Teuvan markkinat.....non mulle kyllä eherottomasti ne Ainuat Oikiat Markkinat, oikeen isoolla M:llä. Mä orotan niitä aina vain samalla innolla ku aiva pikkuflikkana. Samalla antaumuksella valamistaurun joka vuosi. Pienelle Virpille oli tärkiää notta oli nätti mekko ja sopeva laukku föliys, ku lähärettihin markkinoolle. No...kyllähän tuo mekkopuoli tuntuu viäki olevan tärkiä, mutta laukun lisäksi on sitte viä PALIO muutaki. Ja ku ne pitää pakata föliyhyn jo aiva Raumalta asti ja mukana on viä melekolailla saman luonteenlaarun omaava tytär, niin voitta vain kuvitella sitä pakaasien määrää. Flikka hihkaasi iloosena ku auton takaosas oli mun Iinesmatkalaukku ja tyttären TV-laukku, sekä lukuusa määrä kenkä-, meikki-, ja korupussukoota sekä luonnollisesti puolenkymmentä käsiveskaa ( ku ei pysty päättää, minkä asun laittaa kulloonki ja joka asuhun on tietty omat laukut ), notta: " Kato äiti, meillonki tällä kertaa vain vähä tavaraa.." No riippuu siitä kenen kannalta asiaa kattoo. Isäntää olis pyörryttäny jo tuoki määrä ja sitte ku sille yrittää seliittää, notta sen tähäre näiton ny näin monta laukkua, ku mun pitää pakata niihin erilaasia asuvaihtoehtoja. Jaa, notta minkä tähäre? No ensunkaa mä VOI TIETÄÄ, millä päällä minoon aamusta, mikkä on päällimääset tuntemukset. Aamulla sen vasta voi tietää. Olis se ny ollu aiva kauhiaa, jos tämä kettukarkkimekko olis ollu Raumalla justihin silloon ku mulla oli olo, että ny tämon näitä päiviä ku tuloo makiaa mahan täyreltä.....laita ny siinä sitte tuulipuku ja korkokengät ku olo on ihan kettukarkki. No mutta, kettukarkkimekkohon siis sitte pääryyn ja ilimaki oli sellaanen, ku son pruukannu Teuvan markkinoolla aina olla, komia... ja ahh...niin lämmin. Siinä sitte, ku markkinatunnelma rupes olemahan parahimmillansa, niin sain ajatuksen, notta flikka voiiki mun kuvata tuos matkalla äiteen tyköä keskustahan. Halusin poseerata mulle rakkahan Teuvan joen ylittävällä sillalla. Siinä sitte ku nojaalin eteerisesti sillankairetta vasten ja olin jo varmahan Tuulen Viemää tunnelmis, flikka purottaa mun maanpinnalle kysymällä; Niin, kuvaanko mä sut niinku tota ojaa vasten? " No ei tämä ny mikää Kyröönjoki ookkaa, mutta joki kumminki. Selevensin siinä flikalle, sitte notta kyllä sä voit mun ny aiva kuvata tätä JOKIA vaste.
Minoon pruukannu aina teherä hyviä löytöjä Teuvan markkinoolla. Ja kuten kuvasta näkyy, minoon siinä jo taas asian ytimes, mihinä laukkuja, sielä Virpi. Mua kiinnostaa myös kaikki mikä kiiltää ja samoon kaikki sellaaset vaatteet, jokka eroaa joinki massasta. Ja joinki mus on sellaanen magneetti, notta mä löyrän kyllä aina jotaki. Ja tottapa markkinat on palio muutaki, ku vain ostamista ja kulutushysteriaa. Ja kuluttamisen suhteen minoon jokatapaukses aiva riittävän hyseerinen. Kysykää vaikka isännältä. Ei siihen kulukaa markkinoota tarvita, ku tämä flikka saavuttaa kuluttamisen hurman ja hysterian. Se käy kätevästi. Mutta markkinoolla ja erityysesti Teuvalla onki juttu siinä, että siä voi kierrellä rakkahiensa kans ja tavata tuttuja, vaihtaa kuulumisia ja ehtoon voi kruunata vaikka markkinatanssiis. Niihin on tullu siskooflikkojen kans mentyä, usiammnaki kerran. Ja hauskaa on ollu, joka kerta. Tänä vuonna kumminki tyyryymmä blondisiskoon kans skoolamahan skumpat äitin työnä. Kuplivaa oli ja tunnelma oli justihin paras. Itteasias mä otin siinä nuan niinku olovana neuvoa-antavat, ku funteeerasin notta ostaasinkahan mä sen yhyren pantteriluomuksen viä sunnuntaina. Voitta arvata kaks kertaa, ostinko, ne jokka tuntoo mun paremmin tietää vastauksen jo ny ja muille vastaus seleviää tuonnenpana tulevista kuvista.
Mä toresta pruukaan teherä justihin tua Teuvan markkinoolla hyviä löytöjä. Ja joinki siä tuo onnetarki on mun puolellani. Niis markkinoos on aina ollu mulle jotaki taikaa. Tämä kuvan nukke on mun aarre ja liittyy justihinki Teuvan markkinoolle. Tämon niiltä markkinooren alakuvuosilta, minolin pikkuflikka ja isän kans siä liikkeellä. Sitte oli sellaanen narunvetopiste. Eisunkaa sellaasista ny kukaa mitää erikoosta saa. Mutta KATTOKAA, tämä tuli mulle silloon sieltä ja oli kulukaa mulle silloon KOVA JUTTU!! Mä huoppasin tuota uskomatoonta tuuriani varmahan vuosia tuon tapahtuman jäläkihin ja viikkoja olin aiva hurmokses, hyvä ku tuohon päin sai kukaa eres hengitellä. Kuten kuvasta näkyy, oon kohorellu aarrettani silikkihansikkahin, son ollu suurimman osan aijasta lasikaapis ja on sitä tänäki päivänä. Jolleki toiselle tälläänen on pelekkää krääsää, mulle kumminki kallisarvoonen muisto isästä ja viäki....kyllä, viäki son mun mielestä komia.
Nykypäivänäki toresta Teuvan markkkinoolla on sitä omaa erityystä taikaansa. Mutta sinne pääseminen on aina vain oma episodinsa. Ku on tullu vanhemmaksi ja krantummaksi. Päätöksekki on niin vaikeeta, mitä mä paan päälle. Se tunne, ku Iineslaukku on revähytetty auki ja sitte alakaa armotoon valakkaaminen. Mutta minkä sitä turhamaaselle luonteellensa voii. Tänä vuonna oli kyllä harmi ku äiteen peräkamarista puuttuu rääppöösiskoo. Sen musta tukka ja musta huumori vain joinki kans KUULUU olennaasena osana mun markkinatunnelmahan. Mutta tällä kertaa silloli ylittepääsemätöön este, se jäi Raumalle, ku se oli töis. Mutta kyllä me sentähän soiteltihin puolin ja toisin, jotta eres vähä saatihin sitä hörskötystunnelmaa, joka kuuluu eroottamattomasti meirän markkiafuuruuhin. Ei se silti korvaa sitä, ku saarahan yhyres sovitella vaatteeta ja nauraa toistemma asuvalinnoolle. Mutta sitte ku rääppöösiskoo puuttuu, me Jasun kans lohtushoppaaltihin ja voi ristus, ku siä oli kiusauksia. Ku kaikkiahan ny ei voi ostaa, en eres minä. Pakko oli suorittaa valintaa ja toresta, joitaki oli jopa mietittävä yön yliki. Tiä sitte kuinka vakavaa ja syvällistä filosofoontia se oli. Nimittään johonaki vaihees ku siinä blondisiskoon kans skumppahuuruus istuttihin, ruvettihin tuumaalemahan nottei me eres enää muisteta, miltä rääppöösiskoo näyttää. Kaikkia se ikävä teettää. Ajateltihin sitte notta soitamma sille aamulla ku son tullu yövuorosta ja kysymmä, notta miltä se näyttikää. Sillaa justihin ku son saanu unenpäästä kiinni. Äitee kuunteli meirän juttuja ja varmahan jo ajatteli, notta nuoren tarioolut voiis jo lopettaa tältä ehtoolta. Mutta mitää tariooluja lopetettu. Yks ehtoon kohokohta on seki ku saa ihaalla saalistansa. Niitä, mikkä sitte jäi kätehen.
Sillä ensi on toresta se valintaprosessi. On niin palio komiaa, minkä sitte vois kiikuttaa kotia. Täs alapuolella on mun saalihia. Niitä, jokka mun mielestä eroottuu massasta ja joo...KYLLÄ se pantterijuttu tuli ostettua. Tuo kalahaalari eroottuu äitin mielestä jo ehkä pari astetta liikaaki. Ei kuulemma haittaasi vaikka tyytyysin hääräälemähän sen kans kotopihas....perimmääses nurkas.
Niinku havaattetta, sisustusjuttujaki voii hankkia markkinoolta. Tuo lintutyyny, se oli LÖYTÖ. Ja siitä sopii kiittää tytärtäni. Meirän kummanki sielun silimis se sopii meirän makuukamarihin. Jaa, notta mitä isäntä sanoo; ei soo havaannu mitää erikoosta. Ehkä vain vaikieet kaivautua tuonne tyynyjen ja päiväpeittojen alle maata. Eisunkaa te vain luullu, notta se ne pois ottaas jos menöö ennen mua maata. Eikä, mä yleensä sitte perkaan ( pelastan ) nuo tajuttoman vastaavan mestarin ympäriltä. Kätevää ja ristuksen romanttista.
Ja niin kulukaa soli Teuvan markkinat tältä kesää koluttu. Saalis oli hyvä ja mukavia muistoja sai taputella taskuhunsa, niinku aina ennenki. Matkalaukku tuli pureetua sunnuntaiehtoolla ja sitte oliki ne jatkot Tampereella. Ristuksen hyvä jatkopaikka. Nimittään meirän isännältä puuttuu ittesuojeluvaisto, kokonansa. Kuvitelkaa ny se kysyy multa periantaina, notta ku se menöö maanantaina kattomahan yhtä työmaata Tampereelle, niin TAHARONKO mä tulla mukahan...... TÄ?! Mihinä sen miehen torellisuurentaju on?! Tälläänen syöjätär, ku mä vastaa tuollaasehen kysymyksehen vain yhyrellä lailla. Mä kulujin kannat kopisten Hämeenkarun kaikki putiikit ja tein löytöjä. Löyrin uimapuvunki ittelleni. Koskikeskukses Lauri Tähkä lauloo orjanruususta ja mä olin Gina Tricotin sovaris sovittamas uimapukua, joka näytti mun päällä jopa inhimilliseltä, itteasias jopa kivalta. Soli kulukaa mulle ku taivahan mannaa. Ainaki verrattuna siihen kokemuksehen, joka mulla oli Raumalla ku sovitin näläkäkuurin päälle kokouikkaria ja näytin silti omasta mielestäni ryhävalahalta. ja ku ei tämä Gina Tricotin uikkari ollu eres hinnalla pilattu ja Lauri siä niin komiasti lauloo, niin pakkohan mun se oli sitte ostaa. Ja löyrin mä vähä muutaki.
Niin jotta..... isäntä syyttäköhön ittiänsä. Jos mun pyytää mukahan, se tietää kuluja. Toivottavasti son eres hyvä urakka minkä se sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti