No niin....viimeenki son siinä!!!!!!!! Mun seepralamppu, oikialla paikallansa. Sen valakoosen lipaston päällä, joka ei pienen tuunaamisen jäläkihin ny niin perkelehen ruma ollukkaa. Itteasias son aiva komia, kyllä se asiansa ajaa, ku kannatteloo tuota seepraa ja laatikoorensa kätköös mun helyjä. Jos jolleki on jääny epäseleväksi, niin mulla niitä helyjä ja bling blingiä piisaa. Niiton joka lähtöhön ja kaikkia yhyristää yks asia; MÄ TYKKÄÄN niistä kaikista. Kaikki villiimmät kasarihömpötyksetkki on talles ja osahan niiston tullu jopa takaasikki ja oon mä toki ostanu näitä uusioversiootaki mutta yhtälailla oon kyllä kaivanu arkistojen kätkööstä näitä alakuperääsiä kasarivirityksiä. Mutta voi ristus, notta oli kova urakka järiestää JOKAIKINEN hely oikiahan lootahan ja siinä sivushan oli viä pirin pärin portahien alla KAIKKI se tavara, mitä tämän lipaston ereltäjä, se kasari koivuhylly oli kätkeny sisällensä. Sieltä poka löytyy valokouvia aiva mälytöön määrä ja niittä plarates sitte viä joutuu muistoohinsa sukeltamahan. Tiättä varmahan sen tunteen ku kello käyy, pitääs saara aikahan viä palio, mutta kätehen osuu Mietaan takapihalla otettuja valokuvia....joo-o kyllä siinä melekeen kasarimusa alakaa korvis soimahan ja ympäröövä aika unohtuu. Mutta kyllä sitä sitte pitkin viikoa palas tähän torellisuutehen. Monikerroon. Mä kerkisin toivoa notta minolisin syntyny toisenlaaseksi. Sellaaseksi, vähemmän pedantiksi. Kaappiihin vois vain heittää ja survoa tavaroota. Ja silti pystyys nukkumahan yönsä hyvin. Mutta ei....minoon ikivilijonkkka. Mun lähtöö saatana taju, jos muumimukit on vääräs järiestykses. Jos mä TIÄN, notta joku loota ei täytä mun laatuvaatimuksia järiestyksen osalta. Ei, mä melekeen nousen vaikka keskellä yötä järiestämähän...tai jonsen ny sentää silloon mutta aamulla kyllä sitte heti ensitöikseni. Oli muten ristuksen vaikia päättää, minkä korun laitan tuohon seepran vierelle. Siihen saattaa kyllä jatkos tulla vaihtuva näyttely. Mutta ny mä laitoon siihen Timon antaman joululahajan. Se kuuluu mun top teniin tällä hetkellä vahavasti. ja tuon syrämen tilalle voii kätevästi vaihrellla riipuksia, mieltymysten mukahan. Mulla vaihteloo killuttimet päivittään kaulas ja se kans on mulle hyvin tyypillistä. Mun maku vaihteloo lairasta laitahan. Mielentilan mukahan aamulla valitten koruni. Jonsei mulla jonaki päiväni olisi koruja ollenkaa kaulas, korvis, käsis....siitä vois päätellä vain yhyren asian; se EI OO VIRPI. Niin notta niin kauan ku sokuri mun suus sulaa minoon tälläänen. Minoon pedantti järiestykses, mutta varsinaanen hurpales sitte nuan muutoon. Minen huomista murehri, jos on jostaki komiasta kyset ( Isäntä hoitaa sen murehtimispuolen ) Mä mieluummin murehrin sitte jotaki muuta. Tänään minen ny kuminkaa murehri vaan päivitän sieluani tänne blogihin. Mun sielu on varmahan samanlaanen ku yhyrellä Ankkalinnan päheimmällä naisella, Iineksellä.
Komiaa pitää olla ja mieluummin muallaki ku kylän kohoras. Ja Akun osa on olla jatkuvasti kantamas kultaa ja mirhaa tämän ittetietoosen lyylin pinkkien korkkarien etehen. Sillä aikaa Iines orotteloo lokoosasti divaanillansa ja syöö Akun lahajoottamia suklaanamuja. Mutta ei Iines ittiänsä suklaan kans päästä kulahtamahan, ei se pitää ittestänsä huolta, harrastaa ja haalii kaikkia komiaa. Niin notta tottapa mä ny oon idolini kuvalla varustetun matkalaukun halunnu ja niinku havaattetta minoon laittanu siihen rusetin ja helemekki föliyhyn. Notta ku lähären pohojanmaalle sukuloomahan niin tiättä, mikä matkalaukku löytyy silloon äireen peräkamarista. Laukku tuli mulle sillälailla, notta isännälle yks kerta huoppasin, notta ku MUN MATKALAUKKU on tua yhyren laukkuliikkeen ikkunas. Se sanoo vain, notta laita liikkeen osootes paperille, mä lähinnä vitsinä sitte laitoon. Mutta sitte kulukaa, yks periantai, ku tulin töistä kotia, se ei enää ollu leikkiä. Iines-laukku könötti meirän aulas halogeenin alla ja yks tosielämän Iines poraji onnesta ja yks Aku seuras huvittuneena mutta ilimiselevästi liikuttunusena vierestä. Turha kai mainita, notta Iineslaukku löytyy mun kampauspöyrän viereltä.
Mä kirioottaasin viä vaikka kuinka palio, mutta mullon tälle päivälle niin palio kaikenlaasta menoa,notta mun on ny pakko mennä tuon kampauspöytäni äärelle ja ruveta valakkaamahan mitä mä sieltä oikeen tänään käyttääsin. Ja Red Dooria pitää suihkaasta korvaan taa, son selevää. Mutta näihin kuvihin, näihin tunnelmihin. Tämä Iines lähtöö ny tälläytymähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti