Siiton monta vuotta jo ku isännän kans oltihin huonekalukaupoos "vain kattelemas" heh, velehoa, nottei isäntä oo oikeen viäkää oppinu, notta mun vieminen "vain kattelemahan" johtaa yleensä.....enemmin tai myöhemmin tuulahruksehen lompsan puolella. Ja valitettavan useen kysees on isännän lompsa. No kumminki.... mä iskin silimäni tuohon valaasimehen ( valaasimet nuon ylipäätänsä ovat muutenki mun heikko kohta, jopa siinä määrin että isäntä on siunaallu,notta asutatahanko me johonaki ristuksen lamppukaupas? ) Siä huonekaluliikkees mä sitte kattoon Timoa sililmihin suurilla kosteella silimilläni ja sanoon että; " Mä TAHARON tämän, tämä on niiiiin ihana ja sopiis meirän aulahan. Mä TARVITTEN tämän! " Taisin luvata keisarillista ylläpitoa ja kaikkia muuta maharollista JOS VAIN saisin tämän lampun, ku se NIIN KUULUU meille. Minolin niiiiiiin hurmokses, varmahan tuli vahtoa suupielistäki, kuinka mitää nuon komiaa voi olla!!!!! Isäntä säilytti sen ärsyttävän maltillisen asenteensa, huokaasi vain ja käänti lampus roikkuvaa hintalappua ja totes rauhallisin, eteläpohojalaasin äänenpainoon; " Ei kuule ikänä...." Ja mä raukka olin jo melekeen käyny aukaasemas pakettiauton ovia, notta tuo tumma lady voirahan heleposti pakettiauton takaosahan kulijettaa. Ny sitte mun unelmat murskautuu kahtehen sanahan; EI IKÄNÄ..... mä oikeen melekeen kuulin kuinka pakettiauton ovi klapsahti kiinni, sen klapsahruksen myötä mun haaveet tuosta lampusta meni sen siliän tien. Julumaa.... Niin me lähärimmä kotomatkalle, hiliaasis tunnelmis, minolin alahuuli tuulilasis. Mutta samalla mä tuumaalin, kyllä viä tuloo se päivä...kyllä viä tuloo joku konsti, notta tuo lamppu on siä mihinkä se ilimiselevästi kuuluu...MUN TYÖNÄ! Niin mä sitte alootin sen toisen vaiheen....sitä sanotahan ähittämiseksi. Aina sopivan tilaasuuren tullen huokaasin, notta se lamppu olis kyllä ihana. Otin asian puheeksi sopivis olosuhtees ja sopivin väliaijoon. Sillälailla, ettei se tunnu liikaa jankkaamiselta. Pitää löytää sopiva hetki, sellaanen sininen hetki ku omat silimät on sopivan vihiriät ja isäntä on otollista maaperää...silloon on hyvä iskiä. Isku voi olla pieni huokaus ( ja joo...ilimeetä voii salaa hariootella peilin eres... ) vain hyvin pieni...muistutus, kuinka onnelinen sitä nainen viskaa olla...jos vain. Sitte kulukaa tuli SE KESÄ!!!! Olimma Tampereella kylypylälomalla ja ajeltihin Hämeenkarulla, ku mä näjin SEN!!!! Siä oli yhyres liikkees loppuunmyynti, kaikki tuotteet puolehen hintahan ja SIÄ SE OLI!!!!! MUN KLEOPATRAVALAASIN. Mä huurin jo aiva falsetis isännälle, notta PYSÄHRY, HETI!!!!! Taas vastattihin ärsyttävän eteläpohojalaasen järkevästi, nottei hän ny tähän voi pysähtyä, keskelle katua ja aiheuttaa liikennekaaosta. Notta ny pitää sen verran vetää henkiä, notta löyretähän parkkipaikka. Parkkipaikka löytyy ja mä olin varmahan jo sisällä liikkees, enneku auto oli kunnolla keriinny pysähtyä. Siä sitte kierreltihin liikkees sitä lamppua. Isäntä tuumaali, lähärimmä kumminki viä iliman lamppua yöksi sinne kylypylähän. Sitte ehtoolla isäntä sen sanoo; " Minoon ny tuumannu, notta eikähän me huomenna se lamppu sulle hajeta. Ku se oli ny puolehen hintahanki ja tavallaan mä voitan siinä ku sä sen kumminki ähittääsit..." JIHUUUU!! Mä tein varmahan henkisen kolomoosvoltin. Vitsi mä olin onnellinen. SEuraavana päivänä sitte oliki sovittelemista, ku olimma nimittään henkilöautolla liikkeellä. Siinä sitte oltihin Jasun kans takapenkillä varsin tivihis tunnelmis, ku tämä tumma lady oli laitettava etupenkille makaakahan ja viä niin, että koko penkki meni makuuasentohon. Hellästi tämä kauppiaski sen isännän kans meirän autohon kantoo ja sanoopa viä; " Pitäkää tytöstä hyvää huolta.." On siitä piretty, joka muutos se on varovasti kuliettu arvokkahasti kotio. Ja ny se on tullu siihen paikalle, mihinkä se tuloo jäämähän pitkäkäsi aikaa. Mutta niiku mä tuos aluus jo toimitinki, notta tahtomista tarvitahan, niin toresta sitä tarvitahan. Sitä tarvittihin, jotta sain ähkyni lävitte ja sitä tarvitahan, että kaks näin erilaasen kauneuskäsityksen omaavaa ihimistä pysyy yhyres, vuoresta toisehen. Nämä tähän loppuhun laittamani kuvat puhuu puolestansa. Miettikkää sitä, toinen meistä näköö täs valaasimes eherottoman kotimme kruununjalokiven, käyntikortin, joka tervehtii vierasta heti aulas. Ja toinen meistä....näköö kätevän naulakon.
Mutta väliäkös sillä mä sain ähkyni lävitte. Ja jos mä tämän teille viä sipajan...mullon jo uusia sisustutsfuuruja hautumas.....SE seepralamppu nähkääs......Ja mun kampauspöyrän ympäristö tarttis jotaki piristystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti