Moon ny tyriänny meirän aulas

Tämon ny suoraa jatkoa sille meirän kuuluusalle Ikean reisulle, tämä mun tyriääminen. Minoon siis poistanu ne ysärielementit aulasta ja tuonu sen tälle vuosituhannelle. Tietysti se oliki enemmän ku suotavaa, ku tupaki on tältä vuosituhannelta. Homma meni sillälailla, notta sunnutaina isäntä kasas tuon lipaston ( ristus soli pieninä paloona ) ja mä autoon ( näytin nätiltä ja räpsytin ripsiäni ja huokaalin kuinka taitava Hän onkaa ) toki mä myös kokkasin keittiön puolella hyvää ruokaa koko perheelle. Notten mä ny aiva turhanpanttina ollu erustustehtävis.

Mutta niinku ainaki useemmat naispuoliset lukijat ymmärtää, tällääset muutostyöt pakkaa useen poikimahan lisää muutoksia. Monille miehille tämon sitte taas KÄSITTÄMÄTÖÖN ilimiö. Mä käytän useen tästä ilimiöstä esimerkkinä tilannetta meirän perheestä. Fllikan kämppää päivitettihin viime keväänä, entiset vaalianpunaaset seinät näyttävine keijuboordeineen saivat väistyä yhyren seinän sademetsätapetin tieltä ja meirän naisten mielis muut seinät oli saamas hennon vihertävän sävyn, joka on luonnollisesti poimittu tästä nimenomaasesta sademetsätapetista. Mutta kuinka ollakkaa tämä tieto tuli itte urakootsijalle TÄYTENÄ YLLÄTYKSENÄ! Se oli kulukaa tosisnansa luullu notta kämppähän lyörähän yhyrelle seinälle saremettä ja muut seinät saavat pitää plohtevat keijukulukeet. Minolin ensin sanatoon...mutta sitte ku sain puhekykyni takaasi, multa tuli sanoja...palio...korkialta ja kovaa. Sitte ku olin sen verran rauhaantunu, notta korvieni kohinalta jotaki kuulin, isäntä vastas, notta illimanmuuta  hän teköö siitä sellaasen ku naiset haluaa ja hän on jo aikaa sitte lakannu ihimettelemästä meirän kotkotuksia, notta vähemmällä pääsöö ku vain toteuttaa. No hyvä ettei ihimettele, mutta mä jaksan aina ihimetellä tuota tapetin ja boordien sekootushäsäkkää.... Eikä se kulukaa näitä mun aulan muutoksia ookkaa ihimetelly, ei oo eres havaannu kaikkia pikku nyansseja, joita minoon tänne vaihrellu. Flikka on havaannu, tietenki, mutta kulukaa Malfoyki on havaannu ja se tuntuu kovaa tykkäävän. Ajatella pieni kiinanpalatsikoiraki on havaannu muutokset ja meirän isäntä ei....hmmmmm. No minen oo ny kumminkaa mitää muuta uutta hankkinu tuon lipaston ja peilin lisäksi....viä. Kattokaas ku on yks enkelilasipöytä, johona tuo komia valakoonen lamppu oli ennemmin...ny sen päälle tarttis saara JOTAKI KOMIAA. Mä yritin eileen nuota pikku aaltotuikkujaki siihen viritellä...en tiä....ne oli ok, mutta eivät silti aiheuttanu mus mitää suuria taiteellisia värinöötä. Ja sitte ku plarasin netis komeeta lamppuja, mä törmäsin niin ihanahan seepralamppuhun, joo luitta oikeen SEEPRALAMPPUHUN, notta oli jo pakko soittaa rääppöösiskoolle ( meillon tuo sisustus veris ) ja hengittää paperipussihin. Mutta ensunkaa mä ny mitää seepralamppua voi laittaa enkelilasipöyrälle ( vaikka se oli aiva MIELETTÖMÄN IHANA ) SE lamppu vaatiis sitte jo taas oman paikkansa ja se onki sitte jo kokonansa toinen projekti. Mutta mä jatkan etsintöjä tuohon enkelipöyrälle kyllä mailmas komeeta lamppuja piisaa. 

Tuos keskimmääses kuvas muuten tuo lankapuhelin, se on ihan retro. Ei oo käytös, mutta kattotahan ny kauanko menöö ennenkö isäntä yrittää soittaa sillä johonki. Meillon kyllä viä lankaliittymäki, mutta kyllä ne luurit on sellaasia kapuloota, aiva vain luuria. Äitee osti tuon puhelimen meille silloon ku muutimma tänne Raumalle, jotta voirahan soitella päivittään ja toimitella kuulumisia. Niin on tehty siitä asti ja teherähän tästä etehenki päin. Ny vain kaivoon nostalgisis tunnelmis tuon vanhan puhelimen esille laatikon kätkööstä ja joinki se sopii justihin tuohon. Näin on aula päivitetty, mä skippasin tämän ehtoon zumban ja jäin fiilistelemähän kotoni tunnelmaa ja ihaalemahan kätteni ( ainiinjoo ja isännän kätten kans ) töitä. Mutta silimien räpyttely auttoo, ny lopuus voittajan on heleppo hymyyllä. Ja niin tuos alakuvas....mä oon etualalla, tuo tumma lady taustalla....siitä toimitan teille joku toinen kerta....sillon kans oma tarinansa, niinku ny vain arvata saattaa.