Pystyä nostattaa

Sillä lailla isä pruukas sanua, ku oli paha ukkoosen ilima nousemas tai jos näköpiirihin oli ilimestymäs kiukkuusennäköönen naisihiminen. Tänä päivänä Tarkan markilla pystyä nostatttaa....NOSTATTAA NIIN PERKELEHESTI!  Kyset ei oo sitte torellakaa ilimamassoosta, notta sitte onki jäliellä vain se toinen vaihtoehto. Ei olisikaa viä eileen uskonu, kuinka isoo vitutuksen määrä voikaa joskus olla. Mua vituttaa täs kirioottaesnani jo tämän uuren läppärin näppäämistöki. Siinä ku ei pysty kirioottamahan sillaa luontevasti sormet liukuen. EI!!!! Tämon tarkootettu selaattelle puusilimälle, joka vakaalla ykssormijäriestelmällä näppäälöö kiriaamen kerrallansa, TARKOON!!! Ja viä tarkistaa, notta tuliko ny varmahan. Ja tämä ei oo kuvitelmaa, saman havaannon teki flikkaki ja mä hiliaa mielesnäni kiitin Taivahan Isää sillä mä jo luulin, notta mun sormihin on tullu joku vika tai mullon ny aikuusella iällä puhujennu vakava-asteenen lukihäiriö. Mutta häiriö onki ny johonaki mualla. Joo, mä varmahan viä opin tämän uuren tekniikan, mutta tänään mä tyyryn siihen että tämä näppäämistö vain yksinkertaasesti VITUTTAA MUA, VITUTTAA AIVA SAATANASTI!!!!!! Ja anteeksi maharolliset kiriootusvirheet, minen välttämätä pysty kaikkia sensuroomahan ja mä ku en oo tottunu kirioottamahan ykssormisesti, by puusilimästyle. 

No...mikä ny on sitte Virpin kirkon pimittäny? Minkä tähäre Hirvimäkinen taiteellinen veri on kuumentunu? Viä täs taannonhan se kiriootti niin seesteesesti olostansa Raumalla Akunsa kans. Ankkalinnas oli kaikki hyvin. No tottakai Ankkalinnas on kaikki hyvin nykki, mutta ny eletähän justihin niitä hetkiä, joista kans kiriiootin, Niiitä hetkiä, ku tuloo joka liittohon, minkä tähäre menin tuon pököpään valittemahan jne..... Eli Akun kurssi ei oo ny tällä hetkellä korkeen maharollinen.  Eilinen oli kaiken kaikkiaan ihana ,seesteenen päivä. Mä NAUTIIN!!! Kävelin koiran kans piiiitkän nautinnollisen lenkin 

Sitte lähärin juoksulenkille parahas seuras, ITTENI kans. Nautiin elämästä, kuuntelin Finhitsejä 70-luvulta ja samalla kuuntelin, mitä mulle kuuluu. Ajattelin ja tuumaalin, järiestin mielesnäni kaikenlaasta. Syke oli sopivanmoinen. Tunsin itteni suorastansa gaselliksi. Voi ristus, kuinka kepoosesti mä rullasinkaa ja kuinka komiat olikaa mun lenkkeelymaisemat. 

Mutta sitte tapahtuu JOTAKI...jotaki sellaasta, joka aiheutti tämän nykyysen olotilan, joka on jotaki raivon ja vitutuksen välimaastosta. Mä siinä lenkillä ollesnani muistelin sitäki, kuinka mä oon saanu tuota meirän puutarhaa kesytettyä. Ehkä muistattaki, ku näin kiriootin ja kesyttämisellä tarkootin sitä, kuinka upealta näyttää ku saa yhyristettyä puutarhas sen hoiretun ja vimpan päälle laitetun osan villihin luonnontilas olevahan osuutehen ja ku sinne ku viä tällää keijun ja lyhyryn niiin AVOT....näky hivelöö silimää, TAITEELLISTA silimää. Se upea näkyhän siis oli tälläänen  

Tämä satumaanen näky silimisnäni mä nautiin juoksulenkin päälle päiväkaffit ja siirryyn Malfoyn kans puutarhahommihin ( vähä olovana vasemman poloven takana tuntuu krinnaavaa kipua mutta mä ohitin tuon tuntemuksen ja jatkoon projektiani ) Projekti oli elämänlangan selevittäminen ja karsiminen mun leimukukista, piooniista ja keijuangervoosta. Lopuuksi kierrin loput elämänlangat komiasti yhyren isoon kruunun ympärille. Isoo homma, mutta toi AHHH, niin suuren tyyrytyksen. Ajattelin sitte, että vien loput elämänlanganroippeet kompostikasahan, mutta kävelen tuon komian keijuasetelman ohi, nuanniinku voimatankkaukseksi, tiärättä varmahan ( ainaki naiset ) tuon tunteen niin sisustamises ku puutarhaski, ku oot saanu aikahan jotaki komiaa, sen ohi pitää kävelllä useen aiva tarkootuksella, vain jotta saa ihaalla kättensä töitä ja sitä kuinka feng shuit on kohorillansa.Ja SITTE.....mä verän henkiä, silimis sumenoo, korvis kohajaa, sormenpäitä pistelöö, mua orottaaki TÄLLÄÄNEN NÄKY!!!!!!!!!!!!!!!!

Ne mun huolella kasvattamat luonnonkukat oli veretty puolihuolimattomasti strimmerillä! Ja paino on sanalla PUOLIHUOLIMATTOMASTI!!!!  Ny keiju nököttää siinä vähä orpona, niinku juosten kustuna. Minolin esti AIVA MYKISTYNY!!! Kuinka KUKAA, ERES MEIRÄN ISÄNTÄ VOIIIII!!!!? Eikö se ny herrantähäre havaannu, kuinka minolin tuon äärellä hääränny, tuota luonnontilan ympäristöä Fiskarsiillani hellästi siistiny. Eikö se MUISTANU, kuinka mä olin sille hehkuttanu tämän kohoran satumaasta kauneutta!!!!???  Voi ristus, kuinka mä raimaannuun. Mä tunsin sen, kuinka taiteellinen Eino-paappani kauhistuu, tuosta mun taiteeni runtelusta. Molin kulukaaa niin loukkaantunu, notta silimät raivosta sumeena mä tryykäsin tupahan ja kariuun pikkukieli pihalla tuomiopäivän sanomaa, mun keijumettäni turmelijalle, joka rauhallisena tutkaali päivän sanomalehtiä ja totes vain jottei hän tienny. Niin...... hän ei tienny....ei, vaikka olin hehkuttanu kyseestä kohtaa useeta kertoja. Ny son toristettu, ku mä puhun tuolle miehelle, se varmahna samahan aikahan miettii jotaki seuraavaa urakkaa ja vuosikymmenien kokemuksella sanoo mulle vakuutavin äänenpainoon; joo...kumminkaa kuulemata saati ymmärtämätä sanaakaa mun puheestani. Ajatella ja Malfoy taas TIETÄÄ jo katseesta mitä mä tarkootan...... 

No...sellaasta. Siitä siis lähti tämä mun käsitämätöön vitutus. Flikka vähä kyllä meinas, notta mä ylireagoon, notta isä oli tarkoottanu vain hyvää. Joopa, siinä vaihees mä turvauruun mun tukiverkostohon. Soitin ÄIREELLE, joka Hirvimäkisen taiteellisen veren omaavana ymmärti paremmin ku hyvin ja osaa varmahan käsitellä tytärtänsä parahite, notten mä ny vallan ylitte määrän suivaannu ja alakaa tyriäämähän. Samoon soitin rääppöösiskoolle. Sille soittaminen on terapiaa AINA! Siinä naises elää tänäpäivänäki se pohojalaanen uho, potenssihin sata. Jos oltaas eletty Isoontaloon Antin ja Rannajärven aikaa solis tullu tänne hevooskäryyllä penkka pölääten ja helavyö kilahrellen. Mutta näin 2000-luvulla se tyytyy vain sivistynysesti sarattamahan puhelimes tyhymyyttä, joka parilla ranneliikkeellä tuhos mun puutarhan ylypeyren. Ja sai mun nauramahan...niinku se aina saa. 

Naamakiriahan mun oli pakko huopata mun julumaa kohtaloa. Siä lapsuusystäväni lohorutti mua ja käski kattella lakialle ja ottaa lasi punkkua. Se nainen kans tietää, mistä puhuu on naimisisn isännän kaiman kans.  Kampaajalleni, joka on myös hyvä ystäväni, laitoon kuvaviestit ennen ja jälkeen. Hän ymmärtää tuskani. Nimitäin hänen luo mennessäni ja hänen kauniita kiviportaita noustessani kiinnitin huomioni kauniisiin violetteihin kukkiin, jotka olivat romanttisesti valloitamassa osaa askelmista. Voi kuinka komiaa...tämon ku jostaki puutarhaleherestä suoraa. Komiaa torella!!! Samaan aikaan kampaajani mies oli tuuminu, mitä teherä portahia valtaaville "rumille" kukille........ Ja samahan aikahan tää Tarkka vähä siistii tuota pusikkoa. On  siis toristetusti olemas miesten mailma ja naisten mailma ja joskus näimmä, aiva välttämätä tulllahan törmäyskurssiille. 

Mun vitutus kelluu hetken eileen ehtoolla paljus shampanjahuuruus. Mä kellutin sitä viä ehtoon mittahan paris punaviinilasillises. Ja johonaki vaihees ajttelin, notteisunkaa tua ny oo niin nöpönnuukkaa. Mutta aamulla ku ylähänoustes polovi onki ny aiva ristuksen kipiä ( ei siis terapeuttisia juoksulenkkejä hetkehen  ) mun mielehen muistuu tuo näky puutarhasta ja pakko myöntää vitutus otti ny vallan. Mä taistelen kyllä sitä vastahan rankasti. Tämä kirioottaminen teille puhuristi jo kummasti. Mutta viäki kulukaa....tämä puusilimiä varten tehty näppäämistö vituttaa mua...vähä. 

Mä lepuutan ny koipiani ja orotan sitä helletaaltoa. Ja vähennän tätä vitutusta. Kai se heinikko kasvaa takaasi....aikaa myöre ja poloviki paranoo.....