lauantai 15. helmikuuta 2014

Krätyynen olo, mistä se oikeen tuloo


Sitä minen tiä ja jos tietääsin, niin lähettääsin tämän kyseesen olotilan sinne ny samantien. Mun piti kirioottaa teille aiva toisista aiheesta..itteasias sammakkarinssiistä...mutta ny mun luovuus on tuolta osin vähältä stopis. Kyllä mä siitä aiheesta viä kiriootanki ja rakastavin sanankäänteen. Sillälailla mä viä eileenehtoolla ajattelin, ku otin kaukosäätimen mun rinssini kärestä, soli nukahtanu ja tämä miehen melekeen tärkeen vapaa-aijan harraste oli jääny kätehen. Pussasin sänkistä poskia ja ajattelin, notta kiriootan tänään rakastavia lauseeta. leikittelen romanttisilla sanakuvioolla, suitsutan parisuhteen ihanuutta...... Mutta sitte ku aamu valakes, niin  Nukku-Matti oli vissihin sekoottanu jotaki muutaki puluveria mun unihiekkoohin, ku mä tunsin jo takaraivos, notta mua ÄRSYTTÄÄ, suorastaan ku tarkemmin ajattelin, niin itteasias reheristi oikeen vituttaa. Mulloli justihin tuollaanen ilimet ku tuolla kuvan muumipeikolla ja tuo isoo lumipallo, jota se raukka lykkää, kuvaa osuvasti kaikki niitä asioota, jokka teköö mun elämästä ny kivireen lykkäämistä ovat vastuksina mun poluullani, kivinä kengis ja mitä kaikkia sanontoja sitä ny pruukatahanki käyttää siitä tunteesta, ku elämä ottaa hietahan. Ensinnäki ny on alakamas joku hiihtoloma, jota urheelulomaksiki kutsutahan. No joo, tuo urheelu-etuliitet on varmahan lisätty siihen herkimpiä ihimisiä varte, jottei sitte aiva lääkityksehen tartte turvautua, ku ei pääsekkää hiihtämähän. Jonsei ny oo sattumalta matkustamas johonki sellaasehen paikkahan, johona on lunta tai jonsei halua kokeella hiihtoputkia. Joo niinku varmahan arvaatta minen oo matkustamas, enkä menos putkehen. Ei, ku mä haluaasin hiihrellä ( = nojaalla porkkihin ) täs kotoni lähellä ja fiilistellä komiaa talavia ja tuntia auringonsäteet poskilla. Jos mä ny olisin oikeen ristuksen dramaattinen voisin kuvaalla ittiäni tua sumppuuses ankias ikimarraskuus kyynelehet poskilla. Mutta ei, ei mulla ny sentähän aiva NIIN huonosti mee, notta aiva porajamahan rupiaasin. Mutta kyllä kulukaa mä kokolailla surkialta näyttääsin, jos ny laittaasin sukset jalakahani ja menisin hiihtelemähän uhumaten kaikkia luonnonlakia. Ei siinä palio vauhrin hurmaa olisi, eikä milijoonia timanttia hangella.


