Koiranpoikimalava ja muita arjen ylellisyyksiä

"Koiranpoikimalava" tuota määritelmää äiti käytti, ku sänky taikka makuupaikka oli oikeen pessattu. Esimerkiksi ku pienenä makaalin kuumees soffalla, äiti tuli  useenaijjoon laittohon mun sairasvuoteeni parempahan kuosihin ja hauskuutti mua sanomalla, jotta " herrantähären sun makuupaikkas on ku koiranpoikimalava"  Sängys hyppiminen ja sitä myötä sen "pessaaminen" oli kans asia, josta äiti ei oikeen tykäny...ku sittehän se siististi petattu sänky alakas muistuttaa äiteen sanojen mukahan sitä kuuluusaa koiranpoikimalavaa. Tuo sana on hauskuuttanu mua jo monta vuosikymmentä ja jatkaa elämäänsä meiränki perhees. Äiteen tavoon oon tarkka sisustuksesta ja ulukonäköseikoosta. Ja siitäkös sitä sitte tuloo välihin yhtehentörmäyksiä, hasajamista tai nupajutesta, jos jakaa huushollin miehen kans.  ( äläkää nyssitte mieslukijat loukkaantuko yleestyksistä. Mä tiän, jotta on olemas erittään sisustustietoosia ja siistiä miehiä ja naishenkilöötä, jokkon ku rehumetiääsiä.. ) Mutta mä toimitan ny meirän huushollista, johona asetelmat on tällääset.

(  Rehumetiääsen määritelmä tuloo sivuhuomautuksena täs:  Tämä oli puolestansa isän määritelmä epäsiistiisteyres huolettomasti elävistä ihimisistä. Sellaasista,  joillen ei oo niin nöpönnuukaa tuon siivuamisen kans, eikä ne muutenkaa niin pirä tarkkaa kiriaa siitä, minkälaasis kretongiis sitä kylille lähtöö.Eli, minä, Rouva Tarkka oon kaikes rasittavuuresnani rehumetiääsen vastakohta. Oon synnyttäny tähän mailmahan yhyren tyttölapsen, joka myöskin muorostaa vastakohoran rehumetiääsille. Niinpä meillon huushollis kaks Vilijonkkaa, vanhee on pahempi....eherottomasti. Joskus siivouspäivinä, viisas tyttäreni sanoo, mulle; " Äiti, moni normaali ihiminen  antaas olla jo.." )

Mutta ny takaasi sinne mistä kenkä puristaa. Kevyt aasinsilta koiranpoikimalavahan ja sen lieveilimööhin. Moon aina maraannnu, koiraa, tarkemmin sanottuna kiinanpalatsikoiraa. Ja ikänä ku oon omilleni muuttanu, sellaanen mulle tuliki ja sellaanen mullon tänäki päivänä. Tottapa mua varooteltihin, jotta kuinka palio työtä tuollaanen koiranpitäminen sitte teettää.

TYÖTÄ?  KOIRANPITÄMISESTÄ? Voi kulukaa. Tälläänen pieni palatsikoira OPPII palio asioota. SE syöö namiluunsa aina samalla paikalla, aulan parahalla matolla. Mutta jäläkiä ei tuasta herkusta jää.

Herkkuhetkensä jäläkihin palatsikoira löytyy lepäämästä. Ja kattokaa Häntä, hänhän ikäänkuin kuuluu tuohon aiva sisustuksellisestikki. Palatsikoira huilii palatsissaan. Kaunista ja silimiä hivelevää. Emmoo niin kovaa työtä tuosta kokenu. Onhan siinäny toki omat murehensa, muttei mitää niin pahaa.Mä kulukaa sanoosin, jotta helepompi son melekeen koiraa pitää, ku miestä. Tai ainaki pitää olla ristuksen kova motivaatio pitää mies huushollis. Rakkaus on yks aika hyvä motiivi...ja sehän se mullaki se suurin motivaationlähäret taitaa olla.

Nimittään.....niiin....tuo Herra Tarkka. KYLLÄ, moon hänet aiva itte valinnu, enkä kyllä vaihtaasi. Mutta kyllä hänkin tuottaa työtä. Hänen jäläkiensä korjaaminen menöö osapäivätyöstä, ny ku meiton kaks naista huushollis. ( Herrantähären, sitte ku flikka muuttaa....tulooko siitä mullen kokopäivätyö ? )

Mutta takaasi koiranpoikimalavahan, soliki se tämän stoorin punaanen lanka. Ja nyssitte koiranpoikimalava vuosimallia 2016 kohteessa Tarkan residenssi.

Hyi olokohon, ku  mua oikeen kyälööttää julukaasta tälläästä näkyä. Tämon ny varmahan sitä inhorealismia. Tämon kumminki se tyypillinen asetelma, josta meirän perheen uros lähtöö alakertahan maata. Rentouttavan leffaillan päätteeksi. 

Reeveereetä on vaharattu. On herkuteltu ja muruaki syöty, ku alakaa ramaasemahan sanotahan emännälle, jotta mä tairan mennä ny maata... Jäläkehensä tämä alfauros jättää  surullisen kuuuluusan koiranpoikimalavan, "reeveeree hyrrää kotiteatteris. Sojjo toki loppunu, mutta sevvoi kätevästi jättää laitteehin, Kuka sitä ny muistaa, mistä kuuluu painaa, jotta se levynretales pihalle saataas... ja sitäpaitti unihiekkaaki on jo silimis,,,,ja emäntäki olis kiva saara kainalohon. Romanttisen ehtoon päätteeksi. Emäntä sanooki, jotta tuloo kohta.

