Pala kenkäfriikin herkkää sielua

  Niinku varmahan moni muuki naisihiminen niin samoon minä RAKASTAN joskus jopa melekeen jumaloon kenkiä. Ja mullon niitä palio ja sen havaannoon oon teheny, jotta kovinkaa moni niistä ei täytä mukavuusvaatimuksia saati sitte jotaki jalaan anatomian asettamia terveysvaatimuksia. Mulle ainut vaatimus on komia ja jos ny sattuu olemahan viä erullinenki, niin son ilimanmuuta plussaa. Erulliset kenkälöyröt tapahtuu mun kohoralla erityysen heleposti, monestaki eri syytä. Ensinnäki mä vainuan aina komiat kengät ja toiseksensa mullon niin pieni jalaka, jotta alemyyntikoriista löytyy useemmiten justihin mun kokooseet korkkarit, lähtöhön ku lähtöhön. Justihinki tuo alennettu hinta seliittää sen, että  niiton sitte tarttunukki mun föliyhyn ja sitte tietty toinen seliitys on se, että minoon parantumatoon hurpales kenkien (ki) suhteen ja sitäpaitti, JOS ne ny sattuu olemahan alekorista niin onpahan taas yks syy räpytellä isännälle silimiä ja sanua; mutta ku nämä oli niin halavakki.." Tosin emmä ny sille mitää TOSISNANI rupia selevittämähän, nämom niitä meirän perheen sisäpiirivitsiä. Kerran oltihin reissunpäällä  ja isännän ittesuojeluvaisto petti sen verran notta se kurvas sellaasehen paikkahan kaffille, johona on kaffilan yhteyres kenkäkauppa, oikeen sellaanen kenkämailma. Paikka, johona ensi pitää hengittää paperipussihin ja sitte vasta ruveta pää selekiänä miettimähän, MITÄ mä näistä oikeen tartten ja haluan. Tuolla reisulla käytihin sillälailla, että ikänä ku olin kaffin holopannu parempihin suihin, mä sujahrin sukkelasti kenkämailman puolelle ja sanoon puolihuolimattomasti; mä käyn vähä tua kattelemas..... Hetken isäntä varmahan muuten luuliki, että mä VÄHÄ KATTELEN mutta aika nopiaa se äkkäs, notta eikä ku kyllä se nainen on muuten kenkäOSTOKSILLA ja justihin sillä hetkellä ku mun hentoosihin sormihin ( huomaattako, kuinka vetoavasti mä kiriootan mun sormista, koska sillälailla meirän isäntäki näköö mun sormet, eikä multa silloon voi oikeen mitää kieltää ) oli tarttunu kenkäpari, ihanat maltillisen koroon omaavat korkkarit, joirenka kärjis komeeli kimaltelevat surenkorennot. Mun jo käret aiva vapaji kliimaksis; tämäki viä! Mä RAKASTAN surenkorentoja ja ny ne on yhristetty viä kenkihin, tsiisus!! NÄMÄ ON SAATAVA!!!!!!  Ja sitte ikäänkuin kuvaannollisesti mun taa ilimestyy varjo, musta pilivi, isännän muoros, joka toteaa; " EI, etsunkaa sä vain oo ostamas kenkiä, lomabudjetti ylittyy eikä olla viä tämän piremmälle päästy. No myyjäki kuuli tämän lauseen ja varmahan ajatteli, notta millekkä ristuksen nuotioretkelle nuo on menos jos lomabudjetti on ylittymäs....sillä kyse oli kengistä joiren hinta oli 19,90. Mutta eisunkaa isäntä ny tosisnansa ollukka tuon budjetin suhteen, yritti vain suojella meirän perhettä taas uurelta kenkäparilta. Hänellä oli ja on tarkas muistis kaikki ne kerrat, ku son joutunu kantamahan laatikkokaupalla mun kenkiä erinäästen muuttojen yhteyres. Silloon se antooki mulle lisänimen Rauman Imelda....mutta ei se ittekkää aiva syytöön oo....on se ittekki tuonu mulle mailmalta aika monet komiat kengät. Taisin muuten tuos jo mainitakki crocksit...nii-in vaikkei ikänä uskoosi mullaki on sellaaset. Mutta mä käytän niitä VAIN SILLOON KU KUKAA EI VARMAHAN OO NÄKEMÄS. Tai siis ainaki mä toivon niin. Ne sujahtaa jalakahan ku käyn kellaris, siä ei PITÄÄSI olla muita tai ku meen äkkiä käymähän pihalla. Tai postilooralla....tuo postilootahomma on kyllä jo vähä rajatapaus. Nimittään...tämä ny on viä KOHTUULLISEN rauhallinen tie, jonka varres asumma. Meinaan, nottei täs ny aiva taukuamatoon sullinki oo päällä. Mutta sellaasen havaannon oon kyllä kieltämätä teheny, notta jos ny päätän käyrä tukka sekaasin, reikääsis leggariis ja nuos kirotuus crocksiis  hakemas postin, niin aika pian on muuten liikennettä ruuhkaksi asti... Aiva joku piruuttansa soittaas jostaki, notta NYT kannattaa suorittaa ohiajo, siä on Tarkan rouva crocksiis. Rääppöösiskoo vihaa nuota kyseesiä kenkiä aiva yli kaiken. Se EI TORELLAKAA omistaa sellaasia yksiäkää, mutta komeeta korkkaria silläki on. Jos se joskus näköö mun jalaas kyseeset kengät, esim ku käyn pihalla, se heti kysyy; tykkääksä oikiasti nuosta NUON KOVAA? Haluaksä, notta sun hauratahanki nuo jalaas? Enkä mä eres käytä niitä mihinää ihimisten ilimoolla, mutta silti ne ottaa nuan lujaa rääppöön luonnolle. Muistan täs takavuosilta ku se oli miehensä ja tyttövauvansa kans menos Teuvalle ja meki oltihin. Mentihin melekeen perätoukuria. Tosin me oltihin lähäretty vähä ennen niitä. Sitte rääppöösiskoon perheen auto teki stopin, sieltä jäi isäntä orottamahan Raumalta korjaajaa ja me pyörrettihin hakemahan rääppöösiskoo ja vauva. Siä se oli tien poskes, krätyysen näköösenä. Kainalos oli tärkeimmät aarteet: vauva ja upouuret skorpionikorkkarit. Notta kyllä tämä komiaa kylän kohoras, kyllä se tuloo vahavana verenperintönä. Muistan jo aiva pikkuflikasta, kuinka tykkäsin kengistä. Tähän loppuhun liitänki parit kenkäaiheeset kuvat. Yks on mun kenkähyllystä, jonka isäntä teki mulle ja johona on nuota mun aarteeta. Sitte on mun vanhat kengät, jokka äiti on ostanu mulleVaasasta joskus 70-luvulla. Niis kengis näkyy klaappia, oon varmahan kompuroonu niillä kerran jos toisenki. Sitte on tuollaaset päheemmät yltiönaiselliset kengät, mun jaloos oikeen. Niiren kans en oo kompuroonu, en ainakaa fyysisesti, mutta henkiseti tällä aikuusella iällä on tullu kompurootua usiammanki kerran. Näihin klaappihin ei sitte oo auttanu äitin laittamat laastarit. Ne kompuroonnit kuuluu kaiketi tähän elämänmittaasehen kouluhun. Elämä on sellaasta, ilonpilikahruksista pitää nauttia ottaa hetkestä kiinni. Ja me herkkäsieluuset ku viä muistetaas, ettei liika lähelle aurinkoa pirä koskaa lentää, siinä voii polttaa pianaikaa siipensä. No mutta rupesinpas mä ny filosofiseksi ja kengistä mun piti vain kirioottaa...näihin kuvihin, näihin tunnelmihin.