Niin, täs taitaa pohojimmiltansa olla kyset siitä, että mun on petetty. TALAVI on pettäny mun. Se kävi vähä härnäämäs ja lähti sitte pois. Sinne se lähti ja jätti jäläkehensä vain ikimarraskuun. joka ei kuulu mun ja tuskin kovin monen muunkaa top teniin. Ja ku on pohojalla tuollaanen asia, ku talaven puuttuminen, silloon kaikki muukki asiat alakaa kerääntyä pään päälle...aiva ku mustiksi piliviksi. Eileenehtoolla ku työviikon päälle ja ystävänpäivän kunniaksi istahrin isännän kans paljuhun ja siemaasin skumppaa mä luulin , notta oon taivahas. Siinä ku nousin rentoutunusena paljun syleelystä mä näjin ne....siinä ne oli terassin pöyrällä, vastoon kaikkia saatanan feng shuita. Nimittään kolome sekaasta muovilootaa joiren sisältö oli kaikkia maan ja taivahan väliltä. Työkaluja niis vissihin sillaa yleesesti ottaen PITÄÄS olla , mutta yhtää en yllättyysi vaikka sieltä nousis joku kerta mikätahansa mäyrää vähä pieneet elukka ja sanoos; " TERVE" no joo...ei ny sentähän. Mutta lähinnä mun pointti oli, etten mä niin juovuksis voi olla KOSKAA, ettenkö havaattisi tuollaasia epäesteettisiä "asetelmia" joita isäntä pruukaa tämäntästäki kylyvää markille. Ja silloon ku ne lähestyy meirän tupaa mä suhtaurun niihin niinku olis alakamas joku Triffidien kapina. Kyseeset elementit tulee poistaa VÄLITTÖMÄSTI! Sehän siinä ny sitte oli, etten mä oikeen eileenehtoolla bikiniis  halunnu ruveta sitä pöytää tyriäämähän. Enkä mä eres ollu juovuksis , emmä pruukaa olla, mulle juovuksis oleminen on se tunnet ku skumppa on hetkeksi humahtanu päähän. Ja sen varahan isäntä oliki varmahan laskenu oli jättäny nuo looran rohilahat siihen pöyrälle. Ku kysyyn notta mihinkä non menos, niin vastaus tuli ku apteekin hyllyltä; " No työmaalle kuule.. " Jaahas.....pitääskähän munki sitte näin lastentarhanopettajana kylyvää pitkin pihaa satukirijoja, teatterirekvisiittaa ja kaikkia muuta pientä kivaa, joita työssäni tartten. Olishan se kätevää hairaasta Astrid Lindgrenin kirioottama kiria portahilta föliyhyn, ku töihin lähären. Niin....mutta tairan arvostaa Astridia liikaa ja tykätä portahistaniki aiva liikaa, jotta nuota kuvioota harioottaasin. Ei kyllä mun on helepompi ottaa se kiria hyllystä. Ja mä LUULISIN, notta  työkalukki olis mukaveet ottaa jostaki selekiästä paikasta. Niin, täs yhteyres mun tuloo mielehen se toinenki asia, jonka tähäre mun ottaryppy syveni aamulla sängynpohojalla. Ne kolome looranretalesta oli otettu kellarista. Kellari...paikka, jonka mä YRITÄN pitää järiestykses. Ja ne oli toresta OTETTU, siä oli koleerattu ja pärvötetty. En viitti eres enempää ruveta kuvaalemahan, ku mun rupiaa niin kovaa korvis kohajamahan. Son saatana ku tuulimyllyjä vastahan taistelis ja viä Hollannis....siä niitä piisaa. "Taistelen Hollannis tuulimyllyjä vastahan." Ku tuota lausahrusta maistelen niin kyllä, se antaa realistisen kuvan siitä kamppaalusta, jota käyn kellarin järiesyksen ylläpiros. Oli mulla monta muutaki asiaa, jokka ylitti mun ärsytyskynnyksen tänä aamuna, ennenku päätäni tyynystä nostin. Mutta ny ku oon täs teille päällimmääset mokottanu niin alakaa tuntua siltä, että mun luomisvoima palaa. Mä kasaan ne looranrohilahat kellarinnurkkahan ja käännän ajatukseni positiivisihin asiohiin. Flikan kans teherähän cupcakeja, kävelen piiitkän lenkin koiran kans ja päivitän vaatehuonettani ja se jos mikä, on mieluusaa puuhaa. Pitää teherä tilaa, ku alakuviikosta olis tarkootus vähä harrastaa shoppaalua ja niinkus tiättä, minoon hulluna vaatteehin, koruuhin, laukkuuhin, kenkihin....lista on loputoon. Mä funteeraan sitä sammakkarinssi-aihetta joku toinen kerta. Aamulla musta tuntuu jo, notta sammakkarinssiä ei kannata mennä pussaalemahan...mutta joinki täs kirioottaes se mieli jo kerkis muuttumahan. Ja siitä talavesta, mua ärsyttää sen puuttuminen lähinnä valakoosten hankien ja auringon tähäre, mutta pitää ajatella, notta onneksi sellaasia, oikeeta talaviaki on...joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti