Siinä ne ny on, tämon kyllä jo viikon vanha kuva ja cupcaket on jo menny parempihin suihin. Välipalooksi, iltojen iloksi ja raksalla on saatu suut makiaksi. Emmä tiä minkälaanen käsitys mulla ja Jasminalla oli tuosta kuppikaakkujen ihanuuresta. Varmahan sellaanen höttöönen vaalianpunaanen. Kaikista eniten orotimma sitä seesteestä koristeluvaihetta, sitä, ku koristellahan niitä oikeen ajatuksen kans ja saa oikeen käyttää sitä luovuutta, mikä meille on verenperintönä annettu. Niin... oikeen oppahien mukaasta äireen ja tyttären laatuaikaa parahimmillansa. Mutta...meille on annettu tuos samas veres myös toinen perintö, nimittään äärimmääsen kiivas luonne. Meille rauhallisuus ja pitkäpinnaasuus ovat melekeen tuntemattomia käsitteetä. Ei, meillä kulukaa palaa hihat, kärähtää oravamuuntaja, Vaasan veri kuohahteloo niin jotta Kyröönjokiki jää ihimettelemähän, mitä oikeen tapahtuu, Ei sen kummempaa, Hirvimäkinen taiteellinen veri vain kuohahtaa ku vuosikertashampanja. Ja sen KYLLÄ KUULOO ja ei siihen monenkaa tuu mielehen ruveta leikkimähän Ben Furmania ja ymmärtämähän. No isäntä on joskus yrittäny, mutta kyllä sillekki on aikaa myöre valiennu, nottei meitä kannata yrittää ruveta suhurittamahan silloon ku meitä vain yksinkertaasesti vituttaa. Täs veres on se hyvä puoli että kuohuntavaihet on aina äärimmääsen lyhyt, eikä rumihia tuu, ketää ei vahingooteta. Ääni ja rikuneeraaminen on vain kova ja saratus....moni satamajätkäki oppiis varmahan monta uutta ilimaasumuotoa, ku äitee ja tytär antaa tulla oikeen laureehinsa kaikki mitä mielehen juolahtaa. Ja kulukaa näiren kuppikaakkujen äärellä juolahti ilimaasumuoto jos toinenki. Ensinnäki leipomisvaihees oli viä tyyntä myrskyn erellä. Mutta sitte, ku aleettihin koristelemahan, johan alakas tahamia tunnelma tarttumahan Tarkan naisihin. Minolin käyny jo Prismaski hätäänpyre hakemas LISÄÄ tomusokeria, notta siton pohojalaasehen tyylihin reiruhun ku alaatahan KORISTELEMAHAN. Ja voitta varmahan vain kuvitella mun ja flikan ilimeet ku tästä varastontäyrennyksestä HUOLIMATA tuloo olo, notta saatana Dan Suckerin rekka pitää vissihin tilata pihahan, notta sitä olis meirän tarkootusperihin TARPEEKSI. Tarpeeksi notta kuorrutes olis riittävän sakiaa...mutta sakiaa oli tuos vaihees saatana kaikki muu paitti kuorrutes. Ja suklaakuorrutes....se oli kaiken huippu. Tai sellaanen siitä tuli ku sen sulatti mikros hätähinen blondi, jolla oli KIIRUS koristelemahan ja luomahan jotaki komiaa. Kaikki valveutuneet leipurit pyörittelöövät täs vaihees jo tietävästi päätänsä. Voi, voi, taitaa ne blondit olla sittekki tyhymiä kaikki...suklaa pitää sulattaa KUNNOLLA ja HUOLELLISESTI, ettei vain jää yhtäkään palasta sinne suklaamassaan. JOO, JOO ne vitun klimpit tuli kyllä meille tutuuksi. Kolomannella kertaa, ku se jumitti sen kirotun saatanan, helevetin pursottimen, johonka muutenki piti annostella jollaki pipetillä...silloon se alakas; YLENMÄÄRÄÄNEN KOKOVARTALOVITUTUS! Ja mikä siinon vituttaes, ku on jo valamihiksi tahamia olo. Aiva oikiasti, kuinka VOI OLLA niin tahamaasta?!!!! Pikkuvarpahista korvihin molimma tuon tatinan vallas. Flikalla kilahti ensi; se tyhyjäs sen helevetistä kotoosin olevan pursottimen lautaselle ja mättäs RUOKALUSIKALLA suklaakuorrutesta kuppikaakun päälle; OIKEEN POHOJANMAAN KAUTTA. Loppusilaukseksi se roiskaasi jotaki nonparellia mitä lähinnä sattuu olemahan ja totes muutaman kirosanan saattelemana notta; " Siinon saatana MUN NÄKEMYS cupcakesta!!!!". Mä siinä sitte yritin viä asemani puolesta leikkiä ammattikasvattajaa ja koristella nuota kirottuja kakkusia poskipäät kiristäen. Mutta... pakko myöntää veri on vahavempi, kyllä siinä oli itteki luovuttava tekopirtiästä olemuksesta ja myöntää; että vittumaasta hommaa tämä oli, ei voi mitää. Hyviä ne oli....sitte ku pystyymmä niitä eres maistaa. Nimittään sen verran oltihin jouruttu maistelemahan tuota ällömakiaa kuorrutesta, notta voitihin toreta sen olevan lopuuksi TARPEEKSI makiaa, notta sokerikiintiö tuli kyllä hetkeksi täytehen. Mietiin kyllä, ku niitä annoon isännän mukahan raksalle, nottaa sarattaakahan nua kuppikaakut jo itteksensä ja oppiikahan raksamiehekki lisää ilimaasumuotoja nuoren kaakkujen myötä? Pitääki kysyä. Niin, että sitte ku siskoo ja sen flikka kysyyvät meiltä seuraavana päivänä pohojnamaalla suvun juhulis jotaki kuppikaakkuuhin liittyvää ja notta niitä olis kiva teherä joku päivä. Me molemmat huurimma Jasun kans jo falsetis, notta EI, ÄLÄKÄÄ, menöö hermot..mutta tarkemmin ajatellen...vois olla kiva maistella niiren tekemiä kakkusia. Soviimma notta kesällä, ku ollahan pohojanmaalla kauemman aikaa mennähän maistelemahan Katin ja Aadan tekemiä cupcakeja...varmuuren vuoksi kumminki vasta leipomista seuraavana päivänä, sillä sama kiivas, taiteellinen veri se niirenki suonis virtaaloo. Kattoo ny kuinka Auralan markiilla cupcaket valamistuu. Näin meillä siis leivotahan. Tuloo mielehen yks äiteen keittokiria, johona yhyren kaakkuohojeen vieres lukoo äiteen käsialalla; TEIN 26.4.1987 ENKÄ TEE ENÄÄ!!!!! Ja käsialasta pystyy kuka tahansa käsialan tutkija päättelemähän, notta Lissua on vituttanu. Mutta jottei ny tulisi väärää käsitystä moomma kaikki aiva hyviä leipomahan...aina ei vain mee putkehen. Mä muuten meinasin tänä aamuna ku sängys loikoolin, notta josko leipoosin korvapuustia ( olin sitä varte jemmannu jo hiivaaki torstaina ) Mutta... sitte mä funteerasin, notta joo olishan se komia ajatus, ku isäntäki lähtöö huomenaamulla maakuntahan viikoksi, laittaa sille lämpimääsiä mukahan. Niinpä....olishan se, mutta ku mä teen tänään ruokaa pitkän kaavan mukahan, härkäruukkua, uuniperunaa, täytettä, teen isännälle alakuviikoksi myös sinne maakuntahan sapuskaa.....Sitte olis pyykkirumbaa, kiinanpalatsikoiran kävelyttämistä ( easy case ) sen jälkeen pesu ja harjaus ( hard case ) ja niin toresta sitä sisustamista. Eilinen sisustus meni sen lipaston kasaamisehen ( saratus kuuluu n. 100 kilometrin säteelle ) Ja se sisustaminen alakaa tänään sen vanhan koivuhyllyn tyhyjäämisestä ja sen HELLÄSTÄ siirtämisestä kellarihin ja....kellarin järjestämisestä. Hullumpiki ymmärtääs nottei tuos tilantees leivo korvapuustia ku wonder woman. Sellaanen minen oo...viä. Tiä ny mitä mun hommistani tänään tuloo...lupaavasti on alaannu.
Nimittään ku ensitöikseni täytin pesukonehen ja kauhaasi tuosta vasemmanpuoloosesta puluveria, niin MITÄ mun kauhahan tuli pyykkipoikia!!! Niinku näjettä pyykkipoijat kuuluu tuohon oikianpuoloosehen. VOI RISTUS, minolisin niin lujaa halunnu syyttää isäntää, mutta itte minoon taniloonu. Sikäli huolestuttavaa, että syyllinen oon mä, pedanttisuuren perikuva, jolta menöö yöunet jos purkiis on etiketit väärähän suuntahan. Mitähän mulle oikeen on tapahtumas. Sitte ku siirryyn yläkertahan tyhyjäämähän astianpesukonetta ja melekeen purotin ruskian Nipsu mukin....silloon mä sen päätin. Tänään MÄ EN LEIVO, hyvä jos seleviän nuosta ittelleni määräämistä muista hommista. Ja saisin kuvata tänne lopputuloksen..sillä eilisen kuusaamisen perusteella, kyllä siitä tuloo sellaanen ku mä ajattelinki, KOMIA...tottapa ny, ku on se seepralamppu ja kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti