"Heitä on ruokittava hainevillä, isokuovin maksalla, viiriäisen rinnalla, teellä tai antiloopin maidolla, meripääskyn pesistä tehdyllä keitolla." Tämoli sitte suora lainaus kiinanpalatsikoiran historiasta, johona määritellähän kuinka tätä keisarillista koiraa tulis sitte nuan niinku ruokkia. Ohojeet on suoraa sieltä palatsista. Ei siinä muuta, mutta tämä meirän Malfoy, The Man, on näimmä lukenu nuo ruokintaohojeet HUOLELLA. Kasvattaja kyllä varootti, nottei näiren lyttykuonojen kans pirä ruveta asuulemahan niiren ruokaalun kans, ruoka tariollle ja sillä siisti. Mutta EHEI, kulukaa, siitä hetkestä ku nuo keisarillset tassut teki ensiliukunsa meirän keittiön, Hänen palatsinsa laattialla, soli selevää, peli oli pelattu. Tarkan perhe hävis tämän ruokamatsin 6-0. Malfoy TIETÄÄ, että Hänen keisarillinen alakuperänsä erellyttääs VÄHÄ korkiatasoosempaa safkaa. Sehän siinä vain on, nottei meirän Prismas viä myirä nuota erellä lueteltuja palatsikoiran peruselintarvikkehia. Pitääs ehkä käyrä esittämäs hento pyyntö lemmikkien ruokaosaston vastaavalle. Tai viä parempaa, pyytää sitä joskus meille päiväksi kattomahan tämän Keisarin eresottamuksia, mitä ruokaaluhun tuloo. Uskoosin, jotta ne tekis tilauksen viä samana ehtoona. Pelekästä säälistä, ne olis VAKUUTTUNUSIA, notta tuo koira on KEISARI. Meirän perhees vain yks, se punapää, se juluma tytär yrittää pitää kynsin hampahin kiinni kasvattajan ohojeesta siitä, nottei ruaan kans pelata. Mutta mä, joka äitinä ja lastentarhanopena peräänkuulutan rajoja ja rakkautta, mä käytän kiinanpalatsikoirahani vain ja ainoastaan RAKKAUTTA. No niin, ku on kyse kiinanpalatsikoirasta; seuraukset on katastrofaaliset. Mä löyrän itteni tilantehesta, johona oon kontillani laattiallla ja SYÖTÄN kiinanpalatsikoiralle mahapullia, jos siis hän on SUOPEALLA tuulella. Normaalisti näitä pullia tulee pyörähyttää lyttykuonon eres sellaases kasimuorostelmas tai sitte ne tulee asetella "hauskasti" laattialaatoolle, joista arvon Mao, sitte valittoo kelepuutettavat yksilöt ( niin eisunkaa teistä ny kukaa tosisnansa luullu, notta jokaanen huolella valamistettu mahapulla olis kelevollinen....ei, yleensä yks kolomasosa menöö hylykyhyn...syytä en tiä, palatsinenä ei vain niitä kelepuuta. Huonon, epäkelevon yksilön kohoralla kiinanpalatsikoira kääntää arvokkahasti pään pois ja kääntää sen takaasi vasta, ku on varmistunu, että saastapulla on laskettu pois joukosta ) Samat rituaalit Hän vaatii kaikkehen, mitä tuohon keisarillisehen suukkuhun tariotahan. Ja turha luulla, notta kyllä se kuule rupiaa syömähän, ku et vain tarioole sille. Ei, kulukaa palatsikoira on ominpäinen, niinku kissi. Se enemmin sitte kuoloo, ku alakaa syörä epäkelepoa tavaraa. Ei ny enää ku son tällääseksi oppinu. Sen lisäksi notta son ominpäinen son ristuksen viisas koira. Tahtokoira.
Ristus, kuinka pieni mytty se oli, ku se meille tuli. Ja täs kuvas on jo havaattavis utuuses pentukoiran katsees, notta kattokaa ny; tämä blondi täs LUULOO, notta se määrää tää jotaki. Joo on varmahan määräällykki, mutta näistä päivistä lähtien on taloos uus komentoora. Tämä porukka oppii viä palio. Joo opittu on, kuinka suurella rakkaurella ja riemulla jokahinen meistä toivotetahan tervetulleheksi. Kuinka ristuksen kauan voi joskus vain seisoa mettäpoluun varrella ja orottaa, että toinen haistellu kaikki viestit puskien juurilta. Kuinka nautinnollisesti joku voi kääntyyllä, ku turkkia harjatahan, tai kuinka ristuksen hankalaa son niinä päivinä ku sellaanen on keisarillises palatsis päätetty sinä päivänä vastenmieliseski puuhaksi. Silloon EI muuten harjata. Tuos pienes karvapallos on muuten VOIMAA ja palio. Niin fyysistä ja henkistä.
Malfoy on opettanu meille rakkauresta kaiken olennaasen. Me tehtääs MITÄ VAIN hänen vuokseen. Blondi siis IHAN MITÄ VAAN ja tuo punapää MITÄ VAAN, järkeä käyttäen. Koira tarttoo lämpöä, hellyyttä, turvaa, ravintoa, vettä, liikuntaa, unta ja rajat. Malfoy allerioottaa nuo kaikki, mutta koska kuuluu kermaperseiden rotuun tuota viimeestä sanaa hän ei noteeraa. Tai no joo, jos rajat asetetahan JOLLEKKI TOISELLE. Ja luonnollisesti kaikki tuo erellämainittu kuuluu Malfoylle moninkerroon liiooteltuna. Sehän on liiooteltu, koko koira. Mutta se saa olla. Siinon palio samaa ku mus ittesnäni on. Saatana notta me kummakki kattellahan ylyvähästi lakialle, jos meiton loukattu. Mutta jos meitä kohorellahan oikeen = hemmotellahan, sen parempaa ja vilipittömämpää vastarakkautta ei oo olemaskaa.
Päivääkää kiinanpalatsikoirien kans vietetyystä majesteetillisista päivistä minen vaihtaasi. Se toresta on koiramailman kermaperse. Mun koirani TÄYRELLISESTI. Son TÄYRELLINEN koira, sen rakkaus on eherotoonta, se ei oo syntyny tänne ketää nöyristelemähän, eikä anteeksipyytelemähän. Son tullu tänne nauttimahan ja tarjoamahan elinikääsen ystävyytensä, ihimiselle, joka ymmärtää sellaasen päälle jotaki. Mä tiän, mitä on saara kiinanpalatsikoiranpentu sylihinsä, mä tiän minkälaasta on elää sellaasen kans, siinä pitää ymmärtää jonku verran keisariista. Mä tiän senki, minkälaasta on hyvästellä palatsikoira...... Syrämehen jää pysyvä arpi. Mutta se arpi on sen arvoonen. Sellaasta rakkautta, jota saa palatsikoiralta, sellaasta, niin suurta ei tunneta meirän ihimisten keskuures. Tämä rakkaus on jostaki toisesta ulottuvuuresta, sellaasesta jota pääsöö koskettamahan vain ihiminen, joka on saanu kokia eläämen rakkauren. Siinä ollahan jonku niin suuren voiman tekemisis, jotten alakaa sitä sanoon tärvelemähän. Minoon onnellinen nuoren tassujen rapinasta, sen unituhinasta, sen pikku vaatimuksista. Malfoy..... meirän perheen oma kermaperse, paras ja komeen jätkä näillä kulumilla. On se vain, mun elämä....ku saan rakastaa Keisaria. Tätä minoon aina halunnu ja tätä unelmaa tavootellu. Siinä se ny on, meirän kaikkien silimäterä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti