Nimittään sisustuksen suhteen on sitte pirulle annettu pikkusormi. Mä kyllä tiesin, nottei mun fuurut torellakaa tuu jäämähän siihen aulan uuristamisehen. Kyllä minoon kattellu kampauspöytäni ympäristöä sillä silimällä jo jonku horvin. Niin....mun kampauspöytä....sen täytyy kätkeä uumenihinsa KÄSITTÄMÄTÖÖN määrä bling blingiä. Ne, jokka on mun kaveria naamakirias, muistaa ehkä viime kesältä päivityksen "kätevästä" korupuusta. Siinähän oli kyset siitä, että MUN ja tyttären korupuiren oksat on niin täynnä kaulakoruja, että jos siitä pystyy nopiaa hairaamahan föliyhynsä jonku helyn, täytyy olla Houdini tai jotain... Ja sitte on viä tuo kosmetiikkapuoli....mähän oon kova tälläämähän ja se sitte taas vaatii purnukan jos toisenki. Mullon ollu melekeen aina kampauspöytä. Nuorena flikkana taisin muuten ostaa ensimmääsestä tilistäni justihinki kampaupöyrän. Se seuras mun mukana jokapaikkahan, ny sillon paikka meirän kellaris, enkä muuten meinaa luopua siitä ollenkaa, olokohon siä, osastolla; rakkahat muistot. Tänne nykyysehen tupahan Timo halus teettää mulle puusepällä oikeen varta vasten kampaupöyrän, joka sopii meirän makuukamarin sävyyhin. Ja kuulemma ku mulle tuloo ikää, niin mun tuntien purkkien määrä ei oo vähenemähän päin. Mun mielestä tuo puusepällä teetetty kampauspöytä oli kumminki niin hellyyttävä ele, että sivuutin mun maharollisehen rupsahtamisehen viittaavan kommentin. Mutta sitte tuohon kampauspöyrän ympäristöhön on vastoon mun tapoja ruvennu kerääntymähän sälää......Vilijonkka mus kouristeloo kauhusta, tuon ilimiön eres. Se huutaa hiuksiansa haroen; " VIRPI, MIKÄ SUN ON?!!!!" Nii-in sitä mäki oon täs viimepäivinä miettiny....nimittään minoon jopa roudannu siihen läheesyytehen yhyren koivuhyllynpalan ( äläkää kysykö minkä tähäre, sillä tuos kohtaa se Vilijonkkaki kääntyy jo poispäin musta ja katteli lakialle ) Se hyllynpala piti laittaa JOHONKI erelliskeväänä mun barbievitriinin tieltä ( joo-o oon tosisnani laittanu vitriinihin mun vanhoja barbeja....ja komialta näyttää ) Itteasias tällääseltä:
Niin, notta ymmärrättä, tämän tieltä oli PAKKO siirtää kasari koivuhylly johonki, nopiaa ja kuinka ollakkaa se meni piilohon makkarin oven taa, mun kampaupöyrän vierelle. Ny kumminki mä taharon, notta se kampauspöytä ympäristöönensä tuloo komiaksi. Ja niinku monta kertaa enneki, mä SAAN VISION. Koivuhylly siirtyy kellarihin, isännän mappihyllyksi ( Ja MÄ vastaan sen järiestyksestä ) ja kampauspöyrän vierelle ikäänkuin lisätasoksi tuloo joku komia lipasto. Äläkää kysykö, minkälaanen. Asia on nimittään niin, etten mä tiä ittekkää..tai itteasias tiän, son se tunne, mä tiän että se on TUO...sitte ku näjen sen. Tuon barbievitriini kans käytihin niin. Ja mullon tunnet, että mä näjen sen pian. Tai ainaki mä toivon niin...sillä täs vaihees tuloo kuvioohin jo legendaksiki muorostunu SEEPRALAMPPU. Mähän kattelin lamppua aiva toisehen paikkahan ja sitte mä iskin silimäni tähän seeprahan. Ja niin siinä käytihin, että seepra on jo matkalla mun työ. Ny vain tarttoo sen pikkulipaston....... ja nuo ensimmääsen kuvan cameenupit....non mun uuret vetimet kampauspöytähän. Eikö teiränki mielestä nuo ollu aiva välttämättömät? Nuota iliman mä en olisi tullu toimehen. Tämä on se kysymys, jonka isäntä esittää useen mulle, ku tuun kotia joirenki löytöjeni kans. No, minoon kumminki jo suu vaahros seliittäny sille mun visioosta ja hankinnoosta. Son nyökkäälly tyytyvääsen näköösenä. ( Tosin se luki silloon työsähköpostejansa ) mutta silloon justihin kannattaaki toimittaa näistä asioosta. No, seepralamppu on tulos, piironki hakuuses ja nupit on jo tää. Ny tämä mulle teetetty kampauspöytä saa viä persoonallisemman ilimeen. Sitte ku kaikki on valamista mä kuvaan kokonaasuuren tänne. Sitä ennen mä tyyryn laittamahan vain yhyren otoksen kampaupöyrältäni. Barbien, jonka eläkepaikka on tuon kampauspöyrän lokeros. Se on joululahaja isältä, jouluna 1980, se oli silloon joka tytön unelmien täyttymys. Mullekki oli silloon, nyt se on rakas muisto, rakkahasta isästä, kallisarvoonen suorastaan.
Ny tämä nainen lähtöö kumminki ruuvaamahan nuota nuppia ja nauttimahan sisustamisen aiheuttamasta hurmoksesta. Eikä isäntä eres ollu oikiasti pahoollansa, ku se tajus notta muutoksia tapahtuu ( taas). Totes vain siitä toisesta lipastosta; notta kyllä sä tarttetki tilaa nuolle sun koruulles. Ja onhan se ittekki kokolailla kiitettävästi osallistunu mun koruvarastojen kartuttamisehen. Se on sisäästäny hyvin, mitä tapahtuu ku antaa pirulle pikkusormen. Mä tartten, orotan tuliaasia reisuulta ja kaikkina merkkipäivinä mua pitää muistaa. Tai ei pirä, se MUISTAA ja haluaa muistaa. Ja siinä on se juju, ei tällääset arjen pikkujutut tuu pakottamalla. Mun vierellä pitää olla justihin tuollaanen mies ja kiinanpalatsikoiria pitää ymmärtää ja mun fuuruja. Siinä sivus pitääs viä keriitä rakentamahanki. Mutta kattotahan ny...jos mä toresta saisin ny aiva itte ruuvattua nuo nupit.....eisunkaa siihen ny rakennusmestarin koulutusta tartte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti