Moon täs taas tuumaallu kaikenmoosta. Eileen oli kiva päivä. Rääppöösiskoo oli meillä. Vietimmä aiva kaharen kesken sen synttäriä meillä. Istuumma täs meirän kaffipöyrän ääres. Syötihin voileipäkaakkua ( muntekemää, ku son rääppöösiskoon lempparia ) ja kattottihin peuroja tuos pellolla, liikututtihin kyynelihin joutsenien ylilennosta. Me harrastimma juoruamista, mailmanparantamista ja lakialle kattomista. Tottapa ny, ku son mun kotona peräti maharollista aiva oikiasti, vaikka asummaki tää Raumalla. Nimittään tämä meirän tupa kohoaa täs peltojen keskellä, niinku Big Ben, ylyvähänä.... No niin.... se kyllä kuulosti munki korvahan jo turhanki mahtipontiselta. Eikä siitä käy ilimi ne kaikki ponnistelut, joita oomma isännän kans teheny, jotta näin on. Ja tälläänen aiheuttaa ilimanmuta pahaa verta ja sitä k:lla alakavaa tunnetta, SITÄ, jota inhoan aiva ylitte kaiken. Ja se tunne pystytähän ilimaasemahan milijoonin eritavoon ja marttyyrinkruunu kimaltaa komiasti aina silloon. Ja siihen minoon taas kerran niin väsyny, niin saatanan väsyny, että vittuutuminen ei oo kaukana!
Minoon avoon ja iloonen ihiminen. Mä oikiasti aiva pirskahtelen iloa ja nautin aiva suunnattomasti komiasta. Mä rrrrrrrrrakastan sisustaa ja häärätä puutarhas. Mä rrrrrakastan komeeta vaatteeta, kenkiä, koruja ja laukkuja. Ja maharollisuuksien mukahan niitä sitte ittelleni ja ympärilleni hankinki. Joo-o, HANKIN vaikka marttyyrinkruunu kimmeltäen oliski niin hienoa saara sanua, että; " mä en osta mitää, ku ei täältä mitää mukahansa saa..." Joo MÄ TIÄN, ettei täältä mitää saa mukahansa. Mutta mä ajattelenki sillaa, jotta mä elän NYT, huomenna voin olla vaikka jo kuollu. Mutta TÄNÄÄN mä nautin komiasta ja suon kernaasti kanssasisarilleni ja -veljilleni maharollisuuren elää niin pörhevästi tai siipiänsä myöre, ku kuki itte haluaa. Sei oo multa pois. Mä haalin kruunuja sisustuksehen ja koruuksi, marttyyrinkruunua minen huoli. Sellaasen kantaminen katkeroottaa. Se pääs tuloo heleposti vinguttua maataloustuista ja ihimeteltyä niitä maanvilijeliijöören "milijoonan Valamettia" Näin maanvilijelijän miniänä ( ja löytyy heitä mun lähimmästä ystäväpiiristäki aika monta ) mua vituttaa, SIIS AIVA REHERISTI VITUTTAA tämä itkeminen. Että kehtaavat saatana!!!!!! Samahan hyömyhyn kruunu pääs voi ilimanmuuta käyrä yrittäjän markilla laskemas autot ja mopoautot ( nuo porvarien kakaraan lelut ) Siitä tuloo erityysen hyvä mieli ,ku saa märehtiä sen pikkuporvarin menestymistä. Sen voi teherä vaikka palakallisena sairaslomapäivänänsä. Ja saara helepotus eres siitä, että sillä saatanan pikkuporvarilla ei oo palakallisia sairausvapaita. Mihinkä se niitä tarttoo ? Niinku ei tarttte se milijoonan Valametilla ajeleva maanvilijelijäkää. Nii-in mua alakas ärsyttämähän ny. Ja mä oksennan sen tänne blogihini. Mun henkilökohtaasehen oksennusfoorumihini. Tiän, että mun sanomiseni ärsyttää monia. Minen haluaasi mieliä pahoottaa, mutta tiättäkö kuinka monikertoohin minoon mieleni pahoottanu? Senki kerran ku yks nainen, viskin karhentamalla äänellänsä huoppas tyttäreni lelujen määrää......? Mä tiän sen pikku porvarin ja maanvilijelijän arjesta enemmän ku moni uskookaa. Köyhyysrajoolla mennähän toisinvooroon,,veitsenterällä ollahan ja jaksamisen äärirajoolla. Mä TIÄN, miltä näyttää oikeen väsyny rakennusurakootsija...joo seksikkähältäki.....:D Mutta kyllä siinon se toinenki puoli, oikiasti väsyny mies.. Mutta rutajamista....sitä ei harrasteta. Mennähän etehenpäin, eikä jäärä laskemahan naapurin omaasuutta.
Mutta Nii-in...."kel onni on, se onnen kätkeköön" Vanha viisaus, joka munki pitääs ruveta ottamahan tosisnani. Mun pirshkahteleva luonne ku pakkaa olemahan sellaanen, jotten osaa pitää iloani vakan alla ja piilos. Mä haluaasin kiivetä vuorelle ja kuuluttaa siä rakkauttani. Mä pirän ittiäni niin onnekkahana , että oon saanu kakskytäkuus vuotta kulukia yhyren ja saman miehen kans. oon siis onnistunu löytämähän elämäni rakkauren. Moon onnelllinen mun rakkahista ihimistä ja eläämistä. Mä nautin elämästä ja haluaasin jakaa hyvää mieltäni muillekki. Vilipittömästi. Samahan kategoriahan menöö mun lukuusat päivitykset naamakirias, jokka useen koskoo mun hankintoja, joista oon täpinöös. Lapsellisen vilipittömästi mä niitä sinne jaan, ku haluan jakaa iloani muiren kans. Jakaa komeeta asioota kaverieni kans. Isäntä kyllä viisahana useenaijjoon mua toppuutteloo ja varootteloo. Timo on oikias.....mun kannattaas opetella pitämähän joitaki ilonpisaroota vain ittelläni. Tai korkeentaan jakaa ne VAIN mun lähipiirini kans Mustahan on muorostunu varsin pinnallinen kuva tänne blogihinki. Yltiöshoppaaleva blondi. Ja sellaasena kevyenä mä tykkään sen imagon pitääkki. Ja saattaa olla, että sellaanen huoletoon ja pinnallinen kuva musta muorostuu tuonne naamakiriahanki. Mutta ei hätää..... ne mun lähimmät TUNTOO ja TIETÄÄ mut. Mun onki tarkootus tää kirioottaa aika kärjistäen ja alleviivaten mun hurpalesmaasia piirteetä. Tämän mun jaarittelun onki tarkootus olla viihryttävää ja hauskaa. Ei tätä niin vakavasti kannata ottaa.
Ja muuten.... jos muuttuuski marajutteheksi. Ei jakaasi enää iloosia asioota toisten kans. Marajaas vain, mutta mistähän sitä sitte oikeen marajaas? Mustei sitte ainakaa saa eres tekemälläkää sellaasta
ihimistä, joka jaksaa maraata koiranpaskoosta tienvarres. HOHHOIJJAA......joka niistä jaksaa joka kevät muresta kantaa, niin täs vaihees jo ilimootan, jotta mustei saa sitte ollenkaa änkköökaveria tuohon. Itteasias...koiranpaskasta murehtijat.....ne muuten on se ihimisryhymä JOITA MÄ KAREHRIN. Jonsei ihimiselloo muuta mietittävää ja muresta ympäristön ja luonnon tilasta, niin hienoa. Nuo koiranpaskakeskustelijat on siunattu ryhymä. Onnea heille.
Ja sitte viä lopuuksi nuosta Arabian muumiastioosta. Meilloli eileen rääppösiskoon kans aivo- ja ideariihi tuos meirän kaffipöyräs. Meilloli loputtomasti ireoota Tove Slotelle, jotta mitä ja millä kuvioonnilla me halutaas. Ja olis poka myyntimenestyksiä nämä. Muumijuttujen ajattelis kans nuan äkkiseltänsä tuovan pelekästänsä hyvää mieltä ihimisille. Mutta EI, VÄÄRIN LUULTU. Neki ärsyttää joitaki ihimisiä. Somemailmas on tullu kulukaa oikeen vastarintaliike muumimukiille. VOI HERRANTÄHÄRE, minkä ristuksenmoisia ankeuttajia meis ihimisis oikeen on?!? Yhyreski naamakirian Arabian kirppisryhymäs nämä ko. muumituotteet ON KIELLETTYJÄ. Niistei saa siä puhua tai eres kysyä mitää. Sitte yks erehtyy kysymähän jotaki...jostaki muumikannusta. Ristus...se reppana melekeen kivitettihin sanallisesti. Ensimmäänen hyeena ilimestyy kommentoomahan, jotta EIHÄN näistä saa tää puhua? Ja silloon alakoo kivitys ja tuo kriminalisoitu ja jumalatoon, saastunu, saatanallinen kannunkuva poistettihin. Oikeen ylläpiron toimesta. En tiä, onkahan se kannun kuvan linkittäjä vankilas? :D Joo-o........oon kuullu, kuinka jokku julistaa ku epistolaa, ettei osta enää yhtäkää muumimukia ja myii lopukki, jos on sattunu joskus olemahan niin tyhymä, jotton niitä ostanu. Se täytyy saara sanottua ja kuulutettua että muumimukit on NIIN ÄLLÖTTÄVIÄ. Jaa.....niin? Mitä sitte? Eisunkaa niistä kaikkien tarttekkaa tykätä? Kyllä tää kaupoos saa aiva vapaasti valita, mitä sinne ostoskorihinsa laittaa. Mutta muumimukien "vihaaminen" on ny joiski piiriis niinku "IN" ja "trendikästä" Ja tälläänen trendikkyys pitää tietysti saara ilimoottaa vähä joka paikas. En tiä.....mutta minä ja rääppöösiskoo kerätähän niitä erelleen. Non mukavia ja mutkattomia, hyvän mielen tuojia. Meirän mielestä.
Okei.....tästä tuli ny tälläänen. Mä toimittelin tuuminkiani ja tuuletin. Toivottavasti tämän postauksen jäläkihin mulle jää viä muitaki lukijoota ku äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti