Möhiäs lais

 Notta Uutta Vuotta vain täältäki. Sonki alaannu aika perinteesis merkiis. Varmahan hyvin samallalailla, ku monilla muillaki naisilla. Yhtä ahkerasti, ku ennen  joulua hamstrattihin ja plarattihin jouluusia herkkureseptiä ja suklaata kannettihin kotia jo varastohon joulua varte....jottei kattokaa vain PÄÄSE LOPPUMAHAN!!!! Olishan se ny mailmanlopunmerkit ilimas, jos suklaata olis alle kilon jouluna jemmas. ( ku normimäärä on se puolikiloa, sevverran pitää aina olla perseen takana, ku sitei ikänä tiä.....tuota mailman kaakaontuotantotilannetta )  Ja sitte mä havahruun... ( aiva niinku monet muukki naiset tähän aikahan vuoresta )  Kyllä, sitä suklaata mahtuu tämän perseen taa  varmahan muutamia TONNEJA, eikä kukaa huomaasi mitää. 

Viime aikoona on liikuntaharrastukset saanu olla ( ja taitaa solla niinki, jotta tulin kattoneheksi peilihin jumppakauren päätteeksi, joulun alla, ja totesin; " voi jumalauta!" tämon tulos; ei mitää näkyvää, paitti laajenevat muorot ) ja moon hulluna ressipisteeren hohkates punaasella huhtonu kolomia kertaa viikos, milloon minkäkilaasis  ja -nimisis shabamiis , combatiis ja bodyvivees. No...huhurottu on....kunto on ollu kohorillansa, mutta mutta...aiva  minen oo tyytyväänen kruppihini ( paitti että harva taitaa olla ) Ku MUN MIELESTÄ sillä huhtomisella mun pitääs itteni mielestä näyttää Kreikkalaaselta jumalattarelta. Niin no.....oonhan mä huhtonu....joo, mutta sitte ei vissihin kuulusikkaa ehtoopalaksi syörä yhtäkää ( saati nyssitte MONTAA ) lautasellista Kelloggs Corn Flakseja...sokurilla kuorrutettuuna.....JUU EI!!  MUTTA KU....se mun mieheni syöö sellaasia, ottaa suolaasennäläkähänsä sipsiä päälle. Ja kyllä....kyllä se vain perkeles näyttää yhä siltä Kreikkalaaselta jumalalta. Pitkine säärinensä, parransänkinensä päivinensä, eikä kaljavattasta tietoakaa.  ( saatei sei kyllä kaliaa juokkaa, mutta EMMÄKÄÄ juo ) Moon koittanu sitä 26 vuotta lihoottaa, muttei, sama krävelö son ku ennenki.... Musta taas ei oo voinu käyttää määritelmää "krävelö" ei syntyes, ei lapsena ei teininä. Ei....ku moon ollu aina muorollisesti pätevä. Mutta ny ( niinku aina tähän aikahan vuoresta ) mä koen olevani muorollisesti YLIPÄTEVÄ. Torellisuures oon varmahan jo vuosikausia ollu tälläänen , samanmallinen. Mutta tämä vuorenaika sen teköö....ku oot turvoksis ja ähkys kaikesta. Ja ainut liikuntasuoritus on ollu  suklaan hilaaminen käkättimehen.... 

On vain tullu ns. NAUTITTUA elämästä. Siä parahas paikas, kotona, kynttilänhämys. Kiria käres tai soffannurkas telekkarin äärellä. Kotoolu on ihanaa ja rentouttavaa. Ja ku mä tarkoon katton, niin ne mun lopukki vattalihakset on nyssitte rentoutunu. Ei oo muuten kaunis näky se. 

Yllä kuvas oleva pahuurenpesäkes ei sitte kulukaa ainakaa parantanu tilannetta. Päivvastoon. Sen lisäksi jotta mä möhistyyn, tunnin itteni viä senlisäksi rikolliseksi ja alkoholistiksi. Tai ainaki oon vakavasti vaaravyöhykkehellä. Tällääsiä paheeseen kiihoottavia muruja ei kulukaa saisi ollenkaa vetää. Eikä lakupiippuja syörä tai eres päälle kattua, ku ne houkuttaa sua ketjupolttajaksi ja susta tuloo narkkari tai alkoholisti. HETI. Ainaki, jos kukkahattutätiä menöö uskomahan. Paitti että.... nämon mun lempimuruja. syön niitä trusis. Joskus tuloo HIMO niihin ja verän koko pussillisen yksin. Vetäminen alakaa jo kauppamatkalla. Viimeesis liikennevaloos ennen  kotua oon jo syöny ainaki viis niitä. ( son kans varmahan jonkumoonen rikos ) ja lakupiippuja oon kakarana syöny MONTA. Täs ny orottelen koska mun nikotiiniriippuvuus alakaa? Koska mä alakaan polttaa tupakkia? Viä ei oo teheny mieli. Mutta pakostaki se päivä tuloo, ku kukkahattu tärit TIETÄÄ tämänki asian mua paremmin.

Tämä tunnelmallinen vuorenaika on aika petollinen. Vuorokausirytmit heittää volttia. Sitä vain notkuus rakkahien kans yömyöhäälle  ja kokoaijjan pitää syörä tai juora jotaki.  ( no niin, JUORA, siinä se tuli, viinamurut on nyssite ajanu mun tuhontielle...skumppa kyllä maistuu mulle ja  punaviini....tästäkö se nyssitte lähtöö...aiva lapasesta.....alkoholisti minoon varmahan, ei oosi äiteen pitäny mun antaa viinamuruuhin kajota....) Kyllä kukkahattutärit TIETÄÄ. Mutta joo...tottapuhuen, minoon ennemminki tunnelma- ja herkkukoukus. On niiiiin järjettömän rentouttavaa vain fiilistellä korolla, yöpaita päällä. Ei poka kiristä mikää. Suolaasta ja makiaa vain vuoronkyytiä. Ja täytyyhän ne ny syörä ja juora, ku niiton kerta joulunpyhiksi jemmattu. Mutta joo..... möhistytty siis on. Mutta välipäivinä pirimmä flikan kans huolen, jotta on meillä sentähän eres YKS  kohta, jokei pääse vahingoskaa möhistymähän. Son KUKKARO.

Mä sain komian kukkaron flikalta joululahajaksi. Ja vaikka molimma kumpiki tahoollamma ennen joulua päättäny, jottei sitte muuten MITÄÄ, ei niiiiin MITÄÄ, osteta joulunjäläkihin. Hetkehen aikahan. No.....tavallaan meirän sanatoon sopimus piti.....HETKEHEN aikahan. Kyllähän sitte jo torstaina joulunjäliistä oli pakko ottaa uus kukkaro koekäyttöhän. Autonnokka käännettihin Poria kohoren, ku siältä löytyy lähin meitä oleva paratiisi = ostoskeskus  ( tää Raumalla viä tapellahan siitä, saako sellaasta tänne rakentaa vai ei....näin kauppiahan flikkana ja yrittäjän vaimona, erikoonen hasajamisen aihet,  mun mielestä) Mutta ei siinä mitää, sillä aikaa ku tää hasaatahan, me kyllä löyrämmä flikan kans kohteeta. Ja rattoosa päivä meilloliki. 

Kaulahan laitoon ( kattokaa ny, ku  mun pitää keksiä säälittäviä aasinsiltoja, jotta mä saan esitellä mun joululahajat. Antakaa anteeksi, näiltä(kää) osin minen kasva ikänä aikuuseksi ) mun herkän kauniin joululahjani. Son mun rakkahalta mulle. Ja kyllä...se viä mahtuu hyvin mun kaulanympärille. Jotta aiva en oo viä mässäälyllä pystyny kehittää ittelleni sellaasta miehekästä "häriänniskaa" 

Mutta siä mun ja flikan shoppaalureisulla on kaks varsin hupenevaasta asiaa, noli aika ja raha. Molimma omasta mielestämmä pyöriny siä maksimis tunnin. Mutta torellisuures soli kyllä koko päivä. Ilimankos jo vatta kurnii ja pakko oli kaffia ja jotaki hyvää vetää. Ja oikeen toresta me syöjättäret verimmä ristuksenmoiset patongit eikä muuten tuntunu mihinää. Hyvältä vain tuntuu. Ja möhiältä. Me päätimmä lähtiä kotia ja koitimma asettua vaivihkaa ja huomaamattomasti kotia. 

Mutta kuten huomaatta, isoon ja pikkuhyeenan oli vaikiaa saapua "pikku"ostoksiensa kans korolle sillaa vaivihkaa. Ja ettei mitää sillaa niinku ostettu...ihan vain jotain alesta. Kattokaas  ku potilas oli kotosoffalla ja sen kotkankatseen ohi oli ny vaikia salakuliettaa mitää. Mutta toisaalta...se tietää  meirän. Jos olisimma tullu kahta kättä heittään, solis varmahan tilannu meille lääkäriaijjat. Ku tällääsiä sen naiset on. On isoohyeena ja pikkuhyeena. Ja aiva OIKIASTI. Nuo ON kaikki torella aletavaraa. Jotta sen puolehen.....mehän itseasias SÄÄSTIMMÄ palio. 

Mutta kyllähän son tosiasia, jotta ku herkkupatojen ja suklaarasiooren ääreltä ja koron tunnelmasta lähtöö sinne ostoskeskusten sykkeehin.....niin viimeestään siä sovituskopin kelmees valoos se torellisuus isköö. Kevättä kohoren ollahan menos ja kesä on tulonpäällä. Pitääs päästä eres jonkumoosehen bikinikuntohon. Ja peilistä kattoo keski-ikäänen naisihiminen , jokon ristuksen kaukana tuosta tavoottehesta.  Joka vuosi tähän aikahan mä PÄÄTÄN, jotta NYT moon ens kesänä oikeen kunnon bikinitikis. Sitte mä löyrän itteni taas kesällä epätoivoosesti väläppäämästä erilaasia saronkeja ja kaftaaneja, joilla peitellähän uumalta ne muorolliset epäpätevyyret. ( ja sopivat bikinit löytyy osastolta "valahat" )  

Mutta ny moon ottanu härkää sarvista. Mä päätin kohorata torellisuuren. Oon teheny vakaat päätökset etunojapunnerruksista ( allien torjuntaa ) ja "lankuttamisista" ( ei liity piffiihin, vaan keskivartalon ISOOHIN ongelmihin ) Jumpat alakaa ens viikolla, mullon salikortti. Eli kaikkia on riittävästi, paitti aikaa. Kyllä mä tua ottalohkos käsitän, jotta haasteellistahan son yhyristää töiskäyminen ja isoon tuvan ylläpitäminen näihin mun harrastuksihin. Mutta ku.....mä oon taas teheny sen päätöksen. Jotta ens kesänä pellonreunaa kävelöö ohkaasempi eloveena..... Tai sitte ennen eres jonkumoosta kesälomaa pellonlairalla seisoo Vilijonkka,tukka pystys, elin ottas, takki tyhyjänä ja huutaa ; " VITTU PÄÄSTÄKÄÄ MUN  POIS TÄSTÄ ORAVANPYÖRÄSTÄ!!!! MÄ HALUAN OLLA KOTIROUVA JA VAPAA TAITEELIJA!!!!!!!!!"

Ja lenkkipoluulla se kävelöö ( hölökkää ) kiitos Zalandon, komias pantteriverkkatakis. Sonny oikeen Adidas. Minen kulukaa paskaakaa piittaa mistää merkiistä. Mutta nuosta pantteriista mä piittaan. Ja NIIREN takia, mä sen tilasin. Enkä oo tuntenu katumuksen häivääkää. Orotan jo, ku pääsen sen kans lenkkipoluulle. 

Jotta joo....sellaasta.....hyvin tyypillisis merkiis se alakas tämäki vuosi. Mun murehet on niitä, jottoon liika möhiäs lais. Ja son HYVÄ mures, siitä tietää,jotta asiat on kokolailla hyvin. Ja mä tua naamakirias totesinki yhyres kommentisnani, jotta naiset on AINA omasta mielestänsä vääränkokoosia ja -ikääsiä. Niiin mäki. Mutten mä silti sitä ylenpalttisesti mieti ja funteeraa. Tämä teksti oli ny toki kärjistettyä monilta osin. Sitei kannata vetää henkehensä sellaasnansa. Se kannattaa lukia piliket silimäkulumas. Mä aina kehootan ittiäni ja kanssasisariani hyväksymähän ittensä sellaasena ku on. Kantamahan ittensä ylypiänä ( ei tyhymän- )  Ja jos on oikiasti torella tyytymätöön, silloon: TEE asialle jotaki. Kulukekaa unelmianna kohoren, rinnat rottingilla. Sillä epävarmuus ja torellinen tyytymättömyys ittehemmä teköö meistä epävarmoja ja aiheuttaa huonoa itsetuntoa, joka liika useen purkautuu katkeruutena ja kateutena. Ja non kaks asiaa, joille minoon allerginen. Ja mä TUNNISTAN ne aina, riviiltä ja rivien välistä. Mä vainuan ja haistan ne, enkä mä koskaa tiä, pitääskö  mun sääliä vai pahoottaa mieleni sellaasten kohoralla. Tähän asti oon vain hymyylly vinosti sisällepäin. Ja antanu niiren huseerata. Kukin olokohon kunkillansa.  

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, oli kiva kirioottaa teille taas. Ja on ollu kiva huomata, että teiton nykyään jo aika palio. Se teköö tällääsen eteläpohojalaasen naisen kulukaa ilooseksi.