Joo....paino on sanalla KOHTA. Nimittään Tarkan emännällä, ikivilijonkalla menöö ny horvi, ku selevittää alfauroksensa jäliet. Pitää raivata pöytä. Siinä näyttääs olevan isännän lukuklasit, joita se kysyy heti aamusta ja toinen villasukkaki on.....lautasella.....ku emäntä oli moukeerannu väsynyselle miesraukalle,jotta vähä pitääs jäläkiänsä kyllä kerätä ennen maatamenua.No kyllähän hän keräski, nosti toisen villasukkansa laattialta.....lautaselle...... Toinen  sukka oliki lierahtanu leffan aikana soffan alle.....ja son paikka, joka on uroksille mystistä tutkimatoonta aluetta. Jos joku esines lierahtaa soffan alle, son menetetty, iäksi hukas.....miesten mailmas.

Syrämeni valittu meni jo alakertahan, orottamahan mua ja nukkumattia. Saa nähärä, kumpiko meistä kerkiää esti? Mä kyllä veikkaan jäläkimmäästä, ku mullon ny vähä hommaa. Se reeveeree pitää ottaa pois kotiteatterista ja sulukia rikiboksiki. Mutta esti pitää pyhkiä nepsiällä ( vähä kostialla ) liinalla kaukosäätimet, ku joku on käpälööny niitä taas sipsikäsin, ja non ny aiva tahamiat.  ( Ja ei, kuivalla talouspaperilla ei tuu puhtahaksi sipsistä rasvaaset sormet, ei vaikka niitolis pöyrällä kaks rullaa ) Rouva Tarkan sormet melekeen tarttuu  kaukosäätimihin kiinni ( kyllä, tämon sitä inhorealismia ) 

No NYT, alakaa näyttää rouva Tarkanki silimähän rauhoottavalta. Tavarat on laitettu paikoollensa, pöytä pyhiitty. ( ja ne kaukosäätimet )

Kummakki isännän villasukat on tallella. Se toinenki löytyy sieltä isännälle viä kartoottamattomalta alueelta, soffan alta. Ja se toinen sukka joka oli somasti aseteltu lautaselle, purahuteltihin ja aseteltihin tuohon vierelle. Lautanen vietihin astianpesukoneesehen...torellaki iliman sitä sukkaa. Tämä ylläkerrottu prosessi  ( jäläkien siivuaminen ) on kumminki miehen mailmankuvas sitä, ku LYMYTETÄHÄN asioota. Kuinka kätevää olis, ku voiis lähtiä jäliöttöhön sukkiansa, sieltä, mihinkä ne ehtoolla jäi..lautaselle. ( Nyn non lymytetty soffannurkkahan )  Ja samalta lautaselta voiis syörä aamupalansa. Ny se talteriikkiki on lymytetty astianpesukonehen mystisihin uumenihin ( Paikka, johonka meirän isäntä ei kajoa vahingoskaa. )

Vielä viimeesekki tunnelmalliset valonlähtehet sammutteloo Tarkan emäntä ja miettii, kumpiko se meistä on nopieet, minä vai nukkumatti. Portahia alaha astellesnani mä sen jo kuulen....tasaasesta hengityksestä, nukkumatti kerkis tänä(ki) ehtoona ensi.

Moon kumminki hyvällä mielellä. Itte moon  mieheni valinnu. Koto huokuu joulutunnelmaa.  Kyllä mä luulen että tyttö- ja poikatontuuski on eronsa. Suleviki tuas jumaloo Elviiraa ja Elviira selevähän vasta miettii, jotta onko poikatontun ottamisesta kovaaki palio vaivaa.( Vinkki Elviiralle; " On ne vaivansa väärttiä ) Ja moomma kaikin tyytyvääsiä näin. Joskus mun tuloo sääliki tuota miestä, ku meiton kaks naista taloos ja hän kuuloo ohojeet montakertaa stereona. "Älä jätä sukkias tuohon" " Sulje ne laatikot"  "kuka on murustanu keittiön tasolla?!" Ja nämä ohojeet tuloo korkeella oktaaviilla ja kovaa.  Mutta onneksi hän on MIES, jonka perusominaasuuksihin kuuluu tärkiä piirre; VALIKOOVA KUULO. Tämä jäkätys on hänelle vain taustahälyä. Sen sijaan esm. " syömään" on sana, johon voi reagoida.

Nämä luomakunnan kruunut osaavat ottaa rennosti. Niin isäntä ku uroskoirammeki. Kummakki on nukkumatin hyviä kaveria. Nei ota turhia paineeta. Silloon ku väsyttää, mennähän maata. Naiset kyllä kattoo jotta huusholli säilyy viihtyysänä. Mäkätyksen kuuntelu siitä on kumminki varsin pieni hinta. 

Ja ei se miehenpitäminenkää mitää ylivoimaasta oo. Jäläkien koriaaminen  ja tahameeren kaukosäärinten putsaalu on kumminki pieni hinta elämänpituusesta rakkauresta.

Kaikki se kestää. Niin sanotahan Isoos Kirias. Ja oon muuten samaa mieltä.

Hyvää ensimmäästä arventtia kaikille mun lukijoolle. Rouva Tarkka lähtöö ny virittelöhön loppuja jouluvaloja pihalle. ( ja ensi raivaa JONKU tavaroota syriemälle )