Sammakkaprinssiistä

Silloon pikkuflikkana Riipinkyläs, kesät oli kuumempia, talavet oli oikeeta talavia. Äiteen tekemät peukkuleivät ( pieni ruisleivän siivu ) maistuuvat taivahalliselta. Mansikat olivat makiampia ja elämä nuan niinku yleesestikki ottaen oli helepompaa ja murehet pienempiä. Voi lykätä nukenvaunuja kesääsillä mettäpoluulla ja leikkiä parahan ystävän  kans Charlien Enkeliä. Terveisiä vaan Helille, monta mysteeriä me selevitettihinki. Ny selevitellähän vähä toisenlaasia mysteeriä puhelimes viikottaan, ku välimatkaa on kumminki Satakunnasta Eteläpohojanmaalle senverran jottei nenätysten liika useen päästä. Murehet ja mysteerit ovat vuosien varrella muuttunu, mutta yks asia on pysyny lapsuusvuosista lähtien samana; pohojalaasten naisten tavoon moomma oikias...AINA. 

Mutta niistä sammakoosta. Non kiehtonu mua aina. Niis on ollu mulle jo pienenä mysteeri selevitettävänä. Niin....notta jos sellaasta sammakkaa pussaa....niin tulookahan siitä sitte prinssi...... Tätä kiehtovaa ajatusta mä silloon piikkuflikkana Riipinkyläs tuumaalin monet kerrat. Molin siitä erikoonen kakara ja oikeen erikoonen flikaksi, jotta mä tykkäsin häärätä sammakooren kans. Se tunne, ku sai sellaasen pikkuusen sammakan  kätehen, hellästi sitä pirin ja tietysti päästin sen pian vapaaksi loikkimahan heinikoohin joihinka se kuuluu. Sellaanen päivä ku löyrin usiamman sammakan oli poikkeusellinen onnenpäivä. No soli sitte varmahan tuollaanen onnenpäivä ku mä sen ajatuksen sain......... Oli komia kuuma kesäpäivä, justihin sellaanen sopiva päivä kokeella tätä juttua. Mä halusin palavasti tietää, notta ONKO SE TOTTA? Se, että jos sammakkaa pussaa, niin siitä tuloo prinssi. Sellaanen OIKIA prinssi. Jokaasella naisella ja pikkutytöllä on oma mielikuva siitä, minkälaanen on oikia prinssi. Tuolloon mulle olis kelevannu mikä tahansa kruunupäinen ilimestys, oikias prinssin asus. Nykyään mun prinssivaatimus on sellaanen tummanpuhuva sänkinen pitkäsäärinen ilimestys. Nauravat ruskiat silimät pitääs olla. Kruunu ei oo välttämätöön. No mutta silloon 70-luvun Riipinkyläs mulloli tuona legendaarisena päivänä pikkuunen sammakka kämmenellä. Sitte mä kaikes hiliaasuures menin sen kans prunnin taa ja siä sitte...mä pussasin sammakkaa ja laitoon sen prunnin kannelle. Voi, kuinka mun syrän silloon pompotti. Mun syrän hakkas ja orotuksen tunne täytti iliman. Mä vilikuulin välillä jo kamarin klasiihin päin, notta näköökähän äiti ja tuumasin jo, notta kuinka mä seliitän sille, jos tähän pihahan ilimestyy pian oikia kuninkaallinen. No....niinku varmahan arvaatta, sammakka lähti loikkimahan, pihapiiri pysyy tyhyjänä prinssiistä. Niitä rupes ilimestymähän vasta vuosia myöhemmin. Kellää ei varsinaasesti oo ollu kruunua, mutta yhyrellä joka loikkas tummanpunaasesta mersusta äireen kaffipöytähän, sillä melekeen oli. Onhan se tyttäreni isä, tuo sammakkarinssi. Satu sammakkarinssistä....joo-o on se vain..... 

Ja muuten viäki tänä päivänäki meirän markilla sammakan ilimestyminen saa aikahan riemun-  ei inhon  kilijahruksia.  Tytär on täs(ki) asias äiteensä kaltaanen, hänenki mielestä sammakat on suloosia. Niitä kuuluu helliä ja suojella. Sellaanen otetahan hetkeksi hellästi kämmenelle ja sitte se päästetähän samalla hellyyrellä puutarhahan loikkimahan. Tulipa meirän portahille lompsutellen yhtenä loppukesän ehtoona oikeen sammakkakuningas, sellaanen plohteva rupisammakka. Seki sai saman hellän kohtelun. Kämmmenelle vain ja hellästi sinne mamman perennapenkkihin. Isännänki mielestä sammakat on jollaki lailla sympaattisia tyyppiä. Oikiastansa ainut meirän perhees, joka ei arvosta sammakoota on Malfoy. Sille ne on yksinkertaasesti, kilipalijoota ja uhka. Niille sössöttäminen näyttää Malfoyn mielestä olevan ala-arvoosta toimintaa ja pettämistä. Malfoy on tämän talon lemmikki, kuningas ja keisari ja muille ei tää sössötetä. EI, tämän  painokkaan milelipiteensä keisarimme yleensä alleviivaa kusemalla  koko puutarhan täyteen. Merkiksi reviiristä tunkeliijoolle.

Niinku kuvista voitta päätellä, sammakat on mulle myös sisustukses kiehtova elementti. Ylimmäs kuvas tua sammakkarinssi on, yllätys, yllätys...LAMPPU. On vissihin alakaapäälle tarkootettu lastenhuoneesehen, mutta mulla son kodinhoitohuonehes, jotta voin silittäesnäni unelmoora. Sillä sammakkarinssiä ku pussaa, sitä pitääki välillä vähä muistella. Ja vaipua satumaasihin mielikuvihin, ei tätä aikuusten arkia muuten hullukaa jaksa. Keskimmääses kuvas nuo pussaavat sammakat Timo on tuonu mulle Tallinnasta. Siinon aiva ku me 20 vuotta sitte ku Tarkka sanoo; notta jos yhyren taloon elämäsnäni tekisin......ei tieretty silloon, notta yhtä rakentamista son ollu tämä meirän elämä. Mutta myös vaiherikasta ja mielenkiintoosta ja täs koros meillon kaikilla hyvä olla ja isäntä häärää aina jonku projektin äärellä. Ja samoon mä; aina joku nurkka pitää päivittää. Mutta vastapainona musta löytyy tuon keskimmääsen kuvan elämän nautiskelija sammakkalady, joka haaveeloo, unelmoo, vaipuu ihanihin muistoohin, orottaa innolla ja mielenkiinnolla tulevaasuutta ja samalla nauttii täysin siemauksin tästä päivästä. Kyllä rääppöösiskoo löyti mulle osuvan synttärikortin, kehyksihin se piti laittaa. Ja sitte tuo viimeenen kuva....siinon opetus, jos joskus oot niin onnekas, notta saat pyyrystettyä ittelles sammakkarinssin....älä IKÄNÄ lukitte sitä häkkihin. Jätä aina sille ovi raollensa....se kyllä pysyy siä jos rakastaa sua airosti. Ja jos joku aamu häkki onki tyhyjä...älä murehri. Se ei sitte ollu AITO sammakkarinssi ja sellaanen jouti lähtiäkki.