perjantai 3. tammikuuta 2014

Ei kukaa muu ku meirän Virpi

  Silloon ku mä kuulen nuo otsikon sanat meirän isännän suusta, mä tiän, että oon vahavoolla. Siis vahavoolla jonku sellaasen asian suhteen, jota oon maraannu jo jonku aikaa ja oon käyttäny kaikkia naisellisia keinoja silimien räpyttelystä viiren pisteen vihijeesihin. Joskus nuo sanat saattaa myös tietää, että isäntä on löytäny mulle reissuultansa jonku ihanan tuliaasen, eikä ny sitte puhuta mistää laboratoriotutkimuksia vaativista tuliaasista. Ei, kyllä kulukaa tämä samaanen pohojalaasmies, joka tää kotomarkilla saa useenki mun karvat pystyhyn sillä boheemilla elämänkatsomuksellansa, raksavehkehiä löytyy sieltä täältä, mitä yllätyksellisimmistä paikoosta. Joskus jopa rikkinäänen mikro ( ylijäämä raksalta ) könötti meirän pihas ja mä kattelin sitä asetelmaa melekeen viikon täs syksyllä, ku makasin flunssas soffalla. Mutta jumalauta, sai ne fengshuit kyytiä, ku mä friskaannuun, silloon lähti mikro ja naapurikki kyllä sai varmahan selevää, mitä mieltä taloon emäntä oli tuosta mikron välivarastoonnista. Mutta sitte isännällä on se toinen puoli, son varmahan justihinki se puoli, jonka tähäre mä joka vuosi jatkan sen laina-aikaa. Se osaa kyllä lahajomisen tairon. Ja mun mielestä vaimon lahajomises ei oo mitää epäälyttävää, ei eres Hariakaasella. Kyllähän ny Kerttua pitää välillä muistaa. Silloon Kerttuki aina hetkeksi saattaa unohtaa, notta ne ristuksen viimeeset listat on viäki laittamata.                            Siiton ny pari kolome vuotta, ku tuo lause; "Ei kukaa muu..." tuotti mulle erityysen suurta mielihyvää. Mulle tuloo ireoota....useen ja palio! Yleensä ne liittyy sisustuksehen ja silloon ku ne liittyy tälle alueelle, se tietää menoja...ja ne sitte taas yleensä koskee justihinki isäntää. Yks yö mä sitte sitä oikeen urakalla rupesin funteeraamahan; MIKSEI MUN VAATEHUONEHEN SEINÄHÄN VOISI LAITTAA BIRGER KAIPIAISEN KIURUJEN YÖ TAPETTIA?!!!! ......NIIN..... TOSIAAN....MIKSEI!!!! Voi ristus, hyvä että sain hillittyä itteni, notten välittömästi pökänny isäntää hereelle, notta ny yhyres tuumatahan, mistä me tapetti hankitahan ja koska isäntä sen ( luonnollisesti hän ) sitte tapiseeraa. Kiusaus oli kulukaa suuri, mutta ensunkaa mä ny niin ristuksen tyhymä oo, jos minolisin sen kesken uniansa heräättäny, solis ollu vain krätyynen, eikä mulla olisi ny sitä tapettia. Niinpä mä sitte pääryyn siihen mun kuuluusahan väsytystaktiikkahan. Räpyttelin silimiäni ja huokaalin, kuinka maharottoman onnellinen nainen mä oikeen olisinkaa, jos tuo kyseenen tapetti tulis mun vaatehuonehen seinähän. Tottakai isäntä reagoi tähän niinku yleensä aina aluuksi mun ireoohin; pitää niitä hulluuna, erikoosina ( mutta justihin tuo erikoosuus jää sitte sinne sen takaraivohon nakuttamahan...notta onkahan se....onkahan se perkeles, sitteki jopa KOMIA? ) ja kustannuksiaki se miettii, yleensä ku mainitten jonku nimen, vaikka nyt tuo Birger, isäntä tietää, että tuuli käyy pian lompakolla. Mutta mä vain jatkoon eteeristä silimien räpyttelyä ja huokaaluja. Ja sitte.....yks ehtoo ennenkö nukahrettihin, isäntä sanoo tuon maagisen lauseen; minoon ny täs ajatellu, ettei KUKAA MUU KU MEIRÄN VIRPI keksi haluta tapettia vaatehuoneesehen, notta kyllä me sulle se tapetti mennähän tilaamahan ja mä laitan sen sitte kyllä itte laitan.WUHUU!!!! Mä olin voittanu tämän erän 6-0, niinku oon voittanu pari erellistäki täs kuluvina vuosina. Seuraava etappi oliki sitte paikallinen rautakauppa. Siä sitte ku tapettikirioosta rupesin isännälle esittelmähän ensikkäki, MINKÄLAANEN on tuo kuuluusa tapetti ja sitte nuan niinku retorisesti kyselin notta mikä värivaihtoehto isäntää ( maksumiestä ) eniten miellyttää ( vaikka tietty mä olin jo päättäny, että se on sininen ) Isäntä näytti kulukaa aiva teuraslampahalta, komia pitkä tumma mies seisoo kryhäs ja sanoo nopiaa, melekeen tuskaasesi; "no kuule, aiva sama, non kauheeta kaikki " Eli sininen, mä totesin ja sanoon notta oikaase ny ittes, nuo pian luuloo, notta sullon oikiasti joku hätä. Mutta niin vain tapetti tuli ja isännän rakenusmestarintairoolla vaatehuone sai kyllä viimeestä listaa myören sellaasen ilimeen, notta hätäänpyre sinne voiis vaikka muuttaa. Ainaki sinne on muuttanu moni mun laukuusta ja aikamoinen määrä kaikennäkööstä kretonkia...velehoa silti, ettei mulla oo ikänä oikeen mitää päällepantavaa.  Mutta, ettei musta ny vain syntyysi liika materialistista ja pinnallista kuvaa ( tosin ne, jokka mun tuntoo, tietäävät, etten oo ollenkaa sellaanen, minoon vain naisellinen ) Niin tuota samaa lausetta; EI KUKAA MUU, KU MEIRÄN VIRPI vois käyttää myös mones muus yhteyres. Niin....ei varmahan kukaa muu itkien hautaa taistelukalaa sinisten vuorikaunokkien alle, vesisatees ( muu perhe kattoo klasista, notta nytköhän se sitte pyörähti..lopullisesti ) ei varmahan kukaa muu huolestu JÄRJETTÖMÄSTI, jos lapselle on tulos nuha, on päänsärkyä tai muuta vastaavaa. ( huolestunut äitihän jo etsii diagnoosia netistä...ennalta arvattavin tuloksin ) En tiä kuinka moni menettää mielenrauhansa, ku kiinanpalatsikoira SAATTAA VAIKUTTAA vähä EHKÄ sairaalta...silloon Virpi hälyyttää jo miltei koko valtakunnan. Eikä varmahan kukaa mu ku meirän Virpi, rakasta tätä perhettä, johona on mies, tytär ja kiinanpalatsikoira, näin palio!

3 kommenttia:

  1. Kiitos! Niin mukava oli lukea -onneksi Anne S vinkkasi naamakirjassa poikkeamaan tänne. Pohjalaisen kanssa kun asuu, raumlaisena olen oppinut niin kovin pitämään pohojanmaanmurteesta. Minä ylpeä raumalainen! Juttusi oli osin kuin meidän vaatehuoneen tapetoinninta kertova - hauska sattuma! Seuraavaa kirjoitustasi odotellen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon Itsellesi. Mun mieltä lämmittä kovaa ku tykätähän. On ilo kiriootella teille kainkenmoosta

    VastaaPoista