Mä kyllä tua naamakirian puolella joskus alakuviikosta haaveelin, notta kerkiääsin tänne blogihini teille toimittamahan kuulumisiani mutta ei ristus, en keriinny. Toisaalta minen sitä ihimettele, minolin täyrellinen lastentarhanopettaja töis, täyrellinen vaimo kotona, myös täyrellinen Martta, jos siivous- ja kokkauspuolta ajatellahan ja täyrellinen äiti ( palaute tuli suoraa, keskellä arkia ruaanlaiton lomas,kyllä siinä äireen syrän tuntoo lämpöösen ailahruksen, ku huomaa käyvänsä varsin syvällistä keskustelua tyttärensä kans ja keskustelun sisältö oli vanhemmus ja notta flikka oli vilipittömästi sitä mieltä, että sillon hyvät vanhemmat..ei sellaanenkaa tilannet välttämätä oo aina ittestänsäselevyys ), täyrellinen kiinanpalatsikoiran emäntä, varsinki jos emännyyttä mitatahan sillä, kuinka mahapullia syötetähän palatsikoiralle, kuinka kauan seisotahan mettälenkillä kohomees, jotta Hänen Korkeutensa saa rauhas haistella likkakoirien kusijäläkiä. Olin viä täyrellinen naisvoimistelija ja ravitsemusasiantuntija koko viikon ( niinku muuten tulevinaki viikkoona tuun tekemähän ) kieltäyryyn suklaan ja muiren herkkujejn kiusauksista. Olin vissihin täyrellinen tytär ja siskooki..... Niin.....tämoli tälläänen pieni, vaatimatoon kuvaus mun viikosta. Tällääsen täyrellisyyren ylläpitäminen sitte kostautuu kyllä sillälailla, notta ku pitääs aukaasta läppäri ja ruveta kirioottamahan niin täyrellisen ämmän ottas lukoo, notta akku on aika lopuus ja ei siinä auta ku ruveta tyhyjentämähän aivojansa telekkarin äärellä ja siitä sitte sopivan tilaasuuren tullen lähtiä hipsimähän alakertahan makuukamarin puolelle. Ja siinä kulukaa mä kaiken aikaa valamistauruun TÄYRELLISEHEN LAUANTAIHIN! Nimittään isäntä oli johonaki vaihees menny epähuomios lupaamahan notta ku se menöö Helsinkihin työreisulla käymäs, se voiis jättää mun ja flikan Raisiohon Ikeahan. Mä tajusin sitte nopiaa tilaasuuteni tulleen. Siinä ku se luki keskittynysenä sanomalehtiänsä mä kysyyn viattomasti, notta mitä se tuumaas jos MÄ valittisin sieltä Ikeasta muutaman sisustusjutskan ( tuos vaihees pitääs jo hälyytyskellojen soira kovaa ) ja sitte ISÄNTÄ tulis keräämähän mun ostokset sieltä varastolta ja luonollisesti myös maksamahan. Tähän mun LOISTAVAHAN EHEROOTUKSEHEN isäntä sitte ynähti sanomaleheren takaa myöntävän vastauksensa. Ja pöyrän toisella puolella mä tein aaltoja, voltteja ja hurrasin, notta ristus ku oli heleppo erävoitto. Isäntä ei ensiksikää eres tienny mitä oli tullu luvanneheksi ja toiseksensa soli jo unohtanu sen Sami Hedbergin varoottavan tarinan Ikean-reissuusta, jokka alakaa vaatimattomasti, vaimon taholta pyyretähän että; " Kulta, voitaasiinko käydä Ikeassa.." ja sitte mies löytää ittensä sieltä maanpäällisestä helevetistä varaston perältä kyykkimästä ja noukkimasta muijan ohojeeren mukaasista hyllyriviistä ja lokeroosta ristuksen painavia paffilootia joita sitte sovitellahan hikikarpalot ohovaasilla autonperähän. Tosin meillon pakettiauto, nottei sen puolehen oo ongelmaa. No niin me sitte lähärimmä eileenaamulla matkahan. Koko perhe. Autohon istuu kaks sisustuksen ja muodin huippuasiantuntijaa ( äitee ja tytär ) ja yks uhuri, teuraslammas kulutushysterian alttarilla. Nykki se raukka lähti tienaamahan ja nämä kaks hurpalesta oli jo valamihiksi päättäny viettää sellaasen päivän, jonka päätteeksi kortti laitetahan pakastimehen jähtymähän. Ei oltu montaakaa kilometriä viä Raumalta päästy ku isännän tajuntahan rupes hahamottumahan raaka torellisuus; soli vissihin menny lupaamahan pysähryksen Ikeas. Sitte se omahan tyylihinsä rupes praataamahan...notta jos hän jättääski meirän siihen ostoskeskuksehen Myllyhyn....ja sitte tultaaski Ikeahan JOKU TOINEN KERTA....Voin kertua, nottei menny läpi!!!!! Flikka suoritti jo äänenavausta ja totes notta tätä ruottalaasta huonekalujättiä varte hänki teki historiaa ja heräs viikonloppuna ennen puolta päivää. Ja mitä ihimettä, tottakai me mennähän myös sinne Myllyhyn. Me kerkiämmä kyllä koluta molemmat. Ja voi ristus!!! Kyllä kerkisimmäki!!! Molimma flikan kans aiva pökerryksis kaikesta ihanasta. Mun sisutusvisiot sai pisteet iin päälle. Mullon ollu hakuses tuohon meirän aulahan sellaanen valakoonen tyylikäs lipasto ja sen päälle isoo plohteva peili. Sillä tiättäkö sen tunteen, ku joku nurkka kotona rupiaa aharistamahan, näyttämähän nuhujaantunuselta, aikansä elänyseltä. Mulle käytihin justihin niin, huolimata siitä, että meillon suhteellisen uus koto. Mutta se onki viä pahempaa; minoon onnistunu pilaamahan uuren komian tuvan joillaki aikansa elänysillä elementiillä. Sitte ku flikka viä joku kerta sanoo, notta; " Äiti tuo sun aulan kalustus on kyllä aika ysäri..." Ja ku katton niin, kyllä, niin toresta oliki. Sille oli siis tehtävä jotaki ja eileen Ikeasta löytyy apu. Mutta tuo päivä sisälsi niin palio elämän eri elemttejä, että historiahan se jää mun muistihinpanoos TÄYRELLISENÄ PÄIVÄNÄ! Olihan se ny toki täyrellistä ku äitee ja tytär korkkariis tipsutteli Ikeasta Myllyhyn ja siä Myllys.....siä kohtas meirän sielut. Me päästihin oikeen leijaalemahan. Ja vinguttamahan korttia. Joka paikas oli jotaki komiaa ja kimaltavaa, bongattihin MEIRÄN MIELESTÄ parahat paikat. Tätikaupat saatihin ohittaa suosiolla, koska tytär on nuori ja minen tästä ikänä muuksi muutu. Kaikki mikä kimaltaa, on komiaa naisellista ja erikoosta, kaikki sellaanen tarttuu näppiihin.
Sitte se tunne, ku kohoratahan flikan kans kaupan hyllyjen välis ja molemmilla on käsis samanlaaset leopardikuviooset liehuneuletakit. Ei siinä voi ku toreta ettei oo omena puusta kauas puronnu. Ja mä äiteenä en koskaa kasva sellaaseksi hillityksi naistyypiksi joka etsii itselleen klassisia vaatteeta. Ei minoon syntyny tällääseksi hurpaleheksi ja mullon kivaa tällääsenä. Kyllä sitte toki johonaki vaihees meihinki iski taisteluväsymys. Olimma saavuttanu sen pisteen ja tilan joka on tämä kuuluusa Shop till you dropp..... siihen auttaa sitte parahite kaffipaussi jossain kivas kahvilas ja ihanat croissantit ( ravitsemusterautti minussa oli tuolloon tainnutettu ) ja istahtaminen pussukooren ja nyssyköören kans. Tämäki on taas elävä esimerkki siitä ku naisen ja miehen mailma on niin erilaaset. Isäntä ku pruukaa toisinvuoroon sanua leikillänsä, notta menkää ny oikeen evähis sinne kauppoja kiertelemähän. Joo-o, TOTTAKAI shoppaalupäivihin KUULUU eväsauko!!! Sen tähäre justihin ostoskeskuksis onki toinen toistansa ihanempia kaffi- ja ruokapaikkoja. On pienehen ja suurehen nälähän, on suolaasta ja makiaa. Isäntä ei vain voi käsittää, että joku voii viihtyä niin kauan kaupoos, että tuloo näläkä, sille se oli vitsi.....ennenku se tutustuu muhun..... Mun mielestä on rentouttavaa kattella ihimisvilinää ja jutella niitä näitä rakkahan tyttärensä kans ja niin .....tietty vertaalla ja ihaalla hankintoja. Justihin tuo ostosten vertaalu ja ihaalu KUULUU shoppaalupäivän hurmiohetkihin. Sitte meistä tuntuu, että voimaa oli tullu jäsenihin sen verran, että voitihin lähtiä jatkamahan kierrosta. Mutta toki tuollaasilla jatkokieroksilla väsymysaste on jo sellaanen, että saattaa tulla erikoosia hankintoja. Ja naurattaa niin maan maharottomasti....kaikkikokoaijan, Tämä seuraava kuva on toristusaineistoa tällääsestä.
Nämä smurffit.....Flikka bongas ensi tuon shampanjalasis killuvan smurffiinan ja totes; "Äiti, kato, tämähän ihan ku SÄ!!! " Emmä voinu ku nauraa, sehän oli TOTTA. Pinkki mekko, vaalia tukka, aika hepsankeikka! Täs ei ny viitata torellakaa siihen että joisin liikaa, vaan mun elämänasenteesehen. Korkiat koroot pitää olla kengis, ihimisen pitää olla aina pari senttiä arjen yläpuolella ja sitte taas lauantaiehtoona lasillinen skumppaa isännän tarioolemana maistuu mulle kyllä aina! Ja sitte mä bongasin skumppapulloa roudaavan ikiromantikon, joka on ku ilimetty meirän isäntä ja sitte flikka löyti ittensä; liikkuvan wikipedian, joka ilahruttaa meitä vanhempiansa joka hetki uusilla viisauksilla ja käsittämättömällä tieronmäärällä. Olivat sitte niin osuvat hahamot, että oli suorastaan pakko ostaa ne ja asetella kodinhoitohuoneen lampun alle. Siinä sitte saunahan mennes aina näköö Tarkan perheen muotokuvan. Ihanat! Yleensä en enää sisustukses harrasta tälläästä pikkusälää, mutta nämä oli NIIN OSUVAT! Sitte lähärimmä flikan kans takaasi sinne Ikeahan viimeesillä voimillamma. Kodin ykkösen kautta tietty. Ja molemmista jäi meille saalihiksi pientä ihanaa sisustuselementtiä ne isoot, painavat ja kallihit jäi isänälle aiva puhtaasti käytännön syistä.
Flikka löyti tuon pinkin kellon, Kodin Ykkösestä, mulloli käres oma löytöni, Festivo kynttilänjalaka ja ku mun prinsessani kysyy että; "Äiti, saanko mä tämän?" Mun syrän kääntyy melekeen väärinpäin, TIETENKI!!!! ILIMANMUUTA mun Rakas sai sen, sehän suorastaan KUULUU Jasminan huoneeseen. Pinkin kristallikruunun alle, pinkkien verhojen ja sademetsätapetin kaveriksi. Se oli luotu Hänen huoneeseensa samoon ku tämä Ikean löytö, muistikirja, johona satumettäs on punatukkainen keijumaanen neitonen, aiva ku mun Jasmina. Mutta sitte tuli reisusta se paha vaihet....sen lipaston hakeminen varastosta. Isäntä tuli Helsingistä pahaa-aavistamattomana. Se palas torellisuutehen kyllä aika nopiaa. Se EI VOINU KÄSITTÄÄ, että joku voii olla siä tuntitolokulla, sille piisas ne hetket varastos hikikarpalot ohovaasilla ku se kuunteli mun ohojeeta puhelimesta ku mä lujettelin sille hyllyväliä ja lokeroota ja seki hetki varmahan oli aiva riittävän piinallinen ku sai taas kerran vingahuttaa korttiansa emännän tyytyvääsyyren takaamiseksi. Mutta olin mäki uuvuksis. Mä tiän sen siitä, että mä rupian näkemähän ympärilläni rääppösiskoon näköösiä ihimisiä. Minen oikeen tiä, mistä se johtuu mutta näin on. Tämä ilimiö voi tulla mulle Pirsmas tuskashoppaalulla ( ruokaostoksilla ) ja ny ku olin jo varahapella Ikeas uusintakierroksella. Siinä se oli, johonaki soffankulumalla istuu tyylikäs mustatukkaanen nainen, melekeen jo olin menos sen työ, mutta jarrutin, ku muistin, että olin justihin puhunu rääppöösiskoon kans puhelimes ja se oli Raumalla. Automatka sujuu iloosis tunnelmis, molimma flikan kans hurmokses ja isäntä......oli jo alistunu kohtalohonsa. Sillä Ikean reissu poikii aina seuraavana päivänä saatanallisen kokoamishelevetin, Ku ne komiat kalustehet on aiva tuhannen päreenä. Ruuviihinki pitää melekeen malami itte hankki. Meenki tästä ny Malfoyn kans lenkille ja kartootan josko Hänestä pystyys kouluttamahan sellaasen malmikoiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti