Näiren kannustavien sanojen saattelemana mä ny sitte viimeenki tänä pyhänaikana alakaan tyriäämähän tuota kampauspöytäni ympäristöä. Nimittään sen valakoosen lipaston löytyminen onki osoottautunu orotettua huomattavasti vaikiammaksi. Erelliset komiat lipastoni oon löytäny sattumalta ja plussana on ollu viä järjettömän erullinen hinta. Non ollu köykääsiä kantaa tupahan ( salaa ) Ne on ollu heleposti ujutettavis mun kauppakassini takapenkille. Minoon huoletta voinu kantaa ne portahia ylähä tupahan, Ja KYLLÄ ne on sijoottunu paikoollensa vaivattomasti, sulavasti. Mikä PARASTA niistä on puuttunu se kokoamishelevetti, johonka sitä automaattisesti sitte sitoutuu ku teköö kaupat jostaki komiasta huonekalusta. Siinä sitte porukalla silimitellähän pientä pakettia, josta pitääs vissihin ilimestyä vaikka joku lipasto. Mä tunnen aina toivottomuutta tuos tilantees....toisin ku rääppöösiskoo, jolle kokoamishelevetti on mielenkiintoonen haaste. Mutta ne mun köykääset lipastot, minoon silimitelly niitä jo vuosia ja sisustustietooset naisvierahat ovat tierustellehet, MISTÄ minoon oikeen tuollaasia löytäny. Jaa, että mitä isäntä on kommentoonu? Ei se kulukaa oo eres havaannu notta sellaasia on meille ikänä ilimestynykkää. Se näis lipastoos on ollu se positiivinen puoli, että non ollu köykääsiä siirrellä ja köykääsiä kukkarolle. Aina ei sisustus oo köykäästä kukkarolle eikä hermoolle, notta näistä tilanteesta ku on kevyttä, kannatta toresta nauttia. No mutta sellaasen lipaston kuva mun mieles väläkkyy ku lähärin saalistamahan sitä tuonne kampauspöytäni vierelle. Äiti lohorutti mua sanomalla, notta kyllä se sun lipasto sua johonaki orottaa. No en ny tiä...mä löyrin ny JOTAKI, ku oli ns. pakkorako. Son sellaanen perusjutska ( eli tylsä ) ja flikka kuvaali sitä justihinki nuolla otsikon sanoolla. No kattotahan ny, meirän suvun naiset pruukaa pystyä ihimeesihinki sisustusmailmas...joten kattotahan, mä laitan luovuusfaarttin päälle. Mutta siitä ku äiti sanoo, että kyllä se sun lipasto sua johonaki orottaa....oli se enteellistä....kyllä mua orottaaki JOKU sisustuksehen liittyvä. Se orottaa mua lakialla, ja kesähän mennes se sitte on MUN!!!!!!! En puhu tästä ny täs vaihees enempää, mutta jos kaikki menöö niinku mä toivon, se on yks puhelinsoitto ja mä toteutan yhyren fantasiani, joka kolokutteloo tuo syrämen sopukas tällä hetkellä korkialta ja kovaa. Mä viritän aamukamman ja koitan olla toimittamata tästä enempää ennen touko- kesäkuun vaihretta. Ettei vain tämä mun hauras unelmani saisi säröjä. Niinku havaattetta mä puhun tästä ku se olis jotaki elollista. No sisutus on mulle melekeen sitä....elollista. Kotianihan mä tuunaan, rakkahinta paikkaa mulle mailmas. Täs on kumminki niitä komeeta lipastoja, kaks muuta tootta jo nähänykki mun aulan tyriäämispostaukses. Mä tykkään näistä ja kieltämätä mitää tälläästä minen ollisi voinu eres saara sopimahankaa siihen kampauspöyrän vierelle.
No tottapa ny tuon ylimmääsen lipaston etehen oli JOKU larannu maalipönttöjä ristuksen korkian pinon. Mutta minen moukeeraa, sen osakkehet ovat tällä hetkellä kokolailla korkialla. Se saa vaikka taas laittaa sen rikkinääsen mikron tuohon pihalle, enkä mä sanoosi mitää. Kattelisin vain hymyyllen sen sänkisiä poskia ja näkisin unelmieni prinssin, joka kohteloo prinsessaansa ja tytär-prinsessaansa niinku kuuluuki, kuninkaallisesti. Mutta piretähän tämä meirän välisenä, tämä mun ihaalu , sillä tuosta prinssistä ei pianaikaa tiä..se saattaa köörätä tuohon pihahan jotaki, mihinkä eres mun mielikuvitus ei riitä ja se on aika riskaabelia hommaa kumminki.Mä yritän ny koota itteni ja keskittyä olennaasehen, sisutamisehen. Uskoosin, notta komiaa mä saan aikahan ku vain saan kiinni jostaki näistä miljoonista ireoostani. Eileen mä muuten kävin pitkällisen funteeraamisen jäläkihin päivitämäs vähä ittiäni. Tottapa mä ny yritän päivittää ittiäni melekeen jokapäivä. Sitä mä vain ihimettelen, notta vaikka kuinka yrittääs päivittää lenkillä, zumbas, bodyattackis perse on ja pysyy!!!! Ja oon mä ny yrittäny syöräkki ku joku piafralaanen, muutamaa romahrusta lukuhunottamata. Paino on sitte sanalla MUUTAMAA. No emmä tiä....kai sitte jotaki tapahtuu, tuloo ainaki se kuulusa hyvä mieli, josta Tarkka useen puhuu mun kuntoremonttien yhteyres. ( Rohkia kaveri, ei sen puolehen. Vastata ny vaaliatukkaaselle eteläpohojalaaselle naiselle, notta ainaki sun tuloo hyvä mieli, ku PITÄÄS sanua notta TOTTA RISTUS soot laihtunu!!!! ) No mun eilinen päivitys ei liity ny mun vartalon ongelmakohtihin, päinvastoon. MÄ päivitin mun silimäklasit. Tai siis...perinaisellisehen tapahan; mä TYKKÄÄN palio mun nykyysistäki, mutta mä halusin VAIHTELUN TÄHÄRE toisekki. Mähän oon siis sokia ku lepakko. Pääsääntöösesti mä käytän piilaria, mutta sitte joskus on kiva olla kakkulooren kans, jos seniinkunuan sopii asuhun you know. No täs kuvas mullon nämä mun nykyyset kakkulat, joirenka ansiosta mä näytän aika-aijoon toiselta ku blondiihin liittyvät stereotypiat. Enkä mä ny omasta mielestäni sellaanen ookkaa. Mutta kieltämätä....tähän stereotypiahan on hyvä verota silloon ku tuloo tarve olla avutoon. ( Avioliittoni aikana näitä tilanteeta on ollu kulukaa lukematoon määrä....ja aina on toiminu ) No silimäklasit on välillä aiva jees ja toresta nämä erellisetki on tosi jees ja ne uuret vasta onki. Arvakkaa mitä, ku eileenehtoolla paljus toimitin isännälle uusista klasiistani...se ei eres ihimetelly, sen mielestä se oli vain kkiva juttu, jotta voin vaihrella. Siis MITÄ!??? Jos tilanne tällääseksi muuttuu, mullon joku kerta viä kolomannekki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti