Näin naistenpäivänä ajattelin, notta tällääsestä näinki ajankohtaasesta asiasta voisin teille toimittaa. Aika moni meistä naisista tietää vastauksen tuohon otsikon kysymyksehen. Sillä siitähän kaikki on oikiastansa kiinni, notta itte mieltää ittensä täyrelliseksi naiseksi. Ei meirän kuulu kyryyllä mihinää nurkis epävarmoona ihimettelemäs, ei, kulukaa me kulijemma rinta ( rinnat ) rottingilla, varmoona, notta justihin MÄ oon komia tällääsenä ku oon. Tämon mun mielestä yksinkertaasin ja oikoosin resepti, siihen kuinka tullahan komiaksi naiseksi. Se lähtöö sun sisältä, siitä notta uskot ittehes, unelmihis. Jokahinen ammentaa voimansa mistä parahaksi kattoo, Mulla kaikki lähtöö lakialta ja kyröönjoen varresta. Sieltä minoon saanu synnyynlahajaksi eteläpohojalaasen ajatusmailmani. Siihen ajatusmailmahan kuuluu, notta kylän kohoras komiaa, sääliä saa ilimaaseksi ja kateus pitää ansaata. Tänne ei olla synnytty anteeksi pyytelemähän. Ittestänsä pitää tykätä, mutta tervehellä lailla, ei ny koolloksi pirä ruveta. Sellaanen ittetunto pitää naisella olla, nottei mun ylitteni kävellä. Mutta sitte taas pitää sopivas kohoras osata olla avutoon. Tiättä ny mitä mä tarkootan. Vaikka johonaki sisustuskaupas mä saatan ottaa sellaasen blondiille ominaasen kostian puppy eyes-katseen ku oon nähäny jotaki komiaa. Tarkka on meinannu justihin päättää, nottei "me ny tarvita tuollaastaa" mutta katto perkeles, viimestään muutaman viikon päästä se kantaa kyseesestä putiikista justihin sitä "mitä me ei ny tarvittu" autohonsa. Kattokaas ku blondille meinas tulla jo niin paha mieli...." Eileen mulle tuli ne toiset silimäklasit, jokka olinki jo sopivasti markkinoonu ku paljus istutthin. Itteasias Tarkka nousi paljusta täysin vakuuttunusena, notta mähän tartten toiset silimälasit vaikka erelliset ei oo eres vanhat. Mutta ku mä tartten nämä toiset...sillaa komian tähärekki. Ja oonhan mä raukka ny toki sokia ku lepakko. Ja vaikka yleensä käytänki piilaria, niin silti tottapa se meirän Virpi tarttoo kaharet kakkulat. Saattaa olla, notta jos sopivasti sattuu, tuloo viä kolomannekki. En muuten olisi ikänä kuvitellu, notta palaasin tuollaasihin Saloran kokoosihin kehyksihin. Silloon ku joskus niitä nuorena käytin ja kylläännyyn niin päätin notten IKÄNÄ enää. Mutta sehän täs naisena olemises on kans se pointti, notta mielensä saa muuttaa ja monikertoohin. Se oli yks kerta ku mä alakasin tuumaalemahan, notta no ristus....kyllä sellaaset isoot pokat saattaas SITTEKKI toimia ja olletikki ku niitei tartte jatkuvasti pitää. Sitte ku viä sattuu, notta mun lempparioptikkoliikkees sattuu komiat kehykset osumahan kätehen, niin pakkohan ne ny oli saara toki. Ja tyytyväästä mä ne eileen kotia kööräsin ja heti itteni eteerisesti kuvasin tuos tulppaanien eres. Isäntä ihimetteli tätä toimitusta, piti sitä joinki epänormaalina. Mutta jos ihiminen iloottoo uusista silimäklasiista, valakoosista ja vaalianpunaasista tulppaaniista ja näköö niis viä jotaki komiaa...Niin se ei oo epänormaalia se on NAISELLISTA!!!! Naisena olemises on palio sellaasia asioota, joita en vaihtaasi mistää hinnasta. Saa tykätä pinkistä....kaikes rauhas, eikä sitä piretä kummallisena. Voi olla toresta yhtäaikaa vahava ja täysin avutoon. Silloon ku autohon vaikka syttyy jotaki muitaki valoja ku ajovalot voii kaikes rauhas ajaa auton kotopihahan ja sanua; siinä palaa ny joku valo ja sun macho hoitaa homman. Nykyäänhän se tarkoottaa käyntiä huoltoliikkees, mutta ku mä en tykkää käyrä eres sellaasis, ku siä saatetahan esittää jotaki outoja kysymyksiä, joihinka ei tiä vastausta. Voitta vain kuvitella, ku olimma täs erelliskesänä pohojanmaalla ja Kauhajoen Topeekalla syttyy mun autos valoja....palio ja joku häläri alakas huutaa. Auto pysähtyy ja mä haroon hiuksiani Vilijonkan tavoon. Tytär luki huoltokiriasta rauhallisella äänellä, notta pitääs kattella lähin Citroen-huolto. Luulittako toresta notta kattelin? Eikä, mä otin luurin kätehen ja soitin T.Tarkalle ja itkin, notta minoon pulas!!!!! Kauhajoella Topeekalla mä raukka.... Tiättäkö mitä Tarkka sanoo? Se rauhooteli notta kokeeles käynnistää hetken päästä uurestansa, on varmahan huoltomiehen käsi vain häläpänny jotaki johtoa ku tuli eileen huollosta. Ja jos tuloo ongelmia mun ei tartte murehtia se lähettää vaikka helikopterin mua hakemahan.....Notta joo....TÄLLÄÄSEHEN tilanteesehen minoon aina pyrkiny. Orotin ja kyllä.....Citroen hyrähti kiltisti käyntihin ja kulietti meitä koko lomareissun pitkin poikin pohojanmaata. Helikopteria ei tarvittu, tällä kertaa.
Sitte on kulukaa kans yks asia, joka on varmahan jokaaselle naisella TÄRKIÄ asia. Son kulukaa TÄYRELLINEN kampaaja. Sellaasen löytyminen ei oo ittestänsä selevä asia, ei ollenkaa. Varmahan aika monelle on tuttu se tilannet, ku oot johonaki parturis ja yrität seliittää sillen kuinka sä haluaasit, notta sun tukka tällätähän. Sä saatat haluta maharottomia ja se parturi ei sano sitä, notta voi ristus ei tähän sun ohkaasehen tukkahan ny mitää saatanan afroa voi laittaa. Se vain rupiaa tälläämähän sulle sitä kirottua afroa tai jotaki väriä, jonka oot justihin nähäny jonku julukkiksen pääs. Rupiaa, vaikkei se sulle sopiisi sitte palan vertaa tai siitä seuraa sulle aikaa myören vittumaasia tilanteeta hiusten suhteen. Siinä sitte poskipäät kiriänä seuraat tapahtumien kulukua ja saatat jo ittekki nähärä peilistä, notta päin vittuahan tuo ny näyttääs olevan menos, mutta ny on sitte jo myöhäästä. Tällääsehen tilanteesehen päärytähän kokolailla useen, jonsei se sun hiusten tällääjä tunne sua. Tarkootan TUNNE, sillälailla notta se näköö sun sieluhun. Joo, joo, MÄ TIÄN täs vaihees maharolliset mieslukijat on jo puronnu kärryyltä. Mitä helevettiä sielulla on tekemistä tukan kans. Tukkaa leikatatahan vähä joinki ja son siinä. Mutta kulukaa, ei se niin mee!!! Joskus näköö sellaasia ihimevirityksiä, johona on poka väriä ja raitaa enemmän ku monella petolinnulla, mutta en ny sitte tiä kelle tuollaanen varsinaasesti sopii ja kuinka sellaasen virityksen kans eletähän aikaa myöre. Mikäs siinä tietty, jos se sopii persoonahan, mutta.... Varmahan monelle muullekki ku mulle, on tuttu se tilannet, notta ku tuut parturista, son saatana ajettava ENSIMMÄÄSELLE pysäkille ja tehtävä JOTAKI sille tukalle, joka ei näytä sulta itteltäs. Siihen on ilimestyny jotaki saatanan kauheeta kiharoota tai jotaki ja haisooki kaikilta mailman hajusteelta ku rankki. Ja ensiapua on annettava HETI. Sillä jos vaikka sellaasen kuontalon kans astut johonaki pellon lairas pihalle, siinä voi sun ittes lisäksi saara lairunhalavauksen muutama viatoon pellolla käyskentelevä lehemäki. Tai niinku mun tapaukses ku tykkään vaaliasta se ei oo OLLENKAA sama kuinka niitä vaalennetahan ja mikä on lopputulos. Kusenkeltaanen on kauhisus tai sitte sellaanen valakoonen katkeellu hamppukasa, johona mä porajan ja rääpöösiskoo väntää veittä haavas sanomalla; nottei tiä kumpiko on pieneet paha mun katkeellu tukka vai se, ettei sitä eroota valakoosesta seinästä. Mutta nämä erellä kerrotut kauhutarinat ovat luojan kiitos historiaa, ovat ollu sitä jo KAUAN! Sillä mä oon löytäny Hänet, Mun Kampaajan. Hänen taitavista käsistä mä voin lähtiä vaikka meirän presidenttiä, Saulia tapaamahan. Ei tekisi tiukkaakaa. Hän TIETÄÄ, mitä teherähän. Mä voin keskittyä hänen luonaan nauttimahan, eikä mun tartte seurata jännitysnäytelmää peilistä, kuinka mun tukan käyy. Jos mä joskus jotaki eheroottelen, Hän kyllä TIETÄÄ, onko eherootus sellaanen, joka sopii mulle ja mikkä seuraukset sillä on. Hän uskaltaa sanoa sen, eikä näin erittäin eläinrakkahana ihimisenä oo eresauttamas yhyrenkää viattoman lehemän lairunhalavausta. Se on velehoa, heti silloon ku mä tapasin kampaajani, mä TIESIN....meirän sielut kulukoo samalla tasolla. Meitä yhyristää moni asia. Me ollahan sielunsiskoja. On sanomattaki selevää, että hän vastaa myös tyttäreni hiuksista ja...sielusta. On heleppoa ja ihanaa, ku kampaaja kuuluu sun tärkeempihin ystävihin. Son samalla ku menis psykiatrille, ku Hänen luo menöö. Siä paranoo mailma, sielu ja tukka. Samahan aikahan laattialla tuhajaa pari villakoiraa, musta ja valakoonen, jokka sivukorvalla kuunteloo Malfoyn hovin kuulumisia.Siä hovis ny on aina jotaki mullistavaa meneellänsä. Mutta näihin kuvihin ja tunnelmihin. Tuos kuvas tämän tekstin yläpuolella, minoon saapunu Vaasan kaupunkihin viettämähän yöelämää ja muuten SUORAAN kampaajani käsistä. Ei siinä tarvinnu levährysalueelle pysähtyä antamahan ensiapua.
Kyllä tyytyvääsenä kopsuttelin korkkariis huulipunaa lisäämähän ja siirryyn illan rientoohin. Mutta nyt hyvää naistenpäivää kaikille naisille ja erityysesti tänään mun kampaajalleni. Ja miehet, pitäkää naisianna tänään hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti