Niin....toresta täs kyllä elämä on velehoa. Se tuoo joskus sun etehes asioota ja ilimiöötä, joita et olisi osannu eres kuvitella. Mä en ainakaa osannu kuvitella, minkälaanen tuoksu lähtöö grillatusta kärpääsestä. Mutta NY mä tiän!!! Periantaiehtoona tämä omintakeenen aromi tavootti mun hajureseptorit. Vietimmä perheen kesken viihtyysää perjantaiehtoota, herkutellen ja telekkarin äärellä viihtyen. ( Ei, niin eksoottista herkkua, ku grillattu kärpäänen ei kuulunu illan menuhun) Mä käylährin toises huonehes ja ku palasin niin olokkaris kärys joku, kärys aiva selevähän. Mä alakasin nuuskuttamahan, niinku vihikoira ja Malfoyki kiinnostuu ja alakas tekemähän samoon. Sitte hajun haistoo jo Jasuki. Isäntä istuu vain tyynen rauhallisena, ku ei kerta palovaroottimet huutanu, tyytyy vain pitämähän lyhennetyn luennon mun kivituikkujen ja yleensäkki mun kynttilätunnelman vaarallisuuresta. Luento lyheni viä vähä entisestänsä, ku mä mulukaasin SILLÄ ilimeellä. Hajunlähärettä katteltihin ja mä olin jo valamis hälyyttämähän palokunnan, ku flikka sen havaatti, grillautunu kärpäänen. Kärpäänen, jonka olemasolosta mua oli infottu jo aiemmin ehtoolla; notta sellaanenki on sitte jo nähty lentelemäs meirän tuvas. Mistä liee heränny. Malfoyn mielenrauhahan järkkyy jo SANASTA, kärpäänen, saati, että sellaanen oikeen oikiasti surraa johonaki, silloon alakaa pienellä koiralla loputtoman tuntuunen vahtivuoro, joka päättyy vasta ku kyseenen surisija on lopullisesti eliminootu. No täs alemmas kuvas oleva kaarisyvennys ja siinä oleva kuuma halogeeni, siinä on tämän kärpääsraukan turmapaikka. Sen kohtaloksi koituu kuuman lampun päälle laskeutuminen...tunnetuun seurauksin....
No, onneksi käryn syy selevis ja tämä kokemus kirjattihin kansiohon, kokemukset, joihinka ei ikänä uskoosi törmäävänsä. Flikka tottakai vähä halus vääntää veistä haavas. Tottakai, koska en ollu ruvennu aktiivisesti jahtaamahan kärpäästä, vaikka tiesin sen olemasolosta ja nyt se Jasun sanojen mukahan koki tuskallisen kuoleman. Ajatella.... mä istun kotosoffalla syyllistymäs kevään ensimmääsen kärpääsen kuolemasta. Jonka tuskallisehen loppuhun mä oon ainaki jollaki tasolla osasyyllinen. Vaarallista puhetta tyttäreltä äireelle, jonka eläinrakkaus hipoo jo jotaki marginaalirajaa. No mä huuhtelin syyllisyyrentunteen alaha punaviinilasilllisella ja pyyrin Taivahan Isältä anteeksi hiliaa mielesnäni ( joo-o, sellaanen mä oon, uskokaa tai äläkää )
Paliohan on mailmas sellaasia asioota, joirenka olemasolosta ei oo aavistustakaa, ennenkö niihin törmää. Oon esimerkiksi naimisis sellaasen ilimiön kans. Mäki välillä mykistyn ku seuraan sen eresottamuksia. Siinä ku mä laitan paperille muistihin asioota, meillä saattaa keittiönpöyrälle ilimestyä vaikka saatana seiväs, johonka on kiriootettu muistihin JOTAKI TÄRKIÄÄ. No...aiva seivästä ei sentähän viä oo ollu, mutta melekeen koko muu arsenaali onki sitte jo löytyny pöyrältä ja jos mä meinaan sipaasta sen pöyrältä helevettihin, jostaki ilimestyy vastaava mestari melekeen Hariakaanen ja kailottaa, notta ÄLÄ HERRAJUMALA lymytä sitä, son mun muistiLAPPU...........Mitä siihen sanoo pedantti naisihiminen, joka on tottunu muisti LAPPUUHIN..paperisihin. Siinon kaks vaihtoehtoa, joko kattelen lakialle tai verän molemmat keuhkot täytehen ilimaa ja sanon KOVAA ja KORKIALTA, mihinkä tuollaattet muistilaput mä justihin kohta heitän.
Luonnonilimiööstä tai tarkemmin SÄÄilimiööstä senverran jotta, neki on toisinaan selittämättömiä. Täksi koko viikoksi on tänne luvattu komiaa ilimaa jokapäivälle. Tänään ehkä vähä johonaki vaihees voi sataa. Joo..se johonaki vaihees oli justihin silloon ku olin koiran kans kävelyllä. Ja eileen ku oli niin komiaa ilimaa ja oltihin isännän kans lenkillä mä tuumasin, notta ny mulla taitaa olla niinpalio kevättä rinnas, notta ens pyhänaikana mä häärään jo puutarhas, häärään oikeen syrämen kyllyyrestä. Joopa....ens lauantaille onki sitte tänne luvattu räntää...... Sellaasta, saattaa mennä sisähommiksi sitte. Kattoo ny.
Sitte viä yks asia, jota en oo tienny. Son se, notta KUINKA palio voi yks kiinanpalatsikoira kiintyä Vaasan Scandic-hotellista lahajaksi saamahansa luuhun ja kuinka hartahasti sitä voikaa järsiä. Kyseenen luunkappales näkyy vihiriänä nysänä Hänen eres tuos matolla. Ja sitäkää en oo tienny, notta KUINKA VALTAVASTI voi tuo pieni koira loukkaantua kun Häntä kielletään ottamasta luuta pihalle mukahan, ku käyy siä nopiaa asioolla. Jasmina eileenehtoolla ei antanu Malfoyn vierä tätä aarretta pihalle ( jottei se siä putua suusta ja mee hukkahan ) ja voi ristus, soli kulukaa PITKÄ PROSESSI, jotta Malfoy antoo tämän anteeksi. Pahootteluseremoniat vietettihin pitkän kaavan mukahan ja vaatii muutaman kinkunsiivun verran jopa lahajontaaki. Lopputulos; pieni pusun lipaasu ja epäluuloosesti meihin suhtautuva karvakallo. Nykki mä ihimettelin notta miksei se halua nukkua täs pöyrällä läppärin takana ku mä kiriootan. Mutta eisunkaa ny, ku tuo luu on matolla ja pöyrälle sitä ei voi tuora ku sitte taas mä oon liika lähellä tuota aarretta. Voi pientä koiraa ja sen mielenliikkeetä. Sehän ny toki on kietonu mun tassunsa ympärille, monikerroon tivihisti.
Mutta ny mua orottaa pyykkivuori silitettävää, ne ei häviä sieltä ihimeen kaupalla. Vaikka ihimeetä palio onki, niinku tämä mun blogin kello, joka elää omaa elämäänsä ja mä oon liika vaaliatukkaanen osatakseni teherä asialle jotaki. Mutta HYVÄT IHIMISET minen kirioota öisin en, vaikka tuo kello näyttääs mitä. Mun kello on ny 16.00 Yöt mä käytän nukkumisehen ja mielikuvituksellihin unihin. Nimittään mielikuvitus....sitä mulla piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti