutta son mulla aiva syntymäominaasuus. Laitiselaanen muresgeeni on niin vahava geeni, jotta mä murehrin varmahan vähä viä piliven päälläki.Viime yönäki oon heränny koiranunesta klo 3.17 kattomahan, jotta flikalta on tullu wappiviesti, jotta son varmahan hengis selevinny tiänpäältä poikakaverin tyä. ( KYLLÄ, mä herään siihen pienehen plinahroksehen....koska nukun koiranunta, aiva niinku silloon ku soli vauva, mä kuulin sen joka ynähröksen ja murehriin ne kaikki. ) Meillon sopimus, jotta se ilimootteloo mulle nua asiat, koska kotiutuu ja on turvas. Isäntä siinä vieres hornaa synninunta ja tierusteloo sitte aamulla, jotta onko flikka hengis ja mä.....yritän välttää valavomisesta kohta muorostuvia silimäpussia ( ja flatkotan lisää vettä ) ja samalla toimitan isännälle, jotta viesti on tullu ja minoon vaipunu syvähän unehen tuon 3.17 jäläkihin. Sitte oonki nukkunu hyvin. Tottapa mä välillä ihimettelen, jotta KUINKA mies pystyy nukkua, ku ei yhtää tiä vaikka kakaralle tapahtuus jotaki....jaa mitä tapahtuus? Kulukaa, äläkää kysykö. Mullon siihen niin laaja repertuaari, MITÄ kaikkia voikaa tapahtua. MÄ oon murehtinu valamihiksi ne KAIKKI. Sen päälle luonnollisesti tuloo sitte kaikki muut murehet. SEKI on mures, jos elämäs on liika ihanaa ja tasaasta. Ku se ei eteläpohojalaasen uskomuksen perusteella oo koskaa hyvän erellistä. Mutta kylläpä tuo murehtiminen on varmahan myös sellaanen Luojan luoma ominaasuus, son se ÄIREENVAISTO...." ei se mitää, ku se syliä polokoo, mutta orotas ku se syräntä polokoo..." pruukaa äiti sanua. Ja viime yönä taas kerran tämä viisas sanonta konkretisootuu mulle.

Tämän kaiken kiireesen ja ihanan kuplivan elämän keskellä pitääs kumminki pystyä ottamahan rennosti. Mä kattoon tuota koiraani ja maattelin. jotta siltä pitääs ottaa oppia. Mutta mulloli tuollaki hetkellä palio muutaki opittavaa. Sen lisäksi, jotta mullon tämä positiivinen ongelma; on palio ihanaa sisältöä elämäs, on runsaurenpula, mitä kaikkia kivaa mä kerkiääsin teherä.....sitte on tämä toinen ongelma.....shoppaaluholismi. ÄÄÄÄÄÄÄ.....no ei se ny MULLE mikää ongelma oo. Mutta tottapa mä, ku vaatekomeroani täs järiestin niin vähä yllätyyn,jotta KUINKA PALIO yhyrellä naisella VOII olla rettuja. Ja tyttärellä on samat geenit ja ongelmat. Täs yhyren tuallaasen komeronsiivouksen jäläkihin päätimmä, JOTTA NYT...EI OSTETA lisää vaatteeta, kenkiä, koruja ja laukkuja....ei mitää. Ja tämä päätös piti.......kuus tuntia. Mutta minkäs teet, EMP:n sivuulle oli tullu ihania, naisellisia Disney-kuteita. Ja ME TARVITTIHIN NE. Eikä oo karuttanu

Ja sitte viä.....isäntä oikeen hullua yllytti. Vei mun täs Keskisille.....mun Mekkahan.......olimma oikeen romanttisesti yätä. 

Aamun valietes se tohtii jättää mun sinne KOKO PÄIVÄKSI, ku itte lähti töihin. Mä kattoon karteekien raoosta ja paiputin sille ku Saaban kuningatar. Ihaalin ku mun prinssini karautti valakoosella ratsullansa tienaamahan  ja itte jäin viä hetkuuseksi keräämähän voimia Vesan komiahan hotelihuoneesehen. Sillä eres olis mun unelma...koko päivä Keskisillä.

Kyllä siä oli KAIKKIA. Ihan MUN PAIKKA. Mutta kyllä mullekki sitte kokopäivä siä alakas piisata ja isännän saapues puoli viiren aijjoos Keskisen kaffilahan se tapas sieltä vaimonsa joka alakas shoppaalun suhteen olla ns. kypsää kauraa. LAIRUNHALAVAUS saattaa olla aika lähellä sitä tunnetta, joka mulloli, ku siinä istuun . Poikkeusellisesti mä vain istuun, ku lehemä nevas ja kattelin ihimisvilinää ja mua aiva oksetti ajatus, jotta olis pitäny lähtiä kierrokselle kauppahan. Tosin....mulloliki jo kärry täynnä ja kortti kuumotti punaasena lompsas...jotta sen puolehen huilootauko tuli tarpeehin. Seuraavalla viikolla Vesa ilimoottiki, jotton menny Stockmannin ohitte.....no.....rouva Tarkka  ainaki teki osansa näis talkois.

Mutta tottapa mä käyyn joka viikko kotoosasti Prismas.....täs näkyy, miltä näyttää, ku oon viikko-ostosteni kans aluus. Viikko-ostoksillahan hankitahan elintarvikkehia ja muita välttämättömyyksiä. Ja KYLLÄ täs näkyy nykki pelekkiä VÄLTTÄMÄTTÖMYYKSIÄ ( mitä lataavat Arabiaa siihen käytävän vierelle ) Tosin nämä Prisman tuskashoppaalut ei oo mun harrastus. Non pakollisia askarehia ja joinki niitä pitää piristää, muuten mä tuun hulluksi.

Kyllä näis ruuhkavuosis käyy sitte joskus niinki, että luonto painaa jarrua sun puolesta. Mulle käytihin niin viime pyhänaikana, ku sain mahataurin lottovoiton sijaan lauantaiehtoona. No...sunnuntai ja maanantaiki meni huilates. Ja mullon muuten joku ohkaanen aavistus, jotta tämä saattaa tulla kallihiksi, tämä tauti. Nimittään siinä soffanpohojalla maates, mulle tuli  vahavasti olo, jotta soffakalusto pitää päivittää ja se saatanan ruma, oikeen susiruma täyspuinen soffapöyränrohilas pitää POLTTAA paloona paljunpesäs!!  Niitä mulloli siinä aikaa kattella ja fiilis oli niiren osalta; " kiitos ja hei" 

Nymmoon jo friskaantunu. Kevätverhot on vaihrettu ja elämä muutenki oikeen sopivaasta. Sitä aurinkoa mä ny orotan. Moon oikeen onnelllinen, jotta VIIMEENKI kerkisin tänneki jotaki kirioottaa uutta. Ja Sinä, mun rakas lukija, KIITOS ku oot käyny tää näin ahkerasti. Jos tykkäät mun tarinoosta, toimita musta kaverilleeski. Mun syräntä lämmittää tämä määrä Teitä, joka käyy tää, vaikken oo itte tää hetkehen praataallukkaa mitää. Mullahan on täs ikuusuusprojektina myös se kiria.....tua pöytäaatikos. Jonaki päivänä se viä näköö päivänvalon.