Sataa plosajuttaa

Niin.....mä meinaan ny nähtävästi keskittyä tällääseksi ilimatieteenlaitoksen sivutieroottajaksi. Kaikkihan ny ne, jokka tää satakunnas ovat tällä hetkellä tietäävät, notta vettä tää ploosaa ku Esterin sieltä yhyrestä paikasta. Ja täs saa itte asias olla kiitollinen ku son eres vettä. Viimepäivien hyytävien kelien jäläkihin ei olisi ihimet, vaikka olis kohta pian hankikelit. Ei siinä mitää, mutta ku minoon ny niinku olovana kesälomalla. Ja kesälomalaasella on suunnitelmia. Ja ne suunnitelmat liittyyvät aika läheesesti puutarhahan ja siä hääräämisehen...ny ku olis sitä aikaa. Ja komian Äyhöjärven ympäriitte juoksemisehen ( johoki ne kesäherkut on kulukaa lymytettävä ja mieluummin komian järven ympärille ku mun uumalle ) ny olis sitä aikaa. Mutta ku.....VOI helevetti!!!!!! Siä sataa kaatamalla, mun menöö suunnitelmat uusiksi. Ja se, ku suunnitelmat menöö uusiksi, viöö mun aina epämukavuusalueelle. Tottapa mä ny olin vaharannu sääohojelmista, notta saretta siältä luvatahan. Mutta minoon vähä niinku mun erellinen kiinanpalatsikoirani, Lady, joka omasta mielestänsä oli niin kova narttu, jotta se hallitti luonnonvoimiaki. Se pieni narttu komenti myrskyävää merta, notta TYYNNY HETI!!!! Sillälailla mäki ajattelin, notta taharonvoimalla mä sen sateen saan kastelemahan rutikuivan maan silläaikaa ku mun kuninkaallinen korkeuteni nukkuu. Mutta puoliyhyrentoista aikahan aamusta mun oli luovutettava. Ei helevetti.....ei se lopu tuo saret.  Pakko mun on nousta. Ny on alaannu oikeen maakuntasatehet, niinku äti pruukas sanua, ku oikeen tuli vettä. Mä könysin portahat ylähä alakerran makuukamaristani ja portahien yläpääs mua orotti  Malfoy, tuo muhkea uros. Joka muuten kans uskoo, notta luonnonvoimille pystyy teherä jotaki.  Erona Ladyhyn on vain se, että jonku TOISEN tehtävä on kesyttää luonnonvoimat, Malfoyn osuus on vain vaativa katse. Täs joskus kevättalavella se loukkaantuu flikalle syränjuuriansa myöre, ku tuuli niin kovaa, notta keisarilliset korvat lepattivat. Lepattivat, vaikka PALATSIkoira loi vaativia katseeta flikan suuntahan. Jasmina lähetetähänki ens talavena tuulentyynnytys kurssiille. Se kuuluu kiinanpalatsikoiran omistajan perustaitoohin. Ittepä flikka halus palatsikoiran... Mutta huohhh..... siis siihen mun masennuksen aiheuttajahan....sateesehen maisemahan.....

Mitä JÄRKEVÄÄ voiiis teherä, ku sataa kaatamalla. Niin no....koiran kans on mentävä lenkille satoo tai paistoo. Ja ku on kyses turkkirotu isoola T:llä niin lenkin jäläkihin mullon seuraavaksi tunniksi kyllä askaresta. Kyllä se pesu viä sujuu ( mahanalustahan on täynnä karvaa, johonka tarttuu pikkulenkin aikana  100 kuutiota kuraa ja merikontillinen mettän aluskasvillisuutta )  mutta sitte siirrytähän harjaamisvaiheesehen ja sitä sitte kulukaaa piisaa, Onneksi koira on yleensä yhteistyökykyynen. Pesun aikana  se aina vain luuloo, notta mä yritän tappaa sen, mutta silti ei se halua likaanenkaa olla. 

Ja sitte...niin isäntä katteloo jotaki paperia arkistojensa kätkööstä. Hetken jo luulin, notta aamukaffipöytäni on muutunu paperinkeräyspisteeksi. Mutta joku kartta oli vain kuulemma hukas. Minen osallistunu etsintööhin. EN, minoon allerginen paperihelevetiille, joitei oo lajiteltu. Jos minolisin alakaapälle saanu vastata tuon herran paperiista, niin se kartta olis löytyny alle minuutin muovitaskusta, johona on kartat. Ny siältä näytti ristus tulevan tekniikan mailman puolivuosikertaa, sekalaanen kokoelma paperia, varmahan osa vuosituhannen aluusta. En eres halua kuvaalla tilannetta enempää, munki verenpaineella on varmahan joku maksimiluku, johonka se voii nousta ennenku elintoiminnat häiriintyy. 

Mutta....kyllä kai se saretpäiväki voii maistua mansikoolta. Voi vaikka lukia jotaki hyvää kiriaa tai vaikka vain sisustuslehtiä. Tai sitte vain laittaa silimät kiinni ja unelmoora. Ja kyllä se kesäki sieltä viä tuloo. Son erespäin, moni ihana asia on viä erespäin tältä kesältä. Itteasias tämä päivä voiis olla muuten hyvä päivä vaateekomeronki järiestämisehen, muistuus mielehen, minkälaasia mekkoja ja toppeja mulla taas olikaa.  Ja sitte mä voisin leikkiä sillä mun uurella puhelimella, ny son turvallistaki, ku flikkaki on kotona. Son oltava joku viisaheet paikalla, notten mä vain saa sitä laitetta tilttihin. On seki velehoa nuo puhelimet, ei oo pitkäkää, ku piti olla maharollisimman pieni, naisellinen puhelin, joka mahtuu melekeen kämmenen sisälle. Ja tämä mun nykyynen  Nokia on melekeen lapion kokoonen. Tarttis jo kokolailla muhkean kokoosen vyölaukun juoksulenkillekki, jos siitä meinaa musiiikkia kuunnella. Mutta ei haittaa, kyllä mä siihen jotaki keksin. Vaikka sitte reppu selekähän, jonsei muu auta.  ( Flikka muuten oli jo funteerannu samaa, nottei siis hullumpi ajatus tuo reppu )  Rääppöösiskooki eileen ensi nauroo mun puhelimelle, mutta siinä ku se sitä käresnänsä käänteli, niin ivallinen puhetyyli rupeski vaihtumahan ihaalevihin sävyyhin ja ennenpitkää siihen oli tarttunu puhelinkuumet. Se kysyy jo flikaltaki, notta onko hänen keltaanen Nokia jo niinku mummotyylinen?  Onhan se ny, jos VANHALLA siskoolla olis päheempi puhelin....olishan se ny, mitä ihimisekki sanoos. Mutta ny mukavaa saretpäivää, me selevitähän tästä kyllä. Mä hariootelen ny nuota trendikkähiä selfien ottamisia tuolla mun uurella lelulla. Ja ka....saretki taitaa tauota JESSSSS!